Painaminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirjapaino vuodelta 1568

Painaminen on tapa muodostaa kuva sileälle alustalle, useimmiten paperille tai kankaalle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalainen Timanttisutra, vanhin tunnettu painettu kirja, Tang-dynastian ajalta vuodelta 868.

Kirjapainotaito teki tiedon monistamisesta nopeaa ja ennen kaikkea halpaa. Kirjapainotaitoa on sanottu yhdeksi maailman suurimmista keksinnöistä. Kirjapainotaito mahdollisti ihmisen käsityksen muokkaamisen itsestään ja maailmasta ympärillään. Lukutaito ja kirjapainotaito kehittyivät yhdessä. Ilman kirjapainotaitoa eivät yliopistotkaan olisi kehittyneet. Niinpä kirjapainoja nousi sinne missä oli yliopistoja.

Puupiirrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa kirjapainotaidon edeltäjänä oli puupiirrospaino, joka joko kulkeutui Eurooppaan Kiinasta tai keksittiin itsenäisesti.lähde? Puupiirrospainossa kirjapainotuotteita tehtiin kaivertamalla sivu (tai kuva) puulevylle ja käyttämällä sitä monistamiseen. Näin tehtiin muun muassa pyhimystenkuvia selityksineen (ns. biblia pauperum). Puupiirrospainotekniikka sopi merkittävästi paremmin kiinalaiselle kirjoitukselle, jossa erilaisia merkkejä on hyvin suuri määrä, kuin latinalaiselle merkistölle.

Puulaattoja käytettiin Egyptissä kankaan painantaan jo neljännellä vuosisadalla. Puulaatoilla painamista kutsuttiin tarsh Arabiaksi. Puupiirrosmenetelmällä painettiin rukouksia ja amuletteja. Painolaattoja tehtiin myös tinasta, lyijystä ja poltetusta savesta. Vaikka puupiirrosten painaminen tuli Marokon kautta Eurooppaan, metallisten irtokirjainten käyttö levisi luultavasti lähi-idän kautta Kiinasta.[1]

Paperi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marokon Fèsissä, Al-Karaouinen yliopistossa tarvittiin paperia kirjoja varten. Ibn Battutan mukaan Fès al Balissa oli 1300-luvulla "400 myllynkiveä paperin valmistusta varten". Paperia vietiin täältä Al-Andalusiin Iberian niemimaalle, kunnes paperin valmistus levisi myöhemmin kirjapainotaidon mukana muualle Eurooppaan. [2]

Irtokirjasin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjapainotaidon suuri mullistus Euroopassa oli irtokirjasimien keksiminen 1400-luvulla, jolloin samaa kirjasinta voitiin käyttää yhä uudelleen ja uudelleen monien ja erilaisten kirjapainotuotteiden tekemiseen. Kiinassa sama tekniikka oli kehitetty jo aiemmin, keksijäksi mainitaan Huanggangissa syntynyt Bi Sheng (990–1051 jaa.).[3] Bi Shengin keksintö syntyi 1041...1048 jaa. ja hänen painolaitteessa käytetyt kirjaisimet oli valmistettu kiinalaisesta posliinista.

Kirjapainotaidon eurooppalaisena keksijänä pidetään Johannes Gutenbergiä. Hän alkoi valaa kirjasimia metallista. Irtokirjasimet nopeuttivat sivun tekemistä olennaisesti verrattuna siihen, että jokainen sivu olisi kaiverrettu erilliseksi puu- tai metallilevyksi.

Gutenberg ja hänen liikekumppaninsa J. Fustin apulainen P. Schöffer paransivat kirjasinten valantaa ja painomustetta. Vuonna 1462 sekä Gutenbergin että Fust-Schöfferin kirjapainot paloivat. Tästä seurasi työmiesten hajaantuminen Euroopan eri maihin ja samalla kirjapainotaidon leviäminen.

Latomakone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi mullistus kirjapainossa tapahtui latomakoneen myötä. Aikaisemmin latojat olivat kirjapainossa laittaneet kirjasimet yksitellen painolevyihin. Sellainen painaminen oli erittäin työlästä. Vuonna 1886 Ottmar Mergenthaler esitteli New York Tribunen kustantajille kehittämänsä latomakoneen. Kone teki seitsemän ammatitaitoisen latojan työn kooten painolevylle automaattisesti rivin kirjasimia, ”a line o’ types”, josta menetelmä sai nimen Linotype. Latojat vastustivat kiihkeästi latomakoneita, mikä hidasti huomattavasti Linotypen yleistymistä. Pitkällä aikavälillä kehitys ei kuitenkaan ollut pysäytettävissä. Latomakonetta on kiittäminen muutaman kolikon hintaisista sanomalehdistä ja tavallisten ihmisten ostettavissa olevista kirjoista ja sitä kautta lukutaidottomuuden vähittäisestä katoamisesta.[4]

Painokone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ryobi neliväri offset-painokone

