Euroopan unionin liittovaltiokehitys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Euroopan unionin liittovaltiokehitys eli federalismi viittaa Euroopan unionin kasvavaan toimivaltaan suhteessa sen jäseninä oleviin kansallisvaltioihin. Liittovaltiokehityksen syvyys liittyy pitkälti ylikansallisen ja hallitustenvälisen päätöksenteon keskinäiseen tasapainoon unionin päätöksenteossa ja tässä tapahtuviin muutoksiin.[1]

Euroopan unionin toimivaltaa on muokattu ja kasvatettu uusilla perussopimuksilla ja alkuperäisiä sopimuksia muuttavilla sopimuksilla. Etenkin vuoden 1986 Euroopan yhtenäisasiakirja ja vuoden 1992 Maastrichtin sopimus ovat syventäneet liittovaltiokehitystä. Liittovaltiokehitystä osaltaan on vahvistanut myös vuoden 2009 Lissabonin sopimus.[1]

Vaikka Euroopan unionilla on tietyillä politiikanlohkoilla varsin pitkälle ulotettua toimivaltaa, ei unioni ole toistaiseksi kuitenkaan liittovaltio, vaan pikemminkin liittovaltion ja kansainvälisen järjestön sekamuoto.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Erkkilä, Tero & Tiilikainen, Teija: Avain EU-käsitteisiin, s. 16. UM:n Eurooppatiedotus, 2012. ISBN 978-952-281-017-5.