Tämä on lupaava artikkeli.

Botswana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Botswanan tasavalta
Republic of Botswana
Lefatshe la Botswana
Botswanan lippu Botswanan vaakuna

Botswanan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Botswanan sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Mokgweetsi Masisi
Pääkaupunki Gaborone (244 107 as.[1])
Muita kaupunkeja Francistown (102 444 as.[1])
Mogoditshane (88 098 as.[1])
Pinta-ala
– yhteensä 600 370 km² (sijalla 44)
– josta sisävesiä 2,5 %
Väkiluku (2022) 2 346 179 (sijalla 144)
– väestötiheys 3,9 / km²
– väestönkasvu 1,4 % (2022)
Viralliset kielet englanti (virallinen), tswana (kansalliskieli)
Valuutta pula (BWP)
BKT (2012)
– yhteensä 32 060 mil. USD (PPP)[2] (sijalla 112)
– per asukas 17 100 USD
HDI (2019) 0,735 [3] (sijalla 100)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,1[4] %
– teollisuus 25[4] %
– palvelut 63[4] %
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta

30. syyskuuta 1966
Lyhenne BW
– ajoneuvot: BW
– lentokoneet: A2
Kansainvälinen
suuntanumero
+267
Motto Pula (Sade)
Kansallislaulu Fatshe leno la rona
Edeltäjä(t)  Betšuanamaa
(1885–1966)

Botswanan tasavalta eli Botswana on noin 2,3 miljoonan asukkaan sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Sen naapurit ovat Namibia lännessä, Sambia pohjoisessa, Zimbabwe idässä ja Etelä-Afrikka etelässä.[2] Botswana on afrikkalaisittain sangen vauras maa, eikä siellä ole köyhyyttä ja nälkää samassa mitassa kuin monissa muissa Afrikan maissa.[5] Talouskasvun perustana ovat timantit ja muut kaivannaiset.[6]

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botswana on kooltaan 1 100 kilometriä pohjoisesta etelään ja 960 kilometriä idästä länteen.[7] Sen rajanaapurit lännessä ja pohjoisessa ovat Namibia, koillisessa Sambia ja Zimbabwe sekä etelässä ja kaakossa Etelä-Afrikka. Kansainvälinen tuomioistuin määritteli Cuandojoessa kulkevan osuuden Namibian-vastaisesta rajasta.[8]

Botswana on pitkälti loivasti kumpuilevaa tasankoa, joka kohoaa kohti naapurimaiden ylänköalueita. Korkein kohta on 1 490 metriä, ja se sijaitsee maan kaakkoisosassa.[8] Kalaharin autiomaa peittää lähes 85 prosenttia Botswanan pinta-alasta. Autiomaan pohjoispuolella on Okavangojoen suistoalue[7] ja itäpuolella Makgadikgadin suolatasanko, joka on maailman laajimpia.[9] Idässä taas on omurambojen peittämää ylänköä, joka kohoaa 1 200 metriin ennen Limpopon laaksoa, joka puolestaan laskee vähitellen 900 metristä 500 metriin merenpinnan yläpuolelle.[10]

Botswanan pohjoisosassa on noin 10 000 neliökilometrin laajuinen Okavangon suisto. Suurin osa sinne saapuvasta vedestä haihtuu, mutta osa vedestä jatkaa Botetijokea pitkin Makgadikgadiin, jonne asti sitä pääsee toisinaan. Etelässä Botswanan rajajokina virtaavat Oranjen sivujoki Molopo sekä Limpopo ja sen sivujoet Notwane, Marico ja Shashe.[8]

Tsodilon kalliomaalaukset ovat Unescon maailmanperintökohde.[11]