Painokone on lehtien, kirjojen, esitteiden ja pakkausten painamiseen käytettävä laite. Painokoneita on monia erityyppisiä, ja ne soveltuvat eri tarkoituksiin. Painokoneet voidaan perinteisesti luokitella muun muassa käytettävän materiaalityypin mukaan, ns. arkkipainokoneisiin ja rotaatiokoneisiin, joiden paperi syötetään rullalta. Arkkipaino on yleisempää kirjojen ja pakkausten painamisessa, esimerkiksi sanomalehdet tehdään rotaatiopainoissa. Erilaisia painomenetelmiä ovat muun muassa

Digitaaliset painomenetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään perinteisten painomenetelmien rinnalle ovat tulleet erilaiset digipainomentelmät, jolloin kyseessä on painoaihion tulostaminen suoraan paperille. Tulostusmenetelminä on tällöin elkografia, elektrofotografia, elektrografia, ionografia, magnetografia, mustesuihku ja termografia, joista yleisimpiälähde? ovat elektrofotografia ja mustesuihku. Myös termografiaa saatetaan käyttää esimerkiksi kuittien tulostamiseen.

Painotekniikan muutos vaikutti 1980-luvulla esimerkiksi Englannissa koko painetun median rakenteeseen. Uudet mediakeisarit, esimerkiksi Rupert Murdoch, nousivat valtaan ja irrottivat lehden ja sen painamisen. Digitaalisesti ladottu lehti voitiin tuolloin painattaa, missä se on edullisinta. Tämä paransi lehtien kannattavuutta ja johti päälehtien omistuksen suurempaan keskittymiseen. Digitaalinen painaminen ja nettilehdet ovat puolestaan tuoneet uusia toimijoita esille kirjojen ja lehtien julkaisussa.

Nettilehdet ovat kasvattaneet suosiotaan 2007-2012. Ilkka Herlin perusti Uuden Suomen uudestaan yksinomaan nettilehtenä vuonna 2007. Esimerkiksi New York Timesin ja Kauppalehden nettiversiot ovat muuttuneet maksullisiksi vuosina 2011 ja 2012, mikä on uusi ilmiö nettilehtien kentällä, kun aikaisemmin niiden ansaintalogiikka perustui mainoksiin. Samalla vuosikymmenellä nettilehdet ovat muuttumassa sovelluksiksi, joita voidaan käyttää erilaisilla tietokoneilla ja älypuhelimilla ilman Internet-selainta. Tämä edustaa uutta kehityssuuntaa lehtien jakelussa.

Painokonemerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heidelberg
  • MAN Roland
  • Ryobi
  • Wifag
  • Komori
  • Goss
  • KBA

Historia Pohjolassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Ruotsissa painettu kirja on vuodelta 1483. Vanhin Suomea varten tilattu painettu kirja on vuonna 1488 Lyypekissä painettu Missale Aboense, ja ensimmäinen suomenkielinen kirja Tukholmassa vuonna 1542 tai 1543 painettu Mikael Agricolan Abckiria. Suomen ensimmäinen kirjapaino perustettiin Turun Akatemian yhteyteen vuonna 1642. Sen perusti tukholmalainen kirjapainaja Peder Eriksson Wald (1603–1653). Kirjapainotoiminta oli kuitenkin Suomessa niin pienimuotoista, että aluksi kirjasimet Turun kirjapainossa riittivät vain puolen sivun painamiseen kerralla. Muualla Euroopassa kirjapainoja toimi yleisesti suhteellisen pienissäkin kaupungeissa. Turun toinen kirjapaino perustettiin vuonna 1668 ja Viipurin kirjapaino vuonna 1689.[5]

Kirjanpainajat Suomessa 1600-1700 -luvuilla [6] [7] [8][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjapaino Ajanjakso Faktori Lisätietoa
Turun akatemian kirjapaino 1642-1653 Wald, Pietari Wald kuoli vuoden 1653 alussa. Tuon vuoden aikana painatteisiin merkittiin "Pietari Waldin Lesken tykönä". Painajana toimi ilmeisesti jo tuolloin Peter Hansson.
Turun akatemian kirjapaino 1654-1679 Hansson, Peter
Turun akatemian kirjapaino 1679-1710 Wall, Johan
Turun akatemian kirjapaino 1711-1713 Björkman, Anders
Turun akatemian kirjapaino 1713-1722 Isovihaa paossa Ruotsissa.
Turun akatemian kirjapaino 1722-1729 Flodström, Erik
Turun akatemian kirjapaino 1729-1742 Kämpe, Johan
Turun akatemian kirjapaino 1742-1743 Pikkuvihaa paossa Ruotsissa.
Turun akatemian kirjapaino 1743-1750 Kämpe, Johan Kirjapaino myytin Jacob Merckellille vuonna 1750.
Turun akatemian kirjapaino 1750-1763 Merckell, Jacob Jacob Merckell kuoli vuonna 1763. Johan Christopher Frenckell ja Jakob Bremer ottivat kirjapainon haltuunsa Akatemian kanssa solmimallaan sopimuksella.
Turun akatemian kirjapaino 1763-1779 Frenckell, Johan Christopher Vuonna 1768 Johan Christopher Frenckell otti kirjapainon yksin haltuunsa.
Turun akatemian kirjapaino 1779-1818 Frenckell, Johan Christopher Vuosina 1779-1784 painatteisiin merkittiin "J. C. Frenckellin lesken tykönä". Tämänkin ajan johdossa oli Frenckell nuorempi.

