Euro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euro
Euro symbol.svg
ISO 4217 -koodi EUR (nro 978)
Keskuspankki Euroopan keskuspankki EKP
Symboli
Käyttäjät 18 EU:n 28:stä maasta, 7 EU:n ulkopuolista maata
Inflaatio 2,4 %, heinäkuu 2012
Jaettava yksikkö sentti (snt)

Euro (symboli , lyhenne e, kansainvälinen valuuttatunnus EUR[1]) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka otettiin käyttöön tilivaluuttana 1. tammikuuta 1999 ja käteisvaluuttana kahdessatoista EU-maassa, myös Suomessa, 1. tammikuuta 2002. Se on nykyisin toinen maailman merkittävimmistä kansainvälisistä valuutoista Yhdysvaltain dollarin ohella. Euron sadasosa on nimeltään sentti.

Ennen euron käyttöönottoa Suomen valuutta oli markka. Yksi euro on täsmälleen 5,94573 markkaa, eli 1 markka on noin 0,17 euroa. Euro on monien muiden valuuttojen, esimerkiksi Yhdysvaltain dollarin, tavoin fiat-valuutta, jonka arvo perustuu ainoastaan hallinnon luomiin säännöksiin tai lakeihin, eikä mihinkään konkreettiseen asiaan[2][3][4].

Euro täytti 10 vuotta 1. tammikuuta 2009, jolloin myös Slovakia kuudentenatoista EU-maana otti sen käyttöönsä.[5] Tällä hetkellä viralliseen euroalueeseen kuuluu kahdeksantoista EU-valtiota, neljä EU:n ulkopuolista Euroopan kääpiövaltiota sekä eräät Ranskan merentakaiset alueet.

Euron merkitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euro-merkin suunnittelukilpailun voittajatyö. Kuvio muistuttaa kreikkalaista epsilon-kirjainta ja sen kaksi vaakaviivaa kuvaavat rahayksikön vakautta.

Sana euro on yleisnimi ja kirjoitetaan sen vuoksi suomenkielisessä tekstissä pienellä alkukirjaimella muualla paitsi virkkeen alussa. Kuten mikä tahansa suomen kielen substantiivi se taipuu sijoissa: yksi euro, kaksi euroa, kahden euron. Vaikka euroseteleihin ja kahden euron kolikkoon rahayksikön nimi on kirjoitettu vain perusmuodossa, suomen kielessä on käytettävä asianmukaista taivutusmuotoa. Muissa kielissä on erilaisia suosituksia, mutta usein rahayksikön nimeen lisätään tarvittaessa monikon tunnus tai kielen vaatimat sijamuodot.

Hintamerkinnöissä voidaan täyden nimen sijasta käyttää euron symbolia . Se kirjoitetaan suomen kielessä lyhenteen tavoin aina rahamäärän perään ja erotetaan siitä sanavälillä, joka tietokoneella kirjoitetaan mieluiten sitovana välilyöntinä: "10 €". Symboli vastaa sellaisenaan nominatiivia (1 € ’yksi euro’) ja partitiivia (2 € ’kaksi euroa’). Jos rahayksikköä pitää taivuttaa muissa sijoissa, taivutuspääte liitetään symboliin kaksoispisteellä: "Sain tingittyä hinnan 10 €:oon." Usein yksinkertaisinta ja luontevinta on kuitenkin välttää symbolia ja kirjoittaa rahayksikön nimi sellaisenaan: "Sain tingittyä hinnan 10 euroon." Sitä vastoin englannin kielessä euron merkki kirjoitetaan rahamäärän eteen ilman sanaväliä, esimerkiksi €10.00.[6]

Euron symboli on mukana Unicode-merkistössä (U+20AC EURO SIGN) ja myös suppeammassa Latin 9 ‑merkistössä, joka on Latin 1:n euroaikaan päivitetty versio. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sen paremmin Unicode- kuin Latin 9 ‑merkistö ei ole käytössä kaikissa tietokoneissa eivätkä ne €-symbolin osalta ole keskenäänkään yhteensopivia, joten esimerkiksi sähköpostiviestiin kirjoitettu euron symboli saattaa vastaanottajalle näyttää joltakin muulta.

Suuraakkosin kirjoitettava kolmikirjaiminen valuuttatunnus EUR on kehitetty käytettäväksi kansainvälisessä rahaliikenteessä ja muissa vastaavissa tilanteissa, joissa valuutat on kyettävä yksiselitteisesti erottamaan toisistaan.[7] Valuuttatunnuksen ja symbolin lisäksi eurolle ei ole virallista kansainvälistä lyhennettä, mutta numeroita ja merkkejä koskevan kansallisen standardin SFS 4175 mukaan Suomessa voidaan käyttää myös lyhennettä e. Tosin euro on itsessäänkin niin lyhyt sana, että sitä ei yleiskielisessä tekstissä ole syytä lyhentää. Euron lyhenteeseen tai tunnukseen ei kuulu lyhennepistettä, kuten ei muihinkaan rahayksiköiden lyhenteisiin tai tunnuksiin.

Euron sadasosaa tarkoittavalle sentille ei EU:n tasolla ole määritelty mitään virallista lyhennettä tai symbolia. Suomen kielessä sentin lyhenteeksi kelpuutettiin ensin vain snt, mutta myöhemmin sen rinnalle hyväksyttiin myös muun muassa ruotsin kielessä käytettävä lyhenne c.[8] Jälkimmäistä on kuitenkin arvosteltu siksi, että se voi sekaantua euron symboliin: useimmissa fonteissa € näyttää lähinnä C-kirjaimelta, jonka poikki on vedetty kaksi hentoa vaakaviivaa, ja erityisesti heikkonäköisten ihmisten voi olla vaikea erottaa, mistä merkistä kulloinkin on kyse. Esimerkiksi Espanjassa on käytetty myös monikkomuotoon céntimos perustuvia lyhenteitä cts ja ctms. Yleensä sentinkin lyhentämistä on viisainta välttää, ja senttihinnat kannattaa merkitä euron sadasosina: "0,75 €". Senttien erottamiseen käytetään suomen kielessä pilkkua, kuten muissakin desimaaliluvuissa.

Senttihintoja ei ole suotavaa kirjoittaa vain yhdellä desimaalilla (esim. 12,3 €), vaan sentit on kirjoitettava kahdella desimaalilla silloinkin kun viimeinen numero on nolla (12,30 €). Tämä oli jo markka-aikana vakiintunut tapa merkitä rahasummia. Sen sijaan suurempia lukuarvoja käytettäessä desimaalien määrän voi valita halutun esitystarkkuuden mukaan (esim. 25,7 milj. euroa).[9]

Käteisrahat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurosta on käytössä käteisrahana seteleitä ja kolikoita. Setelit ovat nimellisarvoiltaan yhtäläiset ja samannäköiset koko euroalueella, mutta kolikoissa vain klaava- eli arvopuoli on yhteinen ja kruunapuolen kuviointi vaihtelee.

