Montenegro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Montenegro
Crna Gora
Flag of Montenegro.svg Coat of arms of Montenegro.svg
lippu vaakuna

Montenegro in Europe.svg

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Kruununprinssi
Milo Đukanović
Duško Marković
Nikola Petrović-Njegoš
Pääkaupunki Podgorica[1](virallinen & lainsäädännöllinen)
Cetinje[1](valtionpäämiehen virkakaupunki)
42°26′21″N, 19°15′58″E
Muita kaupunkeja Nikšić (57 600 as.), Pljevlja (18 800 as.), Bijelo Polje (17 100 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 13 812[2] km² (sijalla 161)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2014) 650 036[2] (sijalla 166)
– väestötiheys 44,6 / km²
– väestönkasvu −0,49[2] % (2014)
Viralliset kielet montenegro
Valuutta euro1 (EUR)
BKT
– yhteensä 7,429 mrd. USD (ostovoimaan suhteutettu)[2] (sijalla 153)
– per asukas 11 900 USD (ostovoimaan suhteutettu)
HDI (2014) 0,802[3] (sijalla 49)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2 %
– teollisuus 30 %
– palvelut 68 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Serbia-Montenegrosta

3. kesäkuuta 2006
Lyhenne ME
– ajoneuvot: MNE
Kansainvälinen
suuntanumero
+382
Motto ei virallista mottoa
Kansallislaulu Oj, svijetla majska zoro

1 ei kuulu varsinaisiin euromaihin

Montenegro[4] (montenegroksi Crna Gora, molemmat nimet tarkoittavat suomeksi ”musta vuori”) on valtio Balkanilla, Etelä-Euroopassa. Sen naapureita ovat Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Kosovo ja Serbia. Maa rajoittuu osittain Adrianmereen. Maa julistautui itsenäiseksi 3. kesäkuuta 2006. Montenegro oli itsenäinen ruhtinas- ja kuningaskunta vuodesta 1878 aina ensimmäisen maailmansodan loppuun.

Montenegron tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Podgorica (139 100 asukasta), Nikšić (57 600), Pljevlja (18 800) ja Bijelo Polje (17 100). Aikaisempi kuninkaallinen pääkaupunki oli Cetinje. Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Church Perast.JPG

Montenegro ulottuu Adrianmeren rannikolta Serbian ja Albanian rajoilla kohoaviin vuoristoihin. Dinaariset alpit kulkevat Serbian ja Montenegron välillä ja ulottuvat Lounais-Montenegroon, jossa kalkkikiviset huiput ovat paikoin paljaita.[5] Montenegrossa on neljä kansallispuistoa.[6] Maan pohjoisosassa sijaitsee Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Durmitorin kansallispuisto, jossa sijaitseva Tara-joen kanjoni on Euroopan suurin. Montenegron suurin järvi Skadar sijaitsee maan eteläosassa, Albanian rajalla.

Montenegron kallioperä on rikkonaista ja vuoristoista, ja soveltuu paremmin karjanhoitoon kuin peltoviljelyyn. Suuri osa maasta on metsän peitossa.[7]

Kotorin keskiaikainen satamakaupunki ja Kotorinlahti kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon.[8]

Montenegron ilmasto on välimerellinen, kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja. Vuoristossa on huomattavasti viileämpää. Sadetta saadaan eniten marras- ja joulukuussa.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Montenegron historia

Slaavit asuttivat nykyisen Montenegron alueen 600-luvulla. Alueelle muodostui 900-luvulla Zetan-valtio Ceslav-nimisen päällikön (zupan) yhdistettyä alueen. Alue oli vuosisatoja nimellisesti Serbian maakunta, mutta osmanien kukistaessa Serbian vuonna 1389 alueesta tuli täysin itsenäinen. Aluksi maata hallitsi Balsan ruhtinassuku, jota seurasi vuonna 1421 Crnojevićin dynastia perustajanaan Stefan Crnojević. Hänen seuraajiensa aikana Montenegron hovi saavutti maan pienuuteen ja karuuteen nähden varsin korkean kulttuuritason, ja vuonna 1493 siellä painatettiin ensimmäiset kyrillisin kirjaimin kirjoitetut tekstit. Vuodesta 1516 Montenegroa hallitsi Cetinjen ruhtinaspiispa (vladika) viimeisen Crnojević-sukuisen ruhtinaan Đurađ V Crnojevićin luovuttua vallasta ja lähdettyä Venetsiaan. Tämä hallintomuoto oli tehokas tapa pitää ortodoksiset montenegrolaisylimykset yhtenä miehenä islamilaisia turkkilaisia vastassa. Vuonna 1696 vladika Danilo I Petrović teki virasta perinnöllisen (tosin piispat eivät saaneet olla naimisissa, joten virka periytyi aina veljenpojan kautta), minkä jälkeen se periytyi Petrović-Njegošin suvussa. Montenegron viimeinen ruhtinaspiispa oli Danilo II, joka vuonna 1852 luopui pappisvirasta, meni naimisiin ja otti ruhtinaan tittelin.