Johan Cristopher Frenckell kuoli vuonna 1818. Tämän jälkeen kirjapainon otti haltuunsa hänen poikansa Johan Christopher Frenckell.

Gezeliuksen kirjapaino 1668-1705 Winter, Johan
Gezeliuksen kirjapaino 1706-1710 Merckell, Henrik Cristofer
Gezeliuksen kirjapaino 1710-1711 Isovihaa paossa Ruotsissa.
Gezeliuksen kirjapaino 1711-1713 Merckell, Henrik Cristofer
Gezeliuksen kirjapaino 1713-1715 Isovihaa paossa Ruotsissa. Kirjapaino myytiin vuonna 1715 Henrik Cristofer Merckellille.
Merckellin kirjapaino 1726-1734 Paulssen, Frans Philip Kirjapaino paloi vuonna 1734, mutta perustettiin pikaisesti uudelleen.
Merckellin kirjapaino 1735-1737 Hessing, Olof
Merckellin kirjapaino 1737-1742 Merckell, Johan Cristopher
Merckellin kirjapaino 1742- Pikkuvihaa paossa Tukholmassa. Siirrettiin sieltä Jönköpingiin ja sieltä Växjöhön. Paino ei enää palannut Suomeen.
Viipurin Kimnaasin kirjapaino 1688-1693 Medelplan, Daniel
Viipurin Kimnaasin kirjapaino 1694-1697 Syngman, Matthias
Viipurin Kimnaasin kirjapaino 1697-1704  ? Painatteissa merkintä "Tryckt i Wiborg hoos sal. Matth. Syngmans Enckia". Varsinaisesta painajasta ei ole tietoa.
Viipurin Kimnaasin kirjapaino 1704-1710 Abbor, Thomas Kirjapaino tuhoutui vuonna 1710 Venäjän hyökkäyksessä.
Viipurin kirjapaino 1798-1800 Iversen, Martin Christoph Tuottamaton kirjapaino pantattiin ja lakkautettiin vuonna 1800.
Vaasan kirjapaino 1776-1793 Londicer, Georg Wilhelm Vuonna 1793 Londicer lopetti kirjapainonsa ja muutti Ruotsiin.
Vaasan kirjapaino 1795-1804 Londicer, Georg Wilhelm Londicer palasi Vaasaan jo vuonna 1795 ja aloitti toimintansa uudelleen.Londicerin kuoltua vuonna 1804 kirjapaino jäi hänen leskelleen ja pojalleen.
Kämpen kirjapaino 1752-1753 Kämpe, Johan Johan Kämpe perusti kirjapainon ilman Kuninkaallisen Majesteetin kansliakollegion lupaa. Ennen kuin asiaa ehdittiin oikeusteitse ratkaista, kuoli Kämpe verensyöksyyn.

Painotekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jäntti, Yrjö A.: Kirjapainotaidon historia. Porvoo: WSOY, 1940.
  • Popp, Georg (toim.): Hengen jättiläiset. Helsinki: WSOY, 1960.
  • Gardberg, Carl-Rudolf: Kirjapainotaito Suomessa I. Helsinki: Helsingin Graafillinen Klubi, 1949.
  • Gardberg, Carl-Rudolf: Kirjapainotaito Suomessa II. Helsinki: Helsingin Graafillinen Klubi, 1957.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Richard W. Bulliet (1987), "Medieval Arabic Tarsh: A Forgotten Chapter in the History of Printing". Journal of the American Oriental Society 107 (3), p. 427-438.
  2. Tschudin, Peter F. (1996), "Werkzeug und Handwerkstechnik in der mittelalterlichen Papierherstellung", in Lindgren, Uta, Europäische Technik im Mittelalter. 800 bis 1400. Tradition und Innovation (4th ed.), Berlin: Gebr. Mann Verlag, pp. 423−428, ISBN 3-7861-1748-9
  3. Huanggang Overview chinatravel.com. Viitattu 17.6.2015. (englanniksi)
  4. Popp, Georg (toim.): Hengen jättiläiset. WSOY, Helsinki, 1960.
  5. Aboa Vetus: Rihmasto-näyttelyn selitetekstit. Turku, 2011.
  6. Gardberg, Carl-Rudolf: Kirjapainotaito Suomessa I. Helsinki: Helsingin Graafillinen Klubi, 1949.
  7. Gardberg, Carl-Rudolf: Kirjapainotaito Suomessa II. Helsinki: Helsingin Graafillinen Klubi, 1957.
  8. Jäntti, Yrjö A.: Kirjapainotaidon historia. Porvoo: WSOY, 1940.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]