Uganda

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maata. Britannian kuninkaallisen laivaston risteilijästä katso HMS Uganda.
Ugandan tasavalta
Republic of Uganda
Jamhuri ya Uganda
Ugandan lippu Ugandan vaakuna
lippu vaakuna

Ugandan sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Yoweri Museveni

Pääkaupunki Kampala

Pinta-ala
– yhteensä 236 040 km² (sijalla 81)
– josta sisävesiä 15 %

Väkiluku (2014) 35 918 915[1] (sijalla 34)
– väestötiheys 119 / km²
– väestönkasvu 3,24[1] % (2014)

Viralliset kielet englanti, swahili

Valuutta Ugandan šillinki (UGX)

BKT (2013) sijalla 95
– yhteensä 54 370 miljoonaa USD[1]
– per asukas USD 1500 (PPP)

HDI (2012) 0.456[2] (sijalla 162)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 23,1 %
– teollisuus 26,9 %
– palvelut 50 %

Aikavyöhyke +3
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
Isosta-Britanniasta

9. lokakuuta 1962

Lyhenne UG

– ajoneuvot: UG
– lentokoneet: ?

Kansainvälinen
suuntanumero
+256

Motto Jumalan ja maani puolesta

Kansallislaulu Oh Uganda, Land of Beauty

Ugandan tasavalta eli Uganda on sisämaavaltio itäisessä Keski-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Kenia, Tansania, Ruanda, Kongon demokraattinen tasavalta ja Etelä-Sudan. Maan historia on ollut verinen Idi Aminin ja Milton Oboten hallintokausilla. Vuodesta 1986 maassa on ollut suhteellisen rauhallista.

Uganda on köyhä maa. Vuonna 2012 bruttokansantulo per asukas oli 440 USD (Atlas-menetelmä) ja ostovoimakorjattuna 1140 USD[3]. Ugandassa on asukkaita noin 36,35 miljoonaa[4]. Vuonna 2012 Uganda sijoittui UNDP:n inhimillisen kehityksen indeksillä 186:n tutkitun valtion joukosta sijalle 161[5].

Suurimmassa osassa Ugandaa on nykyisin rauhallista, ja maassa voi matkustaa melko vapaasti. Matkailu on voimakkaassa kasvussa[6]. Ugandan suurimpia matkailuvaltteja ovat luonnonkohteet ja villieläimet. Ugandassa on esimerkiksi mahdollista tavata harvinaisia vuorigorilloja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisten ja arabien saapuessa Ugandaan 1800-luvulla alueella oli joukko kuningaskuntia, joiden historian sanotaan ulottuvan 1500-luvulle. Suurin ja tärkein näistä oli Buganda.

Arabialaiset kauppiaat saapuivat maan itärannikolle 1830-luvulla. Heitä seurasivat 1860-luvulla brittiläiset valloittajat, jotka etsivät Niiliä. Protestanttiset lähetyssaarnaajat saapuivat maan itäosiin 1877 ja katoliset lähetyssaarnaajat 1879. Iso-Britannia otti maan itäosat haltuunsa ja liitti ne Itä-Afrikan kauppakomppaniaansa vuonna 1888 ja hallitsi niitä protektoraattinaan vuodesta 1894 eteenpäin. Vuonna 1914 britit ottivat haltuun loputkin nykyisen Ugandan alueesta, ja siitä tuli lopullisesti Ison-Britannian siirtomaa. Maa itsenäistyi 1962 ja sen johtoon nousi Apollo Milton Obote, joka hallitsi maata poikkeustilalailla vuodesta 1966.[7]

Vuonna 1971 maassa kaappasi vallan armeijan komentaja Idi Amin, joka perusti verisen sotilasdiktatuurin. Lähes 50 000 Ugandan aasialaista karkotettiin maasta syyskuussa 1972 ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Tuhansia Idi Aminin vastustajiksi epäiltyjä kidutettiin ja murhattiin. Epäilyttäväksi koettuja etnisiä ryhmiä vastaan käynnistettiin suoranainen kansanmurha. CIA:n arvion mukaan Amin oli vastuussa noin 300 000 vastustajansa kuolemasta.[1] Marraskuussa 1978 Idi Amin aloitti rajasodan Tansaniaa vastaan, mutta sota kääntyi nopeasti tappiolliseksi ja huhtikuussa 1979 Tansanian joukot marssivat Kampalaan pakottaen Aminin maanpakoon.[7]

