Joseph Paul-Boncour

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joseph Paul-Boncour vuonna 1926.

Joseph Paul-Boncour (4. elokuuta 1873 Saint-Aignan28. maaliskuuta 1972 Pariisi)[1] oli ranskalainen vasemmistopoliitikko. Hän oli lyhyesti Ranskan pääministerinä vuodenvaihteessa 1932–1933 ja osallistui vuonna 1945 Ranskan edustajana Yhdistyneiden kansakuntien (YK) perustamiseen.

Paul-Boncour suoritti lakitieteen tutkinnon Pariisin yliopistossa ja toimi aluksi asianajajana. Nuoruudessaan hän osoitti kiinnostusta ammattiliittojen toimintaan ja auttoi lakiosaston perustamisessa työneuvostoille (Bourses du Travail). Vuosina 1899–1902 hän oli pääministeri Pierre Waldeck-Rousseaun henkilökohtaisena sihteerinä. Paul-Boncour valittiin vuonna 1909 parlamentin edustajainkamariin ja hän toimi lyhyesti työministerinä vuonna 1911.[1] Hän edusti tasavaltalaissosialistista puoluetta (Parti Républicain-Socialiste) vuoteen 1914, jolloin putosi parlamentista. Vuosina 1919–1931 hän oli edustajainkamarissa uuden Sosialistisen puolueen (Parti Socialiste Français) edustajana. Vuonna 1931 Paul-Boncour valittiin senaattiin. Hän erosi sosialistipuolueesta ja hänen johdollaan joukko pienempiä maltillisia vasemmistoryhmiä perusti uuden Union Socialiste Républicaine -nimisen puolueen.[2][1] Paul-Boncour oli Ranskan sotaministerinä 1932, pääministerinä joulukuusta 1932 tammikuuhun 1933 sekä ulkoministerinä joulukuusta 1932 tammikuuhun 1934, tammikuusta kesäkuuhun 1936 ja hetkellisesti maaliskuussa 1938. Hän oli samanaikaisesti myös Ranskan pysyvänä edustajana Kansainliitossa 1932–1936.[1]

Paul-Boncour vastusti kesällä 1940 poikkeusvaltuuksien myöntämistä marsalkka Philippe Pétainille ja kannatti sodan jatkamista Saksaa vastaan Algerista käsin. Hän kuului vuonna 1944 vastarintaliikkeen asettamaan neuvoa-antavaan edustajakokoukseen (Assemblée consultative). Paul-Boncour osallistui Ranskan edustajana San Franciscon konferenssiin ja allekirjoitti Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan. Hän oli vielä parlamentin ylähuoneen eli tasavallan neuvoston jäsenenä 1946–1948. Paul-Boncour kuoli 98-vuotiaana vuonna 1972.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Joseph Paul-Boncour (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 16.9.2015.
  2. Joseph PAUL-BONCOUR (ranskaksi) Assemblée Nationale. Viitattu 16.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]