Pierre-Étienne Flandin

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pierre-Étienne Flandin.

Pierre-Étienne Flandin (12. huhtikuuta 1889 Pariisi13. kesäkuuta 1958 Saint-Jean-Cap-Ferrat)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1934–1935.

Flandin oli koulutukseltaan lakimies. Hän toimi Ranskan edustajainkamarin jäsenenä 1914–1940 ja oli ministerinä useissa hallituksissa. Marraskuusta 1934 toukokuuhun 1935 hän toimi pääministerinä. Flandin oli ulkoministerinä Saksan toteuttaessa Reininmaan uudelleenmiehityksen maaliskuussa 1936 ja ehdotti tuolloin saksalaisten joukkojen häätämistä alueelta Ranskan väliintulolla. Ranskan hallituksen enemmistö kuitenkin vastusti ehdotusta eivätkä Ranska ja Britannia saaneet luotua yhteistä linjaa Saksan pysäyttämiseksi. Flandin vakuuttui tämän jälkeen siitä, että Ranskan olisi luultavasti pakko hyväksyä Saksan voimistuminen Euroopassa.[1]

Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana Flandin kannatti yhteistoimintaa saksalaisten kanssa, mutta hän edusti kollaboraattoreiden maltillisempaa siipeä. Hän tuli Vichyn hallituksen ulkoministeriksi Pierre Lavalin tilalle, mutta väistyi itse jo helmikuussa 1941 François Darlanin tieltä. Sodan jälkeen Flandin tuomittiin 1946 ylioikeudessa menettämään kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi, mutta tuomio peruttiin, koska hänen katsottiin auttaneen myös Ranskan vastarintaliikettä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pierre-Étienne Flandin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 24.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]