Kosovo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kosovon tasavalta
Republika e Kosovës (albaniaksi)
Република Косово (serbiaksi)
lippu Coat of arms of Kosovo.svg
lippu vaakuna

sijainti

Valtiomuoto tasavalta

presidentti Atifete Jahjaga[1]

Pääministeri Hashim Thaçi

Pääkaupunki Pristina

Muita kaupunkeja Prizren, Ferizaj

Pinta-ala
– yhteensä 10 887[2] km² (sijalla –)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2011) 1 733 872[3] (sijalla –)
– väestötiheys 175 as. / km²
– väestönkasvu – % ()

Viralliset kielet albania ja serbia

Valuutta euro (EUR)

BKT (2011) sijalla –
– yhteensä 12,85 miljardia USD[2]
– per asukas 6500

HDI () – (sijalla –)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 12,9 %
– teollisuus 22,6 %
– palvelut 64,5 %

Aikavyöhyke +1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
Serbiasta

17. helmikuuta 2008
(108 YK:n jäsenvaltiota sekä Taiwan ja Maltan ritarikunta ovat tunnustaneet itsenäisyyden)

Lyhenne KV

Kansainvälinen
suuntanumero
+381 (+383 käyttöön 1.1.2015)

Motto ei virallista mottoa

Kansallislaulu Eurooppa


Kosovo (albaniaksi Kosova, serb. Косово, Kosovo) on kiistanalainen alue Balkanilla Etelä-Euroopassa. Kosovon tasavalta itsenäistyi Serbiasta 17. helmikuuta 2008 antamalla yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen. Kosovon itsenäisyyden on 11. helmikuuta 2014 mennessä tunnustanut 108 YK:n jäsenvaltiota mukaan lukien Suomi sekä Taiwan ja Maltan ritarikunta. Serbia on kieltäytynyt tunnustamasta julistusta ja pitää aluetta edelleen autonomisena maakuntanaan.

Kosovon suurin kaupunki on Pristina (lähes 200 000 asukasta) ja toiseksi suurin on Prizren (180 000 asukasta). Kosovon pinta-ala on 10 887 km². Sen väkiluvuksi saatiin ensimmäisessä väestönlaskennassa 1,73 miljoonaa[4], vaikka aiemmin eri arvioissa väkiluvun on arvioitu olevan huomattavasti korkeampi. Serbivähemmistö kieltäytyi osallistumasta väestönlaskentaan. Väestötiheys on noin 200 asukasta/km², mikä on eurooppalaisittainkin melko korkea. Kosovonalbaaneja asuu runsaasti ulkomailla, asiantuntijoiden mukaan jopa noin 700 000–850 000.

Suurin etninen ryhmä on albaanit, joita Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan on noin 88 % väestöstä. Suurin vähemmistöryhmä on serbit (7 %). Pienempi määrä on turkkilaisia, bosniakkeja ja romaneja.[5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovon kartta.

Kosovon pinta-ala on 10 887 km²; se rajoittuu luoteessa Montenegroon, pohjoisessa muuhun Serbiaan, etelässä Makedoniaan ja lounaassa Albaniaan. Suuren osan maasta muodostavat 400-700 metrin korkeudessa olevat laakeat jokilaaksot, jota ympäröivät 2000–2500 m korkeat vuoret. Korkein huippu on Gjeravica (2656 m).[2]

Kosovossa on jokia, jotka laskevat Adrianmereen, Mustaanmereen ja Egeianmereen. Suurimmat joet ovat maan eteläosassa Drini, luoteisosassa Moravan ja Tonavan sivujoki Lumi i Ibati ja kaakkoisosan Lepencë, joka yhtyy Vardariin ja päätyy sitä kautta Mustaanmereen.[6]

Suurimmat kaupungit ovat Pristina, jossa on noin 198 000 asukasta, ja lounaassa sijaitseva Prizren, jossa on noin 178 000 asukasta. Kahdellatoista muulla kaupungilla on yli 50 000 asukasta.[7]

