Tämä on lupaava artikkeli.

Tanska

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tanskan kuningaskunta
Kongeriget Danmark
Tanskan lippu Tanskan vaakuna
lippu vaakuna

Tanska

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia

Kuningatar
Pääministeri
Margareeta II
Lars Løkke Rasmussen

Pääkaupunki Kööpenhamina (502 204 as.)
55°43′N, 12°34′E

Muita kaupunkeja Aarhus (293 932 as.)
Aalborg (163 000 as.)
Odense (145 554 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 43 094[1] km² (sijalla 130)
– josta sisävesiä 1,6 %

Väkiluku (2014) 5 707 251±1 (sijalla 111)
– väestötiheys 129,5 as. / km²
– väestönkasvu 0,251 [2] % (2011)

Viralliset kielet tanska¹

Valuutta Tanskan kruunu (DKK)

BKT
– yhteensä 250 700 milj. USD [2] (sijalla 53)
– per asukas 44 600 USD

HDI (2014) 0,923 [3] (sijalla 4)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 1,2 [2] %
– teollisuus 22,1 [2] %
– palvelut 76,7 [2] %

Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2

Itsenäisyys
Yhdistyminen

700-luvulla

Lyhenne DK

– ajoneuvot: DK
– lentokoneet: OY

Kansainvälinen
suuntanumero
+45

Motto Kuningattaren motto: Guds hjælp, folkets kærlighed, Danmarks styrke
Jumalan apu, kansan rakkaus, Tanskan voima

Kansallislaulu Der er et Yndigt land
Kuninkaallinen hymni Kong Kristian

¹ grönlanti, fääri ja saksa paikallisia
² 2 389 903 km² territoriot mukaan lukien. Tämä tieto on vuodelta 1995.

Tanskan kuningaskunta (tansk. Kongeriget Danmark) eli Tanska (tansk. Danmark) on perustuslaillinen monarkia Pohjois-Euroopassa. Sillä on vain yksi rajanaapuri, maan eteläpuolella sijaitseva Saksa, mutta Ruotsista sen erottaa vain kapea Juutinrauman salmi. Norja sijaitsee Skagerrakin salmen takana maan pohjoispuolella. Tanska on 43 094 neliökilometrin laajuinen, joten se on pinta-alaltaan selvästi pienin Pohjoismaa, jos Grönlantia ei lasketa sen pinta-alaan. Tanskassa asuu noin viisi ja puoli miljoonaa asukasta ja sen pääkaupunki on Kööpenhamina.

Tanskaa ympäröivät idässä Itämeri ja lännessä Pohjanmeri. Varsinaisen Tanskan alue koostuu Pohjois-Saksaan rajoittuvasta Jyllannin niemimaasta (Jylland) sekä lukuisista saarista, joista suurimmat ovat Vendsyssel-Thy, Fyn, Sjælland, Lolland, Falster ja Bornholm. Lukuisten saarien takia Tanskan rantaviiva on noin 7 300 kilometriä. Näiden alueiden lisäksi kaukana erillään sijaitsevat Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle.[4]

Tanska on yksi maailman vanhimmista monarkioista. Vuoden 1849 perustuslain uudistuksesta alkaen sitä on hallinnut myös kaksikamarinen parlamentti. Tanska on perinteinen maatalousmaa, joka tuottaa sianlihaa ja maitotuotteita. Se on myös pitkälle teollistunut, ja tuottaa merkittävän osan maailman tuulivoimaloista. Tanskalaisista kirjailijoista H. C. Andersen tunnetaan kaikkialla maailmassa.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan tanskankielinen nimi Danmark mainitaan ensimmäisen kerran 900-luvulla pystytetyissä Jellingin riimukivissä vanhassa muodossaan tanmaurk. Nimitystä Denamearc käytti kuitenkin jo norjalainen Othere (Ottar) hänen vieraillessaan kuningas Alfred Suuren luona Englannissa vuonna 890. Hieman myöhemmin apotti Regino Prümilainen (k. 915) mainitsi nimen Denimerca teoksessaan Chronica. Nimi Danmark koostuu kahdesta osasta. Dan viittaa tanskalaisiin (danir) ja sanalla mark on useita eri mahdollisia merkityksiä. Yksi niistä on ”raja-alue”, vaikka ei tiedetäkään tarkkaan mihin raja-alueeseen sillä on alunperin viitattu. Yhden teorian mukaan nykyinen Tanska on käsitetty raja-alueena Ruotsiin nähden. Teoria perustuu 500-luvulla eläneen historioitsija Jordanesin kertomukseen siitä, kuinka nykyisen Tanskan saaret asutettiin Ruotsista käsin. Jordanes itse ei kuitenkaan käyttänyt nimeä Danmark. Toisen teorian mukaan nimitys on peräisin frankeilta, jotka käyttivät termiä mark raja-alueista, jotka vaativat erityistä silmälläpitoa. Danmark viittaisi näin alunperin alueeseen Eiderjoella Jyllannin eteläosassa.[5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskan maantiede
Tanskan kartta.