Turkkilaisten kärsittyä vuosien 1876–1878 sodassa tappion Montenegro saavutti 1. heinäkuuta 1878 itsenäisyyden, joka myöhemmin tunnustettiin Berliinin kongressissa.[10]

Montenegron hallitsija Nikola I julistautui kuninkaaksi vuonna 1910 ja saavutti merkittävää menestystä Balkanin sodassa 1912–1913, mutta itävaltalaiset häätivät hänet maasta 1916 miehittäessään maan ensimmäisen maailmansodan aikana.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä maa liittyi Serbian kanssa Jugoslavian kuningaskuntaan kansanäänestyksen tuloksena. Itsenäisyyden kannattajat aloittivat kuitenkin vuonna 1919 kapinan, joka jatkui aina vuoteen 1924.

Toisessa maailmansodassa montenegrolaiset taistelivat Titon partisaanien rinnalla. Tämän jälkeen Montenegro oli osa Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa (1943–1992).

Liitto Serbian kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jugoslavian hajottua 1990-luvun alussa jäljelle jääneessä sosialistisessa Jugoslaviassa vuonna 1992 järjestetyssä kansanäänestyksessä 95,96 prosenttia Montenegron asukkaista kannatti liittoa Serbian kanssa eli liittymistä uuteen Jugoslavian liittotasavaltaan ("Serbia ja Montenegro", "tynkä-Jugoslavia"). Muslimit, katolilaiset ja itsenäisyyttä kannattavat montenegrolaiset boikotoivat äänestystä. Itsenäisyyden kannattajat väittivät, etteivät vaalit olleet demokraattiset ja että valtio-omisteinen media oli lähettänyt federaatiota kannattavaa propagandaa.

Vuonna 1996 Montenegron Milo Đukanovićin hallitus katkaisi välit tuolloin Slobodan Miloševićin hallitsemaan Serbiaan, ryhtyi harjoittamaan omaa talouspolitiikkaansa ja otti valuutakseen käyttöön Saksan markan. Myöhemmin valuutta vaihtui euroon Saksan otettua sen valuutakseen. Hallitus kannatti itsenäisyysmielistä politiikkaa. Vuonna 2003 Jugoslavia muutettiin Serbia ja Montenegron valtioliitoksi ja perustuslaissa määrättiin, että osapuolet saisivat järjestää itsenäistymisestä kansanäänestyksen kolmen vuoden kuluttua.

Uuden itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Milo Djukanovic, Montenegron presidentti vuodesta 2018 ja vuosina 1998-2002 sekä Montenegron pääministeri vuosina 2012-2016, 2008-2010, 2003-2006 ja 1991-1998

21. toukokuuta 2006 järjestetyssä kansanäänestyksessä 55,4 % (tarvittava määrä 55 %) kannatti Montenegron itsenäistymistä. Valtio julistautui itsenäiseksi 3. kesäkuuta 2006 ja erosi sen ja Serbian valtioliitosta. Montenegrosta tuli näin viides entisen Jugoslavian osa, joka irrottautui Belgradin alaisuudesta. Montenegro joutui liitosta eronneena osapuolena hakemaan itselleen kansainvälisen tunnustuksen sekä kansainvälisten järjestöjen jäsenyyttä. Euroopan unioni tunnusti Montenegron 12. kesäkuuta ja Serbia 15. kesäkuuta 2006. Maasta tuli Yhdistyneiden kansakuntien 192. jäsen 28. kesäkuuta.[11]

