Kultakanta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kultavarantoa kultaharkkopinoina keskuspankin holvissa.

Kultakanta on rahakanta, joka perustuu kullan käyttöön rahan arvon perustana. Kultakanta otettiin käyttöön Britanniassa 1816, Suomessa 1878, Ranskassa ja Yhdysvalloissa 1870-luvulla ja suurimmassa osassa maailmaa 1890-luvulle mennessä. Sitä ennen oli ollut käytössä hopeakanta.

Toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvometalleihin perustuvat rahayksiköt olivat vallitsevia useimmissa maissa 1900-luvun alkuun asti. Monien rahayksiköiden nimetkin ovat alkujaan arvometallien painoyksikköjä. Esimerkiksi Englannin punta eli pound on sama sana kuin painoyksikkö pauna eli naula (noin 450 grammaa). Punta oli hopean painoyksikkö, joten "tämä maksaa kaksi puntaa" tarkoitti samaa kuin "tämä maksaa 900 grammaa hopeaa".

Vanhempina aikoina jalometallirahat kiersivät maksuvälineinä, mutta 1600-luvulta lähtien niiden ohella tulivat käyttöön setelit. Alkujaan setelit olivat kuitteja arvometalleista; setelejä vastaan pankista sai lunastaa setelissä mainitun määrän tiettyä metallia. Esimerkiksi Suomen Pankin seteleissä luki vielä 1900-luvun alussa, että "tätä seteliä vastaan Suomen Pankki maksaa X markkaa kullassa". Edelleen lyötiin myös kultarahoja, joiden paino oli laissa säädetty, mutta käytännössä niitä oli liikkeessä vain vähän. Suurin osa kullasta olikin harkkoina keskuspankin holveissa, ja pääasiallisena maksuvälineenä olivat setelit.

Pankkien liikkeelle laskema setelien määrä vastasi pankkien holveissa olevaa arvometallien määrää. Pankki saattoi painaa esimerkiksi miljoona puntaa seteleinä vain, jos sillä oli vastaava määrä kultaa holvissaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana valtiot kuitenkin laskivat liikkeelle katteettomia seteleitä maksaakseen sodankäyntimenojaan; tämä rahamäärän lisäys suhteessa arvometallien määrään johti siihen, että rahayksikköjen kytkös arvometalleihin katkesi. Sodan jälkeen kulta- ja/tai hopeakantaa yritettiin palauttaa monissa maissa, mutta 1930-luvun alun suuren laman aikoihin nämä pyrkimykset ajautuivat karille devalvaatioiden ynnä muiden kriisien vuoksi.

Poikkeustapauksissa jalometallikannasta oli eräissä maissa luovuttu joksikin ajaksi jo aikaisemmin. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen aikaisille seteleille, assignaateille ei ollut määritelty kulta- tai hopea-arvoa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulta- ja hopearahoja sekä muita jalometalleja on käytetty rahan perustana kauan. Antiikin Roomassa käytettiin aureuksia kultarahoina, denaruksia hopearahoina ja sestertiuksia messinkirahoina. Firenze käytti floriinia, jossa oli noin 3,5 grammaa kultaa. Myös Venetsian dukaatissa oli noin 3,5 grammaa kultaa. Dukaatteja lyötiin kolikoiksi monissa maissa 1800-luvulle saakka.

Periaatteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakannan johtavana periaatteena on rahan yhdenvertaisuus kultaan nähden. Jotta rahasta ei olisi tullut kultaa arvokkaampaa, oli oikeus lyöttää kullasta rahaa. Jotta kullasta ei olisi tullut rahaa arvokkaampaa, oli oikeus sulattaa rahaa kullaksi. Jotta eri maihin ei olisi muodostunut erilaisia kultaraha-arvosuhteita, oli kullan vienti- ja tuonti maahan vapaata. Jotta kulta-arvoihin kolikkojen tapaan sidottua setelirahaa ei olisi voinut tuottaa enempää kuin mitä oli kultaa, piti seteleillä olla keskuspankeissa kultakate: ne oli voitavat saada lunastaa kultaan. Monissa maissa kultakantaa edelsi hopeakanta.