Tanska käsittää suurimman osan Jyllannin niemimaasta sekä noin 480 saarta, joista asutettuja on vajaa sata. Mistään kohdasta Tanskaa ei ole merelle matkaa yli 50 kilometriä.[6] Jyllannin niemimaa rajoittuu lännessä Pohjanmereen, pohjoisessa Skagerrakiin, idässä Kattegatiin ja Itämereen. Suurin osa siitä kuuluu Tanskaan, eteläisin osa Saksaan.[7] Tanskan saarista tärkeimpiä ovat Fyn ja Sjælland, jotka sijaitsevat Itämeren Kattegatiin yhdistävien salmien välissä. Nämä salmet ovat Jyllannin ja Fynin välinen Vähä-Belt, Fynin ja Själlannin välinen Iso-Belt sekä Själlannin ja Ruotsin puoleisen manteren välinen Juutinrauma (Øresund). Kaikkien näiden salmien yli johtaa nykyään sillat. Vähä-Beltin silta valmistui 1935, Iso-beltin silta 1998 ja Juutinrauman silta vuonna 2000. Suunnitteilla on myös ollut silta tai tunneli yli Femen-Beltin Saksan puolelle.[8][9][10]

Vendsyssel-Thyn saari sijaitsee Jyllannin niemimaan pohjoispuolella, kapean Limvuonon siitä erottamana. Bornholm sijaitsee muista Tanskan saarista erillään Itämeressä Ruotsin kaakkoispuolella. Muista tärkeitä saaria ovat Lolland, Falster, Mors, Als, Langeland ja Møn.[7]

Tanskan pääkaupunki on Sjællandin saarella Juutinrauman länsipuolella sijaitseva Kööpenhamina, jonka ympäristössä asuu 1,5 miljoonaa ihmistä eli lähes kolmannes tanskalaisista.[11] Juutinrauman vastakkaisella puolella sijaitsevaan Malmön kaupunkiin pääsee siltaa pitkin 25 minuutissa.[12]

Tanskassa ei ole ylänköjä, ja korkein piste Møllehøj on vain noin 171 metriä merenpinnan yläpuolella. Jyllannin matalat moreeniharjanteet jakavat niemimaan kahteen osaan. Lännessä on hiekkadyynien ja laguunien Pohjanmeren rannikkoalue ja idässä laaja savitasanko. Suurin osa Tanskan pinta-alasta on laidunmaata, mutta myös pienialaisia istutettuja metsä-alueita löytyy.[7] Lehtimetsävyöhykkeeseen kuuluvassa Tanskassa ei kasva havupuita juuri luonnostaan. Niitä kuitenkin viljellään joulukuusiksi; Tanska on maailman suurimpia viljeltyjen joulukuusien viejiä, josta lähtee vuosittain 8–10 miljoonaa joulupuuta ulkomaille.[13] Tanskassa on tavattu sata nisäkäslajia ja 738 lintulajia.[14]

Tanskan pienen koon ja vähäisten korkeuserojen takia ilmastossa ei ole juuri alueellisia eroja. Talvet ovat viileitä, mutta pohjoismaisittain lauhoja. Ankarina talvina Tanskan salmet saattavat jäätyä. Lumipeite on maassa keskimäärin 30 päivää, ja lumisuus vaihtelee vuosittain. Kesällä sää on vaihtelevaa mutta erittäin harvoin tukalan kuumaa.[15]

Tanskan neljä kansallispuistoa on perustettu kaikki 2000-luvulla. Thyn kansallispuisto avattiin vuonna 2008 ja Mols Bjergen kansallispuisto 2009. Skjoldungernen kansallispuisto on puistoista uusin. Vattimeren kansallispuisto liitettiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2014.[16]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskan historia

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset peuranmetsästäjät saapuivat Tanskaan jääkauden lähestyessä loppuaan noin 13 000 eaa. Pari tuhatta vuotta myöhemmin ilmasto oli tarpeeksi lämmin metsänkasvulle, ja Tanskassa metsästettiin alkuhärkiä. Myöhäiseltä kivikaudelta, noin 4000 eaa. on säilynyt monia esineitä, hautalöytöjä ja taidokkaita saviastioita.[17]

Rautakaudella Tanskassa käytiin kansainvälistä kauppaa, ja Rooman valtakunnasta tuotiin ylellisyystavaroita.[17]

Viikinkiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Viikinkiaika
Englannin tanskalainen kuningas Sven Haaraparta.

Ensimmäisen kerran tanskalaiset järjestäytyivät valtiollisesti 800-luvulla, kun kuningas Godfred yhdisti heidät torjumaan frankkien laajenemista.[6] 700-luvulta aina 1000-luvulle tanskalaiset tunnettiin Euroopassa viikinkeinä yhdessä ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa. Viikingeillä oli huono maine ryöstelijöinä ympäri Eurooppaa, mutta he harjoittivat myös rauhanomaista kaupankäyntiä.[18]

Viikingit levittäytyivät laajalle. He hallitsivat osia Britteinsaarista ja siellä ollutta tanskalaishallintoa 800-luvun alusta 950-luvulle kutsutaan nimellä Danelagen.[19] Ranskan kuningas Kaarle Yksinkertainen luovutti tanskalaisille viikingeille Normandian vuonna 911.[20] Kuningas Harald Sinihammas vakiinnutti kristinuskon aseman maassa ja antoi kastaa itsensä vuonna 965. Hän myös yhdisti Tanskan ja Norjan. Knuut Suuren valtakaudella 1018–1037 Tanskasta tuli Pohjanmeren voimakkain valtakunta. Hän hallitsi Tanskaa, Norjaa, Etelä-Ruotsia, Pohjois-Saksaa ja Englantia.[21]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1100- ja 1200-luvuilla Tanska oli ristiretkien myötä Itämeren alueen voimakkain valtio. Tanska piti ristiretkien jälkeen Viroa hallinnassaan 1300-luvun puoliväliin saakka, jolloin se joutui luovuttamaan Viron saksalaiselle ritarikunnalle. Tämän jälkeen Tanska kamppaili Itämeren herruudesta saksalaista Hansaliittoa vastaan.[21]

Kalmarin unionin solmimisen myötä vuonna 1397 Tanska, Norja ja Ruotsi yhdistyivät tanskalaiskuninkaan Erik VII:n kruunun alaisuuteen. Vuonna 1459 Schleswig-Holstein liitettiin Tanskaan.[22] Kalmarin unionissa Tanskalla oli muihin maihin verrattuna korostuneempi asema, mikä ajoi Ruotsin lopullisesti eroamaan unionista 1521 Kustaa Vaasan johdolla.[23] Norja pysyi unionin jäsenenä ja oli 1500-luvulta lähtien suorassa alissuhteessa Tanskaan.[24]

Uskonpuhdistus ja hävittyjä sotia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan kruunu.