Botswanan ilmasto on puolikuiva. Ilmastossa voi erotella kaksi pääkautta. Kuuma kesä kestää lokakuusta maaliskuuhun, ja vähäiset sateet ajoittuvat kesäpuolelle vuotta, yleensä marraskuun ja maaliskuun välille. Tämän kauden alkupuoliskolla iltapäivähelteet ovat kovat, mutta sateita odottavat puiden lehdet puhkeavat samanaikaisesti antaen tarpeellisen varjon. Talvi alkaa toukokuussa, kun ruoho vielä on vihreää. Yöt alkavat kylmetä ja päivät ovat raikkaita ja aurinkoisia. Etelässä ja lännessä on yleisesti ottaen kuivempaa kuin pohjoisessa ja idässä. Oheinen Francistownin ilmastotaulukko kuvaa maan kosteampaa pohjois- ja itäosaa. Lännessä sademäärä jää noin puoleen tästä.[12]

Francistownin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 31 30 29 28 26 23 24 26 30 32 32 31 ka. 28,5
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 18 18 16 13 9 5 5 7 12 16 18 18 ka. 12,9
Sademäärä (mm) 107 79 71 18 5 3 0 0 0 23 56 86 Σ 448
Sadepäivät (d) 8 7 5 2 0,7 0,3 0,1 0,1 0,6 3 5 7 Σ 38,8
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
31
18
30
18
29
16
28
13
26
9
23
5
24
5
26
7
30
12
32
16
32
18
31
18
S
a
d
a
n
t
a
107
79
71
18
5
3
0
0
0
23
56
86


Lähde: [13]

Kalaharin kasvillisuus on huomattavasti monipuolisempaa kuin todellisten aavikoiden. Jopa kuivassa lounaiskulmassa kasvillisuus vastaa kuivaa aroa kuin aavikkoa. Botswanan tyypillinen kasvillisuus on ruohoista savannia. Se vaihtelee kuitenkin lounaisosien akaasioita kasvavista pensaikoista itäosien metsämaihin. Pohjoisessa ja idässä kasvaa mopanemetsiä, ja Okavangon suiston sekä Makgadikgadin ympärillä avointa ruohomaata.[8] Tyypillisiä puulajeja ovat apinanleipäpuu, marula, mopanepuu, taatelipalmu, sykomori, keihäshaarapalmu, Garcinia livingstonei, makkarapuu ja kirahviakaasia.[14]

Nisäkkäisiin, joita matkailijat tulevat katsomaan, kuuluvat elefantit, puhvelit, leopardit, gepardit, leijonat, kirahvit, seeprat, virtahevot, korvakoirat, beisat ja sarvikuonot.[15] Tunnetuimpia lintuja ovat kiljumerikotka, strutsi, flamingot, kuningastrappi, käärmekaulat, sihteeri ja kuningaskalastaja.[16] Tunnetuimpia matelijoita ovat krokotiilit, pytonkäärmeet, gekot, varaanit, kilpikonnat, viherkobra, mustamamba ja puffadderi.[17]

Yli 17 prosenttia Botswanan pinta-alasta on rauhoitettu kansallispuistoiksi ja muiksi suojelualueiksi. Varsinaisia kansallispuistoja on neljä: Choben kansallispuisto, Makgadikgadijärvi, Nxai Panin kansallispuisto ja Kgalagadin kansallispuisto, joka jatkuu yhtenäisenä myös Etelä-Afrikan puolelle.[18] Kolme ensin mainittua sijaitsevat maan pohjois- ja koillisosassa, Kgalagadi sen lounaisnurkassa. Aivan Botswanan keskellä on Central Kalahari Game Reserve.[19]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Botswanan historia

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tsodilon kalliomaalauksia.
Botswanan ensimmäinen presidentti Seretse Khama.

Botswanassa on ollut asutusta jo tuhansia vuosia, ja varhaisimmat asukkaat lienevät khoisankieliä puhuvien sanien ja khoiden esivanhempia.[20] Tsodilosta on löytynyt todisteita yhtäjaksoisesta asutuksesta vuodesta 17 000 eaa. vuoteen 1650 jaa.[21] Khoit alkoivat paimentaa karjaa viimeistään toisella vuosisadalla eaa. ja alkoivat levittäytyä Botswanan pohjoisosista etelään. Bantukielten puhujia oli 700-luvulle jaa. mennessä asettunut Botswanan itäosiin. He kasvattivat karjaa, viljelivät muun muassa durraa ja osasivat valmistaa rautatyökaluja.[20]

