Kansainyhteisö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kansainyhteisö
Kansainyhteisön logo
Kansainyhteisön logo
Perustettu 19. marraskuuta 1926
Päämaja Marlborough House, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Jäsenet 54 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti
Kansainyhteisön päämies Elisabet II
Aiheesta muualla
Sivusto

Kansainyhteisö (engl. Commonwealth of Nations, vuodet 1926–1949 Brittiläinen kansainyhteisö) on Britannian ja sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Jäsenmaiden joukossa on myös kaksi maata, Mosambik ja Ruanda, joilla ei ole brittiläistä siirtomaataustaa.[1]

Organisaatio ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainyhteisö poikkeaa monista muista kansainvälisistä järjestöistä siinä, ettei sillä ole peruskirjaa eikä virallisia sääntöjä. Jäsenmaita sitovat yhteen yhteiset perinteet, instituutiot sekä taloudelliset siteet. Järjestön toiminta perustuu pitkälti sen jäsenten välisiin yhteisneuvotteluihin.[2] Yhteisön mailla ei ole valtaa puuttua toistensa asioihin, eivätkä yhteisön maat toimi yhdessä esimerkiksi ulkopoliittisissa kysymyksissä.

Kansainyhteisön päämies on Britannian monarkki, jonka tehtävä on lähinnä symbolinen. Hän on myös 16 jäsenvaltion valtionpäämies.[3] Kansainyhteisön keskeisin elin on jäsenvaltioiden hallitusten päämiesten tapaaminen, joka järjestetään kahden vuoden välein.[2] Sen yhteydessä eri valtioiden johtajat voivat keskustella yhteisistä haasteista ja asettaa uusia tavoitteita.[3]

Pääsihteerin johtama Kansainyhteisön sihteeristö järjestää järjestön toimintaa ja pyrkii pitämään yllä jäsenvaltioiden suhteita.[2] Sihteeristö toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa päämiesten tapaamisen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa. Sihteeristön toimisto on Lontoossa Marlborough Housessa. Hallituksen päämiehet valitsevat pääsihteerin, joka voi istua maksimissaan kaksi nelivuotista kautta.[3] Sihteeristö vastaa hallintoneuvostolle, jossa istuu jäsenvaltioiden Britannian korkeat edustajat.[2]

Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II hallitsee myös suoranaisena valtionpäämiehenä Commonwealth realm -nimellä tunnettuja Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä Antigua ja Barbudaa, Australiaa, Bahamaa, Belizea, Kanadaa, Grenadaa, Jamaikaa, Uutta-Seelantia, Papua-Uutta-Guineaa, Saint Kitts ja Nevisiä, Saint Luciaa, Saint Vincent ja Grenadiineja, Salomonsaaria ja Tuvalua.

Yhteisön tehtävänä on kehittää jäsentensä demokratiaa sekä koordinoida kehitysyhteistyötä rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä johtamalla esimerkiksi koulutushankkeita. Kansainyhteisön maiden parhaat urheilijat puolestaan osallistuvat joka neljäs vuosi Kansainyhteisön kisoihin, joissa järjestetään kilpailuja useissa lajeissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainyhteisö perustettiin Westminsterin säädöksellä vuonna 1931, kun brittiläinen imperiumi alkoi vähitellen murtua ja koska aikaisemmin Britannian hallitsemien alueiden välinen suhde tarvitsi uuden organisaation.[4] Imperiumi oli 1800-luvun lopulla alkanut asettaa siirtomaidensa johtoon hallintoelimiä, jotka toimisivat itsenäisti sisäpolitiikassa. Ne saivat hiljalleen lisää autonomiaa. Vuoden 1926 Imperiumin konferenssi oli julkistanut jokaisen siirtomaahallituksen autonomiseksi toimijaksi. Konferenssin päätöksen mukaan kaikilla oli yhtäläinen asema brittiläisen imperiumin sisällä, ja kaikkia yhdisti uskollisuus Britannian kruunua kohtaan.[2]

Westminsterin säädös vahvisti lopullisesti Kanadan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin aseman Britannian kanssa samanarvoisina, itsenäisinä valtioina (ns. dominio-status). Myöhemmin Kansainyhteisöön ovat liittyneet useimmat muutkin Britannian entiset siirtomaat sitä mukaa, kun ne ovat itsenäistyneet.

