Ranskan toinen tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ranskan toinen tasavalta
1848–1852
Flag of France.svg Grand sceau de la République Française image001.gif
Ranskan lippu Vaakuna

France1848.PNG

Ranska vuonna 1848

Valtiomuoto Tasavalta

Pääkaupunki Pariisi

Viralliset kielet ranska

Valuutta Ranskan frangi

Motto Liberté, Égalité, Fraternité
(”Vapaus, veljeys ja tasa-arvo”)

Kansallislaulu Le Chant des Girondins
(”Song of the Departure”)

Edeltäjä(t) Ranskan lippu Heinäkuun monarkia

Seuraaja(t) Ranskan lippu Ranskan toinen keisarikunta
Ranskan historia
Varhaishistoria
  Ranskan esihistoria
  Gallia
  Rooman Gallia (50 eaa. – 486)
  Frankit
      Merovingit (481–751)
Ranska keskiajalla
  Karolingit (751–987)
  Kapetingit (987–1328)
  Valois-dynastia (1328–1498)
Esimoderni Ranska (1492–1792)
  Valois-Orléans (1498–1515)
  Valois-Angoulême (1515–1589)
  Bourbon-suku (1589–1792)
  Ranskan suuri vallankumous (1789)
Ranska 1800-luvulla
  Ensimmäinen tasavalta (1792–1804)
      Kansalliskokous (1792–1795)
      Direktorio (1795–1799)
      Konsulaatti (1799–1804)
  Ensimmäinen keisarikunta (1804–1814)
  Restauraatio (1814–1830)
  Heinäkuun vallankumous (1830)
  Heinäkuun monarkia (1830–1848)
  Helmikuun vallankumous (1848)
  Toinen tasavalta (1848–1852)
  Toinen keisarikunta (1852–1870)
  Kolmas tasavalta (1870–1940)
      Pariisin kommuuni (1871)
Nyky-Ranska
  Vichyn Ranska (1940–1944)
  Väliaikainen hallinto (1944–1946)
  Neljäs tasavalta (1946–1958)
  Viides tasavalta (1958–)

Ranskan toinen tasavalta oli jakso vuosina 18481852, jolloin Ranskassa oli tasavaltalainen perustuslaki. Jakso alkoi helmikuun vallankumoukseksi kutsutusta kansannousujen sarjasta, ja päättyi kun Louis Napoléon Bonaparte kaappasi vallan ja perusti Ranskan toisen keisarikunnan, jota johti nimellä Napoleon III.[1]

Toinen tasavalta otti viralliseksi motokseen Vapaus, veljeys ja tasa-arvo (Liberté, Égalité, Fraternité).

Viimeinen kuningas Ludvig Filip luopui kruunusta nuoren pojanpoikansa, yhdeksänvuotiaan Ludvig Filipinin hyväksi 24. helmikuuta 1848 ja pakeni Englantiin. Kansalliskokous päätti aluksi nimittää nuoren Philippen kuninkaaksi, mutta valitsi presidentiksi Louis Napoléon Bonaparten. Bonaparte teki vallankaappauksen 1. joulukuuta 1851 ja julisti itsensä elinikäiseksi presidentiksi ja keisariksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Second Republic Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.7.2013.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.