Albert Lebrun

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albert Lebrun
Albert Lebrun 1932 (2).jpg
Ranskan presidentti
Pääministeri André Tardieu
Édouard Herriot
Joseph Paul-Boncour
Édouard Daladier
Albert Sarraut
Camille Chautemps
Édouard Daladier
Gaston Doumergue
Pierre-Étienne Flandin
Fernand Bouisson
Pierre Laval
Albert Sarraut
Léon Blum
Camille Chautemps
Léon Blum
Édouard Daladier
Paul Reynaud
Philippe Pétain
Edeltäjä Paul Doumer
Seuraaja Philippe Pétain
Tiedot
Syntynyt 29. elokuuta 1871
Mercy-le-Haut, Moselle, nykyään Meurthe-et-Moselle, Ranska
Kuollut 6. maaliskuuta 1950 (78 vuotta)
Pariisi, Ranska
Puolue Demokraattinen liitto
Puoliso Marguerite Lebrun

Albert Lebrun (29. elokuuta 1871 Mercy-le-Haut, Moselle, nykyään Meurthe-et-Moselle - 6. maaliskuuta 1950 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko ja Ranskan presidentti vuodesta 1932 vuoteen 1940. Hän oli kolmannen tasavallan viimeinen presidentti.[1]

Lebrun äänestettiin Ranskan edustajainhuoneeseen 1900, minkä jälkeen vuonna 1911 hänet valittiin siirtomaaministeriksi[1].

Lebrun äänestettiin kolmannen tasavallan presidentiksi vuonna 1932 Paul Doumerin seuraajaksi. Vuonna 1938 hänet valittiin uudestaan presidentiksi toiselle kaudelle. Toisen maailmansodan alettua hän osoittautui kuitenkin presidenttinä heikoksi.[1]

Vuonna 1940, kun Saksa oli miehittänyt Pohjois-Ranskan, myös Pariisin, presidentti Lebrun vaati tuloksetta sodan jatkamista Saksaa vastaan ja että hallituksen oli vetäydyttävä Algeriaan.[2]. Pääministeriksi nimitetty marsalkka Pétain allekirjoitti kuitenkin 22. kesäkuuta antautumissopimuksen, jolla Pohjois-Ranska jäi Saksan miehittämäksi. Hallitus siirtyi tämän jälkeen Vichyyn. Kansalliskokous päätti 10. heinäkuuta luovuttaa Pétainin hallitukselle kaiken vallan, minkä vuoksi Lebrun joutui luopumaan presidentin virasta. Hän itse vetäytyi tuolloin Vizilleen. Vuonna 1943 hän saksalaiset vangitsivat hänet ja pitivät vankina sodan loppuun saakka.[1][2] Tavattuaan sodan päätyttyä Charles de Gaullen hän hyväksyi tämän johtoaseman mutta totesi samalla, ettei hän itse ollut koskaan virallisesti luopunut presidentin virasta - vain kansalliskokous olisi voinut ottaa sellaisen ilmoituksen vastaan, mutta se ei kokoontunut enää luovutettuaan vallan Pétainille.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e http://worldatwar.net/biography/l/lebrun/index.html
  2. a b Otavan iso tietosanakirja, 5. osa (Kuus-Mons), art. Lebrunm Albert, Otava 1963

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]