Martti Luther

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Martin Luther” ohjaa tänne. Muita Martin Luther -nimisiä henkilöitä on täsmennyssivulla.
Martti Luther
Martti Luther Lucas Cranach vanhemman maalaamana.
Martti Luther Lucas Cranach vanhemman maalaamana.
Syntynyt 10. marraskuuta 1483
Eisleben
Kuollut 18. helmikuuta 1546 (62 vuotta)
Eisleben
Kansallisuus Saksa
Ammatti pappi
Puoliso Katharina von Bora
Allekirjoitus Martin Luther Signature.svg

Martti Luther [ˈlutːer] (saks. Martin Luther [ˈmaʁtin ˈlʊtɐ], 10. marraskuuta 1483 Eisleben18. helmikuuta 1546 Eisleben) oli saksalainen pappi ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen.

Luther vaikutti myös teologian ulkopuolella. Hänen raamatunkäännöksensä ja muu kirjoitustyönsä kehittivät saksan kirjakieltä, ja hän oli tunnettu myös aktiivisena yhteiskunnallisena vaikuttajana. Luther oli myös hyvin musikaalinen; hän sepitti itse useita sävelmiä, joista tunnetuin on protestanttisissa kirkoissa tunnettu koraali Jumala ompi linnamme (Ein feste Burg ist unser Gott).

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Luder, Lucas Cranach vanhemman maalaus vuodelta 1527.

Martti Luther syntyi Hans ja Margaretha Luderin poikana. Hänet kastettiin Toursin Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Isä Hans työskenteli kuparikaivoksessa läheisessä Mansfeldissä ja toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää kunniaa. Nuori Martti lähetettiin opintielle Mansfeldiin, Magdeburgiin ja Eisenachiin. Vuonna 1501 hän kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon opiskelemaan lakia. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja valmistui maisteriksi 1505.

Jo nuorena Luther tunsi erityistä kiinnostusta hengellisiin asioihin pohtien varsinkin omaa suhdettaan Jumalaan. Ratkaisevan käänteen aiheutti raivoisa ukkosmyrsky kesällä 1505. Myrsky iski Lutherin ollessa matkalla opiskelukaupunkiinsa. Tästä säikähtäneenä hän rukoili apua: "Auta, Pyhä Anna! Jos tästä selviän, ryhdyn munkiksi!". Koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin augustinolaisluostariin isänsä vastustuksesta huolimatta.

Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luther omistautui nuorena veljenä täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta. Rauha Jumalan kanssa osoittautui hänelle kuitenkin vaikeaksi saavuttaa. Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa hän luki myös paljon Raamattua.

Lutherille oli suurena apuna hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi nuorta munkkia luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki hänen teologianopintojaan. Luther vihittiin papiksi vuonna 1507. Staupitz myös lähetti Lutherin matkalle Roomaan selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Myöhemmin Staupitz määräsi Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa ja jatko-opiskelemaan siellä teologiaa: tohtorin tutkinnon tämä suorittikin vuonna 1512. Samana vuonna Lutherista tuli Wittenbergin yliopiston professori.

Lutherin teesit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Luther julkaisi kuuluisat 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla vuonna 1517. Lutherin käyttämässä Uudessa testamentissa on kohta: "Tohtori Martin Luther julkisti vuonna 1517 teesinsä kirkon oveen". Kirjoittajaksi arvellaan Lutherin uskottua Georg Röreriä. Teesejä jäljennettiin ja levitettiin ahkerasti kautta valtakunnan. Tästä alkoi hänen ja katolisen kirkon välinen julkinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisten kirkkojen syntyyn.

Eräänä näkyvimmistä epäkohdista oli katolisen kirkon anekauppa, joka oli herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa Wycliffe arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Domikaanimunkki Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: "Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa". Luther tuomitsi anekaupan sanoen: "Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä, rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta."lähde? Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen.