Tansanian avustuksella valtaan nousi jälleen Apollo Milton Obote, jonka UPC-puolue voitti joulukuussa 1980 vaalit vaalivilppisyytösten saattelemana. Yoweri Musevenin johtama National Resistance Army (NRA) aloitti sisällissodan hallitusta vastaan helmikuussa 1981. Oboten hallitus vastasi verisellä tukahduttamispolitiikalla, väestönsiirroilla ja NRA:n kannattajiksi epäiltyjen joukkomurhilla. Musevenin hallituksen arvioiden mukaan Oboten terrori ja sisällissota vaati jopa 500 000 ugandalaisen hengen.[8] CIA:n arvio on viidesosa tästä.[1]

Heinäkuussa 1985 vallan kaappasi kenraali Tito Lutwa Okello ja Obote pakeni jälleen ulkomaille. Ugandan armeija, jonka sotilaat oli rekrytoitu paljolti Pohjois-Ugandasta, vetäytyi kuitenkin NRA:n joukkojen tieltä pohjoiseen ja tammikuussa 1986 Museveni saattoi julistautua presidentiksi.[7]

Musevenin johtaman NRM-liikkeen valtakaudella Ugandan talous ja ihmisoikeustilanne on kohentunut aikaisempaan verrattuna. Vuoden 2005 kansanäänestyksellä maahan hyväksyttiin monipuoluejärjestelmä ja vuonna 2006 pidettiin suhteellisen rehelliset vaalit, joissa opposition ehdokas Kizza Besigye sai 37,4 % äänistä. Musavani valittiin jatkokaudelle.[9]

LRA:n toimialueena olevat piirikunnat

Pohjois-Ugandassa toimi vuodesta 1986 Joseph Konyn johtama kapinaliike "Lord's Resistance Army" (LRA), jonka yhteiskuntapoliittinen agenda on hyvin häilyvä. Yhtäältä sen väitetään pyrkivän luomaan Raamatun kymmenelle käskylle pohjautuvan valtion Pohjois-Ugandaan, toisaalta se taistelee myös Musevenin hallintoa, etelän baganda-väestön ylivaltaa ja muita etnisiä ryhmiä vastaan. LRA:n tärkein kantava voima on kuitenkin silmitön väkivalta, tappaminen, raiskaukset, ryöstely ja siviilien terrorisointi. Järjestössä on uskonnollisen kultin piirteitä, ja sen johtaja on kertonut, miten henget puhuvat hänelle.[10]

LRA joutui poistumaan Ugandasta vuosina 2005 ja 2006.[11] Sen jälkeen LRA on toiminut Kongon demokraattisen tasavallan, Etelä-Sudanin ja Keski-Afrikan tasavallan alueilla. Loppuvuodesta 2013 Joseph Kony oleskeli Keski-Afrikan tasavallassa. [12]

Vuoden 2014 alussa vahvistettiin homoseksuaalisuuden kriminalisoiva laki.[7]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Museveni Entebbessä vuonna 2003.

Uganda on hallitusmuodoltaan tasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalein viideksi vuodeksi kerrallaan. Viimeksi vaalit pidettiin helmikuussa 2006. Vaalit voitti istuva presidentti Yoweri Kaguta Museveni, kun opposition pääehdokkaana oli Kizza Besigye.[9] Vaalit olivat teknisesti ottaen vapaat ja rehelliset, mutta vaaleihin johtanut prosessi ei ollut. Museveni aloitti oikeusprosessin Besigyeä vastaan maanpetos- ja raiskaussyyttein juuri ennen vaaleja.[13] Opposition kokouksia hajotettiin väkivalloin ja presidentin arvostelemista mediassa rajoitettiin.[14]

Presidentti nimittää pääministerin virkaansa. Parlamentissa on 303 paikkaa, joista 86:een eturyhmät (kuten naiset ja armeija) saavat valita edustajiaan. Lopuille paikoille valitaan edustajat viisivuotiskaudelle yleisillä vaaleilla, joissa jokaisella yli 18-vuotiaalla kansalaisella on äänioikeus.[1]

Tämänhetkinen presidentti on Yoweri Kaguta Museveni, varapresidentti Gilbert Bukenya ja pääministeri Apollo Nsibambi.[9]

Loppuvuodesta 2009 nousi maailmanlaajuinen kohu, kun Ugandan hallitus teki lakiesityksen, jossa homoseksuaalisuudesta olisi eräissä tilanteissa langetettu kuolemanrangaistus. Esityksen uskottiin saaneen pontta yhdysvaltalaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta.[15]


Ihmisoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaalien asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen homoseksuaalien gay pride -paraati järjestettiin Kampalassa elokuussa 2012. Homoseksuaalisuus on Ugandassa kielletty. Maassa on yritetty saada lakiin kuolemanrangaistusta homoseksuaalisuuden tietyistä ilmenemismuodoista.[16]


Hallinnolliset alueet ja suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittiläiset siirtomaaisännät jakoivat Ugandan neljään hallintoalueeseen: pohjoinen, itäinen, keskinen ja läntinen alue. Näistä keskinen alue kattoi Bugandan kuningaskunnan. Hallintoalueet oli jaettu 18 piirikuntaan, monesti heimorajoja pitkin. Neljän hallintoalueen luomisella pyrittiin lisäämään yhteistyötä naapuripiirikuntien välillä ja luomaan yhteisöllistä tunnetta esimerkiksi urheilussa.[17]

Ugandan hallintoalueet
Hallintoalue Suurin kaupunki Pinta-ala (km2) Väkiluku (1.7.2008)[18] Piirikuntia
Keskinen alue Kampala 61 403 7,7 miljoonaa 18
Itäinen alue Jinja 39 479 7,7 miljoonaa 26
Pohjoinen alue Gulu 85 392 6,6 miljoonaa 23
Läntinen alue Mbarara 55 277 7,5 miljoonaa 22

Nykyisin näillä neljällä hallintoalueella ei ole virallista asemaa,[19] vaan valtiota pienemmät yksiköt ovat piirikuntia, joita Ugandassa on nykyisin yhteensä kahdeksankymmentä.[1] Useita kymmeniä piirikuntia on perustettu 2000-luvulla. [20][21]

Vuoden 2010 väestöarvion mukaan maassa oli yksi miljoonakaupunki, pääkaupunki Kampala, ja kaksi yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia, Gulu (216 248 asukasta) ja Lira (182 762 asukasta).[22]

Maantiede, luonto ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ug-map.png

Uganda on sisämaavaltio, mutta sillä on yhteys muutamiin suuriin järviin kuten Victoriajärveen, Albertjärveen, Kyogajärveen ja Edwardjärveen. Uganda sijaitsee ylätasangolla, minkä vuoksi maan ilmasto on hieman viileämpi kuin monilla muilla päiväntasaajan läheisyydessä olevilla valtioilla. Viktoriajärvi toimii kosteuden lähteenä, joten ilmasto on myös kosteampi kuin lähialueilla. Sen rannoilla saadaan sadetta 1 500 mm vuodessa. Maan länsiosan vuorilla sataa yhtä paljon, sillä kosteat tuulet tuovat sateita Kongon puolelta. Muualla vuosittainen sademäärä jää tuhannen millimetrin alapuolelle. Lämpötilan vuodenaikaisvaihtelu on pientä; Kampalassa jokaisen kuukauden keskimääräinen päivän ylin on 25 ja 28 asteen välillä, yön alin 16-18 astetta. Vuoriston keskellä sijaitsevassa Kabalessa vastaavat lukemat ovat päivisin 22-24 ja öisin 9-11 astetta.[23]

Ugandan kautta kulkee Victoriajärven laskujoki, Victorian Niili, joka johtaa Albertjärveen ja jatkuu sieltä Albertin Niilin nimisenä Etelä-Sudanin rajalle. Nämä joet muodostavat Valkoisen Niilin yläjuoksun.

Murchisonin putoukset

Ugandassa on monia kansallispuistoja. Unescon maailmanperintökohde Bwindin kansallispuisto tunnetaan vuorigorillapopulaatiostaan, samoin Mgahingan kansallispuisto, jossa rauhoitettu alue jatkuu rajan takana Ruandan ja Kongon kansallispuistoissa. Toinen maailmanperintökohde Rwenzori-vuorten kansallispuisto sisältää Ugandan korkeimman vuoren. Elgonvuoren kansallispuistossa on sammunut tulivuori. Ne, samoin kuin Kidepolaakson kansallispuisto, tarjoavat henkeäsalpaavia maisemia. Kibalen kansallispuisto suojelee sademetsää. Murchisonin putousten kansallispuisto kattaa Niilissä olevan suuren vesiputouksen ympäristöineen. Kuningatar Elisabethin kansallispuisto suojaa monimuotoista afrikkalaista luontoa; siellä on virtahepoja, apinoita, leijonia ja suuria puhvelilaumoja. Myös Semlikin kansallispuistossa on monia luontotyyppejä savannista kosteikkoihin. Pieni Mburojärven kansallispuisto tunnetaan ruohonsyöjistään.[24][25]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Ugandan bruttokansantulo per asukas oli 440 USD (Atlas-menetelmä) ja ostovoimakorjattuna 1140 USD[26].

Luonnonvarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandalla on merkittäviä luonnonvaroja kuten hedelmällinen maaperä, säännölliset sateet ja suurehkot mineraalivarat (muun muassa kultaa, kuparia ja kobolttia).[27] Maan länsiosasta on löytynyt öljyä, ja vuoden 2009 löytöjen arvellaan olevan käytettävissä noin kolmen vuoden kuluttua.[28] Öljyvarojen hyödyntämisen epäillään rikastuttavan kansainvälisiä yhtiöitä enemmän kuin Ugandaa valtiona.[29] Korruptoituneen hallituksen epäillään tehneen sopimuksen, jossa valtio ottaa riskit mutta yrityksille taataan ainakin 35 % voittoa.[30]

Infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandan tieverkosto on huonokuntoinen. Suurimpien keskusten välillä on päällystetyt tiet, mutta niiden huono kunto hidastaa tyypillisesti matka-aikoja merkittävästi.

Maayhteydet naapurimaihin hoidetaan lähinnä linja-autoilla ja minibusseilla. Matka Kampalasta Nairobiin kestää 12-14 tuntia. Reitti Tansaniaan seurailee Viktoriajärven länsirantaa Bukobaan. Aiemmin Viktoriajärvellä on ollut matkustajalaivoja Ugandasta Tansaniaan, nykyisin vain rahtiliikennettä.[31]

Ugandassa on 35 lentokenttää, joista viiden kiitotiet on päällystetty, ja yhden kiitotie pitempi kuin kolme kilometriä. Tärkein kenttä on Entebben kansainvälinen lentoasema.

Järvillä on laivaväyliä; suurimmat satamakaupungit ovat Entebbe, Jinja ja Port Bell. Kapearaiteista rautatietä on rakennettu 1 244 kilometriä.[1] Rautatieyhtiön toiminta lakkasi 1990-luvun puolivälissä, mutta vuonna 2010 julkistettiin suunnitelmia joidenkin rataosuuksien avaamisesta rahtiliikenteelle.[32]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandalla on käytettävissään vesivoimaa. Sähkönjakelussa on jatkuvia katkoksia jopa pääkaupungissa Kampalassa. Epäluotettava sähkönjakelu on merkittävä hidaste talouden kehittymiselle. Sähköverkko ulottuu vain tärkeimpiin keskuksiin.

Viime vuosina Ugandassa on pyritty hyödyntämään aurinkovoimaa, mutta toistaikseksi aurinkopaneeleja käytetään hyvin pienten energiamäärien tuottamiseen (esimerkiksi kännykän lataaminen auringon avulla).

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muukin Afrikka, Uganda on hyötynyt merkittävästi matkapuhelinten kehittymisestä. Matkapuhelinverkot kattavat suurimman osan maasta ja puhelinten määrä on kasvanut nopeasti.

Vesi ja sanitaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmalla osalla ugandalaisista ei ole käytettävissä juoksevaa vettä eikä viemäröintiä. Monissa kylissä ei ole tarjolla puhdasta vettä eikä turvallisia käymälöitä. Tilanne on kuitenkin parantunut.

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maanviljelys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan tärkein elinkeino on maanviljely, joka työllistää noin 80 % väestöstä. Suurin osa, noin 65 %, viennin arvosta tulee kahvista. Uganda on Afrikan suurin robusta-kahvin tuottajamaa.[33] Kahvin maailmanmarkkinahintojen heilahtelu vaikuttaa maan talouteen.[1]

Korruptio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uganda on erittäin korruptoitunut maa. Tyypillinen esimerkki on se, että teiden varsilla seisoskelee tiheästi valkoasuisia poliiseja pysäyttämässä autoja ja vaatimassa lahjuksia. Yritysten on tyypillisesti voideltava virkamiehiä esimerkiksi lupa-asioiden hoitamiseksi. Myös poliitikot ovat korruptoituneita. Monet yritykset nimeävät korruption yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi, joka hidastaa Ugandan talouskehitystä.

Vuosina 2012-2013 Ugandan korruptio nousi otsikoihin kun maa joutui palauttamaan väärin käytettyjä kehitysapurahoja mm. Iso-Britannialle, Irlannille ja Norjalle.

