Liberia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liberian tasavalta
Republic of Liberia
Liberian lippu Liberian vaakuna
lippu vaakuna

Liberian sijainti Afrikassa

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Varapresidentti
Ellen Johnson-Sirleaf
Joseph Boakai

Pääkaupunki Monrovia

Muita kaupunkeja Ganta, Buchanan, Gbarnga

Pinta-ala
– yhteensä 111 369[1] km² (sijalla 104)
– josta sisävesiä 13,5

Väkiluku (2008) 3 476 608[2] (sijalla 127)
– väestötiheys 36 / km²
– väestönkasvu 2,663[1] % (2011)

Viralliset kielet englanti

Valuutta Liberian dollari (LRD)

BKT (2010) sijalla 190
– yhteensä 1,69 miljardia USD[1]
– per asukas 500 USD

HDI (2008) 0,364 (sijalla 176)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 76,9[1] %
– teollisuus 5,4[1] %
– palvelut 17,7[1] %

Aikavyöhyke +0
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – perustettu

26. heinäkuuta 1847

Lyhenne LI

Kansainvälinen
suuntanumero
+231

Motto The love of liberty brought us here (Rakkaus vapauteen toi meidät tänne)

Kansallislaulu All Hail, Liberia, Hail!

Liberian tasavalta eli Liberia sijaitsee Afrikan länsirannikolla. Sen rajanaapureita ovat Sierra Leone, Guinea ja Norsunluurannikko. Valtio on perustettu vapautettuja amerikkalaisia ja karibialaisia orjia varten, mutta nykyisin vain viisi prosenttia väestöstä on heidän jälkeläisiään. Nämä hallitsivat maata vuoden 1980 vallankaappaukseen asti. Aikaisemmin Liberian alkuperäisväestöllä ei ollut äänioikeutta. Vuosituhannen vaihteessa maa kärsi kaksi perättäistä sisällissotaa vuosina 1989–1996 sekä 1999–2003. Sotien jäljiltä maan infrastruktuuri on pirstaleina: pääkaupungissakaan ei ole toimivaa sähkö- tai vesijohtoverkkoa, ja jälleenrakennusta vaikeuttavat korruptio, lukutaidottomuus ja työttömyys.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberian topografinen kartta
Pääartikkeli: Liberian maantiede

Liberia sijaitsee läntisessä Afrikassa Atlantin rannikolla. Rannikolla on laaja tasanko. Koillista kohti maa kohoaa ylätasangolle, joka on noin kilometrin korkeudessa.[4] Liberian korkein vuori on Mount Wuteve, joka on 1 380 metriä korkea.[5] Liberian kolme suurta jokea ovat Saint Paul, Saint John ja Cestos.[6] Tyrskyjen huuhtoma rantaviiva ei tarjoa lainkaan luonnonsatamia.[7] Sen sijaan rannikolla on vuorotellen valkohiekkaisia rantoja ja kosteita jokisuistoja sekä vuoroveden huuhtomia laguuneita.[8]

Liberiassa on kuuma ja kostea trooppinen ilmasto. Talvet ovat kuivia, ja päivät ovat kuumia ja yöt kylmiä. Kesät ovat sateisia ja pilvisiä, ja päivittäin on rankkoja sadekuuroja.[5] Noin puolet maasta on trooppisen sademetsän peitossa.[7]

Liberian ainoa kansallispuisto on Sapon kansallispuisto, joka kattaa 1 808 neliökilometriä alkuperäistä sademetsää. Siellä elää metsänorsuja, kääpiövirtahepoja, simpansseja ja antilooppeja.[9] Sisällissodan jälkeen rintamilta palanneet miehet ovat perustaneet puistoon laittomia kaivauksia, joista etsitään kultaa ja timantteja. Monia puiston eläimistä on tapettu kullankaivajien ruoaksi, ja kaivaukset pilaavat metsän ekosysteemiä. Sisällissodan takia metsiä ei ole tutkittu tarkkaan, mutta siellä uskotaan elävän 120 nisäkäslajia, 590 lintulajia, 74 matelija- ja sammakkoeläinlajia ja yli tuhat hyönteislajia.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Liberian historia

Varhaisvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Afrikkalaisten tarinoiden mukaan monien esi-isät olivat pygmejä, ja myös Liberian ensimmäiset asukkaat ovat saattaneet olla pienikokoisia. Heistä on säilynyt vain suullista perimätietoa. Seuraava alueelle saapunut väestöryhmä tuli ilmeisesti nykyisen Länsi-Sudanin alueelta 6000 eaa. Heidän jälkeläisistään tuli aikanaan maanviljelijöitä, jotka tekivät raudasta aseita ja savesta keraamisia astioita. Seuraavaan aaltoon kuuluivat krut, bassat, deit, mambat ja grebot. Viimeisinä saapuivat vait ja mandigot 1500-luvun vaiheilla.[11]

Portugalilaiset kävivät alueella vuonna 1461 ja kiinnittivät huomionsa alueella kasvavaan meleguettapippuriin. Alue tulikin tunnetuksi nimellä Pippurirannikko eli Meleguettarannikko (engl. Grain Coast).[11][12]. Vuonna 1663 britit perustivat sinne kauppa-asemia, mutta hollantilaiset tuhosivat ne seuraavana vuonna. Sen jälkeen alueella ei tiettävästi ollut eurooppalaista asutusta ennen 1800-lukua.[13]

Valtion perustaminen, itsenäisyys ja amerikkalaistaustaisen väestön valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberia päätettiin perustaa vuonna 1822 vapautettujen orjien siirtokunnaksi Afrikassa. Paikaksi valittiin Mesuradoniemi, mihin kuljetettiin yli 25 000 entistä orjaa Yhdysvalloista. Pikkuhiljaa mustat saivat vallan maassa, ja Liberia julistautui itsenäiseksi 26. heinäkuuta 1847. 1800-luvun loppupuolella Amerikasta tulleet ottivat toistuvasti yhteen paikallisen väestön kanssa, joka ei saanut Liberian kansalaisuutta ennen vuotta 1904. Samalla oli rajaselkkauksia naapurimaiden siirtomaaisäntien kanssa.[13]

Toisen maailmansodan jälkeen Liberian talous lähti voimakkaaseen kasvuun, jonka hyöty tosin rajoittui vain pienelle osalle kansaa. William Tubmanin presidenttikaudella (1944–1971) Firestone ja monet muut amerikkalaiset yritykset investoivat maahan. Tubman, kuten muutkin presidentit vuoteen 1980 asti, oli amerikkalaista syntyperää. Käytännössä valta oli parinkymmenen suvun hallussa, ja korruptio oli yleistä.[14]

Doen diktatuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samuel Doe valtiovierailulla Yhdysvalloissa vuonna 1982.

Tyytymättömyys entisten orjien jälkeläisten etuasemaan ja harvainvaltaan kasvoi 1970-luvulla, mikä johti vallankaappaukseen vuonna 1980. Valtaan nousi alkuperäisasukkaiden sotilasjuntta ja Samuel Doe. Doen diktatuuri kuitenkin syöksi maan taloudelliseen syöksykierteeseen ja lopulta sisällissotaan joulukuussa 1989.[14] Doe saatiin kiinni ja teloitettiin 9. syyskuuta 1990, mutta sota jatkui vielä vuoteen 1995.[13][15]

Doen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissota päättyi vuoden 1997 vaaleihin, joissa maan presidentiksi valittiin Charles Taylor. Taylorin vastustajat ryhmittyivät LURD-armeijaksi, mikä johti sisällissodan jatkumiseen jo pian Taylorin valinnan jälkeen. Vasta Taylorin vallasta luopuminen ja YK-joukkojen tulo maahan vuonna 2003 rauhoitti tilanteen. Maassa käynnistyi yksi YK:n historian suurimmista aseistariisuntaoperaatioista. Ellen Johnson-Sirleaf valittiin presidentiksi 8. marraskuuta 2005 pidetyissä vaaleissa. Hän on Afrikan ensimmäinen nainen, joka on valittu presidentiksi.[15]

Vuonna 2006 perustettiin totuuskomissio, jonka tehtävänä on tutkia ihmisoikeusrikkomuksia vuosina 1979-2003.[15]

Liberian sisällissodat tunnetaan laajoista siviiliväestöön kohdistuneista raakuuksista. Arviolta 300 000 ihmistä tapettiin ja miljoona ajettiin pakolaisiksi kolmen miljoonan asukkaan maasta.[16]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberian valtionpäämies on presidentti, joka johtaa sekä maata että hallitusta. Presidentti valitaan kuusivuotiskaudelle suoralla kansanvaalilla. Presidentti nimittää hallituksen, senaatti vahvistaa valinnan. Kaksikamarinen parlamentti koostuu 30-paikkaisesta senaatista ja 64-paikkaisesta edustajainhuoneesta. Senaatti valitaan yhdeksäksi, edustajainhuone kuudeksi vuodeksi. Vuoden 2009 parlamenttivaalien jälkeen useita pieniä puolueita on yhdistynyt, ja suurimmat puolueet ovat Yhtenäisyyspuolue (Unity Party, UP, 18 paikkaa alahuoneessa), Demokraattisen muutoksen kongressi (Congress for democratic change, CDC, 15 paikkaa) ja Vapauspuolue (Liberty party, LP 9 paikkaa).[1]

