Ranskan kolmas tasavalta

Ranskan tasavalta; République française
1870–1940
; lippu	; vaakuna
	; Ranska vuonna 1939.
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Ensimmäinen:; Adolphe Thiers (1871–1873); Viimeinen:; Albert Lebrun (1932–1940)
Pääkaupunki	Pariisi
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	Ranskan frangi
Lyhenne	FR
Tunnuslause	Liberté, egalité, fraternité
Kansallislaulu	”Marseljeesi”
Edeltäjä	Ranskan toinen keisarikunta
Seuraajat	Saksan miehitysvalta Ranskassa; Vapaa Ranska; Vichyn Ranska
	Infobox OK

Ranskan kolmas tasavalta, usein vain kolmas tasavalta (ransk. La Troisième République, joskus La IIIe République) oli Ranskassa vuosien 1870–1940 välinen ajanjakso. Se alkoi Ranskan toisen keisarikunnan kaaduttua ja Pariisin kommuunin kukistuttua ja päättyi Saksan hyökkäykseen vuonna 1940 ja Vichyn hallituksen aikaan.^[1]

Vuonna 1875 hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka vakiinnutti Ranskan hallitusjärjestelmäksi parlamentarismin. Kolmannen tasavallan aikana hallitukset olivat lyhytikäisiä, mutta yhteiskunnalliset olot olivat melko vakaat, lukuun ottamatta Dreyfusin tapausta. Aikakautta leimasivat teollistuminen sekä ammattimaisen virkamieskunnan ja hallinnon perustaminen.^[1] Kolmannen tasavallan aikana Ranskan maailmanvalta laajeni nopeasti, mikä aiheutti ristiriitoja Britannian kanssa. Sota kuitenkin vältettiin ja lähestymisen seurauksena oli entente cordiale. Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat näin ollen samalla puolella.

Aikakauden merkittävimpiä tapahtumia oli Dreyfusin tapaus, joka jakoi maan vuosikymmeneksi ja jätti syvät haavat. Tähän tapaukseen liittyy myös historiallisesti tärkeä uudistus kirkon ja valtion erottamisesta vuonna 1905.

Sisäpolitiikka

Ranskan poliittiselle elämälle olivat luonteenomaisia työväenliikettä lukuun ottamatta ajankohtaisten vaatimusten mukaan vaihtelevat yhteistoimintaorganisaatiot. Kestäviä, ohjelmiltaan selvärajaisia puolueita ei edes pyritty luomaan, mikä sai kolmannen tasavallan näyttämään epävakaammalta kuin se todellisuudessa oli. Ensimmäisen maailmansodan alussa oli syntynyt konservatiivien ja liberaalien kansallinen blokki, joka pysyi koossa myös sodan jälkeen. Silti yhteiskunnassa vaikutti jakolinja vuoden 1789 aatteisiin uskovan liberaalin Ranskan ja uskonnollisvaikutteisen, osin monarkistishenkisen Ranskan välillä.^[2]

Kolmannen tasavallan presidentit

Adolphe Thiers, 1871–1873
Patrice Mac-Mahon, 1873–1879
Jules Grévy, 1879–1887
Marie François Sadi Carnot, 1887–1894
Jean Casimir-Perier, 1894–1895
Félix Faure, 1895–1899
Émile Loubet, 1899–1906
Armand Fallières, 1906–1913
Raymond Poincaré, 1913–1920
Paul Deschanel, 1920–1920
Alexandre Millerand, 1920–1924
Gaston Doumergue, 1924–1931
Paul Doumer, 1931–1932
Albert Lebrun, 1932–1940^[1]

Lähteet

1 2 3 Third Republic Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.1.2020. (englanniksi)
↑ Saarinen, Hannes: Demokratian kriisi ja toinen maailmansota, s. 885. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan kolmas tasavalta Wikimedia Commonsissa

[britannica-1] 1 2 3 Third Republic Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.1.2020. (englanniksi)

[2] Saarinen, Hannes: Demokratian kriisi ja toinen maailmansota, s. 885. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4

[1]

[2]