Serbian kieli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Serbia
Oma nimi srpski, српски
Tiedot
Alue entinen Jugoslavia
Virallinen kieli Serbian lippu Serbia
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina
Montenegron lippu Montenegro
Puhujia 12 miljoonaa[1]
Kirjaimisto kyrillinen ja latinalainen
Kielenhuolto Odbor za standardizaciju srpskog jezika
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä slaavilaiset kielet
eteläslaavilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 sr
ISO 639-2 scc (B), srp (T)
ISO 639-3 srp
Serbian kieli (2006)

Serbian kieli (serb. Српски језик, Srpski jezik) eli serbia eli (serb. Српски, Srpski) on indoeurooppalaiseen kielikuntaan kuuluva slaavilainen kieli. Serbia kuuluu eteläslaavilaisten kielten läntiseen haaraan ja se muodostaa lähisukuisten kielten diasysteemin yhdessä kroaatin kielen, bosnian kielen ja montenegron kielen kanssa. Jugoslavian aikana vakiintui käyttöön yleisnimitys serbokroaatti, josta nykyään kielentutkimuksessa usein käytetään myös nimitystä keskinen eteläslaavi tai kielten alkukirjaimiin pohjautuvaa lyhennettä BKMS (aiemmin BKS), koska virallisesti serbokroaatin standardi katosi Jugoslavian myötä. Kaikki keskisen eteläslaavin kielet muodostavat štokaavisen yleismurreryhmän, joka jakautuu ekaavin, jekaavin ja ikaavin äänneryhmään. Jälkimmäisintä käytetään lähinnä Splitissä ja muualla Länsi-Kroatiassa.

Serbiassa käytetään sekä latinalaisia että kyrillisiä kirjaimia.

Ekaavinen ja jekaavinen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbian kirjakieli eli Belgradin standardi on ekaavista, mutta esimerkiksi Etelä-Serbian ja Bosnian serbit puhuvat jekaavia. Muuten serbokroaatin eli keskisen eteläslaavin muut muodot (kroatia, bosnia, montenegro) ovat jekaavisia. Aiemmin montenegrossa puhuttua keskistä eteläslaavia on pidetty jekaavisena (tai ijekaavisena) serbiana, mutta itsenäistymisen myötä (2006) on alettu käyttää nimitystä montenegron kieli, jolle kehitetään omaa standaria. Vuoden 2013 Montenegron sisäisessä selvityksessä noin 40 prosenttia montenegrolaisista katsoi puhuvansa serbiaa.[2] Montenegron perustuslaki vuosina 1992-2006 määritteli maan kieleksi ijekaavisen serbian.

Ekaavin ja (i)jekaavin erot pohjautuvat kantaslaavin vanhan jat-äänteen ilmaisemiseen. Ekaavissa se on typistynyt e-äänteeksi ja jekaavissa je-äänteeksi, mistä näiden aksenttien nimitykset myöskin tulevat. Erot eivät estä keskinäistä ymmärtämistä, vaan ovat lähinnä verrattavissa esimerkiksi suomen murteinen eroihin tyyliin "ilman" ja "iliman" (pohjalaisittain). Muutamia sanaesimerkkejä:

ekaaviksi jekaaviksi suomeksi
dete dijete lapsi
belo bijelo valkoinen
celo cijelo kaikki
ne nije ei
vreme vrijeme aika
lep lijep kaunis
veran vjeran tosi
grejati grijati lämmittää
devojka djevojka tyttö
svet svijet maailma

Jekaavinen tunnetaan myös nimellä ijekaavinen. Varsinkin jos halutaan korostaa ääntämyseroa. Yleensä jekaavissa -ije ääntyy -je, mutta esimerkiksi montenegrossa svijete ei äännykään svje-te, vaan svi-je-te.

Taulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Serbian kyrilliset ja latinalaiset aakkoset:

Kyrillinen Latinalainen Kirjaimen nimi ISO 9 Ääntäminen   Kyrillinen Latinalainen Kirjaimen nimi ISO 9 Ääntäminen
А а A a а, a a [a] Н н N n не, ne n [n]
Б б B b бе, be b [b] Њ њ Nj nj ње, nje [ɲ]
В в V v ве, ve v [v] О о O o о, o o [o]
Г г G g ге, ge g [g] П п P p пе, pe p [p]
Д д D d де, de d [d] Р р R r ре, re r [r]
Ђ ђ Đ đ ђе, đe đ [dʒ] С с S s се, se s [s]
Е е E e е, e e [e] Т т T t те, te t [t]
Ж ж Ž ž же, že ž [ʒ] Ћ ћ Ć ć ће, će ć [tʃʲ]
З з Z z зе, ze z [z] У у U u у, u u [u]
И и I i и, i i [i] Ф ф F f фе, fe f [f]
Ј ј J j је, je ǰ [j] Х х H h ха, ha h [x/h]
К к K k ка, ka k [k] Ц ц C c це, ce c [ts]
Л л L l ле, le l [l] Ч ч Č č че, če č [tʃ]
Љ љ Lj lj ље, lje [ʎ] Џ џ Dž, dž џе, dže [dʒʲ]
М м M m ме, me m [m] Ш ш Š š ша, ša š [ʃ]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Serbiankielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.