Ranskan Indokiina

Ranskan Indokiina Fédération indochinoise (ranskaksi) Liên bang Đông Dương (vietnamiksi) សហភាពឥណ្ឌូចិន។ (khmeriksi) ສະຫະພັນອິນດູຈີນ (laoksi)
1887–1954
lippu vaakuna
Valtiomuoto	federatiivinen protektoraatti
osa	Ranskan unionia
Kenraalikuvernööri	Ensimmäinen: Ernest Constans (1887–1888) Viimeinen: Henri Hoppenot (1955–1956)
Pääkaupunki	Saigon (1887–1902) Hanoi (1902–1945) Saigon (1945–1954)
Pinta-ala
– yhteensä	737 000 km²
Väkiluku	21 599 582
– väestötiheys	29,3 / km²
Uskonnot	buddhalaisuus, taolaisuus, kungfutselaisuus, roomalaiskatolilaisuus, vietnamilainen kansanusko
Historia
– perustettiin	17. lokakuuta 1887
– Pohjois-Vietnamin itsenäisyys	2. syyskuuta 1945
– Etelä-Vietnamin itsenäisyys	14. kesäkuuta 1949
–  Laosin itsenäisyys	19. heinäkuuta 1949
– Kambodžan itsenäisyys	9. marraskuuta 1954
Kielet	vietnam, khmer, lao, kantoninkiina
Valuutta	Ranskan Indokiinan piastre
Seuraajat	Etelä-Vietnam  Kambodža Laos  Pohjois-Vietnam
Infobox OK

Ranskan Indokiina oli Ranskan siirtomaa vuosina 1887–1954. Sen alue käsitti nykyisten Vietnamin, Laosin ja Kambodžan valtioiden alueet. Siirtomaan pääkaupunkina toimi ensin Saigon vuosina 1887–1901, minkä jälkeen pääkaupunki siirrettiin Hanoihin.

Alue joutui Japanin haltuun toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen Ranska ei enää saanut aluetta takaisin hallintaansa yrityksestä huolimatta (Indokiinan sota). Geneven konferenssissa vuonna 1954 Ranska joutui viimein luopumaan alueesta, jolloin Vietnam, Laos ja Kambodža itsenäistyivät.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskan Indokiina Wikimedia Commonsissa