Englanti siirtyi kultakantaan käytännössä 1717, kun rahapajan johtaja Isaac Newton korotti arvosuhteen tasolle 15,3. 1820-luvulta 1800-luvun loppuun monissa maissa oli arvonmäärityksen perustana kultafrangi. Kullan ja hopean virallinen vaihtosuhde oli 1820-luvulta 1890-luvulla hieman alle 16. 1870-luvun puolivälissä hopeaa alkoi löytyä runsaasti ja kullan markkinahinta suhteessa hopean nousi ensin noin 18:aan, sitten 22:een ja lopulta 24:ään. Kulta- ja hopeakannat erkanivat toisistaan.

Ensimmäinen maailmanlaajuinen kultakanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen laaja kultakanta vallitsi maailmassa 18701914. Se mahdollisti maailmankaupan laajenemisen siksi, että monien maiden valuutat oli sidottu toisiinsa kultakannan avulla. Avainasemassa oli englannin punta, joka oli nyt määritelty arvoltaan niin, että yksi punta vastasi 113 graania (7,3 g) kultaa.[1] Kausi päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, mikä merkitsi vaihdettavuuden rajoittamista, minkä vuoksi maiden rahapolitiikat itsenäistyivät toisistaan ja erkanivat käytännössä kultakannasta.

Ranskassa oli vallalla bimetallinen rahajärjestelmä, joka perustui kulta- ja hopeakantaan: siihen, että kulta oli 15,5 kertaa niin arvokasta kuin hopea. Ranskan ja Preussin sodan tuloksena Saksan valtakunta muodostui ja se sai sotakorvaukseksi 5 miljardia frangia, millä kyettiin muodostamaan mittava kultavaranto, jonka avulla se perusti kultakantaan perustuvan Saksan markan. Saksan kultakantakehitystä seurasivat Norjan kuningaskunta, Ruotsin kuningaskunta ja Tanskan kuningaskunta 1873, jolloin muodostui Skandinavian rahaliitto.

Yhdysvallat liittyi kultakantaan 1873, Suomen suuriruhtinaskunta 1878 frangijärjestelmän kautta. Suomen markka määriteltiin Ranskan frangin arvoiseksi, ja se tuli voimaan 1878 lopussa. Venäjän keisarikunta liittyi kultakantaan 1897.

Toinen maailmanlaajuinen kultakanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen kultakanta vallitsi 1925–1933. Sen mahdollisti maiden toipuminen ensimmäisestä maailmansodasta ja se päättyi suureen maailmanlamaan, jolloin valtiot tekivät laman voittamiseksi toisistaan riippumatonta ja itsenäistä rahapolitiikkaa. Paluuta kultakantaan valmisteltiin Brysselin konferenssissa 1920 ja Genovan konferenssissa 1922. Jotta deflaatiolta vältyttäisiin, olisi heikoimmat valuutat devalvoitava ennen kultakantaan ryhtymistä.

Kultakannassa pidettiin tärkeänä, että rahajärjestelmän tarvitseman kultametallin tarvetta vähennettäisiin, jolloin varantovaluutaksi kultaa korvaamaan ajateltiin Englannin puntaa ja Yhdysvaltain dollaria. Näin ollen muiden maiden ei tarvitsisi sitoa rahaansa suoraan kultaan, vaan kiinteä vaihtokurssi Englannin puntaan tai Yhdysvaltain dollariin riittäisi. Englannin punnalle määrättiin sama kulta-arvo kuin sillä oli ollut ennen ensimmäistä maailmansotaa,[1] vaikka sen arvo oli inflaation vuoksi ehtinyt jo merkittävästi alentua. Ranskassa arvonpalautusta ei yritetty, vaan Ranskan frangi jäi ensimmäistä maailmansotaa edeltänyttä tasoaan vähäarvoisemmaksi kultaan nähden.

