Niili

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niili
Niili Sudanissa kolmannen kataraktin kohdalla
Niili Sudanissa kolmannen kataraktin kohdalla
Alkulähde Victorianjärvi, Tanajärvi
Laskupaikka Niilin suisto, Välimeri
Maat Burundi, Egypti, Etelä-Sudan, Etiopia, Eritrea, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Ruanda, Sudan, Tansania, Uganda
Pituus 6 650 km
Alkulähteen korkeus 1 134 m
Virtaama 2 830 /s
Valuma-alue 3 400 000 km²

Niili (arab. النيل‎, al-nīl) on Afrikan mantereen koillisosassa virtaava noin 6 650 kilometriä pitkä joki. Sitä pidetään maailman pisimpänä jokena, ja sen viljaville rannoille syntyi aikoinaan Muinaisen Egyptin sivilisaatio.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joen nimi tulee kreikan sanasta Neilos, joka on mahdollisesti peräisin seemiläisestä sanajuuresta nahal, joka tarkoittaa jokilaaksoa.[1]

Pituus ja leveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin tarkkaa pituutta ei ole helppo määritellä, mutta yleinen arvio on 6 650 kilometriä. Niiliä pidetään yleisesti nykyisin maailman pisimpänä jokena.[2][1][3] Joidenkin 2000-luvulla tehtyjen mittausten valossa pisin joki olisi kuitenkin Amazon, joka on myös vesimäärältään yli 40 kertaa Niiliä suurempi.[4] Tämä arvio ei ole kuitenkaan saanut yleistä hyväksyntää.[2]

Niili on leveimmältä kohdaltaan Edfussa 7,5 kilometriä leveä. Keskimäärin joki on 2,8 kilometriä leveä.[5] Niilin laakso on leveydeltään enimmillään 25 kilometriä.[6] Sudanin Manasirin autiomaassa hiekka yltää aivan joen partaalle.[7] Niilin valuma-alue kattaa kymmenesosan koko Afrikan pinta-alasta.[1]

Merkitys viljelyssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin vedet tekevät viljelyn mahdolliseksi sen rannoilla. Joillain alueilla sataa tarpeeksi paljon, mutta liian epäsäännöllisesti viljelyä ajatellen. Niili on myös tärkeä liikennereitti, joskaan ei enää nykyisin samassa määrin kuin entisinä aikoina.[1]

Niili on ollut muinaisen Egyptin sivilisaation elinehto, virran jokavuotisten tulvien lannoittaessa peltoja hedelmällisellä lietteellä. Nykyisenkin Egyptin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa elää Niilin laaksossa. Niilin laaksoon, padon pohjoispuolelle, eivät vuotuiset tulvat enää ulotu entiseen luonnon säätelemään malliin. Osan ravitsevasta lietteestä pelätäänkin pysähtyvän padon taakse Nasserin tekojärveen. Tulvasykli juontuu Sinisen Niilin suunnalta, missä Etiopian kuivat kaudet ja sadekaudet vuorottelevat.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Niilin alueesta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niili koostuu alkuosaltaan kahdesta päähaarasta, Valkoisesta Niilistä ja Sinisestä Niilistä, jotka yhdistyvät lähellä Sudanin pääkaupunkia Khartumia. Joet on nimetty niiden veden värin mukaan. Khartumin jälkeen Niiliin laskee vielä Atbarajoki.[8]

Valkoisen Niilin ja sitä kautta koko Niilin etäisin lähde on Kagerajoen sivujoki Ruvyironza Burundissa. Kagera virtaa Victorianjärveen, mistä Niili aloittaa 5 584 kilometrin matkansa Välimereen.[8]

Sininen Niili on päähaaroista lyhyempi. Se alkaa Tanajärveen virtaavasta lähteestä Etiopian ylängöltä 2 150 metrin korkeudesta.[8]

Niilin kataraktit

Kataraktit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptin Assuanin ja Sudanin Khartumin välillä on kuusi suurta kataraktia. Ne ovat nopeasti virtaavia kohtia, joissa veneillä kulkeminen on ollut lähes mahdotonta. Joki on kataraktien kohdalla matala, ja joessa on erikokoisia kivenlohkareita ja saaria. Kataraktit ovat syntyneet maankuoren noustessa geologisesti aktiivisella alueella. Vaikeakulkuisuutensa seurauksena kataraktien väleissä on ollut aikoinaan erilliset kuningaskunnat.[9]

Katarakteista käytetään järjestysnumeroita, jotka kasvavat pohjoisesta etelään eli vastavirtaan. Kuuden suurimman kataraktin lisäksi joessa on useita pienempiä matalikkoja, jotka eivät usein ole kovin pitkäikäisiä. Ensimmäinen eli pohjoisin katarakti sijaitsee Egyptissä, muut Sudanissa.[9] Toinen katarakti on jäänyt kokonaan Nasserin tekojärven alle.[7]

