Niili

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niili
Niili Sudanissa kolmannen kataraktin kohdalla
Niili Sudanissa kolmannen kataraktin kohdalla
Alkulähde Victorianjärvi, Tanajärvi
Laskupaikka Niilin suisto, Välimeri
Maat Burundi, Egypti, Etelä-Sudan, Etiopia, Eritrea, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Ruanda, Sudan, Tansania, Uganda
Pituus 6 650 km
Alkulähteen korkeus 1 134 m
Virtaama 2 830 /s
Valuma-alue 3 400 000 km²
River Nile map.svg

Niili (arab. النيل‎, al-nīl) on Afrikan mantereen koillisosassa virtaava noin 6 650 kilometriä pitkä joki. Sitä pidetään maailman pisimpänä jokena, ja sen viljaville rannoille syntyi aikoinaan muinaisen Egyptin sivilisaatio.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen nimi tulee kreikan sanasta Neilos, joka on mahdollisesti peräisin seemiläisestä sanajuuresta nahal, joka tarkoittaa jokilaaksoa.[1]

Pituus ja leveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin tarkkaa pituutta ei ole helppo määritellä, mutta yleinen arvio on 6 650 kilometriä. Niiliä pidetään yleisesti nykyisin maailman pisimpänä jokena.[2][1][3] Joidenkin 2000-luvulla tehtyjen mittausten valossa pisin joki olisi kuitenkin Amazon, joka on myös vesimäärältään yli 40 kertaa Niiliä suurempi.[4] Tämä arvio ei ole kuitenkaan saanut yleistä hyväksyntää.[2]

Niili on leveimmältä kohdaltaan Edfussa 7,5 kilometriä leveä. Keskimäärin joki on 2,8 kilometriä leveä.[5] Niilin laakso on leveydeltään enimmillään 25 kilometriä.[6] Sudanin Manasirin autiomaassa hiekka yltää aivan joen partaalle.[7] Niilin valuma-alue kattaa kymmenesosan koko Afrikan pinta-alasta.[1]

Kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niili koostuu alkuosaltaan kahdesta päähaarasta, Valkoisesta-Niilistä ja Sinisestä-Niilistä, jotka yhdistyvät lähellä Sudanin pääkaupunkia Khartumia. Joet on nimetty niiden veden värin mukaan. Khartumin jälkeen Niiliin laskee vielä Atbarajoki.[8]

Valkoisen-Niilin ja sitä kautta koko Niilin etäisin lähde on Kagerajoen sivujoki Ruvyironza Burundissa. Kagera virtaa Victorianjärveen, mistä Niili aloittaa 5 584 kilometrin matkansa Välimereen.[8] Sudanissa Valkoinen-Niili virtaa ennen Khartumiin saapumistaan laajan suoalueen Suddin läpi.[9]

Sininen-Niili on päähaaroista lyhyempi. Se alkaa Tanajärveen virtaavasta lähteestä Etiopian ylängöltä 2 150 metrin korkeudesta.[8] Sininen-Niili tuo jokeen 80 prosenttia sen vedestä.[10]

Niilin kataraktit

Kataraktit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptin Assuanin ja Sudanin Khartumin välillä on kuusi suurta kataraktia. Ne ovat nopeasti virtaavia kohtia, joissa veneillä kulkeminen on ollut lähes mahdotonta. Joki on kataraktien kohdalla matala, ja joessa on erikokoisia kivenlohkareita ja saaria. Kataraktit ovat syntyneet maankuoren noustessa geologisesti aktiivisella alueella. Vaikeakulkuisuutensa seurauksena kataraktien väleissä on ollut aikoinaan erilliset kuningaskunnat.[11]

Katarakteista käytetään järjestysnumeroita, jotka kasvavat pohjoisesta etelään eli vastavirtaan. Kuuden suurimman kataraktin lisäksi joessa on useita pienempiä matalikkoja, jotka eivät usein ole kovin pitkäikäisiä. Ensimmäinen eli pohjoisin katarakti sijaitsee Egyptissä, muut Sudanissa.[11] Toinen katarakti on jäänyt kokonaan Nasserin tekojärven alle.[7]

Kataraktit on täytynyt ylittää vastavirtaan vetämällä venettä jokea ylös. Vaikeimpien kataraktien ylittäminen on onnistunut silloinkin vain kesäisten tulvien aikana. Viides ja kuudes katarakti voidaan ylittää ympäri vuoden.[7]

Padot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niili Assuanin kohdalla.