Uskonpuhdistuksen yhteydessä kuningas otti haltuunsa kirkon omaisuuden, joka sekä lisäsi hänen valtaansa ja mahdollisti aktiivisen sodankäynnin. Aatelismiehet saivat aiemmin kirkonmiehille varattuja paikkoja valtionhallinnossa, paikallishallinnossa ja oikeuslaitoksessa. Heidät oli vapautettu veroista armeijapalveluksensa ansiosta. 1600-luvun puolivälissä aatelin sotilaallinen merkitys pieneni, keskiluokka vaurastui ja kuninkaan valta kasvoi.[25]

Kuningas Kristian IV rakennutti monia kauniita taloja ja kaupunkeja, mutta arvioi voimansa väärin ja hävisi merkityksellisiä sotia.[26] 1600-luvulla Tanska kävi monta tappiollista sotaa Ruotsia vastaan ja menetti Itämeren valta-aseman sille. Saarenmaan, Gotlannin ja Öölannin lisäksi nykyisen Etelä-Ruotsin maakunnat Skåne, Blekinge ja Halland olivat pitkään osa Tanskaa, mutta ne jouduttiin luovuttamaan suurvallaksi nousseelle Ruotsille Pohjan sodan jälkeen Roskilden rauhassa 1658.[27] Vuonna 1814 Napoleonin sotien jälkeen Tanska joutui luovuttamaan Norjankin Ruotsille.[22]

Yksinvalta, Norjan menetys ja kulta-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjan sodan jälkeen maan talous oli huonossa tilassa, ja varsinkin porvaristo piti aatelia syyllisenä maan alennustilaan. Porvaristo, papisto ja sotilassääty toivoivat uutta perustuslakia. Kuninkuudesta tehtiin perinnöllinen, ja kuninkaasta yksinvaltias. Vuoden 1665 perustuslaki oli voimassa vuoteen 1848 asti. 1700-luvun valistusaikana maassa tehtiin monia uudistuksia ja hyvinvointi kasvoi. Maareformin lisäksi koulutusta uudistettiin ja se tehtiin pakolliseksi kaikille 1814.[28]

Rauha loppui, kun britit hyökkäsivät Tanskan laivaston kimppuun. Kööpenhaminan pommitus sai tanskan turvautumaan Napoleoniin, ruotsalaiset liittoutuivat Englannin kanssa. Wienin rauhassa 1815 Norja erosi Tanskasta. Valtionkassa oli vararikon partaalla 1813, mutta kulttuuri kukoisti kultakaudellaan. Ajan nimiä olivat H. C. Andersen, Søren Kierkegaard ja N.F.S. Grundtvig.[29]

Teollistuminen ja maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wienin kongressin jälkeen Tanskan kuningas hallitsi kuningaskunnan lisäksi Schleswigin, Holsteinin ja Lauenburgin herttuakuntia sekä siirtomaita. Grönlantia lukuun ottamatta ne olivat pinta-alaltaan pieniä, kuten nykyisten Yhdysvaltain Neitsytsaarten alue itäisellä Karibianmerellä 1671–1917 sekä Tranquebar Intiassa 1620–1845.[30]

Euroopassa puhjenneiden 1848 vallankumousten jälkeen Tanskan perustuslaki uusittiin 1849. Maasta tuli perustuslaillinen monarkia, ja siihen perustettiin kaksikamarinen parlamentti, Rigsdagen.[22] Tanska miehitti ensimmäisessä Schleswigin sodassa 1848–1851 Schleswig-Holsteinin, joka pyrki irtautumaan Tanskasta. Vuonna 1864 käydyn katkeran toisen Schleswigin sodan jälkeen Tanska joutui luovuttamaan Schleswig-Holsteinin Preussille.[31]

Vuoden 1870 paikkeilla alkoi teollistuminen. Maahan rakennettiin rautateitä. Maanviljely tehostui osuuskuntien perustamisen myötä, karjan talviruokinta mahdollisti maidontuotannon ympäri vuoden ja höyrykoneiden pyörittämät separaattorit tuottivat entistä enemmän voita. Myös pekoni nousi tärkeäksi vientituotteeksi.[32]

Tanska piti pitkään kiinni puolueettomuudestaan, eikä osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan.[22] Saksan Tanskaan kohdistaman uhan vuoksi maa kuitenkin taipui vuonna 1917 myymään Karibianmeren alueella olleet siirtomaaomistuksensa Yhdysvalloille, joka pelkäsi Panaman kanavan turvallisuuden puolesta.[33] Vuonna 1920 Schleswigin pohjoisosa liittyi kansanäänestyksellä takaisin Tanskaan.[22]

9. huhtikuuta 1940 Saksa hyökkäsi puolueettomaan Tanskaan. Tanska oli Saksan miehittämä lähes koko toisen maailmansodan ajan, 9. huhtikuuta 1940 – 5. toukokuuta 1945.[32] Aluksi se säilytti itsemääräämisoikeuden sisäisissä asioissa, mutta vuonna 1943 tanskalaisten aktiivinen vastarinta sai saksalaiset ottamaan täyden määräysvallan. Tuhannet Tanskan juutalaiset pääsivät pakenemaan Ruotsiin.[34] Vuonna 1944 Islanti itsenäistyi.[32]

Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Tanska liittyi YK:hon. Se sai Marshall-apua ja liittyi Natoon vuonna 1949.[34] Vuonna 1948 Färsaaret saivat itsehallinnon. Vuonna 1959 Tanska liittyi Euroopan vapaakauppajärjestöön ja vuonna 1973 kansanäänestyksen jälkeen Euroopan yhteisöön.[34] Euroopan unioniin Tanska liittyi vuonna 1973.