Lutherin ja Johannes Eckin väittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Luther

Luther kutsuttiin väittelyyn Johann Eckin kanssa Leipzigin yliopistoon heinäkuussa 1519. Eck syytti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia, joita yleinen kirkko ei voi tuomita. Luther sanoi: "Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi."lähde? Hän myös puhui uskovien yleisen pappeuden puolesta. Leipzigin väittely oli Lutherin voitto. Lutherin kirjoituksia voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi, ja uskonpuhdistus alkoi saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.

Seuraavana vuonna, 1520 syksyllä, Luther vastaanotti pannauhkausbullan, jota kutsutaan alkusanojen mukaan nimellä Exsurge Domine. Kun ylioppilaat polttivat kirkollisia kirjoja julkisesti, heitti Luther vihkomuotoisen bullankin tuleen. Varsinainen pannabulla Decet Romanum Pontifacem julkaistiin tammikuussa 1521[1].

Luther Wormsin valtiopäivillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521, Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään myös siellä. Luther kysyi: "Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?". Lutheria vaadittiin perumaan näkemyksiään, mutta hän jatkoi: "Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään." Keisari julisti Wormsin ediktin, jonka mukaan Luther oli paholainen munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin myös valtionkiroukseen ja kerettiläiseksi ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi kuitenkin luvan "siepata" Luther ja viedä hänet turvaan Wartburgin linnaan. Siellä piileskellessään Luther omistautui kirjalliseen työhön muun maailman luullessa hänen kuolleen. Lutherin sanomaksi usein väitetty "Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon" ei ole Lutherin sanoma lause.[2]

Raamatunkäännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lutherin työhuone Wartburgin linnassa.

Lutherin saksankielinen raamatunkäännös lukeutuu kristikunnan tärkeimpiin. Myös ennen Lutheria Raamatusta oli olemassa käännöksiä saksaksi, mutta niiden kieli oli epäyhtenäistä ja osin vaikeasti ymmärrettävää.

Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa vuonna 1522 ollessaan Wartburgin linnassa. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului työryhmän avustamanakin 12 vuotta. Täydellinen saksankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1534. Luther vältti versiossaan aiempien Raamattujen sanantarkkoja käännöksiä. Sen sijaan hän paneutui asiasisältöön sekä ajatukseen, minkä uskoi kunkin raamatunkohdan haluavan välittää. Roomalaiskirjeen lukuun 3:28 Luther lisäsi sanan "yksin" jota ei esiinny alkutekstissä: "Päättelemme että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta". Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Muun muassa Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri ja Suomen uskonpuhdistaja Mikael Agricola käyttivät hänen käännöstään työnsä apuna.

Luther sijoitti apokryfiset kirjat omaksi ryhmäkseen muiden Vanhan testamentin kirjojen jälkeen. Vaikka ne eivät sisälly hepreankieliseen Raamattuun, on niillä hänen mukaansa oma paikkansa Raamatussa ja kirkon elämässä. Luther antoi apokryfikirjojen kokoelmalle otsikon Apokryfit. Toisin sanoen kirjat, joita ei tule pitää Pyhien Kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea.[3]

Muut kristilliset kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raamatunkäännöksen lisäksi Lutherin merkittävimpiä tuotoksia ovat katekismukset Iso katekismus sekä Vähä katekismus. Iso katekismus oli tarkoitettu papeille, Vähä eli pieni perheenisille avuksi kristillisen uskon oppimiseen ja opettamiseen.

Jumalanpalvelusuudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1522 Luther vaihtoi saksan latinan tilalle jumalanpalveluskieleksi. Hän arvosteli paavin ja kirkkoruhtinaiden vallankäyttöä ja piti Raamattua kirkon ylimpänä auktoriteettina.

Erasmus-keskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1524 ja 1525 Luther väitteli tunnetun humanistin, Erasmus Rotterdamilaisen, kanssa: tämä kun korosti tahdon vapautta ja sen merkitystä ihmisen pelastukselle.