Kultakantaan palaamista kritisoitiin. Yksi näkyvimmistä kriitikoista oli John Maynard Keynes, joka kirjoitti kirjan Tract on monetary reform 1923. Keynesin mielestä kulta oli barbaarinen jäänne ja että rahajärjestelmää ei pitäisi sitoa kullan arvoon, vaan antaa ihmisen järkiperäiseen hoitoon.

Monet maat palasivat kultakantaan 1920-luvulla: Ruotsin kuningaskunta 1924, Yhdistynyt kuningaskunta 1925, Suomen tasavalta 1926, Ranskan tasavalta 1926. Uuteen kultakantaan perustuvien periaatteiden mukaan kultaa menettävän maan pitää korottaa korkojaan, jotta maan valuuttaan sijoittaminen tulee talletusten ja joukkovelkakirjojen muodossa kannattavammaksi ja kultavirta kääntyy. Kultaa saavien maiden puolestaan tulee alentaa korkojaan. 1930-luvun laman alettua kulta alkoi virrata Ranskaan ja Yhdysvaltoihin. Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa joutuivat ahtaammalle menettäessään kultaansa, jolloin niiden oli kiristettävä rahapolitiikkaansa. 1931 tuli kansainvälinen valuuttakriisi, jonka seurauksena Yhdistynyt kuningaskunta irrotti Englannin punnan kultasidoksesta, kultakannasta, 21. syyskuuta 1931, jolloin sen arvo heikkeni kultaan nähden noin 25 % kelluessaan. Myös Pohjoismaat irtosivat kultakannasta. Saksa ryhtyi kansallissosialistisen hallituksen toimin valuuttasäännöstelyyn 1933. Yhdysvallat irtosi käytännössä kultakannasta 1933 ja Ranska 1936.

10 markan kultaraha vuodelta 1879.

Suomen markan kultakanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen markka on ollut sidottuna kultaan 1878–1915 ja 1926–1931. Kultarahoja lyötiin seoksesta, jossa oli 900 promillea kultaa, loput kuparia. Vuodesta 1870 lähtien 20 markan kultaraha painoi 6,45 grammaa, 10 markan raha puolet tästä. Vuonna 1926 voimaan tulleen rahalain mukaan lyötiin 100 ja 200 markan kultarahoja. Tällöin 100 markan rahassa oli 4,21 grammaa, 200 markan rahassa 8,42 grammaa 900 promillen kultaa.

Yhdysvaltain dollarin kulta-arvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1792 Coinage Act määritteli, että

  • yksi Eagle (10 $) oli 247 4/8 graania (16,0 g) puhdasta, tai 270 graania (17,5 g) standardiseoksista kultaa
  • yksi Yhdysvaltain dollari oli 371 4/16 graania (24,1 g) puhdasta, tai 416 graania (27,0 g) standardiseoksista hopeaa

Myöhemmin dollari määriteltiin unssin avulla siten, että yksi dollari oli 1/20,67 unssia kultaa (1,5048 g)

Vuoden 1934 Gold Reserve Act muutti dollarin sidoksen 1/35 unssiin. Sidos oli voimassa Bretton Woodsin järjestelmän loppuun saakka 1971.

Kultakannan purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellisesti kulta- ja/tai hopeakantaa ylläpidettiin Yhdysvalloissa 1970-luvulle asti siten, että 35 dollaria vastasi yhtä troy-unssia kultaa, mutta oikeus vaihtaa seteleitä kultaan oli enää vain muilla valtiolla ja niiden keskus­pankeilla, ei yksityis­henkilöillä. Muiden valtioiden keskuspankit pitivät hallussaan kullan sijasta Yhdysvaltain dollareita. Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon irrotti dollarin lopullisesti kullasta 15. elokuuta 1971 Yhdysvalloissa valta-asemaan nousseen monetaristisen taloustieteen oppien mukaisesti. Koska dollarilla oli ollut reservi­valuuttana maailman­laajuinen merkitys, tämä merkitsi samalla kulta­kannasta luopumista koko maailmassa.