Niilissä on useita patoja. Vuodesta 1843 alkaen suiston lähelle on rakennettu ohjauspatoja, joilla yläjuoksun kastelukanaviin saadaan nousemaan vettä. Assuaniin Etelä-Egyptiin ensimmäinen pato rakennettiin 1899–1903. Vuosina 1959–1970 rakennettiin suuri Assuanin pato kuusi kilometriä aiemman padon yläjuoksulle. Pato on 3,83 kilometrin pituinen. Se mahdollistaa Niilin vuotuisten tulvien säätelyn ja tuottaa samalla sähköenergiaa. Padon taakse on muodostunut 500 kilometriä pitkä Nasserin tekojärvi.[1]

Assuanin pato on egyptiläisille samalla siunaus ja kirous. Vaikka se on lopettanut vaaralliset tulvat, samalla se on pysäyttänyt hedelmällisen lietteen tulon joen alajuoksulle. Sen seurauksena alajuoksun viljelyksillä joudutaan käyttämään keinolannoitteita. Lietteen tulon loppuminen on vaikuttanut pahimmin joen suistoon, jota eroosio nyt kuluttaa nopealla vauhdilla.[12]

Kastelukanavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kairon kohdalla joesta on johdettu useita kastelukanavia ja kanaaleja. Ne vievät joesta vettä pelloille ja palauttavat siihen jätettä, kemikaaleja ja viemärivettä.[13]

Suisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin alajuoksu ja suisto
Pääartikkeli: Niilin suisto

Niili laskee Välimereen Egyptissä 250 kilometriä leveänä monihaaraisena jokisuistona. Siihen kuuluu monta sivujokea, joista kaksi suurinta ovat Damietta ja Rosetta. Suistossa asuu 34 miljoonaa ihmistä.[14]

Assuanin padon rakentamisen jälkeen Niilin suistoon ei enää tule lietettä entiseen tapaan, minkä seurauksena eroosio ja maan vajoaminen ovat voimistuneet suiston alueella. Jos lisäksi merenpinta nousee ilmastonmuutoksen seurauksena, meri saattaa vallata suiston ja estää maanviljelyn.[15] Suiston odotetaan katoavan kokonaan vuoteen 2500 mennessä.[16]

Merkittäviä kaupunkeja Niilin varrella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkitys viljelyssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin vedet tekevät viljelyn mahdolliseksi sen rannoilla. Joillain alueilla sataa tarpeeksi paljon, mutta liian epäsäännöllisesti viljelyä ajatellen. Niili on myös tärkeä liikennereitti, joskaan ei enää nykyisin samassa määrin kuin entisinä aikoina.[1]

Niilin jokavuotinen tulva levitti hedelmällistä lietettä laajalle alueelle, joka olisi ilman sitä ollut vain kuivaa autiomaata. Niilin tulva teki jokilaaksosta erinomaista maanviljelyseutua ja mahdollisti Egyptin korkeakulttuurin synnyn. Niili oli myös tärkeä liikenneväylä, kun virta vei laivat alavirtaan ja tuuli ylävirtaan. Pyramideissa käytetyt kivet voitiin kuljettaa laivoilla jokea pitkin louhoksilta rakennuspaikalle.[17]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin uskotaan olleen olemassa jossain muodossa 25 miljoonan vuoden ajan. Nykyisen käsityksen mukaan Niili oli miljoonia vuosia sitten huomattavasti nykyistä pidempi ja alkoi Tanganjikajärvestä, mutta Virungan tulivuorenpurkaukset Ruandassa ovat muuttaneet sen virtauksia. Vuosien 8000–1000 eaa. välillä Niilillä oli kolmaskin suuri sivujoki, Keltainen Niili. Se alkoi Tšadista ja yhtyi Niiliin Khartumin ja Assanin välillä. Tästä joesta on säilynyt sen uoma, Wadi Howar.[3]

Ihmisasutuksen alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin laakson varhaiset ihmisasukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä, ensin Pohjois-Afrikasta ja Itä-Sudanista, myöhemmin myös Siinailta ja Punaisen meren seudulta. Maanviljely aloitettiin Niilin laakson pohjoisosissa noin 5000 eaa. Kun viljaa viljeltiin ja säilöttiin, kulttuuri kehittyi ja alettiin siirtyä alkeellisista yhteiskunnista kohti korkeakulttuuria. Joen varrelle syntyneet Ylä- ja Ala-Egyptin valtakunnat yhdistyivät noin 3100 eaa., jolloin muinaisen Egyptin historia alkoi.[18]