Suhtautuminen talonpoikaiskapinaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1525 Luther arvosteli kovin sanoin Saksan talonpoikaiskapinallisia. Pari vuotta aiemmin hän oli antanut "herrojen" kuulla kunniansa muun muassa näiden talonpojille sälyttämien kovien verojen vuoksi. Talonpoikia hän kehotti kuuliaisuuteen, mutta lopulta kumpikaan osapuoli ei kuunnellut uskonpuhdistajaa.

Marburgin uskontokeskustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisten mukaan ehtoollisessa leipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi ja viini vereksi. Lutherin mukaan ehtoollisaineet eivät muutu, mutta silti Jeesuksen ruumis on fyysisesti leivässä ja veri viinissä. Monet muut reformistit, kuten Ulrich Zwingli, ajattelivat, että Jeesus ei ole ruumiillisesti läsnä ehtoollisessa, vain henkisesti, ja "tämä on minun ruumiini" tarkoittaa ruumiin symbolista eikä fyysistä läsnäoloa leivässä ("'Est' vai 'significat'?").

Tästä syystä Luther alunperin sanoi, ettei Zwingli seuraajineen ole kristittyjä. Marburgin uskontokeskustelussa vuonna 1529 kaksikko onnistui sopimaan 14 viidestätoista teologisesta erimielisyydestään, mutta ehtoollisen osalta yksimielisyyteen ei päästy. Siksi Sveitsin reformisteista tuli erillinen kristinuskon suuntaus.

Augsburgin valtiopäivät vuonna 1530[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Kaarle V kutsui koolle valtiopäivät ja kaikkien oli esitettävä uskontunnustuksensa. Philipp Melanchthonin laatima ja luterilaisten allekirjoittama tunnustus erotti heidät lopullisesti katolisesta kirkosta. Luther ei voinut osallistua valtiopäiville, koska hän joutui valtakunnankirouksen vuoksi pelkäämään henkensä puolesta.

Luther ja paavin Nuntius Vergerio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavi Paavali III kutsui koolle Trenton kirkolliskokouksen ja paavi lähetti Nuntius Vergerion Lutherin luokse marraskuussa 1535. Luther lupasi saapua kokoukseen, ja jos paavi halusi tulla Wittenbergiin, niin hän olisi tervetullut.

Lutherin kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luther kuoli 18. helmikuuta 1546 syntymäkaupungissaan. Hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon.

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1525 Luther nai entisen nunnan Katharina von Boran. Naimattomuuslupauksen rikkominen oli jatkoa katolisten käytäntöjen kritiikille. He saivat kuusi lasta. Lapsien nimet olivat Hans, Elisabeth, Magdalena, Martti nuorempi, Paul ja Margaretha.

Luther ja juutalaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Luther: Juutalaisista ja heidän valheistaan (1543).

Lutherin ankara suhde juutalaisiin on saanut puolustelijoita ja syyttäjiä. Lutherilta löytyy suopeampaa ja aivan nykypäivän mukaan sairaalloisena pidettävää suhtautumistapaa juutalaisia kohtaan.

Ymmärtävämmissä kohdissa hän uskoi, etteivät he olleet kääntyneet kristinuskoon lähinnä kristittyjen harjoittaman syrjinnän takia. Tästä on esimerkkinä hänen nuoruuden tuotannostaan Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey (Ettäkö Jeesus Kristus olisi syntyperältään juutalainen). Kun hänen Vanhan testamentin messiasprofetioita hyödyntävä julistuksensa ei kuitenkaan onnistunut käännyttämään suuremmin juutalaisia, hänen mielipiteensä joidenkin tutkijoiden mukaan hiljakseen muuttuivat. Tämän katsannon mukaan Luther olisi uskonut, että Jumala oli hylännyt tämän uskonnon kannattajat.kenen mukaan? Hylkäämisen merkkinä olisi ollut juutalaisten jo 1400 vuotta kestänyt maanpako.kenen mukaan?