Nykyisen Botswanan merkittävin etninen ryhmittymä on tswanat. Heidän isovanhempansa asettuivat 1000- ja 1100-luvuilla Vaaljoen tasangoille nykyiseen Etelä-Afrikkaan, mistä heidän asuinalueensa ulottui myös Botswanan eteläosiin. Zulujen aggressiosta käynnistyi 1820-luvulla eteläisessä Afrikassa mfecane-nimellä tunnettu kansainvaellus. Zuluja paenneet ndebelet puolestaan hyökkäsivät Transvaalissa tswanojen ja sothojen kyliin. Monet tswanat pakenivat Kalaharin laruille alueille. Ndebelien jatkettua pohjoiseen Zimbabwen alueelle tswanat asuttivat uudestaan Limpopon varren hedelmälliset maat. Mfecanen jälkeen tswanat jakautuivat kahdeksaan klaaniin.[20]

Siirtomaa-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Buurit alkoivat 1840-luvun puolivälissä hyökkäillä Limpopon pohjoispuolelle ajaakseen tswanat pois alueelta. Tswanat pyysivät apua briteiltä, mutta buurien hyökkäykset jatkuivat yli 40 vuotta. Lopulta vuonna 1885 britit vastasivat Kwena-klaanin Setshele I:n ja Ngwato-klaanin Khaman kutsuun ja alkoivat suojata tswanoja buureilta. Yhteistyösopimuksen nojalla britit julistivat koko nykyisen Botswanan Betšuanamaan protektoraatiksi.[20][6]

Britit eivät erityisesti pyrkineet kehittämään Betšuanamaata. Se takasi kuitenkin tärkeän liikenneyhteyden Zimbabwen kaivoksilta Etelä-Afrikan satamiin. Betšuanamaan talous perustui pitkälti omavaraisviljelyyn, ja monet nuoret miehet lähtivät halvaksi työvoimaksi Etelä-Afrikan kaivoksille.[20]

Monet botswanalaisten klaanijohtajien ja muiden eliitin edustajien pojat menivät opiskelemaan Britanniaan. Ngwato-klaanin Seretse Khama matkusti myös Britanniaan, missä hän nai vuonna 1948 valkoisen englantilaisen Ruth Williamsin. Britit kielsivät Khamaa palaamasta Botswanaan rauhoitellakseen Etelä-Afrikan tuoretta valkoista apartheid-hallintoa. Khama sai palata vasta 1956 luovuttuaan Ngwaton päällikkyydestä. Hän kuitenkin perusti Betšuanamaan demokraattipuolueen BPD:n ja alkoi ajaa siirtomaahallinnon korvaamista.[20]

Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britit kääntyivät vuonna 1964 poliittisen muutoksen puolelle. Uutta pääkaupunkia Gaboronea alettiin rakentaa, ja Betšuanamaa sai itsehallinnon 1965. Se itsenäistyi Botswanana vuonna 1966 presidenttinään Seretse Khama. Maa oli alkuun täysin riippuvainen Britannian tuesta, mutta taloudellinen kehitys alkoi, kun Orapasta lyötyi timantteja 1967–1971.[21]

Botswana alkoi 1970-luvulla toimia aktiivisesti myös aluepolitiikassa, sillä se muodosti vuonna 1974 Sambian ja Tansanian kanssa etulinjavaltioiden liittouman, jonka tarkoituksena oli edistää enemmistöhallintoa Zimbabween, Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan. Liittoumaan tuli myöhemmin mukaan myös Mosambik ja Angola, ja vuonna 1980 perustettiin valtioiden ympärille Eteläisen Afrikan alueellinen yhteistyöjärjestö SADCC ajamaan alueen valtioiden kehitystä.[21] Khama ja tämän seuraaja Quett Masire pyrkivät pitämään kuitenkin Etelä-Afrikkaan puolueettomun suhteen, sillä Botswanan viennistä suurin osa kulki maan satamien kautta.[20]