Kultakannan lopettamiseen vaikutti Yhdysvaltain öljyntuotannon kääntyminen laskuun, minkä seurauksena tuontiöljy olisi siirtänyt vähitellen kaiken Yhdysvaltain kullan öljynviejämaihin. Lopettamalla kultakannan Yhdysvallat antoi öljystä vastineeksi "tyhjästä nyhjäistyä" paperirahaa, ei fyysistä varallisuutta, säilyttäen taloudellisen valta-asemansa. Sittemmin kullan hinta dollareissa on noussut monikymmenkertaiseksi, eli dollarin arvo kullassa on pudonnut murto-osaan entisestä.

Bretton Woodsin järjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan lopussa kesällä 1944 järjestettiin Yhdysvalloissa Bretton Woodsin konferenssi, jossa määriteltiin perusteet ensimmäinen kansainvälisellä sopimuksella luodulle rahajärjestelmälle, Bretton Woodsin rahajärjestelmä, joka johti myös kansainvälisen valuuttarahaston perustamiseen 1945. Järjestelmän varantovaluutaksi tuli Yhdysvaltain dollari, joka puolestaan sidottiin kultaan kurssilla 35 Yhdysvaltain dollaria / kultaunssi. Kaikki muut valuutat määriteltiin Yhdysvaltain dollarin arvon perusteella. Suomen markan pariteettikurssiksi tuli 1951 230 Suomen markkaa dollaria kohti. Suomen markka devalvoitiin useita kertoja.

Yhdysvalloissa laajennettu Vietnamin sota kiihdytti inflaatiota 1970-luvun alkuun mennessä. Luotiin uusi arvoperusta, special drawing rights eli Erityiset nosto-oikeudet korvaamaan kultaa. Yhdysvaltain dollarin kultakate väheni 1970 55 %:sta 22 %:iin. 1971 Richard Nixonin hallinto irrotti Yhdysvaltain dollarin kultasidoksestaan, ja Bretton Woodsin järjestelmä lakkasi kokonaan olemasta 1973.

1976 solmittiin Jamaikan sopimus, jossa päätettiin, että kansainvälisen valuuttarahaston jäsenvaltiot voivat itse valita valuuttakurssijärjestelmänsä. Kulta demonetisoitiin eli sitä ei enää käytetty rahan määrittelemiseksi. Tämän seurauksena maailman päävaluutat ovat kelluneet vapaasti toisiinsa nähden. Suomessa säädettiin 1977 uusi rahalaki, jossa kultaa ei enää mainittu.

Nykyinen rahajärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin kultakannasta on luovuttu ja rahan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Teoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävaltalaisen taloustieteen mukaan kultakannasta luopuminen, eli rahan liikkeellelasku ilman rahan arvon takeena olevaa arvometallia, vääristää rahoitusmarkkinoiden toimintaa ja aiheuttaa kansantalouden suhdannevaihteluita.

Julkinen keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talouskriisin myötä kultakanta on tullut uudestaan julkiseen keskusteluun näkyvämmin viime aikoina. Muun muassa Yhdysvaltain presidentinvaalien (2012) yhteydessä Republikaanipuolue on perustanut komitean, jonka tarkoituksena on tutkia kultakannan palauttamista. Myös Suomessa kultakantaa on ehdotettu valtamediassa. [2] [3]


