Albert Sarraut

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Albert Sarraut vuonna 1921.

Albert-Pierre Sarraut (28. heinäkuuta 1872 Bordeaux26. marraskuuta 1962 Pariisi) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1933 ja 1936. Hän oli eri vaiheissa mukana kehittämässä Ranskan siirtomaiden hallintoa.[1]

Sarraut’n suku oli vaikutusvaltainen Radikaalipuolueessa ja omisti La Dépêche de Toulouse -lehden. Sarraut valmistui lakimieheksi Toulousen yliopistosta, mutta siirtyi jo varhain politiikkaan radikaalisosialistien riveissä. Hän oli edustajainkamarin jäsenenä vuosina 1902–1924 ja toimi alivaltiosihteerinä eri hallituksissa vuosina 1906–1910 sekä opetusministerinä 1914–1915. Sarraut oli kahdesti Ranskan Indokiinan kenraalikuvernöörinä 1911–1914 ja 1916–1919. Siirtomaajohtajana hän oli melko vapaamielinen, sillä hän palkkasi lisää paikallisen väestön edustajia siirtomaahallinnon palvelukseen ja hyväksyi paikallisten kielten sekä paikallisten lakien käytön. Hän myös jatkoi edeltäjänsä Paul Doumerin aloittamia suuria julkisia rakennushankkeita Indokiinassa. Palattuaan Ranskaan Sarraut toimi siirtomaaministerinä 1920–1924 ja 1932–1933. Hän julkaisi myös teokset La Mise en valeur des colonies françaises (1923) ja Grandeur et servitude coloniales (1931), joissa hän kannusti merentakaisten siirtomaa-alueiden olojen kehittämiseen.[1]

Sarraut oli vuosina 1926–1940 senaatin jäsen. Hön toimi tänä aikana sisäministerinä 1926–1928, 1934 ja 1937–1940, laivastoministerinä 1930–1931 sekä kahdesti pääministerinä lokakuusta marraskuuhun 1933 ja tammikuusta kesäkuuhun 1936. Hänen jälkimmäisen pääministerikautensa aikana Saksa suoritti Ranskan vastustuksesta huolimatta Reininmaan jälleenmiehityksen, mutta Sarraut’n hallitus ei puuttunut tapahtumiin. Toisen maailmansodan ja Ranskan miehityksen aikana Sarraut oli aluksi syrjässä politiikasta, mutta ryhtyi vuonna 1943 Dépêche de Toulousen päätoimittajaksi, kun ranskalaiset fasistit olivat murhanneet aiemman päätoimittajan, hänen veljensä Mauricen. Gestapo pidätti Sarraut’n vuonna 1944 ja hän vapautui vasta sodan päätyttyä seuraavana vuonna. Sodan jälkeen Sarraut oli Ranskan siirtomaista muodostetun Ranskan unionin edustajakokouksen jäsenenä vuodesta 1947 ja sen puheenjohtajana 1949–1958.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Albert Sarraut (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]