Deflaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Deflaatio on kuluttajahintojen yleinen lasku, "rahan arvon nousu" tai rahamäärän väheneminen. Deflaatio on inflaation vastakohta, ja deflaatiota voidaan kutsua tämän vuoksi myös negatiiviseksi inflaatioksi. Klassisesta taloustieteestä periytyvän ja monetaristisen koulukunnan edelleen kehittämän rahan kvantiteettiteorian mukaan deflaatio johtuu siitä, että liikkeellä oleva rahamäärä eli rahavaranto pienenee suhteessa markkinoilla tarjolla oleviin hyödykkeisiin. Deflaatio on harvinainen ilmiö nykyaikana kasvavissa talouksissa ja sitä esiintyy useammin laman aikana eli kun talous pienentyy. Deflaatio on taloudessa negatiivinen ilmiö, ongelma, ja siitä pyritään eroon tai se pyritään estämään laskemalla liikkeelle huomattavia määriä rahaa. Nykyajan talouksissa deflaatiosta voidaan päästä eroon laskemalla rahaa melko vapaasti, koska rahan arvon määrittää sen liikkellä oleva määrä, mutta historiallisesti deflaation torjunta on ollut vaikeaa kulta- ja hopeakantojen vuoksi, jolloin edellytettiin huomattavaa kaivostoiminnan lisäystä rahamäärän kasvattamiseksi.

Tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahan kvantiteettiteorian mukaan deflaatio johtuu siitä, että liikkeellä oleva rahamäärä eli rahavaranto pienenee suhteessa markkinoilla tarjolla oleviin hyödykkeisiin. Tämän lisäksi deflaatiota esiintyy myös silloin kun markkinoilla tarjolla olevien hyödykkeiden määrä lisääntyy nopeammin kuin rahavaranto kasvaa eli toisin sanoen kun rahavaranto kasvaa hitaammin kuin markkinoilla tarjolla olevien hyödykkeiden määrä kasvaa. Deflaatiota mitataan kuluttajahintaindeksillä, jossa deflaatio esiintyy kun kahden ajankohdan välillä kuluttajanhintaindeksi on pienentynyt aikaisemmasta ajankohdasta. Deflaatio ilmoitetaan prosentteina. Kun kuluttajanhintaindeksi on pienentynyt esimerkiksi kaksi prosenttia, sanotaan, että deflaatio on ollut tietyllä aikavälillä kaksi prosenttia.

Rahavarannon supistumisesta johtuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deflaatiota pidetään yleisesti huonona asiana, sillä se vähentää kulutusta ja investointeja. Yleisestä rahavarannon supistumisesta johtuva deflaatio vaikuttaa myös korkoihin. Deflaation oloissa korot ovat tavallisesti lähellä nollatasoa, mutta vaikka nimellinen korko olisi nolla prosenttia, deflaation ollessa viisi prosenttia, reaalinen korko on viisi prosenttia. Deflaatiota ei siis sisällytetä nimelliseen korkoon inflaation tavoin, vaan se on lisättävä nimelliseen korkoon jotta saataisiin reaalinen korko. Voimakkaan deflaation oloissa lainaaminen on täten tosiasiassa kallista, vaikka nimelliskorko antaisi olettaa toisin. Tällä on suuria negatiivisia vaikutuksia lainanottoon, kulutukseen ja investointeihin. Deflaatio vaikeuttaa keskuspankin pyrkimystä hallita taloutta korkotasoa ohjailemalla. Deflaatio tekee taloudesta heikommin hallittavan.

Tuottavuuden kasvusta johtuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisesti teknologiasektorilla koetaan deflaatiota, vaikka taloudessa muuten esiintyisi inflaatiota. Professori George Selgin on esittänyt, että lievä deflaatio ei ole huono asia jos se johtuu tuottavuuden kasvusta. Hänen mukaansa tuottavuuden kasvaessa liikkeellä olevan rahamäärän pitäisi lisääntyä hitaammin. Tällöin samalla rahamäärällä saisi tuottavuuden kasvun vuoksi enemmän ja hintojen laskun kautta tuottavuuden kasvu koituisi ihmisten hyväksi.[1] Näin on käynyt esimerkiksi kodin elektroniikan kohdalla, koska tuottavuus on teknisten parannusten vuoksi kasvanut nopeammin kuin liikkeellä oleva rahamäärä on kasvanut, mikä on johtanut kodin elektroniikan halpenemiseen eli toisi sanoen samalla rahamäärällä saa enemmän ja parempaa kodin elektroniikkaa. Elektroniikan halpenemisen syynä on pääosin nopea teknologinen kehitys, mutta myös mittakaavaedut alentavat osaltaan elektroniikan hintoja.

Deflaatiokierre[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deflaatiota pidetään kansantaloudessa ongelmana, koska se aiheuttaa deflaatiokierteen riskin. Siinä deflaatio aiheuttaa kulutuksen ja investointien laskun, koska hintojen odotetaan laskevan edelleen. Se taas johtaa edelleen tuotannon laskuun ja työttömyyden nousuun.

Esimerkiksi Mika aikoo ostaa jonkun hyödykkeen. Hän huomaakin että tuotteen hinta on laskussa ja ajattelee, että ostaa tuotteen kuukauden päästä. Kuukauden päästä hän huomaa, että tuotteen hinta on edelleen laskussa eikä osta tuotetta vieläkään. Näin ihmiset siirtävät ostopäätöksiään, ja talouden pyörät jumiutuvat. Yritykset köyhtyvät kun niiden tuotteita ei osteta.

Deflaatiota voi esiintyä nousukaudellakin, mikäli liikkeellä oleva rahamäärä kasvaa hitaammin kuin hyödykkeiden reaalinen tuotanto. 1800-luvun teollisen vallankumouksen aikana muun muassa Suomessa ja Britanniassa oli deflaatio vuosikymmenien ajan. Syynä oli rahajärjestelmän jäykkyys käytettäessä kultakantaa. Nousukaudella rahan kysynnän lisääntyessä sen määrää ei voitu lisätä, jolloin rahan arvo nousi. Deflaatiota ei ole juuri esiintynyt 1930-luvun suuren laman jälkeen, lukuun ottamatta Japanin ajautumista siihen 1990-luvulla. Japanissa on koettu poikkeuksellisesti deflaatiota, vaikka maan talous on samaan aikaan kasvanut.

Deflaatiokierteessä hyödykkeiden hinnat laskevat, koska kysyntä pienentyy. Kysynnän pienentyminen voi johtua myös työttömyyden kasvusta, jolloin kuluttajien kulutusmahdollisuudet alentuvat, mutta kysynnän pienentymisen syynä on myös työttömyysuhan kasvu, pessimismi, alhainen kuluttajaluottamus heikossa taloustilanteessa, mikä saa ihmiset säästämään rahaa työttömyyden varalle. Deflaatiokierteessä ostopäätösten lykkääminen ei siis ole ainoa ongelma, vaan myös rahan säästäminen pahan päivän varalle varovaisuuden kasvamisen myötä taloustilanteessa muodostuu ongelmaksi. Tällöin kulutus pienentyy ja keskuspankin talouden elvytysyritykset heikentyvät, koska myös liikkeelle laskettu raha todennäköisesti säästettäisiin sen kuluttamisen sijaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.terry.uga.edu/~selgin/#deflation