1970-luvulla valuuttapolitiikka ja öljykriisi aiheuttivat talouden alamäkeä, ja 1980-luvun alussa työttömyys nousi yli kymmeneen prosenttiin ja valtionvelka 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta.[32] Vuonna 1982 Poul Schlüteristä tuli ensimmäinen konservatiivinen pääministeri sataan vuoteen. Hän erosi 1993 tamilipakolaisiin liittyvän skandaalin vuoksi ja tilalle nousi sosiaalidemokraatti Poul Nyrup Rasmussen. Vuoden 2001 vaalit voitti konservatiivien ja liberaalien vaaliliitto johdossaan Anders Fogh Rasmussen, ja oikeistopopulistinen Tanskan kansanpuolue sai 22 paikkaa. Maahanmuutto oli yksi Rasmussenin vaaliteemoista. Rasmussen menestyi myös vuosien 2005 ja 2007 vaaleissa. 2009 hän siirtyi Naton johtotehtäviin ja hänen tilalleen nousi Lars Løkke Rasmussen.[34]

Vuodesta 2001 Tanska on osallistunut sotatoimiin Afganistanin sodassa 400 sotilaan voimin.[35] Vuosina 2003–2007 Tanska oli mukana Irakin sodassa.[36] Vuonna 2005 tanskalainen sanomalehti Jyllands-Posten julkaisi pilapiirroksia profeetta Muhammadista, mikä herätti voimakkaita tunteita islamilaisissa maissa.[34] Helle Thorning Schmidtin hallitus päätti maaliskuussa 2013, että tanskalaiset joukot poistuvat Afganistanista elokuussa 2013.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan vuoden 2005 kunta- ja aluevaalien vaalilipukkeita.

Tanska on perustuslaillinen monarkia ja monipuoluedemokratia. Nykyinen Tanskan perustuslaki on vuodelta 1953 ja se noudattaa vallan kolmijako-oppia. Maan valtionpäämies on kuningatar tai kuningas, joka edustaa Tanskaa ulkomailla ja toimii hallitustyössä, mutta jolla ei ole kuin lähinnä muodollista poliittista valtaa. Nykyinen kuningatar on Margareeta II. Hän astui valtaistuimelle vuonna 1972.[37] Tanskan parlamentti on nimeltään Folketinget eli kansankäräjät, ja sillä on 179 jäsentä, jotka valitaan suhteellisella vaalitavalla. 175 kansanedustajaa valitaan itse Tanskasta, kaksi Färsaarilta ja kaksi Grönlannista. Kansanedustajista 135 valitaan paikallisista vaalipiireistä ja loput 40 koko maan alueelta puolueiden saamien äänimäärien perusteella.[38] Vaalit järjestetään vähintään joka neljäs vuosi, mutta myös pääministeri voi hajottaa kansankäräjät tätä aiemmin.[39]

Tanskan hallitus harjoittaa toimeenpanovaltaa ja se muodostetaan kansankäräjien koostumuksen perusteella. Hallituksen nimittää kuningatar ja sitä johtaa Tanskan pääministeri.[40] Mikään puolue ei ole saanut enemmistöä parlamentissa vuoden 1909 jälkeen. Maan hallitukset ovatkin usein olleet vähemmistöhallituksia, jotka ovat hallinneet apupuolueiden turvin. Sen vuoksi Tanskan politiikkaa ovat luonnehtineet puolueiden sisäiset kompromissit.[41] Kansankäräjät säätää lakeja yhteistyössä hallituksen kanssa. Kun lakiehdotus on hyväksytty kansankäräjillä, hallituksen ja kuningattaren täytyy vahvistaa se. Kuningatar ei kuitenkaan voi estää lakiehdotuksen läpimenoa, vaan hänen roolinsa on seremoniallinen.[39]

Vuonna 2011 valituilla kansankäräjillä suurimmat puolueet ovat Venstre eli Liberaalipuolue (47 paikkaa), Sosiaalidemokraatit (44), Tanskan kansanpuolue (22), Sosiaaliliberaalit (17) ja Sosialistinen kansanpuolue (16).[4] Kesäkuussa 2015 sosiaalidemokraattien johtama blokki menetti enemmistönsä oikeistolle. Oikeiston suurimmaksi puolueeksi kohosi maahanmuuttovastainen Tanskan kansanpuolue, mutta silti oikeistolaisen Venstren johtaja Lars Løkke Rasmussen aikoo muodostaa hallituksen. Sosialidemokraattien johtaja Helle Thorning-Schmidt ilmoitti eroavansa puolueensa johdosta.[42]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan viisi aluetta pääkaupunkeineen.

Tanska jaetaan viiteen alueeseen (tansk. region) ja 98 kuntaan (tansk. kommune). Nykyinen jako astui voimaan 1. tammikuuta 2007 koko maan kattaneen kuntauudistuksen myötä. Ennen sitä Tanska jaettiin 13 lääniin (tansk. amt) ja 271 kuntaan.