Niilin lähteen etsiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset eivät onnistuneet pääsemään Etelä-Sudanin soiden läpi selvittämään Niilin lähteitä.[3] Brittiläinen löytöretkeilijä John Hanning Speke lähti Royal Geographical Societyn toimeksiannosta etsimään Niilin lähdettä 1856. Hän löysi eurooppalaisille siihen asti tuntemattoman Victorianjärven elokuussa 1858 ja esitti Britanniaan palattuaan sen olevan Niilin lähde. Todistaakseen asian sekä sen, että joki ei saa alkuaan Tanganjikajärvestä, Speke palasi Afrikkaan ja 28. heinäkuuta 1862 saavutti Victorianjärven Niiliä pitkin.[19] Lopulta Henry Morton Stanley varmisti Speken havainnon lopullisesti tutkimusretkellään 1874–1877.[3]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin eläimistöön kuuluvat yhä jo muinaisen Egyptin piirtokirjoituksesta ja jumalistosta tutut pillerinpyörittäjä, käärmekotka, arohiirihaukka, harjalintu, pikkukorppikotka ja egyptinkobra. Kokonaan tai suurelta osalta jokea kadonneita ovat niilinkrokotiili, afrikannorsu, leijona, vihermarakatti ja paviaani. Vedessä elää esimerkiksi kelttikaloja, kissakaloja ja niilintilapiaa. Iibistä ei enää tavata Egyptissä, mutta se elää yhä Saharan eteläpuolella. Šakaalia tavataan aavikon reunoilla.[20] Suddin suoalueella Sudanissa tavataan yli 400 muuttolintulajia.[21]

Niilin kasvillisuus vaihtelee paljon pohjoisesta etelään. Egyptissä kasvavat esimerkiksi tamariski ja akaasiat, joista suurin on niilinakaasia, sekä viljelyskasveista esimerkiksi taatelipalmu, banaani ja 1800-luvulla tuotu sokeriruoko. Assuanin padon eteläpuolella luonto muuttuu erilaiseksi. Sudanin rajalta Suddin soihin joen ympäristö on aavikkoa ja savannia. Rannoilla kasvaa palmuja, ja etelämmäksi kohti Ugandaa mentäessä kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi. Victorianjärven lähellä jokea ympäröivät viljelykset. Etiopiaan päin mentäessä kasvillisuus vaihtuu puoliaavikon pensaikosta metsiksi ja metsäisiksi ruohikkomaiksi. Ylängöillä lähellä joen alkulähdettä on pensaikkoa ja havumetsää.[22] Papyruskaisla, josta valmistettiin papyrusta, oli yleinen etenkin suistossa, mutta se on nyt kadonnut suurimmasta osasta Egyptiä. [23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Insight Guide: The Nile. APA Publications, 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Magdi M. El-Kammash, Harold Edwin Hurst, Charles Gordon Smith: Nile River 25.11.2015. Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.3.2015.
  2. a b Remy Melina: What's the World's Longest River? 21.5.2010. LiveScience. Viitattu 2.3.2015.
  3. a b c d Matt Williams: What Is the Longest River In The World? 30.1.2015. UniverseToday.com. Viitattu 2.3.2015.
  4. Maailman pisin joki onkin Amazon HS.fi. 18.6.2007.
  5. Maggie Tyson: What Is The Width Of The Nile River? Answers.com. Viitattu 2.3.2015.
  6. Mahmoud Abu-Zeid: Chapter 2. The river Nile: main water transfer projects in Egypt and impacts on egyptian agriculture United Nations University. Viitattu 2.3.2015.
  7. a b c The Cataract Nile and the Great Bend The University of Texas at Dallas, Remote Sensing Lab. Viitattu 3.3.2015.
  8. a b c The Nile River NELSAP, Nile Equatorial Lakes Subsidiary Action Program. Viitattu 3.3.2015.
  9. Insight Guide: The Nile 2010, s. 23.
  10. Insight Guide: The Nile 2010, s. 21.
  11. a b What are the Cataracts of the Nile? Wisegeek. Viitattu 3.3.2015.
  12. Insight Guide: The Nile 2010, s. 23.
  13. Insight Guide: The Nile 2010, s. 24.
  14. Insight Guide: The Nile 2010, s. 24.
  15. The Nile Delta's Sinking Future 19.3.2010. Science. Viitattu 3.3.2015.
  16. Insight Guide: The Nile 2010, s. 24.
  17. Insight Guide: The Nile 2010, s. 19.
  18. Insight Guide: The Nile 2010, s. 29–31.
  19. Richard Cavendish: The Nile’s Source Discovered 2008. History Today. Viitattu 3.3.2015.
  20. Insight Guide: The Nile 2010, s. 178–179.
  21. Insight Guide: The Nile 2010, s. 23.
  22. Insight Guide: The Nile 2010, s. 125.
  23. Insight Guide: The Nile 2010, s. 179.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rive del Nilo Niilin varren elämää vuodelta 1911. Mykkäfilmi, varhainen värifilmi, 6 min