Siirry sisältöön

Bosnia ja Hertsegovina

Wikipediasta
Tämä artikkeli käsittelee valtiota nimeltä Bosnia ja Hertsegovina. Bosnia ja Hertsegovina voi viitata myös saman valtion osaan, Bosnia-Hertsegovinan federaatioon.
Bosnia ja Hertsegovina
Bosna i Hercegovina
(Босна и Херцеговина)
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Valtiomuoto liittotasavalta
Presidenttineuvosto Željko Komšić (kroaatti)
Denis Becirovic (bosniakki)
Zeljka Cvijanovic (serbi).
Lainsäädäntöelin parlamentaarinen yleiskokous
Pääkaupunki Sarajevo (383 604 as.)
43°52′N, 18°25′E
Muita kaupunkeja Itä-Sarajevo,
Banja Luka, 173 748 as.
Zenica,
Tuzla, 88 521 as.
Mostar,
Bihać,
Bugojno,
Brčko,
Bijeljina,
Prijedor,
Doboj
lisää kaupunkeja
Pinta-ala
– yhteensä 51 129 km² (sijalla 125)
– josta sisävesiä merkityksetön
Väkiluku (2013) 3 839 265 (sijalla 126)
– väestötiheys 90,23 as. / km²
– väestönkasvu 0,28 % (2008)
Viralliset kielet bosnia, kroatia, serbia
Valuutta konvertibilna marka (BAM)
BKT (2017)
– yhteensä 44,83 mrd. USD  (sijalla 113)
– per asukas 12 800 USD
HDI (2019) 0,780 [1] (sijalla 73)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 14,2 %
– teollisuus 30,8 %
– palvelut 55 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Jugoslaviasta

5. huhtikuuta 1992
Lyhenne BA
– ajoneuvot: BIH
– lentokoneet: T9
Kansainvälinen
suuntanumero
+387
Kansallislaulu Intermeco
Edeltäjä(t) Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan lippu Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta

Presidenttiys on jaettu kolmen eri kansallisuuden edustajien kesken: kroaatin, bosniakin ja serbin.

Bosnia ja Hertsegovina tai Bosnia-Hertsegovina[2] (bosniaksi, kroatiaksi ja serbiaksi Bosna i Hercegovina, BiH, kyrill. Босна и Херцеговина, БиХ) on valtio Balkanilla. Sen rajanaapureita ovat Kroatia, Montenegro ja Serbia.

Bosnia-Hertsegovinan valtio koostuu kahdesta poliittisesta entiteetistä: Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta sekä Bosnian serbitasavallasta. Erillisinä käsitteinä sekä Bosnia että Hertsegovina ovat historiallis-maantieteellisiä eikä niillä nykyään ole hallinnollista merkitystä.

Sijainti ja pinnanmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnia ja Hertsegovina sijaitsee Kaakkois-Euroopassa Balkanin länsiosassa. Sen pinta-ala on 51 129 neliökilometriä, ja se on suurin piirtein kolmion muotoinen alue, jota rajaavat Kroatia lännessä ja pohjoisessa, Serbia idässä ja Montenegro kaakossa. Lisäksi sillä on kapea kaistale Adrianmeren rantaa maan koillisosassa.[3][4] Kaistale erottaa Dubrovnikin alueen muusta Kroatiasta.

Bosnia ja Hertsegovina on Euroopan vuoristoisimpia valtioita, ja sen keskikorkeus on 625 metriä.[3] Dinaariset Alpit halkovat maata, ja sen vuorijonot kulkevat pääosin luoteis-kaakko-suunnassa.[4] Korkeimmat huiput ovat Bosnia ja Hertsegovinan kaakkoisosassa, jossa monet vuoret kohoavat yli 2 000 metriin. Korkein kohta on Montenegron rajalla oleva Maglić (2 386 metriä). Pohjoisempana Dinaariset Alpit ovat hieman matalampia, ja huippuja välissä on laajoja karstitasankoja eli poljeja.[3] Karstialueilla on myös kalkkikiveen syntyneitä luolia, kuoppia ja maanalaisia vesistöjä.[4]

