Saksan–Ranskan sota

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ranskan–Preussin sota)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksan-Ranskan sota
Päivämäärä:

19. heinäkuuta 187028. tammikuuta 1871

Paikka:

Ranska ja Preussi

Lopputulos:

Preussin voitto

Aluemuutokset:

Elsass-Lothringen Saksalle

Vaikutukset:
Osapuolet

Saksan keisarikunnan lippu Pohjois-Saksan liitto
Flagge Königreich Württemberg.svg Württemberg
Flagge Großherzogtum Baden (1891–1918).svg Baden
Flag of Bavaria (striped).svg Baijeri
Saksan keisarikunnan lippu Saksan keisarikunta (18. tammikuuta 1871-)

Ranska Ranskan toinen keisarikunta (19. heinäkuuta 1870 - 4. syyskuuta 1870)
Ranska Ranskan kolmas tasavalta (4. syyskuuta 1870)

Komentajat

Preussin kuningaskunnan lippu Vilhelm I
Preussin kuningaskunnan lippu Otto von Bismarck
Preussin kuningaskunnan lippu Helmuth von Moltke
Preussin kuningaskunnan lippu Fredrik III
Preussin kuningaskunnan lippu Fredrik Kaarle
Preussin kuningaskunnan lippu Karl Friedrich von Steinmetz
Preussin kuningaskunnan lippu Albrecht von Roon

Ranska Napoleon III
Ranska François Achille Bazaine
Ranska Patrice de Mac-Mahon
Ranska Louis Jules Trochu
Ranska Léon Gambetta
Ranska Giuseppe Garibaldi

Vahvuudet

1 494 412[1]

2 000 740[2]

Tappiot

144 642[3]

756 285[4]

Bazeilles'n taistelu 1. syyskuuta 1870
Napoleon III antautui, mutta pariisilaiset eivät luovuttaneet. Opiskelijat lähdössä miehittämään puolustusasemia.

Saksan–Ranskan sota tai Ranskan–Preussin sota (saks. Deutsch-Französischer Krieg, ransk. Guerre franco-allemande; Ranskassa usein nimellä vuoden 1870 sota ja Saksassa 70/71) oli Napoleon III:n hallitseman Ranskan toisen keisarikunnan ja Preussin johtaman Pohjois-Saksan liiton välillä 19. heinäkuuta 1870 – 10. toukokuuta 1871 käyty sota, joka johti Ranskan tappion myötä Saksan yhdistymiseen ja Ranskan toisen keisarikunnan kukistumiseen. Preussin liittoumassa olivat pohjoissaksalaisten lisäksi mukana myös eteläsaksalaiset valtiot Baden, Baijeri ja Württemberg eli todellisuudessa Ranska soti alusta alkaen koko Saksaa vastaan. Saksan keisarikunta perustettiin sodan aikana Versailles’ssa 18. tammikuuta 1871. Sodan päättänyt Frankfurtin rauhansopimus allekirjoitettiin yhdistyneen Saksan ja Ranskan kesken.

Sodan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska koki Saksan valtion syntyprosessin uhkana, ja sota Saksan yhdistymiskehitystä johtanutta Preussia vastaan oli viimeinen yritys säilyttää Ranskan johtava asema Manner-Euroopassa.[5] Niinpä Ranska aloitti sodan tarkoituksenaan laajentaa alueitaan Belgiaan, Luxemburgiin ja Saksan länsiosiin. Preussin pääministeri Otto von Bismarck oli aiemmin provosoinut Ranskaa voimakkaasti, koska hän uskoi Ranskan aloittaman sodan avulla pystyvänsä toteuttamaan monien saksalaisten haaveet yhtenäisestä, Preussin johtamasta Saksan kansallisvaltiosta.

Sodan ratkaisutaistelu käytiin Sedanissa 1. syyskuuta 1870. Saksalaiset voittivat taistelun, ja Ranskan keisari Napoleon III joutui vangiksi. Keisarin kukistumisen jälkeen julistettu Ranskan kolmas tasavalta päätti kuitenkin jatkaa taistelua, ja Pariisi antautui vasta neljä kuukautta kestäneen piirityksen jälkeen tammikuussa 1871. Preussin ja sen liittolaisten voitto johti Saksan keisarikunnan perustamiseen Versailles’ssa 8. tammikuuta 1871.

Ranskassa tappio johti sisäpoliittiseen mullistukseen. Sodan hävinnyt keisari Napoleon III luopui kruunustaan ja pakeni maasta, jolloin monarkia Ranskassa lopullisesti kukistui. Sodan jälkimainingeissa maaliskuussa 1871 nuorta kolmatta tasavaltaa vastustamaan noussut kapinaliike, Pariisin kommuuni, on lyhytikäisyydestään ja kaoottisuudestaan huolimatta toiminut yhtenä esikuvana monille myöhemmille vallankumouksellisille.

Sotilaallisessa mielessä sota osoitti armeijan yleisesikunnan tarpeellisuuden ja keskitetyn sodanjohdon tehokkuuden yhdistettynä rautateiden ja lennättimen luomiin hyviin yhteyksiin.

Frankfurtin rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välirauha sodan osapuolten välillä solmittiin Versailles’ssa 26. helmikuuta ja lopullinen rauha Frankfurtissa 10. toukokuuta 1871. 1700-luvulta asti kokonaan Ranskaan kuuluneet, mutta kieleltään saksalaiset Elsass ja osa Lothringenia liitettiin Saksan keisarikuntaan Elsass-Lothringenin valtakunnanmaana (saks. Reichsland Elsaß-Lothringen) Bismarckin vastustuksestalähde? huolimatta. Ranska määrättiin myös maksamaan huomattavat sotakorvaukset. Sodan jälkeen noin 50 000 ihmistä muutti Saksaan liitetyiltä alueilta Ranskaan. Elsassin ja Lothringenin menetys loukkasi ranskalaisten kansallistuntoa, eikä rauhaa siellä pidetty pysyvänä. Sodan synnyttämän katkeruuden voidaankin katsoa vaikuttaneen merkittävästi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen vajaa puoli vuosisataa myöhemmin.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saksan–Ranskan sota.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Clodfelter 2017, 184.
  2. Clodfelter 2017, 184.
  3. Clodfelter 2017, 187.
  4. Nolte 1884, 526-527.
  5. Juhana Aunesluoma, Ulla Lehtonen, Titta Putus-Hilasvuori, Jari Ukkonen & Laura Vuorela: "Historia ajassa 2", Sanomapro, 2016, sivu 22.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Clodfelter, Micheal (2017). Warfare and Armed Conflicts: A Statistical Encyclopedia of Casualty and Other Figures, 1492-2015 (neljäs painos). Jefferson, NC: McFarland. ISBN 978-0-7864-7470-7.
  • Nolte, Frédérick (1884). L'Europe militaire et diplomatique au dix-neuvième siècle. Paris: E. Plon, Nourrit et Cie. OCLC 4899575