Käyttösetelien ja -kolikkojen sarjassa toistuvat säännöllisesti arvojen 1, 2 ja 5 kerrannaiset: rahojen nimellisarvot ovat 0,01 €, 0,02 €, 0,05 €, 0,10 €, 0,20 €, 0,50 €, 1 €, 2 €, 5 €, 10 €, 20 €, 50 €, 100 €, 200 € ja 500 €.

Setelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Eurosetelit
500 euron seteli

Eurosetelien suunnittelemiseksi järjestettiin 1990-luvun puolivälissä EU-maissa kilpailu, johon kutsuttiin osallistumaan useita kuvataiteilijoita. Kilpailun voitti itävaltalainen setelitaiteilija Robert Kalina, jonka voittotyö päätettiin joulukuussa 1996 ottaa euroseteleiden ulkoasun pohjaksi.

Vuodesta 2013 alkaen vähitellen liikkeelle laskettavan toisen setelisarjan suunnittelija on saksalainen Reinhold Gerstetter.[10]

Toisin kuin eurokolikoissa, euroseteleissä ei ole kansallisia kuva-aiheita eikä tekstejä, vaan niissä korostetaan eurooppalaisille yhteisiä arvoja. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat, ovet ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Sekä ensimmäisen että toisen setelisarjan setelien suuruudet eli nimellisarvot ja kuva-aiheiden tyylisuunnat ovat seuraavat[10]:

Seteleiden mitat heijastavat niiden arvoa, niin että 5 euron seteli on pienikokoisin ja koko on sitä suurempi, mitä arvokkaampi seteli on kyseessä. Tämä yhdessä setelien suurten numeroiden ja nimellisarvon mukaan vaihtelevien kohokuviointien kanssa tekee setelien tunnistamisen mahdolliseksi myös näkövammaisille.

Kolikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Eurokolikot

Tavalliset käyttökolikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolikkojen nimellisarvot ovat 2 euroa, 1 euro sekä 50, 20, 10, 5 ja 2 senttiä ja 1 sentti. Kaikissa jäsenmaissa yhteisen klaava- eli arvopuolen kuvio muodostuu rahan nimellisarvosta sekä kartta-aiheesta, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa yleisesti Eurooppaa. Ennen vuotta 2007[11] (Italiassa, Itävallassa, Portugalissa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa ennen vuotta 2008[12]) lyötyihin kymmenen sentin ja sitä suurempiin kolikoihin oli merkitty vain euron käyttöönoton aikaiset 15 EU-maata. Kolikkojen yhteiset puolet on suunnitellut belgialainen Luc Luycx,[13] jonka nimikirjaimet (”kaksois-L”) ovat pienellä kolikoiden arvopuolella.

Kruunapuolen eli niin sanotun kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansalliselle puolelle on kuitenkin aina lyötävä EU:n 12 tähteä sekä kolikon lyöntivuosi (poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002). Uusimpien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne.

Kahden euron erikoiskolikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: 2 euron erikoisrahat

Useissa euromaissa on julkaistu kansallisia kahden euron erikoiskolikoita, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Jokaisella euromaalla on oikeus laskea liikkeelle yksi aiheeltaan uusi erikoiskolikko vuodessa. Niiden yhteinen arvopuoli on samanlainen kuin kaikissa kahden euron kolikoissa, mutta kansallisen puolen aihe poikkeaa tavanomaisesta. Nämä erikoiskolikot liikkuvat yleisessä maksuliikenteessäkin, mutta suurin osa niistä päätyy ennemmin tai myöhemmin keräilijöiden kokoelmiin.

Alla lista Suomessa julkaistuista erikoiskolikoista aiheineen:

Muissa euromaissa kahden euron erikoiskolikoiden aiheina on ollut muun muassa merkittäviä tapahtumia ja henkilöitä. Saksassa on monien vuosien päähän ulottuva ohjelma, jonka mukaan joka vuosi julkaistaan yhtä Saksan osavaltiota ja sen historiallista rakennusta tai rakennelmaa kuvaava erikoiskolikko.[23]

Juhlarahat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi jokaisella euromaalla on kansallinen juhlarahaohjelma. Useimmiten juhlarahat lyödään jostakin jalometallista, tavallisimmin hopeasta ja eräät kullasta. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahan nimellisarvo ei saa olla mikään tavallisten käyttökolikoiden nimellisarvoista. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille.

Viiden euron erikoisjuhlarahat (maakuntarahat)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lyödään vuosina 2010–2011 yhdeksän erilaista viiden euron arvoista juhlarahaa, yksi kutakin historiallista maakuntaa kohden (Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi). Rahat ovat kaksimetallisia, alumiinipronssia (CuAlNi) ja kuparinikkeliä (CuNi).[24] Nämä kolikot ovat muiden juhlarahojen tapaan käypää rahaa vain Suomessa.

Lyöntivirheitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Rahapaja valmisti vahingossa noin 55 000 kappaleen erän virheellisiä kahden euron kolikoita loppuvuonna 2006. Kolikossa oli uusi, vuonna 2007 käyttöön otettavaksi tarkoitettu arvopuoli, mutta vuoden 2006 kansallinen puoli.[25] Tällainen virhe on syntynyt ilmeisesti siten, että kun Suomen Rahapaja löi vuoden 2007 alusta eurot käyttöön ottaneen Slovenian kolikot ja niihin kaikkiin tuli uuden mallinen arvopuoli, niin sen jälkeen alettiin lyödä Suomen vuoden 2006 kolikoita, mutta arvopuolen meisti unohdettiin vaihtaa vanhan malliseksi. Virhelyönnin keräilyarvo oli alkuvuonna 2007 noin 120–150 €, mutta kesän aikana hintataso laski 70 euron tietämille.

Muita, pienempiä virheitä kolikoissa on ollut paljonkin. Tunnetuimpia ovat erilaiset ylimääräiset pahkurat kolikoiden kuvioissa. Esimerkiksi vuosiluvulla 1999 olevissa kolikoissa jonkin yhdeksikön renkaan sisäpuoli saattaa olla umpimetallia. Tällainen lyöntivirhe on johtunut meistin vaurioitumisesta siten, että siitä on kulunut tai murtunut pois palanen, ja tällainen kohta on jäänyt kolikon pinnassa siten koholle. Virhetyyppiä näkee joskus ulkonäkönsä vuoksi kutsuttavan virheellisesti valuviaksi, vaikkei kolikoiden kuvioita muodostetakaan valamalla kolikko muottiin vaan lyömällä kaiverretulla meistillä suurella voimalla sileän kolikkoaihion pintaan kuvio. Näistäkin virhelyönneistä on toisinaan maksettu suurempi keräilyhinta kuin kolikon nimellisarvo.