Kosovossa on mantereinen ilmasto: kesällä ja syksyllä on lämmintä ja kuivaa, talvella melko kylmää ja runsaita lumisateita. Vuoristo ja Välimeri aiheuttavat alueellisia eroja.[2] Pristinassa joulu- tammi- ja helmikuussa keskimääräinen alin lämpötila on pakkasen puolella, kun taas elokuun keskimääräinen ylin on 28,7 astetta.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kosovon historia

Muinaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albaanien mahdollisina kielellisinä esi-isinä pidetyt illyrialaiset ilmestyivät Länsi-Balkanille noin 1200-luvulla eaa.. Albaani on ainoa kieli omassa indoeurooppalaisessa haarassaan, ja se on mahdollisesti illyrialaisten puhumien kielimuotojen viimeinen jäänne, joskaan asiaa ei ole todistettu.[9] Antiikin aikana Kosovo oli osa suurempaa aluetta nimeltään Dardania. Alue soti usein kasvavan Makedonian kanssa, ja sen eteläosa vallattiin Filippos II:n, Aleksanteri Suuren isän, valtakaudella. Alueesta tuli myöhemmin osa Rooman valtakuntaa, kun keisari Augustus valloitti sen vuonna 28 eaa.

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slaavit saapuivat Balkanille 500700-luvuilla jaa.[9] 1100-luvulla Serbiasta tuli itsenäinen valtakunta, ja Kosovosta tuli maan poliittinen, taloudellinen, uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus. Tällä aikakaudella sinne rakennettiinkin useita satoja ortodoksisia kirkkoja ja luostareita.

28. kesäkuuta 1389 käytiin Kosovo Poljen taistelu, jossa olivat osapuolina yhdistyneet kristityt joukot, joita komensivat serbit sekä Osmanien valtakunnan joukot. Kristittyjen armeija hävisi. Suuri osa serbien armeijasta romahti, ja seuraavien vuosien aikana Serbia oli heikko osmaneja vastaan. Alueesta tuli 1448 osmanien vasallivaltio, ja se liitettiin Osmanien valtakuntaan 1459 yhdessä muun Serbian kanssa. Osana Osmanien valtakuntaa serbit saivat vähemmän oikeuksia kuin kristittyjen hallitsijoiden aikakaudella, vaikka maaorjuus lopetettiinkin.

Kosovon tultua liitetyksi Osmanien valtakuntaan, se oli vielä selvästi serbienemmistöinen, mutta albaanien osuus alkoi kasvaa. Valtaosa Kosovon albaaneista kääntyi islaminuskoon osmanivallan aikana.[10]

1600-luvulta 1800-luvun loppuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovo02.png
Kosovo03.png

Kun Osmanien valtakunnan ja Habsburgin hallitsijasuvun välillä oli sota 1683–1699, serbit nousivat kapinaan. Kun habsburgilaiset vetäytyivät takaisin Tonavasta pohjoiseen, suuri määrä serbejä jätti Kosovon ja lähti habsburgilaisten hallitsemille katolisille alueille. Tämän jälkeen Kosovoon muutti 1900-luvun alkuun asti suuri määrä islaminuskoisia albaaneja Pohjois-Albaniasta. Tämä prosessi kesti noin 200 vuotta, ja sinä aikana myös osa serbeistä vaihtoi kieltä ja uskontoa.

1800-luvun serbinationalismi piti Kosovon aluetta "Serbian kehtona". Monet kristittyinä pysyneet serbit tuomitsivat albaanit, koska nämä olivat omaksuneet vihollisen eli Osmanien valtakunnan uskonnon.[10]

1800-luvun toisella puoliskolla tapahtui ensimmäinen albaanien ja serbien välinen konflikti, kun albaanit asettuivat Osmanien valtakunnan puolelle vuosien 1876–1877 sodassa. Serbia soti Venäjän ja Bosnian kapinallisten rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan, mikä toi Serbialle suurvaltojen tunnustaman täyden itsenäisyyden ja 1878 rauhansopimuksessa Berliinin kongressissa Serbia sai takaisin alaisuuteensa Pristinan sekä Mitrovican.

