Deflaatio (geologia)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Deflaatio tarkoittaa geologiassa tuulen aiheuttamaa maanpinnan alenemista.[1][2] Deflaatiossa tuulen turbulenttiset pyörteet irrottavat irtonaista ainesta tasaisten alueiden sedimenteistä, kuten aavikoilta, kuivuneiden järvien pohjasta ja tulvatasanteilta. Tuulen irrottama siltti ja savi voi kulkeutua satojen kilometrien päähän. Asettuessaan nämä ainekset muodostavat lössimaita.[1]

Deflaation kuluttamille alueille voi muodostua kuoppia tai allasmaisia syvänteitä. Ne voivat olla pienimmillään kolme metriä halkaisijaltaan ja metrin syviä, tai suurimmillaan useita kilometrejä halkaisijaltaan ja useita satoja metrejä syviä. Jos maa kuluu pohjaveteen saakka, deflaation jatkuminen estyy, ellei pohjaveden pinta laske haihtumisen vaikutuksesta. Jotkin Saharan aavikon keitaat ovat muodostuneet tällä tavalla, ja ne saattavat olla merenpinnan tason alapuolella.[1] Näin ovat muodostuneet myös Lapissa tavattavat tunturien hiekkapaljastumat.

Deflaation vakavin vaikutus on viljelysmaihin kohdistuva eroosio.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Encyclopædia Britannica (englanniksi, maksullinen)
  2. a b Fysikaalinen maaperägeologia (sedimentologia) (PDF) Oulun yliopiston geotieteiden laitos. Viitattu 24.7.2014.