Pienkolikoiden käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen. Yhden ja kahden sentin kolikot ovat silti Suomessakin laillisia maksuvälineitä, joskin kauppaliikkeet voivat kieltäytyä hyväksymästä niitä maksuksi, jos ilmoittavat tästä näkyvästi esimerkiksi liikkeen ovella.

Säästösyistä syyskuusta 2004 alkaen Hollannin vähittäiskaupoissa käteisostosten loppusummat alettiin pyöristää lähimpään viiteen senttiin. Yhden ja kahden sentin kolikot kuitenkin säilyttivät asemansa laillisina maksuvälineinä.[26]

Euro valuuttana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteisvaluutan taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahaliitto (valuuttaunioni, yhteinen raha) ei ajatuksena ole uusi, vaan erilaisia usean kansan käyttämiä yhteisiä rahoja on käytetty historian saatossa usein, levinneisyydeltään ja kestoltaan vaihdellen. Useimmiten kyse on ollut valloittajien mukanaan tuomasta käytännöstä tai pakosta, mutta toisinaan myös vapaaehtoisesta yhteistoiminnasta. Rahojen käypyys valtakuntien rajojen ulkopuolellakin oli varsin luonnollista, sillä kolikkorahojen arvo oli käytännössä niiden valmistamiseen käytetyssä metallissa (kuten kulta, hopea, kupari).

Euroopassa yhdeksi yhteisvaluutan ajaksi voidaan laskea antiikin Rooman valtakunnan rahan käyttö maantieteellisesti laajalla valtakunnan alueella ja myös sen ulkopuolella käypänä maksuvälineenä. Vuonna 1865 Ranska, Sveitsi, Italia ja Belgia perustivat latinalaiseksi rahaunioniksi kutsutun liiton. Näiden maiden kulta- ja hopearahat määrättiin pitoisuudeltaan, läpimitaltaan ja painoltaan samansuuruisiksi. Kuva-aiheet olivat kolikoissa kullakin maalla omansa. Samoin jäivät käyttöön kunkin maan omat rahayksikön nimet, siis siten, että esimerkiksi italialainen 5 liiran kolikko oli kooltaan ja hopeapitoisuudeltaan samansuuruinen belgialaisen 5 frangin kolikon kanssa. Myöhemmin latinalaiseen rahaunioniin liittyi Kreikka, ja monet muutkin maat alkoivat käyttää samoja standardeja. Rahaunioni oli virallisesti voimassa vuoden 1926 loppuun saakka. Käytännössä sen olemassaolo päättyi ensimmäisen maailmansodan aikana. Kultakanta-ajan loppuun sijoittuva erilaisia taloudellisia alueita sisältänyt yhteisvaluutta-alue oli Itävalta-Unkari.

Nykyiseen yhteisvaluuttaan, euroon, johtaneen kehityksen voi niin ikään sanoa olevan jo melko vanhaa perua, sillä ajatus on esiintynyt jo ennen 1900-lukua. Varsinaisesti on kuitenkin kysymys toisen maailmansodan vuoksi syntyneestä tarpeesta: Euroopan maiden päättäjät halusivat yhdistää aiemmin keskenään verisesti sotineiden maiden kohtalot toisiinsa niin kiintein taloudellisin sitein, että Euroopan resurssien hallinnasta sotimiselle ei olisi enää mitään sijaa eikä tarvetta. Tämä yleistynyt perustelu on koskenut alun perin Saksan ja Ranskan talouksien yhdistämistä Euroopan yhteisöin, minkä huipentuma rahaunioni on.

Yhteisvaluutta liittyi kiinteästi näihin Euroopan unionin, sitä edeltäneen EEC:n ja vielä varhaisemman Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustavoitteisiin, kuten pääomien ja resurssien (työvoima, raaka-aineet yms.) vapaaseen liikkuvuuteen ja maiden talouksien yhdentämiseen.

Realistiset mahdollisuudet yhteisvaluutan synnyttämiseen olivat kuitenkin pitkään heikot. Maiden taloustilanteet vaihtelivat eri tahtiin. Tarvittiin laajan poliittisen tahdon lisäksi suotuisia taloudellisia oloja sekä yhteiskunnallisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia kunkin maan kansantalouden ja rahapolitiikan lähentämiseksi toisten maiden kanssa. Tätä tapahtuikin vähitellen, ja yksi euron esivaihe syntyi 1979, kun luotiin Euroopan valuuttayksikkö ecu. Tämä ei vielä kuitenkaan ollut varsinainen yhteinen raha, vaan laskennallinen yksikkö budjetointikäyttöön.

Euro syntyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasta 1990-luvun alussa oli tultu tilanteeseen, jossa todellinen yhteisvaluutta alkoi näyttää yhdentymiskehityksen saavutusten puolesta mahdolliselta. Vuoden 1990 puolivälistä lasketaan käynnistyneen Euroopan talous- ja rahaliiton, EMU:n, ensimmäisen vaiheen, sillä tuolloin silloisen EU:n alueella oli saatu poistettua lähes kaikki entiset pääoman vapaan liikkuvuuden esteet. 1980- ja 1990-lukujen vaihteen tietämiltä 1990-luvun alkuvuosiin jatkunut finanssimaailmassa levoton aika kuitenkin sisälsi muun muassa lamakausia eri maissa ja voimakkaita kansallisten valuuttojen kurssien vaihteluja, joista osa johtui valuuttakeinottelijoiden toimista. Tämä myllerrys toisaalta lykkäsi yhteisvaluutan luomista, mutta toisaalta vahvisti tahtoa saada yhteisvaluutta aikaan: monen maan yhteinen raha nähtiin mahdollisuutena suojautua sellaisilta globalisoituvan maailmantalouden voimilta, joita vastaan Euroopan minkään maan kansallinen raha ei enää yksinään ollut riittävän suuri ja vahva.

Levottomasta taloustilanteesta huolimatta – ja samalla sen ansiosta – kehitystä jatkettiin. Vuonna 1992 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimuksessa sovittiin EMU:n toimintatapa ja niin sanotut lähentymiskriteerit. EMU:n toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alusta, jolloin aloitti toimintansa Euroopan rahapoliittinen instituutti, EMI, joka oli Euroopan keskuspankin edeltäjä. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteisvaluuttaan (silloin vielä nimettömään) siirtymiseksi tarvittavat käytännön valmistelut alkoivat toden teolla. Tulevan yhteisvaluutan nimeksi päätettiin myöhemmin euro.

Vuoden 1998 toukokuussa päätettiin, mitkä valtiot olivat kelpoisia osallistumaan euroalueeseen. Päätöstä oli edeltänyt vähintään kahden vuoden pituinen ERM II ‑vaihe, jonka aikana kelpoisuus eli taloudellisten ehtojen täyttyminen kunkin maan osalta mitattiin. Kelpuutettuja valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi. Samalla kaikkien euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttakurssit sidottiin euroon kiinteällä, peruuttamattomalla kurssilla, jota ei enää kutsuttu valuuttakurssiksi vaan muuntokertoimeksi. Nämä muuntokertoimet päätettiin määritellä virallisesti kuudella merkitsevällä numerolla. Taulukko niistä on jäljempänä.