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Bulgaria ja Itävalta-Unkari miehittivät Kosovoa. Vuonna 1918 alue siirtyi Serbialle, josta myöhemmin tuli osa Jugoslavian kuningaskuntaa. Toisessa maailmansodassa alue yhdistettiin Italian hallitsemaan Albaniaan. Albaaneista koostunut Waffen-SS-divisioona Skanderbeg syyllistyi serbien kansanmurhaan ja etniseen puhdistukseen.[11]lähde?

1960- ja 1970-luvuilla monet serbit muuttivat maakunnasta Serbiaan paremman elintason perässä, koska Kosovosta oli tullut Jugoslavian köyhin osa. Sosialistisen Jugoslavian aikana albaanien tilanne oli hyvä: Tito suosi heitä ja kannusti ihmisiä muuttamaan Albaniasta Kosovoon. Kosovon väestörakenne albanisoitui entisestään. Toisen maailmansodan ja Titon kuoleman välisenä aikana albaanien väkiluku kolminkertaistui Kosovossa Euroopan suurimman syntyvyyden sekä siirtolaisuuden johdosta. Kosovolle myönnettiin autonomisen maakunnan asema vuonna 1974.

1980-luvulla albaaniopiskelijat alkoivat vaatia alueelle itsenäisempää tasavallan asemaa. Marraskuussa 1988 albaanit aloittivat uudet levottomuudet, jotka johtivat alueen autonomian keskeyttämiseen ja sen asettamisen hätätilaan. Tämä johti suureen tyytymättömyyteen albaaniväestön keskuudessa. Albaanien tilanne huononi merkittävästi: he jäivät ilman työtä, koulutusta ja sairaanhoitoa. Ylin valta maakunnassa annettiin serbeille.

Satoja tuhansia albaaneja joutui pakenemaan ulkomaille muun muassa Suomeen. Syntyi vastarintaliike, johon kuului julistautuminen itsenäiseksi vuonna 1991. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu kansainvälisesti. Albaanit tekivät aluksi rauhallista vastarintaa, kunnes vuonna 1996 Kosovon vapautusarmeija (UÇK) aloitti sissisodan, joka laajeni Kosovon sodaksi.

Kosovon sota ja YK:n hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkiä Kosovossa vuonna 1999
Katso myös: Kosovon sota

Albanian valtion osittain tukema Kosovon vapautusarmeijan UÇK:n aseellinen kapina oli laajimmillaan vuonna 1998, jolloin se hallitsi jopa puolta silloista maakuntaa. Länsimaat paheksuivat serbien kapinan kukistamisessa käyttämiä sotilaallisia otteita. Erityisesti serbien Račakissa suorittama joukkomurha herätti länsimaat vaatimaan NATO-joukkoja alueelle turvaamaan rauhaa. Tähän Serbia ei suostunut.

Maaliskuussa 1999 NATO alkoi pommittaa Serbiaa. Päätös tehtiin Venäjän vastustuksen vuoksi ilman Yhdistyneiden kansakuntien valtuutusta. Kymmenen viikkoa kestäneen pommituskampanjan johdosta Serbian Slobodan Milošević joutui vetämään armeijan pois Kosovon alueelta. YK:n turvallisuusneuvostossa päätöslauselmalla 1244 päätettiin, että Kosovo kuuluu Serbiaan ja Kosovon tulevaksi asemaksi tulee laaja autonomia. Tästä lähtien Kosovoa hallitsi Yhdistyneet kansakunnat UNMIK-osastonsa kautta.