Hallintoalueet väkilukuineen (vuonna 2012):

Alue Nimi tanskaksi Väkiluku
(1.1.2012)[43]
Pinta-ala
(km², 2012)[44]
Väestötiheys Pääkaupunki
Pääkaupunkialue Region Hovedstaden &&&&&&&&01714589.&&&&001 714 589 &&&&&&&&&&&02546.03000002 546,3 &&&&&&&&&&&&0673.0400000673,4 Hillerød
Sjællandin alue Region Sjælland &&&&&&&&&0817907.&&&&00817 907 &&&&&&&&&&&07217.08000007 217,8 &&&&&&&&&&&&0113.0300000113,3 Sorø
Etelä-Tanskan alue Region Syddanmark &&&&&&&&01201342.&&&&001 201 342 &&&&&&&&&&012256.050000012 256,5 &&&&&&&&&&&&&098.&&&&0098,0 Vejle
Keski-Jyllannin alue Region Midtjylland &&&&&&&&01266682.&&&&001 266 682 &&&&&&&&&&013000.020000013 000,2 &&&&&&&&&&&&&097.040000097,4 Viborg
Pohjois-Jyllannin alue Region Nordjylland &&&&&&&&&0579996.&&&&00579 996 &&&&&&&&&&&07874.&&&&007 874,0 &&&&&&&&&&&&&073.070000073,7 Aalborg

Grönlanti ja Färsaaret kuuluvat Tanskalle, mutta niillä on autonominen asema. Kummallakin on kaksi paikkaa Tanskan kansankäräjillä.[45]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskan talous
Kööpenhamina on Tanskan talouselämän keskus.
Maatila Romsøn saarella.
Middelgrundenin tuulivoimala.

Tanskan teollistuneen markkinatalouden pohjana ovat ulkomailta tuodut raaka-aineet ja kansainvälinen kauppa. Maan valuuttakurssi on pysynyt vakaana 1980-luvulta. Maan valuutta Tanskan kruunu oli aiemmin sidoksissa Saksan markkaan ja nykyisin euroon. Niinpä Kreikan ongelmat, jotka alentavat euron arvoa, tuntuvat myös Tanskan kruunussa.[46] Tanskan talous täyttää EMU:n kriteerit, mutta maa on päättänyt ainakin toistaiseksi olla käyttämättä euroa valuuttanaan.[4] Maatalous on perinteisesti ollut Tanskan johtava elinkeino, mutta maa on myös hyvin pitkälle teollistunut. Tanska täyttää osan energiatarpeestaan Pohjanmeren öljy- ja kaasuesiintymillä.[47]

Tanska on maailman korruptoitumattomin maa (2007 ja 2008) ja taloudellinen vapaus on Tanskassa maailman yhdeksänneksi korkein. Tanskan omaisuudensuoja on erittäin vahva ja talous on avoin ulkomaankaupalle ja ylikansallisille sijoituksille. Työllistämisen sivukulut ovat vähäisiä ja irtisanominen on suhteellisen halpaa ja helppoa, mikä parantaa työllistymismahdollisuuksia ja talouskasvua. Pääoma- ja työmarkkinoiden sekä liiketoiminnan sääntely ovat poikkeuksellisen vähäisiä.[48]

Yleisesti hyvin liberaalista talouspolitiikasta huolimatta sääntelyä on muun muassa vuokra-asunnoissa, kauppojen aukioloissa sekä kaavoituksessa – Tanskassa on rajoitettu suurten ostoskeskusten rakentamista toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa tai Yhdysvalloissa. Nykyisenmilloin? hallituksen ohjelmaan kuitenkin kuuluu sunnuntaiaukiolon salliminen. Verotus on Euroopan korkein. Autovero on jopa korkeampi kuin Suomessa.[49]

Tanska on maailman johtavia tuulivoimamaita. Valtio on tukenut tuulivoimateollisuutta 1970-luvun lopusta alkaen, ja tanskalaisilla yrityksillään on hallussaan kolmannes maailman tuulivoimalamarkkinoista. Tanska itse saa 19 prosenttia energiastaan tuulivoimasta.[50] Vuonna 2008 maan kotimaisesta sähköstä kaikkiaan 26,7 prosenttia tuotettiin uusiutuvilla energiantuotantomenetelmillä. Tuulivoiman lisäksi maassa tuotetaan bioenergiaa oljesta, polttopuusta ja jätteistä. Vesivoiman osuus on laskenut vuodesta 1994.[51]

Tanska on suuri sianlihan ja maidon tuottajamaa. 2000-luvulla sikojen osuus on noussut entisestään. Vuonna 2005 Tanskassa oli 1,6 miljoonaa nautaa ja 12,6 miljoonaa sikaa. Tanskan maatalous on pitkälti organisoitunut tuottajaosuuskunniksi, joilla on yli 90 prosentin markkinaosuus turkisten, voin, maidon ja perunatärkkelyksen tuotannosta.[52]

Tanskan merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu ja kala. Merkittävimmät vientituotteet ovat koneet ja elintarvikkeet.[46] Vuonna 2010 viennistä 17,6 prosenttia suuntautui Saksaan, 13,8 prosenttia Ruotsiin ja 8,1 prosenttia Britanniaan.[4]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskassa on 98 lentokenttää, joista kahdella on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 2 667 kilometriä ja maantietä 73 197 kilometriä. Satamakaupunkeja ovat Aalborg, Aarhus, Ensted, Esbjerg, Fredericia, Kalundborg ja Kööpenhamina.[4] Tanskasta on matkustajalauttayhteyksiä Saksaan, Norjaan, Ruotsiin, Britanniaan, Puolaan, Färsaarille ja Islantiin.[53] Maan sisäisessä liikenteessä juna on edullinen ja suosittu vaihtoehto, pääradoilla kulkee junia noin tunnin välein. Tanskan pienen koon takia kotimaanlennot ovat vähäisiä, mutta saarille on hyvät laivayhteydet. Myös polkupyöräily on suosittua ja pyörätieverkosto on kattava.[54]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elmelunden kirkon kalkkimaalauksia.