Joulukuussa 2006 siitä tuli Naton rauhankumppani ja ehdokasjäsen. Se jätti EU:n jäsenhakemuksen 2008 ja Euroopan komissio suositteli sitä ehdokasjäseneksi marraskuussa 2010. Viralliset EU-jäsenyysneuvottelut Montenegron kanssa aloitettiin kesäkuussa 2012.[11] Kesäkuussa 2017 Montenegro hyväksyttiin Naton jäseneksi.[12] Montenegron kansalaisilla on viisumivapaus EU-maihin.[13]

Toukokuussa 2019 montenegrolainen oikeus tuomitsi 13 ihmistä pitkiin vankeusrangaistuksiin, koska heidän todettiin syyllistyneen vuonna 2016 Venäjän tukemaan vallankumousyritykseen. Pisimmät tuomiot saivat kaksi miestä, jotka oikeuden mukaan olivat Venäjän tiedustelupalvelun agentteja. Miehet saivat 15 ja 12 vuoden tuomiot poissaolevina, koska heitä ei saatu oikeuden eteen. Oikeuden mukaan he olivat mukana rikollisessa organisaatiossa, joka juonitteli kaataakseen Montenegron hallituksen ja estääkseen maata liittymästä sotilasliitto Natoon. Samalla kaksi Montenegron serbivähemmistön johtohahmoa sai viiden vuoden tuomiot. Nato-jäsenyyttä vastustanut Venäjä-mielinen oppositio oli tuolloisen pääministerin Milo Djukanovicin suurin vastavoima. Djukanovic valittiin vuoden 2018 vaaleissa presidentiksi, ja maa liittyi Natoon samana vuonna. Venäjä-mielinen oppositiopuolue Demokraattinen rintama sanoi, että oikeudenkäynti oli "poliittinen näytelmä" ja "noitavainoa". Puolueen mukaan Djukanovic ei olisi voittanut vaaleja, jos ei olisi ollut näyttävästi esillä ollutta vallankaappausväitettä.[14][15]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegro

Osana länteen suuntautunutta turvallisuuspolitiikkaansa Montenegro ilmoitti 31. elokuuta 2006 luopuvansa yleisestä asevelvollisuudesta ja siirtyvänsä 2 500 miehen vahvuiseen ammattiarmeijaan.[16]

Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viideksi vuodeksi kerrallaan, korkeintaan kahdelle kaudelle. Hänellä ei ole kovin laajaa poliittista valtaa. Yksikamarisessa eduskunnassa on 81 kansanedustajaa, jotka valitaan nelivuotiskaudelle. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.[2]

Filip Vujanović valittiin presidentiksi 2003, uudelleen 2008 ja täpärästi kolmannelle kaudelle 2013.[11]

Huhtikuussa 2018 Montenegron presidentinvaalit voitti Milo Djukanovic , joka oli moninkertainen entinen pääministeri ja ex-presidentti. Vuosina 1998-2002 presidenttnä ollut Djukanovic sai enemmistön annetuista äänistä jo ensimmäisellä kierroksella. Hänen edustamansa Sosialistien demokraattinen puolue DPS oli johtanut maata jo lähes 30 vuotta.[17]

Montenegron pääministeri on ollut marraskuusta 2016 lähtien Dusko Markovic, joka on maan pitkäaikaisen johtajan Milo Djukanovicin läheinen liittolainen ja myös hän edustaa DPS-puoluetta.[18]


Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegro on jaettu 23 kuntaan.[2] Vuoden 2003 väestönlaskennassa kuudessa kunnassa oli selvä montenegrolaisenemmistö ja lisäksi he olivat suurin väestöryhmä kolmessa muussa kunnassa. Serbienemmistöisiä kuntia oli viisi, suurin ryhmä serbit oli kolmessa muussa Pohjois-Montenegron kunnassa. Bosniakkienemmistö oli kahdessa rajaseudun kunnassa ja albaanienemmistö yhdessä kunnassa maan kaakkoisosassa.