Kansainyhteisöä kutsuttiin Brittiläiseksi Kansainyhteisöksi vuoteen 1949 asti, jolloin Lontoon julistus pudotti sanan ’brittiläinen’ pois nimestä. Intia oli sitä ennen ilmoittanut muuttavansa valtiomuotonsa tasavallaksi, mikä oli ollut vastoin Kansainyhteisön silloisia sääntöjä.[2] Lontoon julistuksen jälkeen yhteisön säännöt hyväksyivät jäsenvaltioksi myös tasavallat, sillä niiden valtionpäämiehenä ei enää välttämättä tarvinnut olla Britannian monarkki. Jäsenvaltion tarvitsi vain hyväksyä monarkki Kansainyhteisön johtajana.[4]

Kansainyhteisö kasvoi merkittävästi 1960–1980-lukujen aikana, kun monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja liittyivät järjestöön. Kansainyhteisön sihteeristö perustettiin vuonna 1965, jolloin järjestössä oli 21 jäsenvaltiota. Vuonna 1970 jäseniä oli 31 ja vuonna 1980 jo 44. Viideskymmenes jäsen liittyi vuonna 1990.[5]

Jäsenvaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainyhteisön jäsenvaltiot sinisellä, entiset jäsenvaltiot oranssilla

Vuonna 2020 Kansainyhteisössä oli 54 jäsenvaltiota, joista kaikki paitsi kaksi Afrikan valtiota (Ruanda ja Mosambik) ovat aikoinaan olleet osana brittiläistä imperiumia.[1]

Nykyiset jäsenvaltiot ovat:

  1.  Antigua ja Barbuda
  2.  Australia
  3.  Bahama
  4.  Bangladesh
  5.  Barbados
  6.  Belize
  7.  Botswana
  8.  Brunei
  9.  Dominica
  10.  Etelä-Afrikka
  11.  Fidži
  12.  Gambia
  13.  Ghana
  14.  Grenada
  15.  Guyana
  16.  Intia
  17.  Jamaika
  18.  Kamerun
  19.  Kanada
  20.  Kenia
  21.  Kiribati
  22.  Kypros
  23.  Lesotho
  24.  Malawi
  25.  Malesia
  26.  Malta
  27.  Mauritius
  28.  Mosambik
  29.  Namibia
  30.  Nauru
  31.  Nigeria
  32.  Pakistan
  33.  Papua-Uusi-Guinea
  34.  Ruanda
  35.  Saint Kitts ja Nevis
  36.  Saint Lucia
  37.  Saint Vincent ja Grenadiinit
  38.  Sambia
  39.  Samoa
  40.  Seychellit
  41.  Sierra Leone
  42.  Singapore
  43.  Salomonsaaret
  44.  Sri Lanka
  45.  Swazimaa
  46.  Tansania
  47.  Tonga
  48.  Trinidad ja Tobago
  49.  Tuvalu
  50.  Uganda
  51.  Uusi-Seelanti
  52.  Vanuatu
  53.  Yhdistynyt kuningaskunta