Kataraktit on täytynyt ylittää vastavirtaan vetämällä venettä jokea ylös. Vaikeimpien kataraktien ylittäminen on onnistunut silloinkin vain kesäisten tulvien aikana. Viides ja kuudes katarakti voidaan ylittää ympäri vuoden.[7]

Padot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilissä on useita patoja. Vuodesta 1843 alkaen suiston lähelle on rakennettu ohjauspatoja, joilla yläjuoksun kastelukanaviin saadaan nousemaan vettä. Assuaniin Etelä-Egyptiin ensimmäinen pato rakennettiin 1899–1903. Vuosina 1959–1970 rakennettiin suuri Assuanin pato kuusi kilometriä aiemman padon yläjuoksulle. Pato on 3,83 kilometrin pituinen. Se mahdollistaa Niilin vuotuisten tulvien säätelyn ja tuottaa samalla sähköenergiaa. Padon taakse on muodostunut 500 kilometriä pitkä Nasserin tekojärvi.[1]

Suisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin alajuoksu ja suisto
Pääartikkeli: Niilin suisto

Niili laskee Välimereen Egyptissä satoja kilometrejä leveänä monihaaraisena jokisuistona. Niilin suisto on ylivoimaisesti Egyptin ravinteikkainta viljelymaata.

Assuanin padon rakentamisen jälkeen Niilin suistoon ei enää tule lietettä entiseen tapaan, minkä seurauksena eroosio ja maan vajoaminen ovat voimistuneet suiston alueella. Jos lisäksi merenpinta nousee ilmastonmuutoksen seurauksena, meri saattaa vallata suiston ja estää maanviljelyn.[10]

Merkittäviä asutuskeskuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin uskotaan olleen olemassa jossain muodossa 25 miljoonan vuoden ajan. Nykyisen käsityksen mukaan Niili oli miljoonia vuosia sitten huomattavasti nykyistä pidempi ja alkoi Tanganjikajärvestä, mutta Virungan tulivuorenpurkaukset Ruandassa ovat muuttaneet sen virtauksia. Vuosien 8000–1000 eaa. välillä Niilillä oli kolmaskin suuri sivujoki, Keltainen Niili. Se alkoi Tšadista ja yhtyi Niiliin Khartumin ja Assanin välillä. Tästä joesta on säilynyt sen uoma, Wadi Howar.[3]

Antiikin ajan kreikkalaiset ja roomalaiset eivät onnistuneet pääsemään Etelä-Sudanin soiden läpi selvittämään Niilin lähteitä.[3] Brittiläinen löytöretkeilijä John Hanning Speke lähti Royal Geographical Societyn toimeksiannosta etsimään Niilin lähdettä 1856. Hän löysi eurooppalaisille siihen asti tuntemattoman Victorianjärven elokuussa 1858 ja esitti Britanniaan palattuaan sen olevan Niilin lähde. Todistaakseen asian sekä sen, että joki ei saa alkuaan Tanganjikajärvestä, Speke palasi Afrikkaan ja 28. heinäkuuta 1862 saavutti Victorianjärven Niiliä pitkin.[11] Lopulta Henry Morton Stanley varmisti Speken havainnon lopullisesti tutkimusretkellään 1874–1877.[3]

Biologisia huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät huomattavat eläinlajit on nimetty asuinjokensa mukaan, kuten niilinahven (Lates niloticus) ja niilinkrokotiili (Crocodylus niloticus). Niilissä kasvaa myös papyruskaisla (Cyperus papyrus), josta valmistettiin muinaisessa Egyptissä papyrusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Magdi M. El-Kammash, Harold Edwin Hurst, Charles Gordon Smith: Nile River 25.11.2015. Encyclopædia Britannica. Viitattu 2.3.2015.
  2. a b Remy Melina: What's the World's Longest River? 21.5.2010. LiveScience. Viitattu 2.3.2015.
  3. a b c d Matt Williams: What Is the Longest River In The World? 30.1.2015. UniverseToday.com. Viitattu 2.3.2015.
  4. Maailman pisin joki onkin Amazon HS.fi. 18.6.2007.
  5. Maggie Tyson: What Is The Width Of The Nile River? Answers.com. Viitattu 2.3.2015.
  6. Mahmoud Abu-Zeid: Chapter 2. The river Nile: main water transfer projects in Egypt and impacts on egyptian agriculture United Nations University. Viitattu 2.3.2015.
  7. a b c The Cataract Nile and the Great Bend The University of Texas at Dallas, Remote Sensing Lab. Viitattu 3.3.2015.
  8. a b c The Nile River NELSAP, Nile Equatorial Lakes Subsidiary Action Program. Viitattu 3.3.2015.
  9. a b What are the Cataracts of the Nile? Wisegeek. Viitattu 3.3.2015.
  10. The Nile Delta's Sinking Future 19.3.2010. Science. Viitattu 3.3.2015.
  11. Richard Cavendish: The Nile’s Source Discovered 2008. History Today. Viitattu 3.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]