Koordinaatit: 30°54′N, 31°7′E

Niilin suisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niilin suisto avaruudesta kuvattuna.

Niilin suisto on Niilin mukanaan kuljettaman maa-aineksen muodostama suisto Egyptissä. Nykyisin Niili laskee suistossa Välimereen kahtena haarana, Rosetta ja Damietta. Suisto on tiheään asuttua ja koko Egyptin väestöstä sen alueella asuu noin puolet.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niili kulkee Afrikan poikki 6 000 kilometrin matkalla laskien lopulta Välimereen Egyptissä. Laskupäässään se muodostaa suistoalueen eli deltan. Niilin suiso on suurin piirtein kolmion muotoinen ja leveimmillään noin 250 kilometriä.[1] Nykyisin joki haarautuu kahteen osaan, Rosettaan ja Damiettaan.[2] Suisto on muodostunut joen mukanaan kuljettamasta maa-aineksesta. Suistoalue on tasaista.[1] Suiston pohjoisosassa on useita murtovetisiä järviä, kuten Marout, Edku, Burullus ja Manzala.[2]

Niilin suiston ilmasto on välimerellinen ja suhteellisen leuto. Lämpötilat esimerkiksi Aleksandriassa eivät kesäisinkään tavallisesti kohoa yli 30 celciusasteen. Talvisin alueella tulee satieta, jotka saattavat ajoittain tulla myös rakeina.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niilin suisto tunnettiin historiallisesti soisena luonnontilaisena alueena. Esimerkiksi maanviljelys keskittyi pitkään ennemminkin Niilin laakson alueelle ylävirtaan päin. Muinaisessa Egyptissä suistoa pidettiin taloudellisesti vähämerkityksellisenä alueena. Maanviljelyksen sijaan alueella kasvatettiin karjaa. Alueelle muutti myös joitakin libyalaisia paimentolaisia. Alueen soita alettiin kuitenkin historian kuluessa kuivattaa, jolloin suiston merkitys kasvoi. Esimerkiksi joen useita haaroja suljettiin viljelymaan vapauttamiseksi. Joitakin haaroja myösliettyi umpeen. Herodotos mainitsee joen seitsemän haaraa nykyisen kahden sijaan. Suiston rannikkokaupungeista tuli myös Egyptin yhteys Välimeren meren kautta kulkevaan kauppaan. Vuonna 331 ennen ajanlaskun alkua perustettu Aleksandria kasvoi rannikkokaupungeista tärkeimmäksi. Muita historiallisesti mrerkittäviä satamia olivat esimerkiksi Rosetta ja Damietta. Nykyisin joen suisto on tihempään asuttua seutua, kuin joen yläjuoksu ja sillä asuu noin puolet Egyptin koko väestöstä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Andrei Sergejeff: ”Niilin laakso”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.
  2. a b Magdi M. El-Kammash Harold Edwin Hurst Charles Gordon Smith: Nile River - Physiography Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.6.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]