Kreikka sai luvan liittyä euroalueeseen vasta myöhemmin, vuonna 2001.

Eurosta tehtiin varsin suuriarvoinen rahayksikkö: yhden euron arvo oli korkeampi kuin minkään euroon osallistuvan maan rahayksikön, Irlannin puntaa lukuun ottamatta. Kun kyse oli kokonaan uuden rahayksikön luomisesta, niin periaatteessa euron arvo olisi voitu määrätä millaiseksi tahansa. Käytännössä arvoksi kuitenkin päätettiin ottaa jo edellä mainitun, maiden valuutoista muodostetun korivaluutan ecun silloinen arvo siten, että 1 eurosta tuli 1 ecun suuruinen.

Vuoden 1998 kesäkuun alusta Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa ja korvasi sitä edeltäneen EMI:n.[27]

Euron käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EMU:n kolmas vaihe eli yhteisvaluutan aika alkoi, kun euro otettiin tilivaluuttana käyttöön 1. tammikuuta 1999 edellä mainituissa yhdessätoista maassa. Kukin maa kuitenkin jatkoi oman valuuttansa käyttämistä käteisrahana, joita tästä eteenpäin pidettiin euron kansallisina ilmentyminä siihen asti, kunnes käteiseurot tulisivat käyttöön. Tämän jälkeen kansallisten valuuttojen ja euron välinen muuntosuhde, jota ei enää sanottu valuuttakurssiksi, oli kiinteä.

Käteiseurojen käyttöönottopäiväksi päätettiin 1.1.2002. Näin euroalueen maille jäi kolmen vuoden siirtymäaika euroon valmistautumiseksi. Siirtymäaika oli tarpeen ainakin seuraavista syistä:

  • Euroseteleitä ja -kolikoita tarvittiin valtava määrä korvaamaan liikkeellä olleet kansalliset valuutat, ja eurojen valmistaminen setelipainoissa ja rahapajoissa vaati useamman vuoden.
  • Niin julkisen kuin yksityisen sektorin taloushallinnoissa tarvittiin aikaa toimintatapojen ja tietokonejärjestelmien muuttamiseksi mahdollistamaan euron käytön. Tämä koski niin suuria taloushallintokokonaisuuksia (valtiontaloudet, pankit, suuryritykset) kuin aivan pienimpiä kioskejakin, sillä muun muassa kassakoneiden, lippuautomaattien ja pysäköintimittareiden muuttaminen eurokuntoon oli suunniteltava. Kolmen vuoden siirtymäaikana taloushallinnoissa sai siirtyä käyttämään euroa kirjanpitovaluuttana (”Ei estettä, ei pakkoa” ‑periaate).
  • Kansalaisille haluttiin antaa aikaa totutella tulevaan uuteen rahaan. Eurosta laadittiin tiedotemateriaalia, ja useimmat kaupat alkoivat näyttää hintalappunsa sekä kansallisessa valuutassa että euroina.

Muutamaa viikkoa ennen varsinaista käteiseurojen käyttöönottoa yleisö sai ostaa niin sanottuja aloituspaketteja, joissa oli muutamia eurokolikoita tutustumista varten. Samoin vähittäiskaupoille jaettiin tietyt määrät käteiseuroja sisältäviä paketteja, jotta ne pystyivät aloittamaan jo 1.1.2002 vaihtorahojen antamisen asiakkaille euroina.

Eurokolikot ja -setelit otettiin suunnitelman mukaisesti käyttöön 1. tammikuuta 2002. Tätä seurasi eri maissa vaihtelevan pituinen vaihtojakso, jonka aikana euroa ja kansallista valuuttaa sai käyttää yhtä aikaa. Suomessa tämä vaihe kesti maaliskuun alkuun 2002. Tarkoituksena oli, että kun maksoi vielä kansallisella valuutalla, niin vaihtorahat sai euroina, ja siten vanha raha vaihtuisi uuteen luonnollisella tavalla päivittäisessä maksuliikenteessä. Tämä onnistuikin erittäin hyvin, sillä jo viikon parin kuluttua vuodenvaihteesta huomattava osa kansallisista rahoista oli vaihtunut euroiksi.

Kun rahojen vaihtojakso virallisesti päättyi, eurosta tuli yksinomainen maksuväline. Tästä kuitenkin useamman kuukauden ajan liikepankeilla oli velvollisuus ottaa vastaan ja vaihtaa asiakkailta saadut vanhat rahat euroiksi. Kun tämäkin jakso päättyi, kunkin maan keskuspankit jatkoivat edelleen maansa vanhan rahan vaihtamista euroiksi. Useimmissa maissa on vuosien tai vuosikymmenten pituiset ajat, joina varsinkin vanhoja seteleitä saa käydä vaihtamassa euroiksi. Lisäksi eräillä vähittäiskaupoilla on ollut tempauksia, joiden aikana asiakkaat ovat saaneet maksaa vanhalla rahalla.

Nykyisin vanhoja kansallisia käteisrahoja on edelleen vaihtamatta euroiksi miljardien eurojen arvosta, yksin Suomessakin yli 200 miljoonaa euroa vastaava määrä.[28] Syitä tähän on useita: rahoja on muisto- ja keräilykappaleina, lojumaan jääneinä (esim. pikkukolikoina, joita ei ole viitsitty lähteä vaihtamaan), unohtuneissa kätköissä, tuhoutuneina, ja myös rikollisten käsiin jääneenä pimeänä rahana, jota ei rahanpesukontrollin tiukennuttua ole saatu vaihdettua euroiksi. On jopa ihmisiä, jotka eivät hyväksyneet euroon siirtymistä ja ovat säästäneet vanhaa rahaa siinä toivossa, että se palautettaisiin vielä uudelleen käyttöön.