Botswanan talous kasvoi 1970- ja 1980-luvuilla nopeasti, ja maasta löydettiin useita uusia timanttiesiintymiä.[21] Botswanasta kehittyikin maailman suurin korutimanttien kaivaja,[20] ja sen bruttokansantuote on satakertaistanut 50 vuodessa 1960-luvun puolivälin jälkeen.[22] Kaivannasvaroja on kuitenkin käytetty myös perusinfrastruktuuriin ja yhteiskunnan palvelujen kehittämiseen. Talouskasvu on hidastunut 1990-luvulla, ja samalla maa ajautui vakavaan AIDS-epidemiaan.[21] Vuonna 2003 lähes 40 prosenttia botswanalaisista kantoi HI-virusta.[20] Sen hoitamiseksi Botswanasta tuli 2000-luvun alussa ensimmäinen Afrikan maa, joka takasi kaikille kansalaisilleen antiretroviraalilääkityksen.[21]

Masire vetäytyi virasta vuonna 1998 ja jätti tehtävän puolestaan varapresidentilleen Festus Mogaelle. Mogae valittiin uudestaan vuoden 1999 presidentinvaaleissa. Mogae vetäytyi vuonna 2008, ja seuraajaksi tuli Seretsen poika Ian Khama.[23] Kenraali Ian Khama sai jatkokoulutuksensa Englannissa valkoihoisen englantilaisen äitinsä perintönä. 1. huhtikuuta 2018 Khama luopui presidenttiydestä ja uudeksi presidentiksi nousi varapresidentti Mokgweetsi Masisi. Itsenäisen Botswanan viides presidentti Mokgweetsi Masisi edustaa Botswanan demokraattista puoluetta (BDP) kaikkien edeltäjiensä tavoin. BDP on myös voittanut enemmistön parlamenttiin maan kaikissa itsenäistymisen jälkeen pidetyissä vaaleissa.[24]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botswana on ollut itsenäistymisestään asti tasavaltainen monipuoluedemokratia. Presidentillä on vahva asema ja hän johtaa hallitusta ja nimittää itse varapresidenttinsä. Hän voi myös pidentää parlamentin kautta tai hajottaa sen. Presidentti valitaan parlamentissa välillisillä vaaleilla viiden vuoden kaudeksi, korkeintaan kahdeksi kaudeksi.[25][26] Lokakuussa 2019 presidentiksi valittiin entinen varapresidentti Mokgweetsi Masisi.[26]

Botswanan kansalliskokous on yksikamarinen, ja siinä 65 edustajaa. Niistä 57 valitaan suorilla vaaleilla ja presidentti nimittää kuusi edustajaa. Lisäksi presidentillä ja hallituksen oikeudellisella neuvonantajalla on paikka virkojensa puolesta. Parlamentilla on myös heimopäällikkojen neuvoa-antava elin Ntlo ya Dikgosi, jossa on 34 jäsentä.[26] Siinä on mukana kahdeksan heimoje päällikköä ja seitsemän vaihtuvaa jäsentä, joiden joukossa on neljä vaaleilla valittua alipäällikköä ja kolme muiden 12 jäsenen valitsemaa jäsentä.[2]

Monipuoluejärjestelmästä huolimatta Botswanan demokraattinen puolue BDP on hallinnut maata sen itsenäistymisestä lähtien. Sen asema johtuu maaseudun vahvasta kannatuspohjasta, kun oppositiopuolueet saavat jonkin verran kannatusta kaupunkilaisilta.[25] Vuoden 2019 vaaleissa BDP sai 38 paikkaa ja 52,7 prosenttia äänistä. Oppositio Kongressipuolue, Kansallinen rintama ja Botswanan kansanpuolue osallistuivat vaaleihin Umbrella for Democratic Change -nimisen allianssin alla. Se sai 15 paikkaa. Loput 4 paikkaa menivät Botswana Patriotic Front- ja Alliance for Progressives -puolueille.[26][27]

Ulkopolitiikassa Botswana on painottanut lähialueyhteistyötä Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC:n keskuudessa.[28]

Botswana arvioitiin vuonna 2020 Afrikan toiseksi vähiten korruptoituneeksi maaksi Seychellien jälkeen.[29]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botswanan alueet.