Vuoristo laskeutuu jyrkästi kohti Adrianmeren rannikkoa, jossa Bosnia ja Hertsegovinalla on noin 20 kilometriä rantaviiaa.[4] Maan pohjoisosa kuuluu Karpaattien altaaseen, jossa on Savajoen varrella sen suurimmat tasangot.[3]

Bosnia ja Hertsegovina jakautuu Mustanmeren ja Adrianmeren valuma-alueisiin. Pohjoisosa eli noin kolme neljäsosaa pinta-alasta virtaa Savan ja lopulta Tonavan kautta Mustaanmereen.[5] Sava virtaa Bostnian pohjoisrajalla, ja siihen laskevat muun muassa Una, Vrbas, Bosna ja Drina, joka muodostaa keski- ja alajuoksultaan maan itärajan. Adrianmeren vesistöalueen joista vain Neretva on täysin maanpinnalla kulkeva joki. Karstialueen joista suurin osa muodostaa maanalaisia virtauksia.[3]

Bosnia ja Hertsegovinan järvet ovat pääsääntöisesti pieniä, ja suurimmat järvet ovat vuoristossa olevia jäätikköjärviä. Tällaisia ovat muun muassa Boračko jezero, Šatorsko ja Kotlaničko. Maan suurimmat järvet ovat tekojärviä.[3]

Bosnia ja Hertsegovina sijaitsee subtrooppisen ja lauhkean ilmastovyöhykkeen rajlala. Eteläinen kolmannes kuuluu subtrooppiseen ja pohjoisosa lauhkeaan vyöhykkeeseen. Ilmastoon vaikuttaa myös maaston korkeus, sillä alavilla alueilla on selvästi lämpimämpää kuin vuoristoissa. Vuoristoissa on puolestaan sateisempaa.[3]

Bosnia ja Hertsegovina kuuluu suurimmaksi osaksi leutoon ilmastoon, joka on lämmintä ja kosteata. Ilmasto ulottuu pohjoisen alangoilta sisämaan jokilaaksoihin. Ilmasto on näillä alueilla on maltillisen mantereista. Rannikolla vallitsee kuivakesäinen ja leutotalvinen välimerenilmasto. Vuoristoissa on kylmätalvistä ja viileäkesäistä ilmastoa.[3]

Noin 40 % maasta on metsää, vallitsevina puulajeina mänty, pyökki ja tammi.[6]

Maassa on kolme kansallispuistoa: Sutjeskan kansallispuisto maan eteläosassa lähellä Montenegron rajaa, Kozaran kansallispuisto metsäalueella pohjoisosassa ja Unan kansallispuisto Una-joen varrella maan länsirajalla. Maan korkein vuori Maglić (2386 m) sijaitsee Sutjeskan kansallispuiston alueella.[7][8][9] Maan korkein putous Skakavac on 98 metriä korkea.[10]

Bosnia-Hertsegovina satelliittikuvassa joulukuussa 2002.
Počitelj

Slaavit asuttivat Bosnia-Hertsegovinan alueen 600-luvulla,[11] jolloin siellä asui illyrialaisheimoja, ja 800-luvulla hallinta jakautui Serbian ja Kroatian kuningaskuntien kesken. 1000-luvulla alue tuli Unkarin kuningaskunnan hallintaan, ja noin vuonna 1100 siitä tuli banaatti. Myöhemmin itsenäistynyt Bosnian kuningaskunta säilyi vuoteen 1463, jolloin se liitettiin turkkilaisten johtamaan Osmanien valtakuntaan. Osmanivallan aikana monet asukkaat kääntyivät islaminuskoon.

1800-luvun lopulla slaavilaiset nationalistiliikkeet alkoivat voimistua Bosnia-Hertsegovinassa, ja vuonna 1875 maassa puhkesi talonpoikien kapina osmanien hallintoa vastaan. Serbian, Montenegron ja Venäjän tultua kapinallisten avuksi osmanit luovuttivat Bosnia-Hertsegovinan vuonna 1878 Berliinin sopimuksessa Itävalta-Unkarin hallintaan, vaikka muodollisesti alue säilyi osana Osmanien valtakuntaa. 7. lokakuuta 1908 Bosnia-Hertsegovina liitettiin osaksi Itävalta-Unkaria[12].