Toisten Luther-tutkijoiden mukaan taas Lutherin suhde juutalaisiin on ollut johdonmukainen ja varsin muuttumaton.kenen mukaan? Luther inhosi juutalaisia muun muassa sen tähden, että joutui heidän käännyttämisensä kohteeksi ja kirjoitti kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan (s 77.) "Kolme oppinutta juutalaista tuli luokseni siinä toivossa, että he saisivat minusta uuden juutalaisen, koska me täällä Wittenbergissä aloimme lukea hepreaa". Hän saarnasi juutalaisten noudattavan pahoja epäkristillisiä tapoja, sillä juutalaiset olivat muun muassa herjanneet Neitsyt Mariaa huoraksi ja Jeesusta äpäräksi. ( s. 157) Koska Jeesus on Raamatun mukaan Jumala, juutalaiset syyllistyivät Lutherin mielestä jumalanpilkkaan. Lisäksi juutalaiset pyrkivät käännyttämään kristittyjä juutalaiseen uskontoon ja katsoivat, ettei kristittyä esivaltaa tarvitse kunnioittaa. Lutherin kirjaa Juutalaisista ja heidän valheistaan (Von Juden und ihre Lügen) on pidetty Lutherin tuotannon häpeäpilkkunakenen mukaan?, sillä kirjaan sisältyy "juutalaisten valheiden" kuulemisesta pääsemiseksi kehotuksia esivallalle polttaa juutalaisten synagogia, keräämään juutalaiset kaupungeissa omiin suljettuihin kortteleihinsa (gettoihin) ja viemään laiskat juutalaiset ahkeruuden oppimista varten työleireihin kaupunkien ulkopuolelle. Myös hengen riistäminen juutalaisilta kuului Lutherin kirjassa oikeutettuihin toimenpiteisiin kristinuskon puolesta. Koska Luther katsoi Raamatun nojalla, että muun muassa jumalanpilkka, kristittyjen eksyttäminen pois Kristuksesta ja esivallan halveksiminen ovat vääryyksiä, hän kehotti esivaltaa rankaisemaan vääryyttä tekeviä juutalaisia.[4] Kansallissosialistisessa Saksassa Lutherin kirjaa käytettiin juutalaisvihan lietsontaan.[5] ja " Kristalliyö ", jolloin synagogat poltettiin, järjestettiin Lutherin syntymäpäivänä "suuren saksalaisen profeetan" kunniaksilähde?. Esivallan pitäisi rangaista jumalanpilkasta ja sillä on oikeus puolustaa totuutta ja oikeaa Jumalaa. Luther itse sanoi kirjoituksessaan Juutalaisista ja heidän valheistaan, että häneltä on pyydetty kirjoitusta juutalaisista. Joidenkin kristittyjen pelättiin horjuvan kristillisestä uskostaan juutalaisen uskonnon puoleen, koska Luther ei ollut ottanut kovin näkyvästi kantaa sitä vastaan "Minä en soisi, että kristityt antaisivat juutalaisten vietellä itsensä samaan kurjuuteen ja surkeuteen, jossa he itse ovat." (kirjan esipuheessa)[4]

Norjalainen professori Carl Fredrik Wisløff on kuitenkin huomauttanut, että toisin kuin kansallissosialistit, jotka pitivät juutalaista rotua vihollisenaan, oli Lutherilla kysymys uskonnosta. Kastettu juutalainen ei ollut enää juutalainen. Wisløff ei kuitenkaan hyväksy Lutherin äärimmäisiä mielipiteitä ja pitää hyvänä, ettei tuon ajan esivalta niitä juurikaan noudattanut.[6]