Euroon liittyneet EU-maat ja niiden entiset valuutat

valtio

valuutta ennen
euroa (tunnus)
kerroin
euroksi[29]
euro
valuutaksi
Alankomaiden lippu Alankomaat Alankomaiden guldeni (NLG) 2,20371 1.1.1999
Belgian lippu Belgia Belgian frangi (BEF) 40,3399 1.1.1999
Espanjan lippu Espanja Espanjan peseta (ESP) 166,386 1.1.1999
Irlanti Irlannin punta (IEP) 0,787564 1.1.1999
Italia Italian liira (ITL) 1936,27 1.1.1999
Itävalta Itävallan šillinki (ATS) 13,7603 1.1.1999
Kreikka Kreikan drakma (GRD) 340,750 1.1.2001[30]
Kypros Kyproksen punta (CYP) 0,585274 1.1.2008[31]
Latvia Latvian lati (LVL) 0,702804 1.1.2014
Luxemburg Luxemburgin frangi (LUF) 40,3399 1.1.1999
Maltan lippu. Malta Maltan liira (MTL) 0,429300 1.1.2008[31]
Portugalin lippu Portugali Portugalin escudo (PTE) 200,482 1.1.1999
Ranskan lippu Ranska Ranskan frangi (FRF) 6,55957 1.1.1999
Saksan lippu Saksa Saksan markka (DEM) 1,95583 1.1.1999
Slovakian lippu Slovakia Slovakian koruna (SKK) 30,1260 1.1.2009
Slovenian lippu Slovenia Slovenian tolar (SIT) 239,640 1.1.2007[32]
Suomen lippu Suomi Suomen markka (FIM) 5,94573 1.1.1999
Viron lippu Viro Viron kruunu (EEK) 15,6466 1.1.2011

(Huomaa: ensimmäisten euromaiden kohdalla taulukon euro valuutaksi -sarakkeessa on päivämäärä 1.1.1999, jolloin eurosta tuli todellinen rahayksikkö ja tilivaluutta. Siten esimerkiksi Suomessa käyttöönottopäivä oli tuo 1.1.1999, vaikka käteisrahana euro tuli käyttöön vasta 1.1.2002. Tätä myöhemmin euroon liittyneissä maissa euron käyttöönotto sekä tili- että käteisrahana on tapahtunut yhtäaikaisesti.)

Euron kansainvälinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euro on kelluva valuutta, eli sen kurssi suhteessa maailman muihin valtavaluuttoihin määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla. Euron arvon tärkein mittari on sen valuuttakurssi Yhdysvaltain dollariin nähden. Euron dollarikurssi on euron olemassaolon aikana vaihdellut voimakkaasti: vuoden 1999 alussa 1 euro oli hiukan alle 1,20 dollaria, mutta vuoden 2000 lokakuun lopulla 1 euro heikkeni tähänastisen historiansa alimpaan arvoon, noin 0,83 dollariin. Sen jälkeen euro vahvistui vähitellen (väliaikaisista laskukausista huolimatta) niin, että 15. heinäkuuta 2008 yhden euron arvo oli tähänastisen historiansa korkein, lähes 1,60 dollaria. Vuoden 2012 alkuun tultaessa euron arvo oli jälleen heikentynyt noin 1,30 dollariin.[33]

On kuitenkin huomattava, että myös dollari on kelluva. Sen vuoksi on tarkasteltava valuuttamarkkinoiden muitakin suhdannetekijöitä kuin euron ja dollarin keskinäistä kurssia, jotta voi arvioida kurssinmuutosten syitä: euron vahvistuminen tai heikkeneminen ei välttämättä ole vain euron tai euroalueen talouden omaa ansiota tai syytä, vaan se voi johtua enemmän dollariin kohdistuvien tekijöiden aiheuttamasta dollarin heikkenemisestä tai vahvistumisesta.

Euroopan keskuspankki harjoittaa jäsenmaista riippumatonta rahapolitiikkaa ja määrää peruskoron, joka on sama kaikissa euromaissa. Korkotaso vaikuttaa rahan hintaan eli lainojen kustannuksiin markkinoilla, ja sitä kautta sillä on vaikutusta myös euron arvoon suhteessa muihin valuuttoihin.

Euron kansainvälinen asema valuuttana on vahvistunut vähitellen. Siitä on tullut maailman toiseksi merkittävin kansainvälinen valuutta Yhdysvaltain dollarin jälkeen. Monet valtiot pitävät osan valuuttavarannostaan euroina. Eräät Yhdysvaltojen politiikkaa vastustavat valtiot, muun muassa Iran, ovat poliittisistakin syistä vaihtaneet dollarivarantojaan eurovarannoiksi. Eurosta on siten tullut dollarin kilpailija, vaikkei Euroopan keskuspankin virallisena tavoitteena olekaan muodostaa eurosta maailmanvaluuttaa tai muiden valuuttojen kilpailijaa.

Kansainvälisen asemansa vuoksi euro käy dollarin tapaan usein vähittäiskaupoissa käteisenä maksuvälineenä monissa euroalueen ulkopuolisissakin maissa, varsinkin turistien suosimilla alueilla. Tosin tällöin ostoksen hinta voi usein muodostua jonkin verran tai paljonkin kalliimmaksi kuin maan omalla valuutalla maksettaessa – kauppiaiden valuutanvaihtokulujen ja ehkä myös voitontavoittelun vuoksi.

Euron asema varantovaluuttana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuutan osuus valuuttavarannoista
1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008
Yhdysvaltain dollari 59,0 % 62,1 % 65,2 % 69,3 % 70,9 % 70,5 % 70,7 % 66,5 % 65,8 % 65,9 % 66,4 % 65,7 % 64,1 % 64,0 %
Euro 17,9 % 18,8 % 19,8 % 24,2 % 25,3 % 24,9 % 24,3 % 25,2 % 26,3 % 26,5%
Saksan markka 15,8 % 14,7 % 14,5 % 13,8 %
Englannin punta 2,1 % 2,7 % 2,6 % 2,7 % 2,9 % 2,8 % 2,7 % 2,9 % 2,6 % 3,3 % 3,6 % 4,2 % 4,7 % 4,1 %
Japanin jeni 6,8 % 6,7 % 5,8 % 6,2 % 6,4 % 6,3 % 5,2 % 4,5 % 4,1 % 3,9 % 3,7 % 3,2 % 2,9 % 3,3 %
Ranskan frangi 2,4 % 1,8 % 1,4 % 1,6 %
Sveitsin frangi 0,3 % 0,2 % 0,4 % 0,3 % 0,2 % 0,3 % 0,3 % 0,4 % 0,2 % 0,2 % 0,1 % 0,2 % 0,2 % 0,1%
Muut 13,6 % 11,7 % 10,2 % 6,1 % 1,6 % 1,4 % 1,2 % 1,4 % 1,9 % 1,8 % 1,9 % 1,5 % 1,8 % 2,0 %
[34][35]

2010-luvun kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euro on vuodesta 2010 alkaen ajautunut syvään kriisiin. Chartalistit ennustivat euron ajautumisen kriisiin jo euron syntyvaiheissa, esimerkiksi ekonomisti Warren Mosler kirjoitti v.2001:

"Vesi jäätyy nollapisteessä. Mutta todella puhtaaksi tislattu vesi voi säilyä nestemäisenä alle nollapisteen kunnes joku tapahtuma laukaisee välittömän jäätymisen. Samalla tavalla olosuhteet kansallisille velkakriiseille euro-12 järjestelmässä ovat vakaasti paikallaan. Kaikki mitä tarvitaan on taloustaantuma joka uhkaa joko verokertymää tai pankkisektorin vakavaraisuutta."[36]