Serbinationalisti Gavrilo Principin murhattua arkkiherttua Franz Ferdinandin Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914 Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle ja Eurooppa ajautui ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan jälkeen Bosnia-Hertsegovinasta tuli osa uutta valtiota, jonka nimeksi tuli vuonna 1929 Jugoslavian kuningaskunta.

Kun Jugoslavia oli joutunut Saksan miehittämäksi vuonna 1941, osa Bosnia-Hertsegovinasta alistettiin kroaattinationalistisen Ustaša-liikkeen hallintaan ja osa annettiin fasistiselle Italialle. Ustašan hallinto tappoi tuhansia serbejä, juutalaisia, romaneja ja Ustaša-liikkeen vastustajia. Josip Broz Titon johtamat kommunistiset partisaanit taistelivat Ustašaa ja saksalaisia miehitysjoukkoja vastaan. Toisen maailmansodan jälkeen Bosnia-Hertsegovinasta tuli yksi kommunistisen Jugoslavian liittovaltion kuudesta tasavallasta.

Slovenian ja Kroatian erottua Jugoslaviasta vuonna 1991 myös Bosnia-Hertsegovinassa alkoivat kypsyä itsenäistymispyrkimykset. Samalla etnisten ryhmien väliset jännitteet kiristyivät. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti julisti Bosnia-Hertsegovinan itsenäiseksi 5. huhtikuuta 1992. Serbian tukemat bosnian serbit olivat julistaneet oman serbitasavaltansa perustetuksi jo aiemmin 9. tammikuuta, ja alkoi verinen Bosnian sota. Sodan sekavuutta ja väkivaltaisuutta lisäsi kroaattien kääntyminen bosniakkeja vastaan vuonna 1993. Etenkin serbi- ja kroaattijoukot syyllistyivät sotarikoksiin ja etnisin puhdistuksiin, joista suurin oli serbiarmeijan toimeenpanema noin 9 000 srebrenicalaisen miehen ja pojan joukkoteloitus heinäkuussa 1995. Yhdistyneet kansakunnat on tuominnut Srebrenican joukkoteloituksen kansanmurhana. Sota loppui 21. marraskuuta 1995 allekirjoitettuun Daytonin rauhansopimukseen. Vuonna 2007 arvioitiin, että kaikkiaan sodassa kuoli lähes 100 000 ihmistä (vuonna 1994 uhreja oli arvioitu olleen jopa 200 000, mutta tähän arvioon oli laskettu mukaan myös kateissa olleet),[13] ja maasta joutui pakenemaan yli 1,5 miljoonaa, pääosin bosniakkeja.

Poliittinen järjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnian ja Hertsegovinan poliittisesta järjestelmästä sovittiin vuonna 1995 Daytonin rauhansopimuksessa. Liittovaltio muodostuu kahdesta osasta. Bosnia-Hertsegovinan federaatio on liittohallintoalue, johon kuuluu Hertsegovina ja Bosnian länsi- ja keskiosat. Federaation asukkaista suurin osa on bosniakkeja ja kroaatteja. Maan pohjois- ja itäosissa on puolestaan liittovaltion toinen osa, Serbitasavalta, jonka asukkaat ovat pääosin serbejä.[14]

Keskushallinnon asema on heikko, ja valtionpäämiehenä toimii presidenttineuvosto, johon on valittu yksi bosniakki, kroaatti ja serbi. Neuvoston jäsenten kausi on nelivuotinen. Parlamentti on kaksikamarinen. Ylähuoneessa on viisi jäsentä jokaisesta kolmesta etnisestä ryhmästä. Heidät valitsee nelivuotiselle kaudelle Bosnia ja Hertsegovinan federaation parlamentti sekä Serbitasavallan kansalliskokous. Alahuoneessa on puolestaan vaaleilla valitut 42 jäsentä; 28 paikkaa on varattu Bosnia-Hertsegovinan federaatiolle ja 14 Serbitasavallalle.[15]