Luther ja islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marburgin kokouksen aikaan Suleiman Suuri ja hänen ottomaanien armeijansa piiritti Wieniä.[7] Luther ei ollut hyväksynyt turkkilaisten vastustamista vuoden 1518 95 teesin selitysteoksessaan, jonka vuoksi häntä syytettiin antautumismielialasta. Hän piti turkkilaisia Jumalan kristityille lähettämänä rangaistuksena, raamatullisen maailmanlopun lähetteinä, jotka tuhoaisivat antikristuksen, jonka Luther uskoi olevan Paavi.[8] Hän vastusti jatkuvasti ajatusta Pyhästä sodasta "ikään kuin kansamme olisi kristittyjen armeija turkkilaisia vastaan, jotka olivat Kristuksen vihollisia. Tämä on täysin ristiriidassa Kristuksen opetuksia ja nimeä vastaan."[9] Toisaalta Kahden regimentin opissaan Luther tuki ei-uskonnollista sotaa turkkilaisia vastaan.[10] Vuonna 1526 Luther kirjoitti teoksessa Ob Kriegsleute auch in in seligem Stande sein können (suom. Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn?), että kansakunnan puolustaminen käy syyksi oikeutettuun sotaan.[11][12] Vuonna 1529 Vom Kriege wider die Türken -teoksessaan Luther kehotti toistuvasti keisari Kaarle V:tä ja saksalaisia taistelemaan maallisessa sodassa turkkilaisia vastaan.[13] Hän teki selväksi, että henkinen sota vierasta uskoa vastaan oli erillään maallisesta ja tuli käydä rukouksen ja katumuksen kautta.[14] Wienin piirityksen aikaan Luther kirjoitti rukouksen, turkkilaisten kansalliseksi pelastukseksi, jossa hän pyysi Jumalaa "antamaan keisarille ikuisen voiton vihollisista".[15]

Vuonna 1542 Luther luki Koraanin latinankielisen käännöksen.[16] Hän tuotti sittemmin useita jyrkästi arvostelevia kirjoituksia islamin uskosta, jota hän nimitti muhammettilaisuudeksi. Hän kirjoitti muslimien uskosta kiihkottomammin kuin juutalaisuudesta.[17] Vaikka Luther piti muslimien uskoa paholaisen aseena sekä nimitti Muhammadia "piruksi ja Saatanan esikoislapseksi",[18] hän suhtautui välinpitämättömästi islamin harjoittamiseen: "Annettakoon turkkilaisen uskoa ja elää kuten tahtoo, aivan kuten paaviuden ja valekristittyjen annetaan elää."[19] Luther vastusti koraanin julkaisukieltoa, sillä hän halusi sen olevan saatavilla kriittistä tutkimusta ja valvomista varten.[20]

Luther ja yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlo Arffman on osoittanut, että köyhäinhoidon reformi oli keskeinen osa Martti Lutherin aloittamaa kirkollista vallankumousta. Luther ja hänen kannattajansa uskoivat sanomansa ratkaisevan myös köyhyyden aiheuttamat ongelmat. Tämä edisti luterilaisuuden leviämistä. [21]

Lutherin suosio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri aikoina ja eri maissa on Lutheriin suhtauduttu monin tavoin. 1800-luvulla nousevan kansallistunteen Saksassa hänestä tehtiin eräänlainen isänmaan sankari. Esimerkiksi uskonpuhdistajaa esittävät kuvat olivat usein ylistäviä ja kertoivat tämän sankaruudesta.

Natsi-Saksan aikana Lutherille annettiin oikeaoppisen uskonpuhdistajan rooli. Juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa. Luther kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi: seikka jolle tämän omat tekstit toki antoivat pohjaa.

Saksan demokraattinen tasavalta leimasi Martti Lutherin jahkailijaksi ja aikaansaamattomaksi henkilöksi. Viralliselle Saksan demokraattiselle tasavallalle tämä oli tosin hyvällä asialla, mutta ei päässyt monestikaan puheitaan pitemmälle asioiden edistämiseksi. Kuitenkin Saksan demokraattinen tasavalta järjesti suuret Luther-juhlat 1983 uskonpuhdistajan 500-vuotissyntymäpäivien yhteydessä.

Katolisille kyseessä on ollut perinteisesti yhteisen kirkon hajottaja ja aikaisemmin suorastaan Peto.