Rauhanturvaajien saapumisen jälkeen albaanit aloittivat kostotoimet. Pitkälti yli sata kirkkoa ja luostaria tuhottiin, monet vuoden 2004 mellakoiden aikana.[12] 280 000 serbiä jätti Kosovon.[13]

Vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia neuvottelivat YK:n johdolla Kosovon lopullisesta asemasta. Huhtikuussa 2007 YK:n pääneuvottelija Martti Ahtisaari esitteli suunnitelmansa, joka toteutettaisiin kansainvälisessä valvonnassa. Siinä Kosovo olisi saanut valvotun itsenäisyyden ja oikeuden hankkia omat kansalliset symbolit. Kosovon albaanien johtama hallitus suhtautui ehdotukseen myönteisesti, kun taas serbiosapuoli torjui sen.

Itsenäiseksi julistautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbia oli valmis antamaan Kosovolle rajoitetun itsehallinnon, mutta Kosovon hallitus hyväksyi vain täyden itsenäisyyden.lähde? Neuvottelut asiasta kariutuivat joulukuussa 2007, ja Kosovo julistautui itsenäiseksi 17. helmikuuta 2008. Kaikki paikalla olleet 109 albaaniparlamenttiedustajaa kannattivat itsenäisyyttä. Istunnosta puuttui kymmenen edustajaa mukaan lukien kaikki serbiedustajat. Serbia ilmoitti, ettei koskaan tule hyväksymään Kosovon itsenäisyyttä. Venäjä pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa kokoontumaan asian vuoksi.[14] YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ilmoitti 18. helmikuuta 2008, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 pysyy voimassa ja sitä pyritään toteuttamaan kehittyvien olosuhteiden valossa.[15]

YK:n Kansainvälinen tuomioistuin päätti heinäkuussa 2010, että Kosovon itsenäisyysjulistus ei rikkonut kansainvälisiä lakeja. Tuomioistuin käsitteli asian Serbian aloitteesta. Päätös ei kuitenkaan ole sitova, vaan ainoastaan neuvoa-antava. Serbian presidentin Boris Tadićin mukaan päätös ei muuta Serbian suhtautumista Kosovoon. Sen sijaan Kosovon presidentin Fatmir Sejdiun mielestä se poistaa loputkin epäilyt Kosovon itsenäisyydestä.[16] Sejdiu erosi virastaan syyskuussa 2010, kun perustuslakituomioistuin oli ilmoittanut, että Sejdiu oli rikkonut perustuslakia vastaan. Hän oli toiminut presidenttiytensä aikana myös LDK-puolueen johtajana.[17]

Kesästä 2011 lähtien Pohjois-Kosovossa oli levotonta, kun paikalliset serbit yrittivät barrikadein estää Kosovon viranomaisia ottamasta haltuunsa raja-asemia, joilla olisi valvottu kulkua rajan yli.[18] Alkuvuodesta 2012 nationalistinen albaanijärjestö Vetëvendosje yritti marssia raja-asemille ja sulkea rajan.[19] 14.–15. helmikuuta 2012 neljässä kunnassa Pohjois-Kosovossa järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin, hyväksyvätkö asukkaat Kosovon tasavallan instituutiot. 99,74 % äänestäneistä vastasi ei.[20]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovon parlamentti on yksikamarinen kansalliskokous. Sen 120 paikasta 100 jaetaan suoralla kansanvaalilla, 10 on varattu etnisille serbeille ja 10 muille etnisille vähemmistöille. Kansanedustajat valitan nelivuotiskausille. Parlamentti valitsee presidentin viisivuotiskaudelle ja kaikki ministerit.[2]

Kosovon kansainvälinen asema on kiistanalainen. Se on julistautunut itsenäiseksi, mutta emämaa Serbia ei ole tunnustanut itsenäisyyttä. Kosovon asema jakaa maailman valtiot kahteen leiriin. Moni maa mukaan lukien iso osa länsimaista on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, kun taas osa maailman valtioista Venäjä etunenässä ja kaikki BRIC-maat ovat todenneet, etteivät tunnusta Kosovoa ennen Serbiaa.