Kansainyhteisön kokoukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Päiväys Valtio Kaupunki Puheenjohtaja
1887 4. huhtikuuta – 6. toukokuuta  Britannia Lontoo Robert Gascoyne-Cecil
1894 28. kesäkuuta – 9. heinäkuuta  Kanada Ottawa Mackenzie Bowell
1897 24. kesäkuuta – 8. heinäkuuta  Britannia Lontoo Joseph Chamberlain
1902 30. kesäkuuta – 11. elokuuta
1907 15. huhtikuuta – 14. toukokuuta Henry Campbell-Bannerman
1911 23. toukokuuta – 20. kesäkuuta H. H. Asquith
1917 21. maaliskuuta – 27. huhtikuuta David Lloyd George
1918 12. kesäkuuta – 26. heinäkuuta
1921 20. kesäkuuta – 5. elokuuta
1923 1. lokakuuta – 8. marraskuuta Stanley Baldwin
1926 19. lokakuuta – 22. marraskuuta
1930 1. lokakuuta – 14. marraskuuta Ramsay MacDonald
1932 21. heinäkuuta – 18. elokuuta  Kanada Ottawa R. B. Bennett
1937 14. toukokuuta – 24. kesäkuuta  Britannia Lontoo Stanley Baldwin
(28. toukokuuhun asti)
Neville Chamberlain
(28. toukokuusta alkaen)
1944 1.–16. toukokuuta 1944  Britannia Lontoo Winston Churchill
1946 23. huhtikuuta 1946 – 25. toukokuuta 1946 Clement Attlee
1949 22.–29. huhtikuuta 1949
1951 2.–12. tammikuuta 1951
1952 28. helmikuuta – 12. joulukuuta 1952 Winston Churchill
1953 3.–9. kesäkuuta 1953
1955 31. tammikuuta – 9. helmikuuta
1956 27. kesäkuuta – 6. heinäkuuta Anthony Eden
1957 26. kesäkuuta – 5. heinäkuuta Harold Macmillan
1960 3.–13. toukokuuta
1961 8.–17. maaliskuuta
1962 10.–19. syyskuuta
1964 8.–15. heinäkuuta Alec Douglas-Home
1965 17.–25. kesäkuuta 1965 Harold Wilson
1966 (tammikuussa) 10.–12. tammikuuta  Nigeria Lagos Abubakar Tafawa Balewa
1966 (syyskuussa) 6.–15. syyskuuta  Britannia Lontoo Harold Wilson
1969 7.–15. tammikuuta
1971 14.–22. tammikuuta Lee Kuan Yew
1973 2.–10. elokuuta  Kanada Ottawa Pierre Trudeau
1975 29. huhtikuuta – 6. toukokuuta  Jamaika Kingston Michael Manley
1977 8.–15. kesäkuuta  Britannia Lontoo James Callaghan
1979 1.–7. elokuuta  Sambia Lusaka Kenneth Kaunda
1981 30. syyskuuta – 7. lokakuuta  Australia Melbourne Malcolm Fraser
1983 23.–29. marraskuuta  Intia New Delhi Indira Gandhi
1985 16.–22. lokakuuta  Bahama Nassau Lynden Pindling
1986 3.–5. elokuuta  Britannia Lontoo Margaret Thatcher
1987 13.–17. lokakuuta  Kanada Vancouver Brian Mulroney
1989 18.–24. lokakuuta  Malesia Kuala Lumpur Mahathir Mohamad
1991 16.–21. lokakuuta  Zimbabwe Harare Robert Mugabe
1993 21.–25. lokakuuta  Kypros Limassol George Vasiliou
1995 10.–13. marraskuuta  Uusi-Seelanti Auckland Jim Bolger
1997 24.–27. lokakuuta  Britannia Edinburgh Tony Blair
1999 12.–14. marraskuuta  Etelä-Afrikka Durban Thabo Mbeki
2002 2.–5. maaliskuuta  Australia Coolum Beach John Howard
2003 5.–8. joulukuuta  Nigeria Abuja Olusegun Obasanjo
2005 25.–27. marraskuuta  Malta Valletta Lawrence Gonzi
2007 23.–25. marraskuuta  Uganda Kampala Yoweri Museveni
2009 27.–29. marraskuuta  Trinidad ja Tobago Port of Spain Patrick Manning
2011 28.–30. lokakuuta  Australia Perth Julia Gillard
2013 15.–17. marraskuuta  Sri Lanka Colombo Mahinda Rajapaksa
2015 27.–29. marraskuuta  Malta Valletta Joseph Muscat
2018 19.–20. huhtikuuta  Britannia Lontoo Theresa May
2022 ilmoitetaan  Ruanda Kigali ilmoitetaan[6]

Pääsihteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsihteeri Virka-aika Valtio
Arnold Smith kesäkuu 1965 – 30. tammikuuta 1975  Kanada
Shridath Ramphal 1. heinäkuuta 1975 – 30. kesäkuuta 1990  Guyana
Emeka Anyaoku 1. heinäkuuta 1990 – 3. huhtikuuta 2000  Nigeria
Don McKinnon 3. huhtikuuta 2000 – 1. huhtikuuta 2008  Uusi-Seelanti
Kamalesh Sharma 1. huhtikuuta 2008 – 1. huhtikuuta 2016  Intia
Patricia Scotland 1. huhtikuuta 2016 –  Britannia /  Dominica

Päämiehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päämies Virkakausi
Yrjö VI King George VI of England, formal photo portrait, circa 1940-1946.jpg 28. huhtikuuta 1949 6. helmikuuta 1952
Elisabeth II Elizabeth II greets NASA GSFC employees, May 8, 2007 edit.jpg 6. helmikuuta 1952 virassa

Puheenjohtajat (vuodesta 1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestys Puheenjohtaja Valtio Virkakausi Monarkki
1 Thabo Mbeki  Etelä-Afrikka 12. marraskuuta 1999 2. maaliskuuta 2002 Elisabeth II
2 John Howard  Australia 2. maaliskuuta 2002 5. joulukuuta 2003
3 Olusegun Obasanjo  Nigeria 5. joulukuuta 2003 25. marraskuuta 2005
4 Lawrence Gonzi  Malta 25. marraskuuta 2005 23. marraskuuta 2007
5 Yoweri Museveni  Uganda 23. marraskuuta 2007 27. marraskuuta 2009
6 Patrick Manning  Trinidad ja Tobago 27. marraskuuta 2009 25. toukokuuta 2010
7 Kamla Persad-Bissessar[7] 26. toukokuuta 2010[7] 28. lokakuuta 2011
8 Julia Gillard  Australia 28. lokakuuta 2011 27. kesäkuuta 2013
9 Kevin Rudd 27. kesäkuuta 2013 18. syyskuuta 2013
10 Tony Abbott 18. syyskuuta 2013 15. marraskuuta 2013
11 Mahinda Rajapaksa  Sri Lanka 15. marraskuuta 2013 9. tammikuuta 2015
12 Maithripala Sirisena 9. tammikuuta 2015 27. marraskuuta 2015
13 Joseph Muscat  Malta 27. marraskuuta 2015 19. huhtikuuta 2018
14 Theresa May  Britannia 19. huhtikuuta 2018 24. heinäkuuta 2019
15 Boris Johnson 24. heinäkuuta 2019 virassa

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BBC: Rwanda becomes a member of the Commonwealth
  2. a b c d e f Commonwealth Encyclopedia Britannica. 27.7.2021. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  3. a b c Fast Facts: The Commonwealth (pdf) 4/2020. Commonwealth Secretariat. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  4. a b Matt Rosenberg: Commonwealth of Nations ThoughtCo. 17.1.2020. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  5. Norman Hillmer & W. David McIntyre: Commonwealth The Canadian Encyclopedia. 23.1.2022. Historica Canada. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  6. New date announced for Commonwealth Heads of Government Meeting 31.1.2022. Commonwealth Secretariat. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  7. a b Staff writer. "Kamla now Commonwealth Chair", 29 May 2010. Luettu 29 May 2010. “The position she has inherited from former prime minister Patrick Manning following the nation’s hosting of the Commonwealth Heads of Government Meeting in November, 2009. In a statement issued yesterday, the Royal Commonwealth Society congratulated Persad-Bissessar on her appointment as Prime Minister and also praised the conduct of her election campaign.” 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]