Keskushallinto vastaa ulkopolitiikasta ja kaupasta sekä puolustus-, tulli- ja rahapolitiikasta. Sen vastuulla on myös maahanmuutto-, pakolais- ja turvapaikanhakuasiat. Lisäksi sen hoitaa myös monia kansainvälisiin yhteyksiin liittyviä asioita, kuten lennonjohtoa. Liittovaltion osat puolestaan hoitaa pääosin kaikkia julkisia palveluita kansalaisilleen.[16]

Vuoden 2022 vaaleissa sosiaalidemokraattisen puolueen Denis Bećirović valittiin presidenttineuvoston bosniakkijäseneksi. Hän voitti vaaleissa pitkään hallinneen Bakir Izetbegovićin. Kroaattiedustajaksi valittiin puolestaan monietnisen Demokraattisen rintaman Željko Komšić. Serbikansallismielinen SNSD-puolue voitti puolestaan serbien vaalit.[15]

Maa ei ole suvereeni, vaan sitä valvoo kansainvälinen yhteisö YK:n kautta. Kansainvälisen yhteisön korkea edustaja (engl. High Representative for Bosnia and Herzegovina / Office of the High Representative (OHR) in Bosnia and Herzegovina) käyttää maassa määräysvaltaa demokraattisten instituutioiden yli.[17][18] Korkea edustaja voi esim. erottaa virkamiehiä ja säätää lakeja.[19] Brittiläinen korkea edustaja Paddy Ashdown tunnettiin inverventionistisesta vallankäytöstään, ja Merkelin hallitus halusi maan johtoon saksalaisen Christian Schwarz-Schillingin 2005.[20] Pitkäaikainen edustaja Valentin Inzko saneli maahan uusia lakeja serbien erohaluja vastaan[21] ja vuoden 2020 lopulla Saksa halusi Bosniaan edustajaksi Christian Schmidtin.[22]

Etniset rajalinjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnia ja Hertsegovinan liittovaltion asema on löyhä, ja erityisesti serbit ja kroaatit kyseenalaistavat valtion yhtenäisyyttä. Serbit kannattavat liittovaltion hajottamista, kun taas kroaattipuolueet pyrkivät luomaan omille alueilleen etnisesti määriteltyjä alueita, muun muassa gerrymanderoimalla. Bosniakit sen sijaan ovat sitoutuneita pitämään liittovaltion kasassa.[23]

Oikeuslaitos ja turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnia ja Hertsegovinassa on neljä erillistä oikeusjärjestelmää, liittovaltion, osaentiteettien ja Brčkon alueen järjestelmät. Oikeuden itsenäisyyttä valvoo ylin tuomari- ja syyttäjäneuvosto, jonka vastuulla on myös nimittää tuomarit ja syyttäjät. Liittovaltion tasolla valtakunnanoikeudella ja syyttäjänvirastolla on toimivalta sotarikoksiin, ylätason korruptiotapauksiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä valtion instituutioihin liittyvissä tapauksissa.[24]

Maassa on lisäksi eurooppalainen sotilasjoukko Eufor, joka korvasi Nato-johtoiset Sfor-joukot 2. joulukuuta 2004. Euroopan unioni päätti 7. maaliskuuta 2007 vähentää joukkojen vahvuutta seuraavien kolmen kuukauden aikana 6 500 miehestä 2 500:aan. Lisäksi maassa on eurooppalaiset poliisivoimat (European Union Police Mission).

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa koostuu kolmesta poliittisesta kokonaisuudesta Bosnian serbitasavallasta, Brčkon alueesta ja Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta.[25] Federaatio puolestaan jakautuu kymmeneen kantoniin.[26]

Kantonien asema on hyvin itsenäinen, niillä on omat lainsäädäntö- ja hallintoelimet. Kantonit on jaettu edelleen 79 kuntaan.