Botswana jakautuu yhdeksään alueeseen (district):

Chobe ja Ngamiland yhdistyivät North-West-nimiseksi alueeksi vuonna 2001.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botswanan bruttokansantuote asukasta kohden 1950–2018.

Botswana oli vielä itsenäistykessään 1967 maailman köyhimpiä valtioita, mutta 1970-luvulla tehdyn timanttilöydöksen jälkeen sen talous on kasvanut nopeasti. Bruttokansantuote kasvoi vuosien 1977 ja 1987 välillä keskimäärin 12 prosenttia vuodessa.[30] Maailmanpankin mukaan Botswanasta tuli vuonna 1986 keskitulotason maa ja vuonna 2005 ylemmän keskitulotason maa.[31] Kasvu on 2000-luvulla hidastunut, ja esimerkiksi timanttien kysyntä romahtui maailmanlaajuisen taantuman takia, minkä seurauksena vuonna 2009 Botswanan talous pieneni 5,4 prosenttia. Sen jälkeen talous on jälleen kasvanut, kunnes koronapandemia aiheutti toisen laskuvuoden.[30] YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemalla inhimillisen kehityksen indeksiksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Botswana on sijalla 125 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[32]

Botswanan talous perustuu hyvin voimakkaasti timanttikaivosten ympärille. Talouteen liittyy siksi hyvin voimakkaita epävarmuustekijöitä, eikä maan taloutta ole tarpeeksi tehokkaasti pyritty monipuolistamaan.[33] Timantteja kaivetaan muun muassa Makgadikgadin suolatasangon eteläpuolelta maailman suurimpiin kuuluvissa Orapan ja Letlhakanen timanttikaivoksista.[34] Botswana on maailman toiseksi suurin timanttien tuottaja. Lisäksi sillä arvioivaan olevan Afrikan suurimmat hiilivarannot. Maasta kaivetaan myös uraania, kuparia ja liuskekaasua.[4]

Varsinkin maaseudulla maatalous on keskeisin ala, ja sen bruttokansantuotteesta 80 prosenttia syntyy karjankasvatuksesta. Botswanassa on karjaa lähes yhtä paljon kuin ihmisiä. Maataloutta yleisesti vaikeuttaa viljelykelpoisen man vähyys, epäsäännölliset sateet ja eroosio. Tärkeimmät viljakasvit ovat durra, maissi ja hirssi. Valmistusteollisuuden tärkeimmät alat ovat timanttien jalostus sekä ruoka- ja tekstiiliteollisuus. Palveluala tuottaa noin 65 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja kasvavia aloja ovat matkailu ja liikenne.[4] Turismi keskittyy ohjattuihin, usein varsin hintaviin safareihin.[35]

Botswana kuuluu Eteläisen Afrikan tulliliittoon, jonka tarkoituksena on helpottaa kaupankäyntiä sen jäsenvaltioiden kanssa. Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö puolestaan keskittyy alueen talouden yhteistyöhön ja integraatioon.[34] Timantit muodostivat vuonna 2020 peräti 88,2 prosenttia kaikesta viennistä, joten maan kauppatase riippuu voimakkaasti timanttien maailman markkinahinnasta. Muita vientituotteita ovat sähköjohtimet, kulta, elävät nautaeläimet ja karbonaatit. Vuonna 2020 suurimmat vientikohteet olivat Arabiemiraatit, Belgia, Intia, Etelä-Afrikka ja Singapore. Tuonnista puolestaan eniten tuli Etelä-Afrikasta, Belgiasta, Namibiasta, Arabiemiraateista ja Kanadasta.[36]