Tanskan 5,5 miljoonasta asukkaasta 5 001 152 on tanskalaista alkuperää. Maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään on 578 052 henkilöä. Heistä länsimaalaisia ja heidän jälkeläisiään on 197 359 henkilöä ja 380 639 on muualta kuin länsimaista (vuonna 2011).[55] Lisäksi muuttajia on tullut Tanskan hallinnoimista Färsaarilta ja Grönlannista: färingejä on Tanskassa arviolta 23 000 ja inuiteja 19 000. Tanskan historiallisista vähemmistöistä suurilukuisimmat ovat saksalaiset joita on noin 15 000.[56] Juutalaisia on noin 6 000.[57]

Vuonna 2015 Tanskassa oli 1 415 taajamaa (tansk. byområde), joissa asui 87,5 prosenttia maan väestöstä.[58]

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2016 alussa 76,9 prosenttia tanskalaisista kuului luterilaiseen Tanskan kansankirkkoon (tansk. Den Danske Folkekirke). Kööpenhaminalaisista kirkkoon kuului 59,3 prosenttia. Kirkon jäsenosuus on ollut selvässä laskussa. Vuonna 2000 kirkkoon kuului 85,1 prosenttia ja vuonna 1990 89,3 prosenttia väestöstä.[59] Vuonna 2014 lasten kasteosuus oli 62,6 prosenttia, kun vielä vuonna 2000 kasteosuus oli 77,2 prosenttia ja vuonna 1990 80,6 prosenttia. Kööpenhaminalaisista lapsista kastettiin vuonna 2014 vain 40,3 prosenttia.[60]

Tanskan perustuslain 6. artiklan mukaan kuninkaallisten täytyy kuulua kirkkoon. Noin kolme prosenttia maan väestöstä on muslimeja. Forn Siðr -uuspakanauskonto tunnustettiin hiljattain valtion taholta. Vuonna 2010 tehdyssä kyselytutkimuksessa 28 prosenttia tanskalaisista ilmoitti uskovansa jumalaan, 47 prosenttia ilmoitti uskovansa johonkin korkeampaan voimaan ja 24 prosenttia ilmoitti etteivät he usko kumpaakaan edellisistä.[61]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tanskan kielipolitiikka

Tanskan virallinen kieli on tanska. Saksalla, fäärillä ja grönlannilla on virallinen vähemmistökielen asema. Saksaa puhutaan Etelä-Jyllannissa, grönlantia Grönlannissa ja fääriä Färsaarilla. Tanskan hallitsemassa Grönlannissa tanska ei ole enää vuoden 2009 jälkeen ollut käytössä virallisena kielenä.[62]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan koulujärjestelmä muodostuu 11-vuotisesta kaikille yhteisestä esi- ja perusosasta, jota seuraa kolme vuotta joko ammattikoulussa tai lukiossa. Näiden jälkeen on valittavana ammatillinen jatkotutkinto, ammattikorkeakoulu tai maisteritasolle jatkuva yliopisto, jossa voi jatkaa vielä tohtoriksi asti.[63] Oppivelvollisuus kattaa kymmenen vuotta, luokat 0–9, kymppiluokka on vapaaehtoinen ja sen käy noin puolet oppilaista. Kouluvuonna 2008–2009 81 prosenttia peruskouluikäisistä kävi kunnallista koulua, 13 prosenttia yksityiskoulua ja 4 prosenttia yksityistä sisäoppilaitosta.[64]

Tanskassa on kahdeksan yliopistoa. Kööpenhaminan yliopisto on yksi Pohjois-Euroopan vanhimmista. Aarhusin yliopisto on aloittanut toimintansa 1930-luvulla, Roskilden yliopisto ja Aalborgin yliopisto 1970-luvulla. Etelä-Tanskan yliopisto syntyi kun Odensen yliopistoon liitettiin joukko muita alueen oppilaitoksia. Kööpenhaminassa toimivat myös Tanskan teknillinen yliopisto, Tanskan IT-yliopisto ja Tanskan kauppakorkeakoulu.[65]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskalaiset syövät ja juovat kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, mutta yhdessä syöminen ja juominen on tärkeämpää kuin se, mitä syödään tai juodaan. Tanskalainen voileipä, smørrebrød, tunnetaan kautta maailman. Jouluaterialle kuuluvat paahdettu sian-, ankan- tai hanhenliha, ruskean sokerin kanssa paistetut perunat, etikkapunakaali ja ruskea kastike. Jouluna ja pääsiäisenä myydään myös erityisiä maustettuja olutlaatuja.[66] Tanskan kansallisjuomina pidetään kuitenkin Carlsbergin ja Tuborgin oluita. Akvaviittia tehdään perunasta Aalborgin kaupungissa.[67]

Tanskalaisessa rakennusperinteessä on kaksi toisistaan poikkeavaa linjaa: toisaalta kodikkaat olkikattoiset piparkakkumökit puutarhan keskellä, toisaalta modernit lasiseinäiset pelkistetyt rakennukset. Molemmille on yhteistä mataluus: edes suurkaupungeissa ei ole juuri yli viisikerroksisia taloja.[66]

Myös tunnettu tanskalainen rakentamisen vientituote on varsin pienikokoinen: legopalikat. Niitä on valmistettu vuodesta 1949.[68] Nykyisin Lego Group on maailman suurin rakennuslelujen valmistaja ja yksi suurimmista kaikista leluvalmistajista.