Bosnia-Hertsegovinan valuutta on Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettava markka (konvertibilna marka/конвертибилна марка). Se otettiin käyttöön vuonna 1996; se oli alkuun sidottu Saksan markkaan suhteessa 1:1. Euron käyttöönoton jälkeen se on sidottu kiinteällä kurssilla euroon.[27]

Bosnia-Hertsegovinan taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rauta, bauksiitti, mangaani, kupari, kromi ja puu. Muita luonnonvaroja ovat alumiini, lyijy ja sinkki. [28] Merkittävimmät vientituotteet ovat tekstiilit ja puutavara. Päävientimaat ovat Italia (29 %), Kroatia (18,5 %), Saksa (17,3 %), Itävalta (9,3 %), Slovenia (6,7 %). Päätuontimaat ovat Kroatia (24,3 %), Slovenia (15,5 %), Saksa (13,6 %), Italia (12 %), Unkari (7,6 %), ja Itävalta (6,6 %).

Rautakaivos Ljubija, joka sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Prijedorista, oli jo Jugoslavian aikana Euroopan suurimpia rautakaivoksia. Vuonna 2006 Ljubija tuotti 1,2 miljoonaa tonnia rautamalmia. lähde?

Vuonna 2017 virallinen työttömyysprosentti oli 20, mutta monien virallisesti työttömien on arvioitu tekevän pimeästi töitä.[25]

Bosnia-Hertsegovinassa on 24 lentopaikkaa, mutta vain seitsemän kiitotiet on päällystetty.[25] Sarajevon kansainvälinen lentoasema on maan suurin.

Rautateitä on 965 kilometriä. Sava-joessa on jokisatamia.[25]

Bosnia ja Hertsegovinan etniset asuma-alueet.
  serbit

Vuoden 1991 väestölaskennassa Bosnia-Hertsegovinan väestöstä 44 prosenttia oli bosniakkeja, 31 prosenttia serbejä, 17 prosenttia kroaatteja ja 6 prosenttia ilmoitti olevansa ”jugoslaaveja”. Vuonna 2000 arvioitiin väestöstä olleen 48 prosenttia bosniakkeja, 37,1 prosenttia serbejä, 14,3 prosenttia kroaatteja ja 0,6 prosenttia muita. Useimmat bosniakit ovat uskonnoltaan muslimeja, serbit ortodokseja ja kroaatit katolisia. Suurin osa väestöstä kutsuu itseään bosnialaisiksi, jotta vältyttäisiin uskonnon sekoittamista arkeen. Suomen kielen kielenhuollon kannalta Bosnia-Hertsegovinan asukkaat ovat kuitenkin bosniahertsegovinalaisia. [29][30]

Vuonna 2007 arvioitiin, että Bosnia-Hertsegovina saavuttaa todennäköisesti YK:n vuosituhattavoitteista viisi, ja muiden kahden saavuttaminenkin on mahdollista. Nämä kaksi ovat peruskoulutukseen ja kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet.[31]

Bosnialaisessa ruokakulttuurissa on vaikutteita sekä Turkista että Itä-Euroopasta. Kaalia ja lihaa syödään paljon. Bosanski lonac on lihakaalipata.[32] Ćevapčići-jauhelihatankoja syödään lepinja-leivän välissä, useimmiten sipulin ja ajvar-nimisen paprikatahnan kanssa. Ćevapit voi olla valmistettu lampaan, porsaan tai naudan jauhelihasta.[33] Suolaisia ja makeita piiraita leivotaan monenlaisia.[32]

Unescon maailmanperintöluettelossa on Bosnia-Hertsegovinasta kaksi kohdetta: Mehmed Paša Sokolovićin silta Višegradissa sekä Mostarin vanha kaupunki ja vanha silta.[34]

Bosnia ja Hertsegovina osallistui Eurovision laulukilpailuun ensimmäistä kertaa vuonna 1993, eikä maa ole saavuttanut niissä vielä yhtään voittoa.[35]

Bosnia-Hertsegovinan historian tärkein kansainvälinen urheilutapahtuma oli Sarajevossa 7.-19. helmikuuta 1984 järjestetyt XIV talviolympialaiset.

