Painaminen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Kirjapainotaito
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirjapaino vuodelta 1568

Painaminen on tapa muodostaa kuva sileälle alustalle, useimmiten paperille tai kankaalle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalainen Timanttisuura, vanhin tunnettu painettu kirja, Tang-dynastian ajalta vuodelta 868.

Kirjapainotaito teki tiedon monistamisesta nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Kirjapainotaitoa on sanottu yhdeksi maailman suurimmista keksinnöistä. Kirjapainotaito mahdollisti ihmisen käsityksen muokkaamisen itsestään ja maailmasta ympärillään. Lukutaito ja kirjapainotaito kehittyivät yhdessä. Ilman kirjapainotaitoa eivät yliopistotkaan olisi kehittyneet. Niinpä kirjapainoja nousi sinne missä oli yliopistoja.

Puupiirrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa kirjapainotaidon edeltäjänä oli puupiirrospaino, joka kulkeutui Eurooppaan Kiinasta. Puupiirrospainossa kirjapainotuotteita tehtiin kaivertamalla sivu (tai kuva) puulevylle ja käyttämällä sitä monistamiseen. Näin tehtiin muun muassa pyhimystenkuvia selityksineen (ns. biblia pauperum). Puupiirrospainotekniikka sopi merkittävästi paremmin kiinalaiselle kirjoitukselle, jossa erilaisia merkkejä on hyvin suuri määrä, kuin latinalaiselle merkistölle.

Puulaattoja käytettiin Egyptissä kankaan painantaan neljännellä vuosisadalla. Puulaatoilla painamista kutsuttiin tarsh Arabiaksi. Puupiirrosmenetelmällä painettiin rukouksia ja amuletteja. Painolaattoja tehtiin myös tinasta, lyijystä ja poltetusta savesta. Vaikka puupiirrosten painaminen tuli Marokon kautta Eurooppaan, metallisten irtokirjainten käyttö levisi luultavasti lähi-idän kautta Kiinasta.[1]

Paperi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokon Fèsissä, Al-Karaouinen yliopistossa tarvittiin paperia kirjoja varten. Ibn Battutan mukaan Fès al Balissa oli 1300-luvulla "400 myllynkiveä paperin valmistusta varten". Paperia vietiin täältä Al-Andalusiin Iberian niemimaalle, kunnes paperin valmistus levisi myöhemmin kirjapainotaidon mukana muualle Eurooppaan. [2]

Irtokirjasin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjapainotaidon suuri mullistus Euroopassa oli irtokirjasimien keksiminen 1400-luvulla, jolloin samaa kirjasinta voitiin käyttää yhä uudelleen ja uudelleen monien ja erilaisten kirjapainotuotteiden tekemiseen. Kiinassa sama tekniikka oli kehitetty jo aiemmin. Kirjapainotaidon eurooppalaisena keksijänä pidetään Johannes Gutenbergiä. Hän alkoi valaa kirjasimia metallista.

Irtokirjasimet nopeuttivat sivun tekemistä olennaisesti verrattuna siihen, että jokainen sivu olisi kaiverrettu erilliseksi puu- tai metallilevyksi.

Gutenberg ja hänen liikekumppaninsa J. Fustin apulainen P. Schöffer paransivat kirjasinten valantaa ja painomustetta. Vuonna 1462 sekä Gutenbergin että Fust-Schöfferin kirjapainot paloivat. Tästä seurasi työmiesten hajaantuminen Euroopan eri maihin ja samalla kirjapainotaidon leviäminen.

Latomakone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi mullistus kirjapainossa tapahtui latomakoneen myötä. Aikaisemmin latojat olivat kirjapainossa laittaneet kirjasimet yksitellen painolevyihin. Sellainen painaminen oli erittäin työlästä. Vuonna 1886 Ottmar Mergenthaler esitteli New York Tribunen kustantajille kehittämänsä latomakoneen. Kone teki seitsemän ammatitaitoisen latojan työn kooten painolevylle automaattisesti rivin kirjasimia, ”a line o’ types”, josta menetelmä sai nimen Linotype. Latojat vastustivat kiihkeästi latomakoneita, mikä hidasti huomattavasti Linotypen yleistymistä. Pitkällä aikavälillä kehitys ei kuitenkaan ollut pysäytettävissä. Latomakonetta on kiittäminen muutaman kolikon hintaisista sanomalehdistä ja tavallisten ihmisten ostettavissa olevista kirjoista ja sitä kautta lukutaidottomuuden vähittäisestä katoamisesta.[3]

Historia Pohjolassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Ruotsissa painettu kirja on vuodelta 1483. Vanhin Suomea varten tilattu painettu kirja on vuonna 1488 Lyypekissä painettu Missale Aboense, ja ensimmäinen suomenkielinen kirja Tukholmassa vuonna 1542 tai 1543 painettu Mikael Agricolan Abckiria. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turun Akatemian yhteyteen vuonna 1642, sen perusti tukholmalainen kirjapainaja Peder Eriksson Wald (1603–1653). Kirjapainotoiminta oli kuitenkin Suomessa niin pienimuotoista, että aluksi kirjasimet Turun kirjapainossa riittivät vain puolen sivun painamiseen kerralla. Muualla Euroopassa kirjapainoja toimi yleisesti suhteellisen pienissäkin kaupungeissa. Turun toinen kirjapaino perustettiin vuonna 1668 ja Viipurin kirjapaino vuonna 1689.[4]

Painotekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jäntti, Yrjö A.: Kirjapainotaidon historia. Porvoo: WSOY, 1940.
  • Popp, Georg (toim.): Hengen jättiläiset. Helsinki: WSOY, 1960.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Richard W. Bulliet (1987), "Medieval Arabic Tarsh: A Forgotten Chapter in the History of Printing". Journal of the American Oriental Society 107 (3), p. 427-438.
  2. Tschudin, Peter F. (1996), "Werkzeug und Handwerkstechnik in der mittelalterlichen Papierherstellung", in Lindgren, Uta, Europäische Technik im Mittelalter. 800 bis 1400. Tradition und Innovation (4th ed.), Berlin: Gebr. Mann Verlag, pp. 423−428, ISBN 3-7861-1748-9
  3. Popp, Georg (toim.): Hengen jättiläiset. WSOY, Helsinki, 1960.
  4. Aboa Vetus: Rihmasto-näyttelyn selitetekstit. Turku, 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]