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovo on jaettu hallinnollisesti seitsemään hallintopiiriin, jotka jakaantuvat yhteensä 37 kuntaan.[7]

Piirit väreillä, kunnat numeroilla. Eräät pienimmistä kunnista puuttuvat kartalta.
Piirit ja kunnat
nro Nimi serbiaksi väkiluku 2011[7]
(1991)
Gjakovan piiri
3 Gjakova Đakovica 94 158
1 Deçani Dečani 38 984
17 Rahoveci Orahovac 55 053
. Junik - 6 078
Gjilanin piiri
5 Gjilani Gnjilane 90 015
8 Kamenica Kosovska Kamenica 35 600
27 Vitia Vitina 46 959
. Kilokot Klikot 2 551
. Partesh Parteš 1 787
. Ranllug Ranilug 3 785
Mitrovican piiri
14 Mitrovica Kosovska Mitrovica 71 601
11 Albanik
Leposaviq
Leposavić (16 395)
22 Skënderaj
Skederaj
Srbica 51 317
. Trepca -
28 Vushtrria Vučitrn 69 881
29 Zubin Potoku Zubin Potok (8 479)
30 Zveçani Zvečan (10 030)
Pejan piiri
18 Peja Peć 95 723
6 Burimi
Istog
Istok 39 294
9 Klina Klina 37 585
Pristinan piiri
20 Pristina Priština 198 214
4 Drenasi
Gllogoc
Glogovac 58 579
10 Fushë Kosova Kosovo Polje 34 718
12 Lipjani Lipljan 57 474
15 Artana
Novobërdë
Novo Brdo 6 720
16 Kastrioti
Obiliq
Obilić 21 548
19 Podujeva Podujevo 87 933
Prizrenin piiri
21 Prizreni Prizren 178 112
25 Theranda
Suhareke
Suva Reka 59 702
13 Malisheva Mališevo 54 664
2 Dragash Dragaš 33 584
. Mamusha Mamuša 5 513
Ferizajn piiri
26 Ferizaj Uroševac 108 690
24 Shtime Štimlje 27 288
7 Kaçaniku Kačanik 33 454
23 Shtërpca Štrpce 6 913
. Hani i Elezit Ðeneral Janković 9 389

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovon hallituksen päämaja

Kosovon rahayksikkö oli aikaisemmin Serbian dinaari, mutta muuttui nopeasti Saksan markaksi ja jälkeenpäin euroksi. Serbienemmistöisillä pohjoisalueilla käytetään yhä dinaareja.

Kosovossa on suuria viljelyskelpoisia alueita. Maanviljelyn edellytykset ovat erinomaiset, mutta pääoman puute on johtanut suhteellisen alkukantaiseen viljelyyn, jossa käytetään vähän koneita. Kosovolla on suuria ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, joka on noussut voimakkaasti 2000-vuosikymmenellä ja jota pidetään yhtenä maailman suurimmista väkilukuun suhteutettuna.

Kosovossa on paljon luonnonrikkauksia. Trepcan kaivoksilla Kosovska Mitrovicassa sijaitsevat jotkin Euroopan suurimmista lyijy-, sinkki- ja nikkelilöydöksistä. Vesivoimaa on myös saatavilla helposti; tätä on kuitenkin hyödynnetty vain vähän.

13-15% tuloista perustuu ulkomailla asuvien kosovolaisten kotiin lähettämiin tuloihin.[21]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovossa on kahdeksan lentokenttää, 430 km rautatietä ja 1706 päällystettyä maantietä.[2] Kaupunkien ja suurien kylien välillä on toimivat linja-autoyhteydet.[22]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanpankin vuoden 2001 tutkimuksen mukaan.[5]

Vuoden 1981 väestönlaskennan mukaan Kosovon väkiluku oli 1 584 441 henkeä. Albaaneja oli 77,7 %, serbejä 13,2 %, 3,7 % "muslimeja" (mm. bosniakkeja ja goraneja), 2,2 % romaneja, 1,7 % montenegrolaisia, 0,8 % turkkilaisia, 0,6 % kroaatteja, 0,2 % jugoslaaveja ja 0,2 % muita.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kosovosta tuli Serbian kuningaskunnan kulttuurin, uskonnon ja politiikan keskus 1300-luvulla. Tänä aikana serbialaiset kuninkaat rakennuttivat Kosovoon lukuisia ortodoksikirkkoja ja -luostareita kuten Dečanin luostarin.