Botswanan taloutta hidastavat köyhyys, työttömyys, epätasa-arvo ja HIV/AIDS-epidemia.[37] Botswana on taloudellisesti yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista, ja sen Gini-kerroin oli vuonna 2015 yli 53 prosenttia. Vielä 2010 se oli ollut 60,5 prosenttia. Lisäksi esimerkiksi valtiolla on vaikeuksia luoda työpaikkoja, ja vuonna 2021 työttömyysaste oli 26 prosenttia.[38] Nuorisotyöttömyys on erityisen hankalaa.[39]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka maa on harvaan asuttu, sen liikenneyhteydet ovat kohtuulliset. Päällystetty maantie yhdistää kaikki suurimmat kaupungit ja provinssien pääkaupungit. Trans-Kalahari Highway -niminen valtatie tarjoaa yhteyden Namibian Walvis Bayhin ja Etelä-Afrikan Gautengin provinssiin.[28]

Kansallinen rautatieyhtiö Botswana Railways ylläpitää 888 kilometrin pituista rautatieverkkoa. Päärata on 640 kilometriä pitkä, se alkaa Zimbabwen puolelta ja kulkee Botswanassa Francistownin ja Gaboronen kautta Etelä-Afrikan rajalle. Lisäksi on olemassa kaksi sivurataa. Rataverkko on suunniteltu lähinnä tavaraliikennettä varten, ja siinä kulkee ennen kaikkea kaivosteollisuuden tuotteita. Keväällä 2009 Botswana Railways ilmoitti keskeyttävänsä matkustajaliikenteen toistaiseksi.[40]

Lentoyhtiö Air Botswana lentää kotimaanlentojen lisäksi Etelä-Afrikkaan ja Zimbabween.[41]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botswanan vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan maan väkiluku on 2 346 179. Vuoden 2011 väestönlaskennassa asukkaita oli ollut 2 024 904. Väestönkasvu oli vuosien 2011 ja 2022 välillä ollut 1,4 prosenttia. Väestö on siis edelleen kasvussa, mutta kasvu on selvästi hidastunut, sillä vielä vuonna 2011 kasvuksi arvioitiin 1,9 prosenttia. Vuonna 1981 kasvu oli ollut 4,6 prosenttia ja vuonna 1991 3,5 prosenttia.[1]

Botswanan väestöstä noin kaksi kolmasosaa on tswanoja, joiden äidinkieli ja maan virallinen kieli on tswana. Muita afrikkalaisperäisiä etnisiä ryhmiä ovat kalangat, ndebelet, hererot ja sanit. Botswanassa asuu myös jonkun verran valkoisia eurooppalaisia. Afrikaanerien osuus on 1,3 prosenttia.[42] Vuoden 2017 kyselytutkimuksen mukaan 76,6 prosenttia botswanalaisista puhu äidinkielenään tswanaa. Kalangan osuus oli 6,2 prosenttia, kgalagadin 3,7 prosenttia ja englannin 3,1 prosenttia. Samana vuonna kristittyjen osuus kansasta oli 86,7 prosenttia. 10,2 prosenttia oli uskonnottomia, ja 2,2 prosenttia ilmoitti harjoittavansa paikallista badimoa. Maassa on myös pienet muslimi-, hindu- ja bahai-yhteisöt.[43]

Vuonna 2007 lukutaitoisten osuus 15 vuotta täyttäneistä oli 83 prosenttia.[32]

Botswanan imeväiskuolleisuus oli vuonna 2017 noin 38 kuolutta 1000 synnytystä kohden. Vielä vuonna 2006 luku oli 48 kuollutta. Samalla ajanjaksolla elinajanodote nousi 54 vuodesta 66,2 vuoteen. Parantuneiden tilastojen lasketaan johtuvan kehittyneestä taloudesta, terveydenhoidon parantuneesta saatavuudesta ja AIDS-kuolemien vähenemisestä.[43] Botswana on kuitenkin yksi pahiten HIV-epidemiasta kärsineitä maita, ja vuoden 2019 arvion mukaan 20,7 prosenttia asukkaista kantaa virusta.[44] Maa on pystynyt kuitenkin taistelemaan epidemiaa vastaan, ja se tarjoaa kaikille HIV-potilaille antiretroviraalilääkitystä. Vuonna 2020 potilaista 89 prosenttia sai lääkitystä ja vain 1,9 prosenttia odottavista äidiestä tartutti viruksen lapseensa.[45]

Kulttuuri ja media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tswanojen perinteinen kori.