Evankelis-luterilaiset pitivät Lutheria pitkään sankarina. Historiantutkimuksen huomiot uskonpuhdistajan juutalaisasenteista ja suhtautumisesta talonpoikaiskapinallisiin ovat sittemmin monipuolistaneet Lutherin kuvaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bainton, Roland: Tässä seison: Martti Lutherin elämä. Sley Kirjat, 1982. ISBN 951-617-528-7.
  • Fernström, Kristina: Luther – den kristna trons förnyare. Kyrkpressen 24.5.2006.
  • Manns, Peter & Loose, Helmuth Nils: Martti Luther. Sley Kirjat, 1983. ISBN 951-617-545-7.
  • Marty, Martin: Martti Luther. Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7106-1.
  • Prause, Gerhard: Historian harhaluuloja. WSOY, 1969.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Bull «Decet Romanum Pontificem». Leo X Excommunicates Marin Luther. Rome, 1521 January 3rd Archivum Secretum Apostolicum Vaticanum. Viitattu 22.11.2010.
  2. "Tässä seison!" - Luther Wormsin valtiopäivillä KDG Wittenberg. Viitattu 2.10.2013.
  3. Yrjö Sariola: Sanan aika 2009-2010. s. 4. Hämeenlinna: Kirjapaja, 2009. ISBN 9789516079304.
  4. a b Martin Luther, "Von den Jüden und iren Lügen (1543)" (Juutalaisista ja heidän valheistaan)
  5. Hartikainen, Erkki: Evankelisluterilaisuuden pimeä puoli Vapaa-ajattelijain liitto. Viitattu 6.4.2008.
  6. Wisløff, Carl Fredrik: Tätä Luther opetti, s. 252. Suom. Raimo Mäkelä. Kauniainen: Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy, 1985. ISBN 951-9039-09-0.
  7. Mallett, 198; Marius, 220. Piiritys lakkasi 14.lokakuuta 1529, mitä Luther piti Jumalan ihmeenä.
  8. Andrew Cunningham, The Four Horsemen of the Apocalypse: Religion, War, Famine and Death in Reformation Europe, Cambridge: Cambridge University Press 2000, ISBN 0521467012, 141; Mullett, 239–40; Marty, 164.
  9. From On War against the Turk, 1529, quoted in William P. Brown, The Ten Commandments: The Reciprocity of Faithfulness, Louisville, KY: Westminster John Knox Press, 2004, ISBN 0664223230, 258; Lohse, 61; Marty, 166.
  10. Marty, 166; Marius, 219; Brecht, 2:365, 368.
  11. Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn? Suom. Heidi Ollikai­nen. Valitut teokset 3,105-140. Porvoo 1959 (WSOY). Ob Kriegsleute auch in seligem Stande sein können. 1526. WA 19,623-662.
  12. Mullett, 238–39; Lohse, 59–61.
  13. Brecht, 2:364.
  14. Wilson, 257; Brecht, 2:364–65.
  15. Brecht, 2:365; Mullett, 239.
  16. Brecht, 3:354.
  17. Daniel Goffman, The Ottoman Empire and Early Modern Europe, Cambridge: Cambridge University Press, 2002, ISBN 0521459087, 109; Mullett, 241; Marty, 163.
  18. "Mohammed and Mohammedanism", Catholic Encyclopedia, 1913
  19. From On war against the Turk, 1529, quoted in Roland E. Miller, Muslims and the Gospel, Minneapolis: Kirk House Publishers, 2006, ISBN 1932688072, 208.
  20. Brecht, 3:355.
  21. http://www.skhs.fi/julktoim.htm

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Tallenteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luther CD-ROM (Sley-kirjat)

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1953: Martin Luther, Niall MacGinns Lutherina
  • 1973: Luther, Stacy Keach Lutherina
  • 1983: Martin Luther Heretic
  • 1992: Missä Luther käveli
  • 2001: Avoin ovi Lutherille
  • 2002: Martin Luther, historiallinen filmi
  • 2003: Luther, Joseph Fiennes Lutherina

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Martti Luther -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Martti Luther.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]