Chartalismi on taloustieteen teoria joka tutkii fiat-rahajärjestelmien toimintaa. Se on ollut kriittinen euron rakenteelle. Sen mukaan eurolta puuttuu mm. Yhdysvaltojen liittovaltion hallituksen tapainen julkaisija ja euron rakenne jossa ollaan liian riippuvaisia liikepankeista on kestämätön.[37]

Eurojen käyttöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Euroalue

Euroja käyttävät maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Euroalue.
  EU:n jäsenvaltio, ei euroaluetta, velvoite liittyä euroon
  EU:n jäsenvaltio, ei euroaluetta, ei velvoitetta
  Valuuttasopimuksen kautta Euroa käyttävä EU:n ulkopuolinen valtio
  Yksipuolisesti Euron käyttöön ottanut valtio

Euroja käytetään muissa ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneissä jäsenmaissa paitsi Isossa-Britanniassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Lisäksi vuonna 2004 liittyneistä jäsenmaista muutamat ovat jo liittyneet euroalueeseen. Euroopan unioniin kuuluvat euromaat ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi ja Viro. Joissakin Ruotsin kunnissa euro tosin on käytössä kruunun rinnalla, vaikkei Ruotsi muutoin euromaa olekaan.[38]

Vuonna 2004 EU:hun liittyneistä maista ensimmäisenä euron otti käyttöön Slovenia 1. tammikuuta 2007 Slovenian tolarin tilalle, ja maasta tuli EU:n kolmastoista euromaa. Seuraavaksi 1. tammikuuta 2008 alkaen Malta ja Kypros siirtyivät käyttämään euroa Maltan liiran (MTL) ja Kyproksen punnan (CYP) sijaan, mihin ne saivat luvan EU:n ministerineuvostolta 10. heinäkuuta 2007. Tämä oli odotettavissa Euroopan unionin komission suositeltua toukokuussa 2007 siirtymistä, kun maat täyttivät tuolloin julkaistun lähentymisraportin mukaan lähentymiskriteerit.[39][40] Toukokuussa 2008 varmistui Slovakian liittyminen euroalueeseen 1. tammikuuta 2009. Slovakiasta tuli kuudestoista euroa käyttävä EU-valtio. Viro liittyi euroalueeseen 1. tammikuuta 2011 seitsemäntenätoista EU-valtiona[41] Latviasta tuli osa euroaluetta 1.1.2014 ja eurot otettiin saman tien käyttöön.[42] Latviasta tuli kahdeksastoista EU:n jäsenvaltio, joka ottaa euron käyttöön.[43]

Euroja käytetään myös neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa eli Monacossa, San Marinossa, Vatikaanissa ja Andorrassa.[44] Kolmella ensin mainitulla on jo ollut euron käyttöä koskevat rahaliittosopimukset euroalueen kanssa. Andorra on ilman sopimusta käyttänyt yksipuolisella päätöksellään euroa, mutta solmi 30. kesäkuuta 2011 käytöstä sopimuksen EU:n kanssa[45]. Nämä käytännöt ovat jatkoa euroa edeltäneen ajan järjestelyille, joiden mukaan kääpiövaltioissa käytettiin ympäröivien maiden valuuttoja:

Tämä johtui siitä, että kääpiövaltioiden olisi ollut tarpeettoman kallista ylläpitää omaa valuuttaa ja siihen liittyvää rahapolitiikkaa sekä setelipainoja ja rahapajoja. Kun ympäröivät maat vaihtoivat euroon, myös kääpiövaltioiden valuutaksi oli luonnollista ottaa euro. Andorraa lukuun ottamatta mailla on myös oikeus lyöttää jonkin verran niiden omilla kansallisilla kuva-aiheilla varustettuja eurokolikoita, jotka ovat käypää rahaa siinä missä EU:hun kuuluvienkin euromaiden kolikot [46], mutta päätyvät vähäisen lyöntimääränsä vuoksi nimellisarvojaan kalliimmalla hinnalla lähes yksinomaan keräilijöiden kokoelmiin. Andorrallekin kolikoidenlyöntioikeus on sovittu alkavaksi 1. heinäkuuta 2013[45].

Lisäksi euroa käytetään eräissä muissa EU:n ulkopuolisissa maissa, kuten Montenegrossa ja YK:n hallitsemassa Kosovossa (katso tarkemmin Euroalue). Tämä käyttö, jota on kutsuttu euroistumiseksi, on vastaavan tyyppistä kuin eräissä muissa maissa tapahtunut niin sanottu dollarisoituminen eli maan oma-aloitteinen päätös lopettaa oman valuuttansa käyttö ja alkaa käyttää sen sijaan Yhdysvaltain dollaria. Edellä mainitun kaltaisia kääpiövaltioiden tapauksia lukuun ottamatta euroistuminen ja dollarisoituminen ovat yleensä merkki maan talousongelmista: maan oma valuutta on hylätty sen arvon jatkuvan nopean heikkenemisen vuoksi ja alettu käyttää arvoltaan luotettavaa maailmanvaluuttaa. Euroistuminen ei millään muotoa tee maasta virallisesti eurokelpoista eikä euroalueeseen kuuluvaa, eikä euroistuminen avaa tietä myöhempään viralliseen euroalueeseen liittymiseen – yleensä päinvastoin, koska vieraan valuutan käyttö kertoo maan talouden olevan tilassa, jossa omaan valuuttaan ei voisi luottaa. Toisaalta mikään kansainvälinen tai euroalueen säännöstö ei estä itsenäistä mutta EU:hun kuulumatonta valtiota ottamasta viralliseksi rahakseen euroa. Euroistunut valtio ei ole mukana Euroopan keskuspankin eikä Euroopan keskuspankkijärjestelmän toiminnassa.

Euroopan unionin maat, jotka eivät käytä euroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat EU-jäsenvaltioista eivät käytä euroa vaan kansallisia valuuttojaan. Maat voidaan jakaa neljään luokkaan sen mukaan, mistä syystä ne eivät käytä euroa:

1. Maat, jotka ovat ottamassa euron käyttöön

Tällä hetkellä mikään kansallista valuuttaansa vielä käyttävistä EU-maista ei ole saanut lupaa euron käyttöönottoon.

2. Maat, joilla on oikeus olla ottamatta euroa käyttöön: Iso-Britannia ja Tanska

Iso-Britannia oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta ja neuvotteli sopimukseen itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Ison-Britannian euroskeptikkojen mukaan yhteisvaluutta on askel kohti liittovaltiomuotoista EU:ta, joka alkaisi pian muistuttaa Yhdysvaltoja. Euroskeptikkojen mukaan euron myötä Ison-Britannian talouselämä kärsisi, jos sen pitäisi kehittyä euroalueen raha- ja talouspolitiikan tahtiin, mutta punnan aikana Iso-Britannia voi määrätä itse kehittymisnopeutensa.

