Vuonna 1875 hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka vakiinnutti Ranskan hallitusjärjestelmäksi parlamentarismin. Kolmannen tasavallan aikana hallitukset olivat lyhytikäisiä, mutta yhteiskunnalliset olot olivat melko vakaat, lukuun ottamatta Dreyfusin tapausta. Aikakautta leimasivat teollistuminen sekä ammattimaisen virkamieskunnan ja hallinnon perustaminen.[1] Kolmannen tasavallan aikana Ranskan maailmanvalta laajeni nopeasti, mikä aiheutti ristiriitoja Britannian kanssa. Sota kuitenkin vältettiin ja lähestymisen seurauksena oli entente cordiale. Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat näin ollen samalla puolella.
Aikakauden merkittävimpiä tapahtumia oli Dreyfusin tapaus, joka jakoi maan vuosikymmeneksi ja jätti syvät haavat. Tähän tapaukseen liittyy myös historiallisesti tärkeä uudistus kirkon ja valtion erottamisesta vuonna 1905.