Maan suosituin urheilulaji on jalkapallo. Laji sai alkunsa vuonna 1903 mutta sen suosio kasvoi huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen. Sarajevo (1967 ja 1984) ja Željezničar (1972) ovat molemmat voittaneet Jugoslavian mestaruuden. Entisen Jugoslavian jalkapallomaajoukkueessa pelasi useita bosnialaisia kuten Josip Katalinski, Dušan Bajević, Miroslav "Ciro" Blažević, Ivica Osim, Safet Susic, ja Mirsad Fazlagić. Merkittävimpiä nykyisiä bosnialaispelaajia ovat muun muassa Vedad Ibišević, Edin Džeko, Sejad Salihović ja Zvjezdan Misimović. Maajoukkue pääsi karsinnoista vuoden 2014 MM-kisoihin.

FIFA rankingissa miesten joukkue on ollut korkeimmillaan sijalla 19 vuonna 2013.[36]

Bosnia-Hertsegovina voitti lentopalloturnauksen vuoden 2004 paralympialaissa. Monet joukkueen pelaajista olivat menettäneet jalkansa Bosnian sodassa.

  1. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  2. Hakulinen, Kerkko – Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan: suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet, s. 32. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7
  3. a b c d e f g h Geography of Bosnia and Herzegovina Faculty of Science – Department of Geography. Viitattu 10.1.2026. (englanniksi)
  4. a b c d Lampe & Pickering & Malcolm: Bosnia and Herzegovina: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 10.1.2026.
  5. Bosnia and Herzegovina Water Action Hub. CEO Water Mandate. Viitattu 10.1.2026. (englanniksi)
  6. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä EB ei löytynyt
  7. Sutjeska national parkBosnia travel (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Kozara National ParkBosnia travel (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Una national park (Arkistoitu – Internet Archive) Explore Bosnia
  10. Henna Vainio: Selviytyjien kaupunki. Aamulehti, 23.3.2011, s. B29.
  11. Geographica-maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 259. Almagest, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
  12. Laati, Iisakki: Mitä Missä Milloin 1951, s. 73. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
  13. Bosnia-Hertsegovinan sisällissodan uhrilukua tarkistettu reilusti pienemmäksi 23.7.2008. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 8.12.2008. Viitattu 29.7.2008.
  14. Bosnia-Hertsegovina Globalis. 16.12.2022. Suomen YK-liitto. Viitattu 11.1.2026.
  15. a b Bosnia and Herzegovina: Freedom in the World 2024 Country Report Freedom House. Viitattu 11.1.2026. (englanniksi)
  16. BTI 2024 Country Report – Bosnia and Herzegovina, s. 8.
  17. General information Office of the High Representative. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
  18. Mandate Office of the High Representative. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
  19. Bosnia unohdettiin liian varhain Ulkopoliittinen instituutti. 2016. Viitattu 28.2.2025.
  20. [Opinion Why is Germany rushing a new Bosnia high representative?] EUobserver. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
  21. Top International Official In Bosnia Criminalizes Genocide Denial RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
  22. Germany’s Push for New High Representative to Bosnia is Worrying Balkan Insight. 29.12.2020. Viitattu 9.8.2022. (englanniksi)
  23. BTI 2024 Country Report – Bosnia and Herzegovina, s. 7.
  24. BTI 2024 Country Report – Bosnia and Herzegovina, s. 13.
  25. a b c d Bosnia and Herzegovina The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) Viitattu 23.3.2019
  26. Political Entities & Cantons Citypopulation. Viitattu 24.3.2019.
  27. Bosnian Mark Oanda. Arkistoitu 24.3.2019. Viitattu 24.3.2019.
  28. Bosnia-Hertsegovina: Maaprofiili (Finpro) (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. Jukka Korpela: Nykyajan Kielenopas: Erisnimien ja vieraiden sanojen taivutus jkorpela.fi. Viitattu 6.3.2009.
  30. Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet (Arkistoitu – Internet Archive) Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  31. Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Arkistoitu 17.7.2011. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  32. a b Bosnia and Herzegovina Countries and their cultures
  33. Naudanliha – Sivu 2 Nälkä. Viitattu 6.7.2023.
  34. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  35. Bosnia and Herzegovina eurovision.tv. Viitattu 6.7.2023. (englanniksi)
  36. Men's Ranking FIFA. Arkistoitu 24.3.2019. Viitattu 24.3.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]