Luettelo maailman kultavarannoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman virallinen kultakanta (joulukuussa 2010)[4]
sija valtio/järjestä kulta
(tonnia)
kullan osuus valtion
valuuttavarannosta
- Euro symbol.svg euroalue 10792,6 60,7 %
1 Flag of the United States.svg Yhdysvallat 8133,5 74,7 %
2 Flag of Germany.svg Saksa 3401,0 71,7 %
3 IMF 2846,7 -
4 Flag of Italy.svg Italia 2451,8 71,4 %
5 Flag of France.svg Ranska 2435,4 66,1 %
6 Flag of the People's Republic of China.svg Kiina 1054,1 1,7 %
7 Flag of Switzerland.svg Sveitsi 1040,1 16,4 %
8 Flag of Russia.svg Venäjä 775,2 6,7 %
9 Flag of Japan.svg Japani 765,2 3,0 %
10 Flag of the Netherlands.svg Alankomaat 615,5 59,4 %
11 Flag of India.svg Intia 614,8 8,1 %
12 Logo European Central Bank.svg EKP 522,7 27,9 %
13 Flag of the Republic of China.svg Kiinan tasavalta 466,9 4,6 %
14 Flag of Portugal.svg Portugali 421,6 81,1 %
15 Flag of Venezuela.svg Venezuela 401,1 52,4 %
16 Flag of Saudi Arabia.svg Saudi-Arabia 322,9 3,0 %
17 Flag of the United Kingdom.svg Britannia 310,3 16,8 %
18 Flag of Iran.svg Iran 300,0[5] (epävirallinen arvio) -
19 Flag of Lebanon.svg Libanon 286,8 27,6 %
20 Flag of Spain.svg Espanja 281,6 38,6 %
21 Flag of Austria.svg Itävalta 280,0 56,2 %
22 Flag of Belgium.svg Belgia 227,5 36,8 %
23 Flag of Pakistan.svg Pakistan 184,4 19,2 %
24 Flag of the Philippines.svg Filippiinit 175,9 14,0 %
25 Flag of Algeria.svg Algeria 173,6 4,5 %
26 Flag of Libya.svg Libya 143,8 5,6 %
27 Flag of Singapore.svg Singapore 127,4 2,5 %
28 Flag of Sweden.svg Ruotsi 125,7 11,1 %
29 Flag of South Africa.svg Etelä-Afrikka 124,9 12,2 %
30 Kansainvälinen järjestelypankki 120,0 -
31 Flag of Turkey.svg Turkki 116,1 6,0 %
32 Flag of Greece.svg Kreikka 111,7 78,7 %
33 Flag of Romania.svg Romania 103,7 9,1 %
34 Flag of Poland.svg Puola 102,9 4,5 %
35 Flag of Mexico.svg Meksiko 100,1[6] 3,8%[6]
36 Flag of Thailand.svg Thaimaa 99,5 2,5 %
37 Flag of Australia.svg Australia 79,9 8,1 %
38 Flag of Kuwait.svg Kuwait 79,0 13,5 %
39 Flag of Egypt.svg Egypti 75,6 8,7 %
40 Flag of Indonesia.svg Indonesia 73,1 3,6 %
41 Flag of Kazakhstan.svg Kazakstan 67,3 10,0 %
42 Flag of Denmark.svg Tanska 66,5 3,3 %
43 Flag of Argentina.svg Argentiina 54,7 4,5 %
44 Flag of Finland.svg Suomi 49,1 20,6 %
45 Flag of Bulgaria.svg Bulgaria 39,9 9,9 %
46 Ecowas 36,5 12,2 %
47 Flag of Malaysia.svg Malesia 36,4 1,5 %
48 Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä 32 24,5 %
49 Flag of Peru.svg Peru 34,7 3,6 %
50 Flag of Brazil.svg Brasilia 33,6 0,5 %
51 Flag of Slovakia.svg Slovakia 31,8 65,4 %
53 Flag of Bolivia.svg Bolivia 28,3 13,4 %
53 Flag of Ukraine.svg Ukraina 27,2 3,5 %