Kööpenhaminan Tivoli on Tanskan suosituin matkailukohde.[69] Legoland Billundissa 260 kilometriä Kööpenhaminasta on avattu vuonna 1968. Sen nähtävyydet on tehty 59 miljoonasta muovisesta rakennuspalikasta.[70]

Menestyneimpiä tanskalaisia kirjailijoita ovat H. C. Andersen (Pieni merenneito, Peukalo-Liisa ja Ruma ankanpoikanen), Karen Blixen (Minun Afrikkani) sekä vuoden 1917 nobelistit Henrik Pontoppidan ja Karl Adolph Gjellerup. Søren Kierkegaard on Tanskan tunnetuimpia filosofeja. Elokuvaohjaajista tunnettuja ovat Bille August ja Lars von Trier. Tanskalaisen muotoilun kärkinimiin kuuluu huonekalusuunnittelija Arne Jacobsen.[71]

Tanskassa on seitsemän sinfoniaorkesteria ja konservatoriota. Tärkeimpiä konserttisaleja ovat Tivolin Konserttisali, Aalborghallen ja Musikhuset Århus. Merkittävimmät oopperatalot ovat Den Kongelige Opera Kööpenhaminassa ja Jyske Opera Århusissa. Klassisen musiikin festivaaleihin kuuluvat muiden muassa Musikhöst ja nykymusiikkiin keskittyvä Numusfestivalen. Tanskalaisista säveltäjistä kansainvälisesti kuuluisia ovat muun muassa Carl Nielsen sekä Per Nørgård.lähde?

Kööpenhaminasta tuli 1960–1970-luvuilla kansainvälisestikin merkittävä jazzkaupunki, kun yhdysvaltalaisia jazzmuusikoita asettui sinne asumaan. Kaupungin tärkeimpiä jazztapahtumia ovat yli 500 konserttia käsittävä Copenhagen Jazzfestival kesäisin ja Copenhagen Autumn Jazz marraskuussa. Tanskan kuuluisin rockfestivaali on Roskilde Festival, toinen tunnettu rocktapahtuma on Skanderborgin festivaali. Kansanmusiikkijuhlia järjestetään muun muassa Skagenissa ja Tønderissä.

Unescon Maailmanperintöluettelossa on Tanskasta neljä kohdetta: Ilulissatin jäävuono Grönlannissa, Jellingin hautakummut, riimukivet ja kirkko 900-luvulta, Kronborgin linna 1400-luvulta ja Roskilden tuomiokirkko 1100-luvulta.[72]

Tiedotusvälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan valtiollinen yleisradio, Danmarks Radio (DR), lähettää ohjelmaa kahdella televisiokanavalla ja valtakunnallisilla ja alueellisilla radiokanavilla. Sen toiminta rahoitetaan lupamaksuilla. Valtio omistaa myös kaupallisen televisiokanavan. Yksityisiä televisiokanavia jaetaan satelliitilla ja kaapelilla. Kaupallisia ja yhteisöjen hallinnoimia paikallisradioita on noin 250. Päivittäisiä sanomalehtiä on kuusi: Jyllands-Posten, Berlingske ja saman yhtiön tabloidikokoinen BT, Politiken, Ekstra Bladet ja Dagbladet Information.[73]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan suosituimmat lajit ovat jalkapallo, voimistelu, sulkapallo ja käsipallo. Lisäksi Tanska on menestynyt purjehduksessa, soudussa, pyöräilyssä ja speedwayssä.[74] Tanska on osallistunut St. Louisin olympialaisia 1904 lukuun ottamatta kaikkiin olympiakisoihin. Uimari Inge Sørensen on historian nuorin olympiamitalisti; hän sai 12-vuotiaana olympiapronssia Berliinissä 1936.[75]

Jalkapallo on Tanskan kansallislaji, ja sitä harrastaa lähes 300 000 tanskalaista. Maajoukkueen paras saavutus on Euroopan-mestaruus vuodelta 1992. Maailmanmestaruuskilpailuissa se on edennyt parhaimmillaan puolivälieriin. Myös naisten maajoukkue on voittanut kertaalleen Euroopan-mestaruuden.[76] Käsipallossa naisten joukkue on voittanut kolme olympiakultaa ja yhden maailmanmestaruuden.[74]