Väestö ja terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nainen Ruwenzori-vuorelta

Ugandassa on noin 36,35 miljoonaa asukasta. Vuonna 2011 eliniänodote oli 58 vuotta.[34].

Väestönkasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandassa syntyvyys on erittäin korkea ja väestö kasvaa vauhdilla.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aids räjähti 1980-luvulla Ugandassa valtaisaksi terveysongelmaksi. Epidemiaa on pyritty rajoittamaan ABC-strategialla, johon kuuluvat pidättyvyys (Abstinence) ja uskollisuus (Be faithful) sekä (Condoms) kondomin käyttö. Näistä kahdella ensimmäisellä on suurempi hallituksen tuki; varsinkin alkuvuosina presidentti vastusti kondomien jakamista.[35] Strategian raportoitiin pienentäneen HIV-positiivisten aikuisten osuutta kolmanneksesta ensin 15 prosenttiin 1990-luvulla ja siitä alle viiden prosentin. Myöhemmin kampanjan onnistumista on pidetty ylimainostettuna, ja todettu, että osa sairaiden osuuden pienenemisestä johtuu kuolleisuudesta.[36] Aikuisten HIV-levinneisyys oli CIA:n mukaan 4,1 % vuonna 2003.[1] AIDS:iin liittyy edelleen leimautumisen pelko, joka haittaa hoitoon hakeutumista ja on jopa saanut vanhemmat välttämään lastensa hoitamista.[35]

Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ugandassa käytettiin alkoholia enemmän kuin missään muussa maailman maassa; puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna yli 19 litraa aikuista kohti.[37]


Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ugandan väestö jakautuu pääasiassa bantu-kansoihin, niloottiseen kielikuntaan kuuluviin kansoihin ja nilo-hamiittisiin kansoihin. Bantukielistä gandalla on eniten puhujia, noin neljä miljoonaa.[38]

Ugandan suurimmat kielet (yli 500 000 puhujaa Ugandassa)[38]
nimi puhujia vuosi pääasiallinen alue
Acholi 1,17 miljoonaa 2002 Pohjoisosa ja Sudan
Alur 617 000 2002 Luoteisosa ja Kongo
Aringa 589 000 1992 Luoteisosa
Chiga 1,58 miljoonaa 2002 Luoteisnurkka
Ganda 4,13 miljoonaa 2002 Kaakkoisosa
Konzo 609 000 2002 Lounaisosa
Lango 1,49 mijoonaa 2002 Keskiosa
Lugbara 797 000 2004 Luoteisosa, Kongo
Masaaba 1,12 miljoonaa 2002 Itäosa
Nyankole 2,33 miljoonaa 2002 Lounaisosa
Nyoro 667 000 2002 Länsiosa
Ruanda 764 000 2002 Lounaiset rajaseudut
Soga 2,06 miljoonaa 2002 Keskiosa
Teso 1,57 miljoonaa 2002 Itäosa, Kenia

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 ugandalaisista oli uskonnoltaan katolisia 42 %, protestantteja 42 %, muslimeja 12 % ja muita, eli esimerkiksi hinduja ja perinteisiä paikallisia uskontoja harjoittavia oli kolme prosenttia.[1] Idi Amin karkotti aasialaissyntyiset ugandalaiset 1972, ja silloin hindu- ja sikhiväestön määrä romahti. Aminin kukistumisen jälkeen intialaissyntyisiä afrikkalaisia on palannut Ugandaankin. Vuonna 1989 heitä arveltiin olevan 10 000, kun 1969 heitä oli 70 000.[39]


Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kadam -vuori Ugandassa

Ugandan perinteinen kulttuuri noudattelee heimorajoja enemmän kuin valtion rajoja. Länsi-Ugandan sademetsissä elää pygmikansoja, joilla on oma kulttuurinsa. Pohjoisessa ja idässä on niloottiseen kielikuntaan kuuluvia heimoja, muualla bantuheimoja. Jokaisella ryhmällä on omia eeppisiä kansanlaulujaan, joiden tarinat välittyvät sukupolvelta toiselle.[40]

Tunnettu ugandalainen kirjailija ja runoilija Okot p'Bitek (1931–1980) kirjoitti luon kielellä laajoja runoelmia, jotka hän itse käänsi myös englanniksi. Monet hänen teoksistaan ovat satiirisia monologeja, jotka käsittelevät eurooppalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin kohtaamisia.[41]