Luettelo Montenegron kunnista:

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegron merkittävimmät vientituotteet ovat metalliteollisuuden tuotteet, jotka käsittävät 62 % viennistä vuonna 2004. Kokonaisviennistä 41 % oli alumiinia. Bauksiittikaivokset ja sulattamon omistaa venäläinen miljonääri Oleg Deripaska.[19] Seuraavilla sijoilla ovat juomat ja tupakka (18 %) ja puutavara (8 %).[20]

Maatalous painottuu lähinnä lampaiden ja vuohien laiduntamiseen.[5]

Maassa on viisi lentokenttää ja 250 km rautatietä. Bar on sen ainoa merkittävä satamakaupunki.[2]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegron etniset ryhmät kuntakartalla: Violetilla merkityissä kunnissa on enemmistö etnisiä montenegrolaisia, keltaisella serbejä, vihreällä bosniakkeja, harmaalla albaaneita. Punaruskeissa kunnissa ei ole selkeää enemmistöä; pohjoisimmissa serbit ovat suurin ryhmä, eteläisimmissä montenegrolaiset

Vuoden 2003 väestöjakauma[21]:

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Montenegron asukkaista on ortodokseja, mutta maassa on myös huomattava muslimivähemmistö. Oheiset luvut ovat vuodelta 2011.[2]

Kulttuuri ja urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montenegron kansalliskirjailija on 1800-luvulla elänyt ruhtinas Petar II Petrović-Njegoš.[22] Montenegro osallistui vuoden 2008 kesäolympialaisiin 19 urheilijan joukkueella ja vuoden 2012 kesäolympialaisiin 34 urheilijan joukkueella. Sillä oli yksi edustaja myös vuoden 2010 talviolympialaisissa.[23] Lontoossa 2012 naisten käsipallojoukkue saavutti olympiahopeaa.[24] Vuonna 2011 Montenegron jalkapallomaajoukkue oli FIFAn rankingissa ylimmillään sijalla 16.[25]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 3 Mitä missä milloin 2007, Otava s. 107

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The World Fact Book (Europe :: Montenegro) Government:: Montenegro. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 29.6.2015.
  2. a b c d e f g h The World Factbook: Montenegro CIA. (englanniksi)
  3. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. Valtioiden nimien luettelo (luettu 12. heinäkuuta 2008)
  5. a b Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 260. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  6. Montenegro National Parks Visit Montenegro. Viitattu 17.1.2015.
  7. Serbia and Montenegr Countries and their cultures
  8. Natural and Culturo-Historical Region of Kotor Unesco. Viitattu 17.1.2015.
  9. Montenegro weather Lonel Planet. Viitattu 17.1.2015.
  10. Background Note Montenegro (Previous Editions) US Department of State. Viitattu 17.1.2015.
  11. a b c Montenegro Timeline BBC News. Viitattu 17.1.2015.
  12. Montenegro liittyi virallisesti sotilasliitto Natoon ksml.fi. Viitattu 6.6.2017.
  13. Laajentuminen Eurooppatiedotus. Viitattu 26.3.2020.
  14. Montenegron Venäjä-mielinen oppositio haluaa Natosta kansanäänestyksen Yle Uutiset. Viitattu 24.3.2020.
  15. Montenegro antoi venäläisagenteille pitkiä vankeustuomioita – yrittivät järjestää Venäjä-mielisen vallankumouksen Yle Uutiset. Viitattu 24.3.2020.
  16. Yle Uutiset 31.8.2006
  17. Djukanovic jälleen Montenegron presidentiksi – "Matka kohti EU:ta jatkuu" Yle Uutiset. Viitattu 24.3.2020.
  18. Montenegro country profile BBC News. 27.5.2018. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  19. Europe's new golden coast 15.7. 2007. Guardian. Viitattu 4.5.2010. (englanniksi)
  20. http://www.exportmontenegro.com/docs/Montenegro-Export-Promotion-Strategy.pdf
  21. Statistical office of the Republic of Montenegro
  22. Petar II Petrovic Njegos History of Montenegro Online
  23. Montenegro Sport reference
  24. https://archive.is/20130427033901/www.london2012.com/country/montenegro/medals/index.html
  25. Associations: Montenegro FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wikivoyage-Logo-v3-icon.svg Matkaopas aiheesta Montenegro Wikivoyagessa (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Montenegro.