Botswanalaisessa kulttuurissa yhdistyvät sekä paikalliset tswana- että englantlaiset vaikutteet. Kristinuskon käytännöt ovat vahvasti vaikuttaneet nykyiseen hautaus-, hää- ja kasteperinteisiin.[46]

Botswanalainen musiikki on paljolti kansanmusiikkia ja popmusiikkia. Kuorolaululla on vahvat perinteet, ja muukin laulaminen on luonteva osa jokapäiväistä elämää.[47] Kirjailija Bessie Head sijoitti teoksiansa Seroween.[46] Myös suosittu Mma Ramotswe -kirja- ja televisiosarja sijoittuu Botswanaan, mutta sen kirjoittaja Alexander McCall Smith syntyi ja varttui Rhodesiassa, nykyisessä Zimbabwessa, lähellä Botswanan rajaa.[48]

Radio on Botswanassa tärkeä media. Televisio tuli maahan vasta vuonna 2000. Sanomalehtiä luetaan lähinnä kaupunkialueilla.[35] Valtio omistaa sanomalehden, kansallisen televisioaseman (BTV) ja yleisradioverkon. Sen lisäksi Botswanassa ilmestyy yksi päivittäinen ja seitsemän viikoittaista yksityistä sanomalehteä. Maassa on myös kolme yksityistä radioasemaa. Yksityinen televisioasema näkyy Gaboronen alueella. Internet-palveluntarjoajia on 22 ja kännykkäoperaattoreita kolme, ja niiden verkot kattavat suurimman osan maasta.[28]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Botswanan suosituin urheilulaji on jalkapallo,[49] mutta myös muun muassa kriketti, jota on pelattu maassa jo 1800-luvulta lähtien[50] ja yleisurheilu ovat saavuttaneet maassa suosiota. Botswana on osallistunut olympialaisiin vuoden 1980 kisoista lähtien ja saavuttanut kaksi mitalia. Ensimmäisen voitti Lontoossa 2012 Nijel Amos, joka sijoittui hopealle 800 metrin juoksussa.[51][52] Muita tunnettuja yleisurheilijoit ovat Gable Garenamotse, Kabelo Kgosiemang ja Amantle Montsho, joista viimeksi mainittu voitti 400 metrin juoksun maailmanmestaruuden vuonna 2011.

Botswanan jalkapallomaajoukkue on osallistunut MM-kisojen karsintoihin neljästi vuoden 1994 kisoista lähtien, mutta ei ole selviytynyt kertaakaan lopputurnaukseen saakka. Joukkue on ollut parhaimmillaan FIFA-rankingin 93. sijalla.[53]