Liberia on muodollisesti Afrikan vanhin demokratia.[17] Käytännössä poliittista elämää on dominoinut vuodesta 1877 saakka vapautettujen orjien jälkeläisistä muodostunut amerikkalais-liberialaisten ryhmä. Heidän True Whig -puolueensa oli ainoa sallittu ja piti valtaa käsissään yli sadan vuoden ajan.[13]

YK:lla on ollut maassa rauhanturvaajia vuodesta 2003 alkaen, enimmillään 15 000 sotilasta. Vuonna 2011 sotilaita on 9200, poliiseja noin 1300 ja siviileitä noin 1500.[18]

Liberian läänit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberian läänit
Pääartikkeli: Liberian läänit

Liberia jakautuu viiteentoista lääniin:

  1. Bomi
  2. Bong
  3. Gbarpolu
  4. Grand Bassa
  5. Grand Cape Mount
  6. Grand Gedeh
  7. Grand Kru
  8. Lofa
  9. Margibi
  10. Maryland
  11. Montserrado
  12. Nimba
  13. River Cess
  14. River Gee
  15. Sinoe

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Liberian talous

Liberian väestöstä vain viisitoista prosenttia on palkkatyössä.[1]

Maatalous on perinteisesti talouden suurin osa-alue, vuonna 2000 se työllisti 70 % työvoimasta ja toi 76,9 % bruttokansantuotteesta. Maatalous tuottaa kumia, kahvia, kaakaota, riisiä, kassavaa, palmuöljyä, sokeria ja banaaneita.[1] Merkittävimmät luonnonvarat ovat rautamalmi, timantit, kulta ja puu. Merkittävimmät vientituotteet rauta, puutavara, kaakao, kahvi ja kumi. Viennistä suurin osa suuntautuu Saksaan, Etelä-Afrikkaan, Puolaan, Yhdysvaltoihin ja Espanjaan. Suurimmat tuontimaat ovat Etelä-Korea, Singapore ja Japani.[1]

Maassa on 29 lentokenttää, joista kahdella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on 429 km. Suuri osa siitä vahingoittui sisällissodissa, mutta korjaustyöt ovat käynnissä monilla rataosuuksilla. Päällystettyä maantietä on 657 km. Buchanan ja Monrovia ovat satamakaupungit.[1]

Veritimanttien kauppa on ongelma myös Liberiassa. Sen jälkeen kun naapurimaa Sierra Leone joutui YK:n boikottiin, timantteja on yritetty tuoda markkinoille Liberian kautta.[19] Asia oli esillä Charles Taylorin oikeudenkäynnissä Haagissa.[20]

Liberian lipun alla purjehti yli 2500 alusta vuonna 2010, toiseksi eniten maailmassa (Panaman jälkeen).[21] Liberia on ollut maailman suosituimpia mukavuuslippumaita yli 40 vuoden ajan.[22]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberian 3 miljoonan asukkaan joukossa on 16 eri etnistä alkuperäiskansaa sekä sekalainen joukko ulkomaalaisia. Alkuperäisasukkaita on noin 95 % väkiluvusta, joista suurin ryhmä ovat kpellet Keski- ja Länsi-Liberiassa. Liberian afro­amerikkalaisia, jotka ovat vapautettujen orjien jälkeläisiä, on arviolta 5 % väestöstä. Heistä puolet on Yhdysvalloista, ja puolet Karibialta. Lisäksi maassa on merkittävä määrä libanonilaisia, intialaisia ja muita kansalaisuuksia läntisestä Afrikasta, jotka ovat tärkeä osa Liberian talousmaailmaa. Perustuslain mukaan valkoihoiset eivät voi saada Liberian kansalaisuutta.[13]

Vuoden 2008 väestönlaskennan mukaan suurimmat etniset ryhmät olivat kpellet 20,3 %, bassat 13,4 %, grebot 10 %, giot eli danit 8 %, manot 7,9 %, krut 6 %, lormat 5,1 %, kissit 4,8 %, golat 4,4 %, ja muut 20,1 %. Kristittyjä oli 85,6 % ja muslimeita 12,2 %.[1]

