Kohopaino

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kastista ladottuja kirjasimia latomahaassa

Kohopainotekniikka on painomenetelmistä perinteisin. Sen kehitti Johann Gensfleisch zum Gutenberg 1400-luvulla Saksassa. Kohopainotekniikassa väriä luovuttava pinta on muita osia korkeammalla. Kohollaan olevat painopinnat telataan painovärillä ja puristetaan paperille.

Tekstin painopinta tehdään joko metallisista irtokirjakkeista käsin latomalla tai latomakoneella, joka luo tekstin riveinä. Kuvat tehdään kuvalaattoina syövyttämällä tai kaivertamalla. Kuvat, tekstit ja ladelman muut osat yhdistetään kehilöksi, joka kiinnitetään painokoneeseen. Painopinta on yleensä metallia, mutta myös puuta on käytetty varsinkin isoissa otsikkokirjasimissa. Nykyisin voidaan käyttää myös muovista tehtyä painopintaa.

Offsetpainotekniikka on syrjäyttänyt kohopainotekniikan lähes tyystin. Sitä käytetään nykyään lähes pelkästään joissakin erikoistöissä, kuten preeglauksissa, numeroinneissa, sokeapainatuksissa ja kultauksissa. Kohopainotekniikkaa käytettiin Gutenbergin ajoista 1400-luvulta 1960-luvulle asti, jolloin viimeisetkin sanomalehdet siirtyivät käyttämään offsetpainomenetelmää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hendell-Vuorio: Kirja ja kirjapainotaito, Otava 1957, 3. painos