Seteli
Seteli on paperista tehtyä käteistä rahaa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinassa käytettiin hallinnon liikkeelle laskemaa paperirahaa viimeistään 1000-luvun alussa. Näitä messinkilaatoilla painettuja seteleitä ei ole säilynyt nykyaikaan. Vanhin säilynyt seteli on peräisin Kiinasta noin vuodelta 1170.[1]
Ensimmäiset eurooppalaiset setelit julkaistiin vuonna 1661 Ruotsissa. Muut Euroopan maat alkoivat julkaista omia seteleitään vain kuukausia Ruotsin jälkeen. Usein maat julkaisivat hätäisesti niin paljon seteleitä, että niiden arvo romahti. Lakien puutteessa mikä tahansa taho saattoi alkaa painaa omaa paperirahaansa, kunhan ihmiset vain hyväksyivät sen maksuvälineeksi.[1]
Ajan myötä seteleihin opittiin lisäämään erilaisia turvatekijöitä niin, että niitä alkoi olla vaikea väärentää.[1]
Kun setelien käyttö kasvoi kansantalouksien kasvaessa, eikä luottokortteja tai sähköistä pankkitoimintaa ollut vielä keksitty vaan kauppa käytiin käteisellä, setelien nimellisarvot kasvoivat. Yhdysvalloissa alettiin 1800-luvulla painaa jopa 10 000 dollarin seteleitä ja Englannissakin 1 000 punnan seteleitä.[1]
2000-luvulla muovi on joissain maissa korvannut setelipaperin valmistusmateriaalina.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Setelit on perinteisesti tehty setelipaperista, joka on valmistettu puusta, puuvillasta tai pellavasta. Puusellusta valmistetut setelit eivät ole yhtä kestäviä kuin puuvillasta ja pellavasta valmistetut. Nykyisin seteleitä tehdään myös muovista.[2] Muoviseteleitä käytti vuonna 2016 jo yli 20 maata, kuten Australia, Kanada, Yhdistynyt kuningaskunta ja Romania. Muovista (synteettisestä polymeeristä) tehdyt setelit ovat vedenkestäviä ja kierrätettäviä sekä kevyempiä, pitkäikäisempiä, edullisempia ja vaikeammin väärennettäviä kuin paperiset setelit. Toisaalta ne saattavat olla liukkaita, takertua toisiinsa ja taittua huonosti.[3]
Setelit ovat nykyisin monivärisiä. Setelit painetaan yleensä joko kohopainossa, litografiana ja offsetpainossa, tai syväpainossa. Syväpainoa käytetään nykyisin paljon seteleiden etualan elementteihin, ja litografiaa ja offsetia taustaan. Syväpainolla painetuissa elementeissä näkyy mikroskoopilla hiukan pehmeät reunat, siinä kun litografialla ja offsetilla reunat ovat terävät.[2]
Tekstit ja kuvitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seteleissä on nykyisin aina sekä painettu etupuoli että kääntöpuoli. Entisaikoina vain etupuolet painettiin, ja kääntopuolet jätettiin tyhjiksi.[4]
Nykyisin maailmalla käytössä olevissa seteleissä on useita yhteisiä piirteitä. Ne eivät kuitenkaan esiinny aina kaikissa seteleissä.[4]
- Setelin liikkeeseen laskija, joka on yleensä maan keskuspankki. Sen nimi on yleensä setelin etupuolen yläosassa, ja joskus myös kääntöpuolella englanniksi.
- Setelin arvo, lähes aina numeroina ja usein myös sanoina. Monikielisen maan seteleissä numerot ja sanat voivat olla eri kirjoitusjärjestelmillä ja kielillä.
- Lupaus maksaa setelin haltijalle setelin arvo kolikkoina. Nykyisin tätä näkyy enää harvoin, sillä setelien arvo ei enää ole sidottu kultaan tai hopeaan.
- Setelin liikkeeseen laskun päiväys, joka voi olla tarkka päivämäärä tai pelkkä liikkeeseenlaskuvuosi, joskus useamman kuin yhden kalenterin mukaisena. Päiväys voi myös olla osa setelin sarjanumeroa.
- Setelin liikkeeseen laskun valtuuttavan lain päiväys.
- Setelisarjan numero tai kirjaintunnus.
- Yksilöllinen sarjanumero.
- Yksi tai useampi allekirjoitus. Se on usein setelin liikkeeseenlaskijatahon päällikön tekemä, mutta allekirjoittaja vaihtelee maittain.
- Kuvitusta, kuten vinjettejä tai maan historiaan ja kulttuuriin liittyviä kuvia.
- Turvatekijöitä, joilla vaikeutetaan väärentämistä ja helpotetaan aidon setelin tunnistamista. Euroseteleiden turvatekijöitä ovat esimerkiksi karheutta aiheuttava kaiverruspainatus, vesileima, turvalanka, hologrammi, valoa vasten täydentyvä kuvio sekä erikoispainovärit.[5]
- Varoitus väärentäjille.
Taiteena ja harrastuksena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Setelien suunnittelua kutsutaan setelitaiteeksi. Setelien suunnittelijoina on usein ollut merkittäviä taiteilijoita, Suomessa esimerkiksi arkkitehti Eliel Saarinen, muotoilija ja kuvanveistäjä Tapio Wirkkala ja julistetaiteilija Erik Bruun.
Seteleiden tutkimus ja myös niiden keräilyharrastus ovat osa rahatiedettä eli numismatiikkaa.
Setelien liikkumisia seurataan harrastusmielessä. Esimerkiksi euroseteleitä seurataan Eurobilltrackerissa ja dollareita Where is George-sivustolla.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The IBNS Introduction to Banknotes & Banknote Collecting. The International Bank Note Society, 2018.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Don Cleveland: A History of Printed Money International Bank Note Society. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ a b IBNS 2018, s. 15–17.
- ↑ Ping Wang: Currency Notes: The Future Is Plastic 6/2016. International Monetary Fund. Viitattu 22.1.2023.
- ↑ a b IBNS 2018, s. 10–12.
- ↑ Aidon setelin tunnistaminen Suomen Pankki. Viitattu 22.1.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]