Ison-Britannian tapaan Tanska oli EU:n jäsen jo ennen Maastrichtin sopimusta ja neuvotteli itselleen oikeuden olla ottamatta yhteisvaluuttaa käyttöön. Vuoden 2000 kansanäänestyksessä 53,2 % vastusti liittymistä yhteisvaluuttaan. Toisin kuin Ruotsi ja Iso-Britannia, Tanska on kuitenkin kiinnittänyt kruununsa arvon euroon ja on ERM II -vaiheessa. Voidaan siis sanoa, että Tanska on muodollisesti askelta lähempänä euron käyttöönottoa kuin Ruotsi ja Iso-Britannia.

3. Maa, jonka pitäisi EU-sitoumustensa mukaan vaihtaa euron käyttöön, mutta joka ei ainakaan toistaiseksi ole halunnut tehdä vaihtoa: Ruotsi

Ruotsissa pidettiin kansanäänestys vuonna 2003 kruunujen vaihtamisesta euroihin. 55,9 % vastusti euron käyttöönottoa ja 42,0 % kannatti. Toisin kuin Iso-Britannia ja Tanska, Ruotsi liittyi mukaan EU:hun Maastrichtin sopimuksen ollessa voimassa, mikä periaatteessa velvoittaisi sen vaihtamaan yhteisvaluuttaan. Ruotsi on pyytänyt EU:lta, että se saisi säilyttää oman valuuttansa. Muodollisena, joskin keinotekoisena pidettynä syynä on, että Ruotsi ei täytä Maastrichtin sopimuksen määrittämiä euron käyttöönottokriteereitä. Ruotsissa keskustelu euroista oli kansanäänestyksen aikaan ajoittain hyvin kiivasta.

Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen taantuma johti monen muun pienen valuutan lailla myös Ruotsin kruunun merkittävään heikkenemiseen eli devalvoitumiseen [47]. Tämä toisaalta auttoi ruotsalaisten tuotteiden vientiä, toisaalta korotti ulkomaanvaluutassa otettujen velkojen arvoa ja teki tuontituotteista kalliimpia. Sen vuoksi euron puuttumisesta nähdään olevan sekä hyötyä että haittaa, eikä tilanne ole ilmeisesti olennaisesti muuttanut euron kannatusta Ruotsissa. Kruunun arvo on toisaalta jälleen vahvistunut, joten edellä mainitut vaikutukset olivat väliaikaisia.

Ruotsin kruunun arvon suuret vaihtelut ovat mahdollisia, koska kruunun arvo on vapaasti kelluva [48]. Toisin sanoen Ruotsi ei ole sitonut kruunun arvoa euroon eikä edes mihinkään prosentuaaliseen vaihteluväliin euroon nähden, toisin kuin esimerkiksi Tanska.

4. Maat, jotka eivät vielä ole täyttäneet euron käyttöönottokriteereitä: Bulgaria, Kroatia, Liettua, Puola, Romania, Tšekki ja Unkari

Euron käyttöönotto EU-maassa edellyttää tiettyjen taloudellisten kriteerien täyttymistä (lähentymiskriteerit ja Maastrichtin sopimus). Lähentymiskriteerien tarkoituksena on ohjata uudet euroa tavoittelevat maat laittamaan taloutensa riittävän hyvään kuntoon sekä maiden itsensä hyvinvoinnin kannalta että euroalueen suojaamiseksi.

EU:hun liittyi 1.5.2004 kymmenen uutta jäsenmaata, joista Slovenia siirtyi käyttämään euroa vuoden 2007, Kypros ja Malta vuoden 2008, Slovakia vuoden 2009 alussa, Viro vuoden 2011 alussa ja Latvia vuoden 2014 alussa.[49][50][51]

Vanhoja kansallisia valuuttojaan käyttävät toistaiseksi loput neljä, eli Liettua, Puola, Tšekki ja Unkari. Millään näistä maista ei ole EU-liittymissopimuksessaan neuvoteltuna oikeutta pidättäytyä euron käyttöönotosta, joten mailla on velvoite pyrkiä taloutensa saattamiseen eurokuntoon ja ottaa euro käyttöön niin pian kuin mahdollista. Näistä jokaisessa rahan vaihtaminen euroksi on vielä määrittelemättömässä tulevaisuudessa, koska maiden talous ei täytä euron käyttöönottokriteerejä.

Oman lisävärinsä tilanteeseen tuovat poliittisen tahdon erot eri maissa. Osa maista haluaisi euron käyttöön heti kun mahdollista. Liettua suunnitteli alun perin ottavansa euron käyttöön jo niinkin aikaisin kuin vuoden 2006 lopulla tai vuoden 2007 alusta, mutta joutui tuolloin lykkäämään rahan vaihtoa muun muassa liian korkean inflaationsa vuoksi. Eräissä muissa uusissa jäsenmaissa, kuten Puolassa, hallitusvallassa olevien poliitikkojen kanta on ollut vähemmän euromyönteinen tai jopa eurovastainen. Tällaisessa tilanteessa maassa ei ole aktiivisesti pyritty kohti euron käyttöönottoa.

1.1.2007 EU:hun liittyi kaksi maata lisää, Bulgaria ja Romania. Nämäkään eivät alkaneet käyttää euroa heti liityttyään. Niillä oli mahdollisuus vaihtoon teoriassakin aikaisintaan kahden vuoden kuluttua (ERM II -aika), mutta taloustilanteensa vuoksi käytännössä vasta huomattavasti myöhemmin.