Perinteisempien urheilulajien lisäksi myös bridge on tunnettu laji Botswanassa. Maalla on oma bridgeliitto, johon kuuluu lähes 900 pelaajaa.[54]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d 2022 Population and Housing Census Preliminary Results (PDFJulkaisija = Statistics Botswana) statsbots.org.bw. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  2. a b c Botswana The World Factbook. CIA. Arkistoitu 15.10.2015. Viitattu 30.7.2017. (englanniksi)
  3. Human Development Report 2020. undp.org (englanniksi)
  4. a b c d e The economic context of Botswana Lloyds Bank. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  5. Kiljunen, Kimmo: Maailman maat ja liput, osio Afrikka, artikkeli ”Botswana”.
  6. a b Kokkonen, Pasi: Positiivista elämää Botswanassa (Alkuperäinen julkaisu Kehitysuutiset 4/06) Global Finland – Kehityskysymykset ja globaalikasvatus. 31.5.2006. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 4.8.2010.
  7. a b Botswana Lonely Planet. 2009. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  8. a b c d Parsons: Botswana: Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.7.2022. (englanniksi)
  9. Makgadikgadi Salt Pans Bushways. Viitattu 5.8.2010. (englanniksi)
  10. Country Briefs: Botswana International Institute for Applied Systems Analysis. Arkistoitu 31.5.2011. Viitattu 18.7.2022. (englanniksi)
  11. Tsodilo UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  12. Country Guide: Botswana BBC Weather. Arkistoitu 23.11.2010. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  13. Average Conditions – Francistown, Botswana BBC Weather. 10.11.2006. Arkistoitu 10.11.2006. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
  14. Plants Botswana Tourist Board. Arkistoitu 31.12.2010. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
  15. Mammals Botswana Tourist Board. Arkistoitu 28.11.2010. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  16. Birds Botswana Tourist Board. Arkistoitu 8.5.2008. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
  17. Reptiles Botswana Tourist Board. Arkistoitu 28.8.2009. Viitattu 20.5.2020. (englanniksi)
  18. Gaborone & Botswana Game Reserves SA-Venues.com. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  19. Botswana Safari (kartta kansallispuistoista) Eyes on Africa. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  20. a b c d e f g h i Andrew Hermann: ”Botswana”. Teoksessa Henry Louis Gates, Jr. ja Kwame Anthony Appiah (toim.): Encyclopedia of Africa. Oxford University Press, 2010. ISBN 9780195337709. Oxford Reference (viitattu 21.7.2022). (englanniksi)
  21. a b c d e f Parsons: Botswana: History Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
  22. Parsons: Botswana: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
  23. Botswana profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  24. Botswana profile BBC News. 3.4.2018. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
  25. a b Parsons: Botswana: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
  26. a b c d Botswana: Freedom of the World 2022 Country Report FreedomHouse. Viitattu 26.7.2022. (englanniksi)
  27. BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 17.
  28. a b c Background note (arkistoitu) 2011. U.S. Department of State. Viitattu 18.10.2013. (englanniksi)
  29. Here are the 16 least corrupt countries in Africa www.pulse.com.gh. 23.1.2020. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
  30. a b BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 6.
  31. Baboloki Meekwane: Botswana’s high-income status goal is achievable – Serame The Business Weekly & Review. 12.4.2022. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  32. a b Human Development Report 2009 UNDP. Viitattu 11.12.2009. (englanniksi)
  33. BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 3.
  34. a b Parsons: Botswana: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  35. a b Botswana country profile BBC News. BBC. Viitattu 30.7.2017. (englanniksi)
  36. Foreign trade figures of Botswana Lloyds Bank. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  37. BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 19.
  38. Botswana Overview The World Bank Group. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  39. BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 24.
  40. Termination of Botswana Railways’ Passenger Service Botswana Railways. 27.2.2009. (englanniksi)
  41. Air Botswana Air Botswana. Viitattu 30.7.2017. (englanniksi)
  42. Parsons: Botswana: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  43. a b Botswana demographic survey report 2017 (PDF) Statistics Botswana. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  44. BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 7.
  45. BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 24.
  46. a b Parsons: Botswana: Cultural life Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  47. How a dusty Botswana garage became the No 1 Ladies’ Opera House Daily Mail. 21.6.2008. Viitattu 30.7.2017.
  48. Alexander McCall Smith Kustannusosakeyhtiö Otava. Viitattu 21.5.2020.
  49. Betts, Matt: Teaching bridge in Botswana The English Bridge Union. Arkistoitu 13.3.2012. Viitattu 20.8.2010. (englanniksi)
  50. A Timeline of Botswana Cricket CricketEurope. Arkistoitu 17.2.2011. Viitattu 20.8.2010. (englanniksi)
  51. Botswana Sports-Reference.com. Arkistoitu 5.10.2011. Viitattu 30.7.2017. (englanniksi)
  52. Botswana at the Olympics - facts and information Olympian Database. Sportsencyclo. Viitattu 12.8.2022. (englanniksi)
  53. FIFA/Coca-Cola World Ranking: Botswana FIFA. Arkistoitu 29.12.2011. Viitattu 20.8.2010. (englanniksi)
  54. WBF – World Bridge Federation worldbridge.org. Viitattu 20.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Thuto – Botswanan yliopiston portaali (englanniksi)