Kosovon albaanikulttuurissa on keskeistä, että on saatu vaikutteita eri kansoilta historian kuluessa. Osmaniaikakausi on jättänyt jälkensä vanhojen moskeijoiden ja kylpylöiden muodossa, ja jossain on säilynyt vanhoja turkkilaisia perinteitä. Osmanivaikutteet ovat kuitenkin hävinneet tietyssä määrin 1990-luvun aikana, ja ne on korvannut länsimainen elämäntapa. Slaavit ovat tuoneet kulttuuriin lainasanoja ja musiikkia.

Kosovo yrittää päästä maailman olympiakomitean jäseneksi, sillä ilman jäsenyyttä urheilijat eivät pääse edustamaan Kosovoa olympialaisissa.

Kosovon jalkapallon pääsarja on Kosovon superliiga.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kosovolle Naipresidentti HS 2011
  2. a b c d e f The World Factbook: Kosovo CIA. (englanniksi)
  3. Dwellings, Households and Population by Municipality Statistical Office of Kosovo. Viitattu 30.6.2011. (englanniksi)
  4. Kosovon väkiluku jäi arveltua pienemmäksi Iltalehti 2011
  5. a b Population Kosovo State of the Environment Report. Kosovon ympäristö- ja aluesuunnitteluministeriö. Viitattu 21.4.2012. (englanniksi)
  6. Hydrology Independent Commission of Mining and Minerals. Viitattu 21.4.2012.
  7. a b c Thomas Brinkhoff: Districts and Municipalities (Census 2011: Statistical Office of Kosovo (web).) Citypopulation. Viitattu 21.4.2012.
  8. Pristina Climatological Information WMO
  9. a b http://www.lib.msu.edu/sowards/balkan/lecture1.html KUOLLUT LINKKI
  10. a b Norbert Rütsche: Kosovo- a historical overview 12.3.2007. Eurotopics. Viitattu 19.2.2008. (englanniksi)
  11. http://www.kosovo.net/ww2kos.html
  12. Independence for Kosovo. Foreign Affairs, November/December 2005. Artikkelin verkkoversio.
  13. Helsingin Sanomat: Kosovon kriisivuodet, Helsingin Sanomat: Jugoslavia pirstaloitui pikkuvaltioiksi,Serbian parlamentin mukaan yli 230 000 "serbiä ja ei-albaania" ja Serbian ulkoministerin mukaan 220 000
  14. Kosovo julistautui itsenäiseksi HS.fi. 17.2.2008 klo 19:59. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.2.2008.
  15. YK: Secretary-General SG/SM/11428 SC/9255
  16. Kosovon itsenäistyminen ei rikkonut kansainvälistä lakia YLE Uutiset. 22.7.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 24.7.2010.
  17. Kosovon presidentti eroaa oikeuskiistan takia HS.fi. 27.9.2010. Helsinki: Sanoma company. Viitattu 27.9.2010.
  18. Nato ja serbit välikohtauksessa Kosovon rajalla YLE 2011
  19. Kosovo's Vetevendosje movement works to block border crossings with Serbia SE Times 2012
  20. North Kosovo Serbs defy Belgrade, EU with referendum
  21. Background Note: Kosovo US Department of State
  22. Getting around Lonely Planet

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosovo.

Kosovon instituutiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset organisaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbian hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uutisia, kommentteja alueelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]