Karolingit

Ranskan historia
Varhaishistoria
Ranskan esihistoria
Gallia
Rooman Gallia (50 eaa. – 486)
Frankit
Merovingit (481–751)
Ranska keskiajalla
Karolingit (751–987)
Kapetingit (987–1328)
Valois-dynastia (1328–1498)
Esimoderni Ranska (1492–1792)
Valois-Orléans (1498–1515)
Valois-Angoulême (1515–1589)
Bourbon-suku (1589–1792)
Ranskan suuri vallankumous (1789)
Ranska 1800-luvulla
Ensimmäinen tasavalta (1792–1804)
Kansalliskokous (1792–1795)
Direktorio (1795–1799)
Konsulaatti (1799–1804)
Ensimmäinen keisarikunta (1804–1814)
Restauraatio (1814–1830)
Heinäkuun vallankumous (1830)
Heinäkuun monarkia (1830–1848)
Helmikuun vallankumous (1848)
Toinen tasavalta (1848–1852)
Toinen keisarikunta (1852–1870)
Kolmas tasavalta (1870–1940)
Pariisin kommuuni (1871)
Nyky-Ranska
Vichyn Ranska (1940–1944)
Väliaikainen hallinto (1944–1946)
Neljäs tasavalta (1946–1958)
Viides tasavalta (1958–)

Karolingit olivat hallitsijasuku, joka toimi merovingien aikana heidän major domuksinaan (linnanherra tai käskynhaltija) ja vuonna 751 seurasi merovingejä frankkien valtakunnan kuninkaina.

Karolingien kantaisä oli Austrasian major domus Pipin I, jonka mukaan sukua kutsuttiin aluksi pippinideiksi. Myöhemmin suku sai nimen arnulfingit, Metzin arkkipiispan Arnulfin mukaan. Sukua alettiin kutsua karolingeiksi Kaarle Martelin noustua Frankkien valtakunnan major domukseksi ja todelliseksi hallitsijaksi.

Karolingit ovat huomionarvoisimpia ehkä siitä, että he herättivät henkiin ajatuksen läntisestä keisarista, jollaista ei Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen ollut. Suvun kuuluisin jäsen on Kaarle Suuri, joka kruunattiin keisariksi vuonna 800. Viimeinen karolingikeisari kuoli jo 899 ja karolingien alamäki oli nopeampaa kuin heidän nousunsa. Karolingit hallitsivat kuitenkin nykyisen Ranskan alkumuotoa vuoteen 987 saakka, jolloin heidät korvasivat kapetingit.

Frankkien valtakunnan karolingikuninkaat

• Pipin Pieni, 751—768
• Kaarloman, 769—771
• Kaarle Suuri, 771—814
• Ludvig Hurskas, 814—840