Louis Jules Trochu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Louis J. Trochu.jpg

Louis Jules Trochu (12. maaliskuuta 1815 Le Palais, Belle Île7. lokakuuta 1896 Tours)[1] oli ranskalainen kenraali, joka toimi kansallisen puolustuksen hallituksen johtajana ja siten Ranskan kolmannen tasavallan ensimmäisenä pääministerinä syyskuusta 1870 helmikuuhun 1871.

Trochu valmistui upseeriksi 1838 ja valmistui 1840 yleisesikuntakoulusta. Hänet sijoitettiin 1851 sotaministeriöön. Krimin sodassa hän toimi everstinä marsalkka Saint Arnaudin ja Canrobert’n adjutanttina, kunnes hänet 1855 ylennettiin prikaatinkenraaliksi ja nimitettiin jalkaväkiprikaatin johtoon. Hän osallistui Sevastopolin valtaukseen syyskuussa 1855. Vuoden 1859 Pohjois-Italian sotaretkellä Trochu komensi jalkaväkidivisioonaa, joka oli mukana Magentan ja Solferinon taisteluissa. Trochun orleanistiset sympatiat haittasivat tämän jälkeen hänen ylenemistään, ja 1867 hän julkaisi kansainvälistä huomiota herättäneen teoksen L’Armée française en 1867, jossa hän käsitteli avoimesti monia Ranskan armeijan heikkouksia.[1]

Vuoden 1870 Ranskan–Saksan sotaan Trochu ei aluksi osallistunut, mutta 17. elokuuta 1870 hänet nimitettiin Pariisin sotilaskuvernööriksi ja pääkaupungin joukkojen ylipäälliköksi. Kun vallankumous kaatoi pian toisen keisarikunnan, Trochu ryhtyi 4. syyskuuta uuden kansallisen puolustuksen hallituksen johtoon. Hän siirsi kuvernöörin tehtävänsä tammikuussa 1871 kenraali Joseph Vinoylle, mutta jatkoi vielä hallituksen johdossa. Kansalliskokouksen ensimmäisissä vaaleissa helmikuussa 1871 hänet valittiin kahdeksasta vaalipiiristä ja hän liittyi keskustaoikeiston ryhmään.[1] Aselevon jälkeen hän jätti hallituksen johdon.

Trochu vetäytyi vuonna 1872 politiikasta. Hän julkaisi myöhemmin lisää Ranskan armeijaa käsitelleitä kirjoja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nordisk familjebok (1919), s. 789–790 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]