1.7.2013 Unioniin liittyi Kroatia. Sen on liittymissopimuksensa valossa liittyttävä euroon sen täytettyä kriteerit.

Valtiot, jotka ovat sitoneet valuuttansa euroon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio valuutta Tunnus Sidottu kurssi
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina Bosnian ja Hertsegovinan vaihdettava markka BAM 1 € = 1,95583 markkaa
Bulgarian lippu Bulgaria Bulgarian leva BGN 1 € = 1,95583 levaa
Kap Verde Kap Verden escudo CVE 1 € = 110,265 escudoa
Länsi-Afrikan maat:
Beninin lippu Benin
Burkina Fason lippu Burkina Faso
Norsunluurannikon lippu Norsunluurannikko
Guinea-Bissau
Malin lippu. Mali
Nigerin lippu Niger
Senegalin lippu Senegal
Togon lippu Togo
CFA-frangi XOF 1 € = 655,957 CFA-frangia
Keski-Afrikan maat:
Kamerun
Keski-Afrikan tasavalta
Tšadin lippu Tšad
Kongon tasavalta
Päiväntasaajan Guinean lippu Päiväntasaajan Guinea
Gabon
CFA-frangi XAF 1 € = 655,957 CFA-frangia
Polynesian alueet:
Ranskan Polynesian lippu Ranskan Polynesia
Ranskan lippu Uusi-Kaledonia
Wallis  ja Futunan lippu Wallis ja Futuna.
CFP-frangi XPF 1 € = 119,3 CFP-frangia
Komorit Komorien frangi KMF 1 € = 491,96775 frangia
Tanskan lippu Tanska Tanskan kruunu DKK 1 € = 7,46038 kruunua (mutta kurssi voi vaihdella 2,25 % kumpaankin suuntaan)
Liettua Liettuan liti LTL 1 € = 3,4528 litiä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Scheurer, Vincent: Can our current system of fiat money survive in the long term? The Magic of Money. 1.7.2011. The Motley Fool. (englanniksi)
  3. EKP Euroopan keskuspankki (viitattu 29.10.2011)
  4. KTT Asko Korpela, 51 Rahatalous: rahan kysyntä ja tarjonta 1.3.3 Komentoraha (fiat money) (viitattu 29.10.2011)
  5. TAUSTA: Euro kymmenen vuotta YLE Uutiset. 30.12.2008. Viitattu 31.12.2008.
  6. http://www.translationdirectory.com/article167.htm
  7. Recommendation 9: alphabetical code for the representation of currencies (englanniksi). (PDF-tiedosto.) United Nations Economic Commission for Europe. Viitattu 5.3.2010.
  8. Euro ja sentti suomeksi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
  9. Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas, s. 193–195. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-952-5446-28-9.
  10. a b Toisen setelisarjan ulkoasu Euroopan keskuspankki. Viitattu 13.4.2013.
  11. HS 27.12.2006: Eurokolikot saavat ensi vuonna uudet kartat
  12. Eesti Pank: The Estonian euro coin (jsp) Viitattu 17.10.2010. (englanniksi)(viroksi)(venäjäksi)
  13. http://www.kunnallislehti.fi/artikkelit/joulukuu01/291201.html
  14. Erikoisraha: EU:n laajentuminen Kolikot.com.
  15. Erikoisraha: YK:n juhlaraha Kolikot.com.
  16. Erikoisraha: Äänioikeuden 100-vuotisjuhlat Kolikot.com.
  17. Erikoiseuro: Rooman sopimus 50v 24.3.2007. Kolikot.com. Viitattu 2.10.2007.
  18. Erikoiseuro: Suomen itsenäisyys 90v 19.9.2007. Kolikot.com. Viitattu 20.9.2007.
  19. Suomi 2€: Ihmisoikeuksien julistus 29.6.2008. Kolikot.com. Viitattu 14.7.2008.
  20. Euro 10 vuotta -eurokolikkosarja Kolikot.com.
  21. Erikoisraha juhlistaa merkkivuotta 1809 vm.
  22. 2 euron erikoisraha 2010 ”Suomalainen raha 150 vuotta” Suomen Rahapaja. Viitattu 5.1.2011.
  23. Saksan Bundesländer-eurokolikkosarja kolikot.com. Viitattu 1.1.2008.
  24. Viiden euron erikoisjuhlarahat Suomen Rahapaja. Viitattu 5.1.2011.
  25. Virheellisiä kahden euron kolikoita 9.3.2007. kolikot.com. Viitattu 23.4.2007.
  26. YLEn uutisarkisto
  27. http://www.bof.fi/en/suomen_pankki/eurojarjestelma/talous_ja_rahaliitto_emu.htm
  28. Suomen Pankki lunastaa markkoja... 2.1.2008. Suomen Pankki. Viitattu 9.2.2008.
  29. http://www.ecb.int/bc/intro/html/index.fi.html
  30. Kreikka ei täyttänyt lähentymiskriteerejä vielä 1.1.1999. Kreikka liittyi euroalueeseen 1.1.2001.
  31. a b Kypros ja Malta ovat uudet euromaat 12.8.2007. kolikot.com. Viitattu 29.10.2007.
  32. Slovenian uudet eurokolikot 1.1.2007. kolikot.com. Viitattu 29.10.2007.
  33. Yhdysvaltain dollarin ja euron vaihtokurssikuvaaja Euroopan keskuspankki. Viitattu 5.1.2012. (englanniksi)
  34. Lähde 1995-1999, 2006-2007 IMF: Currency Composition of Official Foreign Exchange Reserves
  35. Lähde 1999-2005, Euroopan keskuspankki: The Accumulation of Foreign Reserves
  36. http://neweconomicperspectives.org/2012/07/mmt-the-euro-and-the-greatest-prediction-of-the-last-20-years.html
  37. Katso esim. Wynne Godleyn mielipidekirjoitus vuodelta -97 [1], tai toinen vuodelta -92[2].
  38. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/06/tukholman_naapurikaupunki_ottaa_euron_kayttoon_804604.html
  39. http://ec.europa.eu/news/economy/070516_1_fi.htm
  40. http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/07/673&format=HTML
  41. Euroopan keskuspankki: Viro (1.1.2011 alkaen) Viitattu 28.9.2010.
  42. Viisi viikkoa euroon: Latvia vaihtaa valuuttaa 26.11.2013. Eurooppatiedotus. Viitattu 3.12.2013.
  43. Euroopan keskuspankki: Eurosetelien ja ‑kolikoiden käyttöönotto Euroopan keskuspankki. Viitattu 3.12.2014.
  44. The euro outside the euro area European Commission - Economic and Financial Affairs. Viitattu 6.5.2010. (englanniksi)
  45. a b Monetary agreement between the European Comission and the Principality of Andorra (PDF) 30.6.2011. Bryssel: Euroopan komissio. Viitattu 11.7.2011. (englanniksi)
  46. EU: Agreements on monetary relations (Monaco, San Marino, the Vatican and Andorra) Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  47. Suomen Pankki: Euro exchange rates against pound sterling and Swedish krona, monthly 16.7.2010. Suomen Pankki. Viitattu 16.7.2010.
  48. Sveriges Riksbank (Ruotsin keskuspankki): Kronans växelkurs 2009 16.7.2010. Sveriges Riksbank (Ruotsin keskuspankki). Viitattu 16.7.2010.
  49. Slovenian uudet eurokolikot 1.1.2007. Kolikot.com. Viitattu 24.8.2009.
  50. Kypros ja Malta ovat uudet euromaat 12.8.2007. Kolikot.com. Viitattu 16.8.2007.
  51. Slovakiassa käyttöön eurokolikot 5.11.2008. Kolikot.com. Viitattu 24.8.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euro.


Tämänhetkiset EUR-vaihtokurssit
Currate.com-työkaluista: AUD CAD CHF GBP HKD JPY USD
Yahoo! Financesta: AUD CAD CHF GBP HKD JPY USD
XE.com:sta: AUD CAD CHF GBP HKD JPY USD
OANDA.com:sta: AUD CAD CHF GBP HKD JPY USD