Noituuteen luottaminen on yleistä Ugandassa. Kyselyjen mukaan 80 % väestöstä on pyytänyt noidilta neuvoa. Vuonna 2009 rekisteröitiin 123 ihmistä uhratun noituuteen liittyviin tarkoituksiin. Tässä oli kahdeksan prosentin nousua vuodesta 2008. Ihmisten uhrausten tavoitteena on etupäässä nopea rikastuminen.[42]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uganda on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1956 alkaen. Se on saavuttanut olympiamitaleja kahdessa eri urheilumuodossa, yleisurheilussa ja nyrkkeilyssä. Maan ensimmäinen olympiavoittaja on miesten 400 metrin aitajuoksun Münchenin 1972 kisoissa voittanut John Akii-Bua.[43]. Lontoon 2012 kisoissa Stephen Kiprotich voitti maratonjuoksun.

Ugandan jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Afrikan-mestaruuskilpailujen lopputurnauksessa Uganda oli toinen vuonna 1978[44] ja neljäs vuonna 1962.[45]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k World Factbook CIA. Viitattu 30.3.2008.
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. graph GNI per capita, Countries, World Bank (englanniksi)
  4. World Development Indicators, Uganda, World Bank (englanniksi)
  5. http://hdr.undp.org/en/statistics/
  6. Tourism in Uganda, World Bank (englanniksi)
  7. a b c d Uganda Timeline BBC News
  8. Julian Marshall: Obituary : Milton Obote 12.11. 2005. The Guardian. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  9. a b c Backgrounnd Note (Previous editions) 2011. US Department of State. Viitattu 25.8.2013.
  10. Uganda rebel leader breaks silence Joseph Konyn haastattelu, BBC 2006
  11. Uganda country profile by BBC Uganda, BBC 2013
  12. Huusko, Jukka: Loppuun ajettu Kony. HS, 23.11.2013. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.12.2013.
  13. Uganda's Besigye cleared of rape BBC 2006
  14. Rwanda: Media Censorship Will Breed Resentment 11.8.2010. AllAfrica.
  15. Uganda ryhtyi perumaan homojen kuolemantuomioita 7.1.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.10.2010.
  16. Guardian
  17. Naggaga M.: Uganda: District Creation Craze Contradicts Dream of East African Federation 3.8.2010. Monitor / All Africa.
  18. Uganda: Regions and Principal Towns Citypopulation
  19. Can Uganda’s economy support more districts? New Vision 2005
  20. Evolution of Uganda’s districts 2009. The Independent, Uganda. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  21. Uganda Districts Portal Uganda Online
  22. Uganda: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer. Viitattu 15.8.2010
  23. Uganda Country Guide (arkistoitu linkki) BBC Weather. Viitattu 9.4.2014.
  24. Uganda National Park Safaris 2008. Uganda National Parks. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  25. National Parks Uganda Wildlife Authority (kartta)
  26. graph GNI per capita, Countries, World Bank (englanniksi)
  27. Uganda aims to exploit its rich resources 2/2008. Entreprenour.com.
  28. Fresh Uganda oil find ‘Africa’s biggest’ 9.1.2010. The Times. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  29. Uganda oil contracts give little cause for optimism 18.1.2010. Guardian. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  30. East Africa oil boom centers on Uganda UPI 26.3.2010
  31. Uganda Travel Information LonelyPlanet. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  32. Railway Revival Planned 9.1.2010. IPS News Uganda. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  33. Ugandan Coffee: wilting under pressure? The New Agriculturist.
  34. World Development Indicators, Uganda, World Bank (englanniksi)
  35. a b Aids in Uganda AVERT. Viitattu 15.8.2010.
  36. Is Uganda's HIV prevention success story 'unravelling'? 2006. AIDS Map. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  37. FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  38. a b Lewis, M. Paul (ed.): Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International, 2009. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.8.2010). (englanniksi)
  39. Uganda - Ethnic Groups University of Pennsylvania.
  40. People and cultures of Uganda Uganda Travel Guide. Viitattu 15.8.2010. (englanniksi)
  41. Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: Okot p'Bitek 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto.
  42. Les sacrifices humains, le travers meurtrier de la sorcellerie RFI 25.2.1010 (ranskaksi)
  43. John Akii-Bua, 47, Is Dead; Ugandan Won Olympic Gold NY Times 1997
  44. African Nations Cup 1978 www.rsssf.com (englanniksi)
  45. African Nations Cup 1962 www.rsssf.com (englanniksi)