Sulkapallossa Tanska on yksi menestyneimmistä maista. Lajin ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa 1977 Flemming Delfs ja Lene Køppen voittivat yksinpelit.[77] Poul-Erik Høyer Larsen voitti lajissa olympiakultaa 1996.[74] Muita menestyneitä tanskalaisurheilijoita ovat neljissä perättäisissä kisoissa olympiakultaa voittanut purjehtija Paul Elvstrøm,[75] kenialaissyntyinen kolminkertainen 800 metrin juoksun maailmanmestari Wilson Kipketer[74] ja speedwayn moninkertainen maailmanmestari Hans Nielsen.[77]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tanska Ulkoasiainministeriö. Viitattu 28.1.2016.
  2. a b c d e The World Factbook: Denmark CIA. (englanniksi)
  3. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen pdf-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (undp.org) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. a b c d e The World Factbook: Denmark CIA. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  5. Helle, Knut: The Cambridge History of Scandinavia – Volume I, s. 168–169. Cambridge University Press, 2003. ISBN 0-521-47299-7. (englanniksi)
  6. a b Kiljunen 2004, s. 41.
  7. a b c Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 233–234. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  8. The Tunnel Project That Could Reshape the European Map Citylab. 2015. Viitattu 28.1.2016.
  9. Niels J. Gimsing: From Bridges across Great Belt and Oresund towards a Femern Belt Bridge IABSE Symposium Report 01/2009; / Research Gate. 2009. Viitattu 28.1.2016.
  10. The Great Belt Bridge – Storebæltsbroen Highways Denmark. Viitattu 28.1.2016.
  11. Copenhagen in brief Copenhagen.com. Viitattu 28.1.2016.
  12. Malmö har det! Malmö
  13. Joulukuuset kiellettiin ilmastokokouspaikalla – vaikka olisivat ekoteko Uusi Suomi. 6.12.2009. Viitattu 28.1.2016.
  14. Dyreriget (Animalia) Fugle o Natur. (tanskaksi)
  15. Denmark BBC Weather. BBC. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  16. Denmark’s national parks Visit Denmark. Viitattu 27.1.2016. (englanniksi)
  17. a b Prehistoric period (until 1050 AD) National museum of Denmark. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  18. Viking History Viking Denmark. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  19. Danish Vikings on the British Isles Heindorffhus.motivsamler.dk. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  20. The French Region of Upper Normandy French-at-a-Touch.com. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  21. a b Kiljunen 2004, s. 42.
  22. a b c d e Kiljunen 2004, s. 43.
  23. Historia Maatiedosto Ruotsi. Suomen suurlähetystö Tukholma. Viitattu 6.12.2011.
  24. U.S. Relations With Norway 2.10.2015. U.S. Department of State. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  25. Ingesman, Per: Nobility and the king – age of the nobility 1001 stories of Denmark. Heritage agency of Denmark. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  26. Mentz, Sören: King Christian IV – grand buildings and broken dreams 1001 stories of Denmark. Heritage agency of Denmark. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  27. Roskildefreden (1658) Sydsverige.dk. Viitattu 28.1.2016. Malline:Dk
  28. Bregnsbo, Michael: Absolute monarchy – the foundation of the welfare state 1001 stories of Denmark. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  29. Stewart, Jon: Kierkegaard and his contemporaries: the culture of golden age Denmark, s. 15. Walter de Gruyter, 2003. ISBN 9783110177626.
  30. Tranquebar projects SASNET – Swedish South Asian Studies Network. Lund University. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  31. The Two Danish–Prussian Wars 1848–50 and 1864 Fortress Scandinavia. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  32. a b c d An Economic History of Denmark Economic History Association. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  33. Schoonover B: Acquisition of the Danish West Indies by the United States St. John Historical Society. 2005. Viitattu 28.1.2016.
  34. a b c d e Timelime: Denmark BBC News. BBC. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  35. Tanskalaissotilaiden epäillään kuolleen omien tulituksessa Yle Uutiset. 30.9.2007. Viitattu 28.1.2016.
  36. Denmark to pull troops from Iraq BBC News. 21.2.2007. BBC. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  37. Constitutional Reforms Denmark.dk. Viitattu 8.2.2009. (englanniksi)
  38. The Folketing Denmark.dk. Viitattu 8.2.2009. (englanniksi)
  39. a b Legislation & Elections Denmark.dk. Viitattu 8.2.2009. (englanniksi)
  40. The Government Denmark.dk. Viitattu 8.2.2009. (englanniksi)
  41. Government & Politics Denmark.dk. Viitattu 8.2.2009. (englanniksi)
  42. Tiukka kisa ratkesi: Oppositio voitti Tanskan parlamenttivaalit – euroskeptikoille äänivyöry 19.6.2015. MTV.fi. Viitattu 19.6.2015.
  43. Statistikbanken FOLK1: Folketal den 1. i kvartalet efter kommune, køn, alder, civilstand, herkomst, oprindelsesland og statsborgerskab Danmarks Statistik. Viitattu 20.2.2013. (tanskaksi)
  44. Statistikbanken ARE207: Areal fordelt efter kommune/region Danmarks Statistik. Viitattu 20.2.2012. (tanskaksi)
  45. Folketinget (The Danish Parliament) Inter-Parliamentary Union. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  46. a b U.S. Relations with Denmark 2.9.2015. U.S. Department of State. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  47. Kiljunen 2004, s. 43–44.
  48. Denmark 2015 Index of Economic Freedom. Heritage.org. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  49. Korkean autoveron maa on nyt erittäin huolissaan – Näin EU-komissio vastasi kirjalliseen kysymykseen Ilta-Sanomat. 7.5.2015. Viitattu 28.1.2016.
  50. Denmark’s Wind of Change Time. 16.3.2009. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  51. Electricity from renewable energy: share of domestic electricity supply (s. 11) Energistyrelsen. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  52. Agriculture in Denmark 2007 Danish Agriculture and Danish Agricultural Council. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  53. Denmark flights Lonely Planet. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  54. Getting around Lonely Planet. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  55. Statistics Denmark Dst.dk. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  56. The German Minority in Denmark Nordschleswig.dk. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  57. Jødisk liv i Danmark Mosaiske.dk. Viitattu 28.1.2016. (tanskaksi)
  58. Færre på landet - flere i de større byer Byopgørelsen 1. januar 2015. Danmarks Statistik. Viitattu 22.3.2016.
  59. Medlemmer af folkekirken Kirkeministeriet. Viitattu 9.4.2016. (tanskaksi)
  60. Døbte i 2015 og dåbsprocenter Kirkeministeriet. Viitattu 9.4.2016. (tanskaksi)
  61. Eurobarometer 73.1: Biotechnology (PDF) (s. 204) Euroopan komissio. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  62. Language Norden. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  63. Danish education system in brief Ministry of Science, Innovation and Higher Education. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  64. Primary and lower secondary education Ministry of Science, Innovation and higher education
  65. The Universities in Denmark Ministry of Science, Innovation and Higher Education. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  66. a b Denmark Everyculture.com. Countries and their Cultures. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  67. Porter, Darwin & Prince, Danforth: Frommer’s Denmark, s. 28. Frommer’s, 2009. ISBN 9780470432129.
  68. Timeline 1940–1949 Lego.com. Lego Group. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  69. Tivoli Tivoli.dk. Viitattu 28.1.2016. (tanskaksi)
  70. Plastic fantastic: Denmark’s Legoland Lonely Planet. 7.1.2013. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  71. Shopping in Denmark Visit Denmark. Viitattu 28.1.2016. (englanniksi)
  72. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  73. Denmark Country Guide BBC News
  74. a b c d Sport 28.2.2011. Ministry of Foreign Affairs of Denmark. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  75. a b Denmark Encyclopædia Britannica. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  76. Danish Football – The National Sport of Denmark 20.6.2011. Ministry of Foreign Affairs of Denmark. Viitattu 1.12.2011. (englanniksi)
  77. a b Pateman 2006, s. 106.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tanska.