Euroopan unionin liittovaltiokehitys eli federalismi viittaa Euroopan unionin kasvavaan toimivaltaan suhteessa sen jäseninä oleviin kansallisvaltioihin.[1] Liittovaltiokehityksen syvyys liittyy pitkälti ylikansallisen ja hallitustenvälisen päätöksenteon keskinäiseen tasapainoon unionin päätöksenteossa ja tässä tapahtuviin muutoksiin.[2]
Euroopan unionin toimivaltaa on muokattu ja kasvatettu uusilla perussopimuksilla ja alkuperäisiä sopimuksia muuttavilla sopimuksilla. Etenkin vuoden 1986Euroopan yhtenäisasiakirja ja vuoden 1992Maastrichtin sopimus ovat syventäneet liittovaltiokehitystä. Liittovaltiokehitystä osaltaan on vahvistanut myös vuoden 2009Lissabonin sopimus.[2]
Vaikka Euroopan unionilla on tietyillä politiikanlohkoilla varsin pitkälle ulotettua toimivaltaa, ei unioni ole toistaiseksi kuitenkaan liittovaltio, vaan pikemminkin liittovaltion ja kansainvälisen järjestön sekamuoto.[2]
