Robert Mugabe

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Robert Mugabe
Robert Mugabe May 2015 (cropped).jpg
Zimbabwen 2. presidentti
31. joulukuuta 198721. marraskuuta 2017
Pääministeri Morgan Tsvangirai
Varapresidentti Simon Muzenda
Joice Mujuru
Edeltäjä Canaan Banana
Seuraaja Emmerson Mnangagwa
Zimbabwen 1. pääministeri
18. huhtikuuta 198031. joulukuuta 1987
Edeltäjä Abel Muzorewa (Zimbabwe-Rhodesian pääministerinä)
Seuraaja Morgan Tsvangirai (2009)
Sitoutumattomien maiden liikkeen 10. pääsihteeri
6. syyskuuta 19867. syyskuuta 1989
Edeltäjä Zail Singh
Seuraaja Janez Drnovšek
Tiedot
Syntynyt 21. helmikuuta 1924 (ikä 93)
Etelä-Rhodesian vuosina 1923–1953 käytössä ollut lippu. Salisbury, Etelä-Rhodesia
Puolue ZANU-PF (1987–)
ZANU (1963–1987)
ZAPU (1961–1963)
Kansallisdemokraattinen puolue (1960–1961)
Puoliso (1) Sally Hayfron (aviol. 19311992)
(2) Grace Mugabe (aviol. 1996–)
Uskonto roomalaiskatolisuus
Allekirjoitus Signature of Robert Mugabe clear.svg

Robert Gabriel Mugabe (s. 21. helmikuuta 1924) on zimbabwelainen poliitikko. Hän toimi pääministerinä 1980–1987 ja maan järjestyksessään toisena presidenttinä 1987–2017. Hän erosi presidentin tehtävästä 21. marraskuuta 2017.[1] 15. marraskuuta 2017 armeija oli asettanut hänet kotiarestiin.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mugabe kasvoi lähellä Salisburya, Zimbabwessa. Mugabe kävi jo varhain jesuiittojen koulua.[3] Hän valmistui 1952 Etelä-Afrikasta Fort Haren yliopistosta, jossa opiskeli stipendillä. Mugabe on pätevöitynyt opettaja ja opetti valmistuttuaan Sambiassa (19551958) ja Ghanassa (19581960). BBC:n mukaan hän on suorittanut kaikkiaan seitsemän yliopistotutkintoa, osan etäopiskeluna, kaksi niistä vankila-aikoinaan. Aloina ovat hallinto, oikeustiede, luonnontieteet ja pedagogiikka.[4] Zimbabwelainen sivusto listaa Mugaben suorittaneen hallinto- ja kasvatustieteiden tutkintonsa Etelä-Afrikan UNISA-yliopistolla ja laki- ja taloustieteen opintonsa Lontoon yliopiston etäkursseina. Lisäksi hän on saanut yksitoista kunniatohtorin arvonimeä, joista kolme on myöhemmin peruttu.[3]

Mugabe palasi Etelä-Rhodesiaan vuonna 1960, jolloin hän oli omaksunut marxilaisuuden. Hän perusti Joshua Nkomon kanssa kansandemokraattisen puolueen, josta tuli myöhemmin Zimbabwen afrikkalainen kansojen liitto (ZAPU), jonka Ian Smithin valkoinen hallitus välittömästi kielsi. Mugabe lähti ZAPU:sta vuonna 1963 ja liittyi monikansalliseen ZANUun (Zimbabwen afrikkalainen kansallinen unioni). Pastori Ndabaningi Sithole nimitti Mugaben ZANUn pääsihteeriksi. ZANU sai vaikutteita panafrikkalaisuudesta ja maolaisuudesta, kun taas ZAPU oli Neuvostoliiton tukema kansallisen vapautuksen järjestö.

Mugabe pidätettiin vuonna 1964, ja hän vietti kymmenen vuotta vankilassa, jona aikana hän opiskeli. Vapauduttuaan vuonna 1973 Mugabe matkusti Portugalin Mosambikiin, josta käsin johti kiinalaisten rahoittamaa ZANUn armeijaa sisällissodassa valkoista rotusortohallitusta vastaan.

Mugaben johtamana poliittisena puolueena on ZANU:n pohjalle luotu ZANU-PF (PF lyhennys sanoista Patriotic Front). Tähän on myös ZAPU integroitunut.

Vuoden 2008 vaalit olivat ensimmäiset, joissa Mugaben asema valtionpäämiehenä oli todellisen uhan alla. Mugabe voitti vaalit; opposition ehdokas luopui ehdokkuudesta ennen toista kierrosta.

Lokakuussa 2017 WHO nimitti Mugaben ”hyväntahdonlähettilääksi avustamaan taistelussa tauteja vastaan”.[5] WHO:n puheenjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus oli aikaisemmin ylistänyt Zimbabwea sen sitoutumisesta julkiseen terveydenhuoltoon. Nimitystä arvostelivat useat järjestöt, maan oppositio ja Britannian hallitus.[6] Yleisradion uutisten mukaan Zimbabwen terveydenhuolto on romahtanut Mugaben valtakaudella. Päivää myöhemmin WHO perui nimityksen.[5]

Maareformi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mugaben tullessa pääministeriksi 70 % maan viljelymaasta oli valkoisten uudisasukkaiden hallussa. Ennen vuosituhannen vaihdetta Mugabe toteutti suuria uudistuksia, joiden myötä valkoiset maanviljelijät karkotettiin maasta ja tilat siirrettiin mustien kansalaisten haltuun. Tämän jälkeen Zimbabwe on kärsinyt suurista ravinnontuotanto-ongelmista ja suoranaisesta nälänhädästä. Pirstottujen suurtilojen uusilla omistajilla on harvoin ollut viljelykokemusta tai varoja lannoitteitten tai maatalouskoneitten hankkimiseen, mikä on johtanut maataloustuotannon romahtamiseen.

Vuonna 2005 Mugabe ajoi arviolta 700 000 ihmistä kodeistaan ja työpaikoiltaan. Teon motiivina arvellaan olleen ehkäistä protesteja, jotka kytevät Mugaben ajettua maan talouden kaaokseen.[7]

Oppositio ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannia ja zimbabwelaiset katoliset piispat syyttivät Mugabea Zimbabwen valkoisen väestön sortamisesta.[8][9] Mugaben kritisoijat sanovat hänen olevan huono roolimalli muulle epävakaalle Afrikalle.[10] The Economistin Afrikan version toimittaja Robert Guest sanoo, että Mugabe oli syyllinen Zimbabwen talouden romahtamiseen.[11] Mugabe syytti maan ongelmista imperialismia.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]