54 Flag of Ecuador.svg Ecuador 26,3 31,0 %
55 Flag of Syria.svg Syyria 25,8 -
56 Flag of Morocco.svg Marokko 22,0 4,2 %
57 Flag of Nigeria.svg Nigeria 21,4 -
58 Flag of Sri Lanka.svg Sri Lanka 17,5 11,9 %
59 Flag of South Korea.svg Etelä-Korea 14,4 0,2 %
60 Flag of Cyprus.svg Kypros 13,9 50,8 %
61 Flag of Bangladesh.svg Bangladesh 13,5 5,2 %
62 Flag of Serbia.svg Serbia 13,1 4,2 %
63 Flag of the Netherlands Antilles (1986-2010).svg Alankomaiden Antillit 13,1 36,3 %
64 Flag of Jordan.svg Jordania 12,8 4,3 %
65 Tšekin lippu Tšekki 12,7 1,2 %
66 Flag of Cambodia.svg Kambodža 12,4 14,4 %
67 Flag of Qatar.svg Qatar 12,4 2,1 %
68 Flag of Laos.svg Laos 8,8 36,5 %
69 Flag of Latvia.svg Latvia 7,7 4,0 %
70 Flag of El Salvador.svg El Salvador 7,3 10,6 %
71 Keski-Afrikan talousalue 7,1 2,3 %
72 Flag of Guatemala.svg Guatemala 6,9 5,3 %
73 Flag of Colombia.svg Kolumbia 6,9 1,1 %
74 Flag of Macedonia.svg Makedonia 6,8 12,7 %
75 Flag of Tunisia.svg Tunisia 6,8 -
76 Flag of Ireland.svg Irlanti 6,0 11,8 %
77 Flag of Lithuania.svg Liettua 5,8 3,8 %
78 Flag of Bahrain.svg Bahrain 4,7 -
79 Flag of Mauritius.svg Mauritius 3,9 6,8 %
80 Flag of Canada.svg Kanada 3,4 0,2 %
81 Flag of Tajikistan.svg Tadžikistan 3,3 -
82 Flag of Slovenia.svg Slovenia 3,2 13,4 %
83 Flag of Aruba.svg Aruba 3,1 17,7 %
84 Flag of Hungary.svg Unkari 3,1 0,3 %
85 Flag of Kyrgyzstan.svg Kirgisia 2,6 6,5 %
86 Flag of Luxembourg.svg Luxemburg 2,2 11,7 %
87 Flag of Hong Kong.svg Hongkong 2,1 0,0 %
88 Flag of Suriname.svg Suriname 2,0 11,4 %
89 Flag of Iceland.svg Islanti 2,0 1,6 %
90 Flag of Papua New Guinea.svg Papua-Uusi-Guinea 2,0 2,9 %
91 Flag of Trinidad and Tobago.svg Trinidad ja Tobago 1,9 0,8 %
92 Flag of Albania.svg Albania 1,6 2,8 %
93 Flag of Yemen.svg Jemen 1,6 1,1 %
94 Flag of Cameroon.svg Kamerun 0,9 1,2 %
95 Flag of Mongolia.svg Mongolia 0,9 2,4 %
96 Flag of Honduras.svg Honduras 0,7 -
97 Flag of Paraguay.svg Paraguay 0,7 0,7 %
98 Flag of the Dominican Republic.svg Dominikaaninen tasavalta 0,6 1,0 %
99 Flag of Gabon.svg Gabon 0,4 0,8 %
100 Flag of Malawi.svg Malawi 0,4 6,2 %
101 Keski-Afrikan tasavalta 0,3 8,4 %
102 Flag of Chad.svg Tšad 0,3 2,4 %
103 Kongon tasavalta 0,3 0,4 %
104 Flag of Uruguay.svg Uruguay 0,3 0,1 %
105 Flag of Fiji.svg Fidži 0,2 -
106 Flag of Estonia.svg Viro 0,2 0,3 %
107 Flag of Chile.svg Chile 0,2 0,0 %
108 Flag of Malta.svg Malta 0,2 1,6 %
109 Flag of Costa Rica.svg Costa Rica 0,1 0,1 %
110 Flag of Haiti.svg Haiti 0,0 0,1 %
111 Flag of Burundi.svg Burundi 0,0 0,5 %
112 Flag of Oman.svg Oman 0,0 0,0 %
113 Komorit 0,0 -
114 Flag of Kenya.svg Kenia 0,0 0,0 %
- Maailma 30562,5 -


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]