Vuonna 2011 Liberian väestönkasvu oli 2,666 %, joka oli CIA:n tilastojen mukaan maailman 20. korkein.[1]

Vuonna 2007 vastasyntyneen poikalapsen elinajanodote oli 39 vuotta, tyttölapsen 42 vuotta.[1]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 1,7 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 35 000 henkeä. Antiretroviraalilääkitystä olisi tarvinnut noin 8 500 henkeä, mutta sitä sai noin 17 % heistä, noin 1 400 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut huomattavasti, vuonna 2005 lääkettä sai viisi prosenttia tarvitsijoista.[23]

Vuonna 2003 arvioitiin että 15 vuotta täyttäneistä liberialaisista vain 57,5 % oli lukutaitoisia, miehistä 73,3 % ja naisista vain 41,6 %.[1] Unicefin ja presidentti Ellen Johnson Sirleafin suojelema ohjelma tähtää etenkin tyttöjen koulunkäynnin lisäämiseen.[24] Liberian yliopisto on yksi Länsi-Afrikan vanhimmista korkeakouluista. Se perustettiin nimellä Liberia College vuonna 1862 ja sai yliopiston oikeudet vuonna 1951.[25]

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberian lähes kolme ja puoli miljoonaa asukasta puhuu yhteensä 31 eri kieltä, joista 30 on eläviä ja 1 (Liberian pidginenglanti, vuonna 1984 noin 1 500 000 vieraana kielenä puhujaa[26]) on kauppakieli ilman äidinkielenään puhuvia. Jotkut näistä kielistä tulevat Libanonista ja Länsi-Afrikasta. Ainoa virallinen kieli on englanti, joka jakautuu neljään tai viiteen eri murteeseen, ja englanti murteineen on ainut Liberiassa puhuttu kieli, joka ei kuulu nigeriläis-kongolaisten kielten kielikuntaan. Liberian 17 eri etnisen ryhmän puhutut kielet kuuluvat yhteensä neljään eri kielikuntaan: kru, länsiatlanttinen, mandelainen ja indoeurooppalainen.[27]

Vuonna 2006 Liberian yleisenglantia puhui 70 000 ihmistä. Isompia kieliä Liberiassa ovat mm. kpelle (487 000 puhujaa 1991), bassa (406 000 puhujaa 2006), klao (213 000 puhujaa 2006) ja mann (188 000 puhujaa 2006). Mandinkan kielen itäinen murre on maahanmuuttajakieli ja sitä puhuu 38 000 ihmistä.[28]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dan-kansan tekemä naamio.

Liberialaisista on 70 % on jonkin alkuperäisuskonnon kannattaja, 10 % kristittyjä ja muslimeita 20 %.[5] Ensimmäiset afrikkalaisten kirjoittamat romaanit ilmestyivät maassa jo 1800-luvulla. Sitä ennen kirjallinen perinne muodostui kansanrunoista, saduista ja sananlaskuista.[29] Perinteinen kuvataiteen muoto ovat danien tekemät taidokkaat naamiot.[30]

Liberian yleisradio (Liberia Broadcasting System, LBS) aloitti toimintansa virallisesti vuonna 1960. Lähetykset lakkasivat 1990-luvulla sodan aikana työntekijöiden pakoon ja laitteistojen ryöstöön. 2000-luvulla sillä oli yksi FM-radiokanava, joka kuului vajaan 100 km:n päähän pääkaupungista.[31] Loppuvuodesta 2008 otettiin käyttöön Kiinan lahjoittama ja ylläpitämä lähetinverkosto, jolla kuuluvuus laajeni koko maahan.[32] Maan oman radion lisäksi maassa kuuluvat BBC, Radio France internationale ja China Radio International.

Liberiassa ilmestyy päivittäin viisi sanomalehteä. Paikallisradioista moni toimii järjestöjen kuten YK:n UNMILin tai kirkkokuntien tuella. Lisäksi maassa toimii kolme yksityistä televisiokanavaa.[3]

Liberialaisen ruokavalion runko muodostuu riisistä ja mausteisesta kastikkeesta. Liha tai kala on lisuke tai kastikkeen osa. Päivän pääateria on lounas tai illallinen työpäivän kulusta riippuen. Aamiaiseksi varsinkin maaseudulla syödään edellispäivän tähteitä lämmitettyinä, ja välipaloiksi syödään hedelmiä.[7]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1956 alle kymmenen urheilijan joukkueella. Se ei ole saanut mitaleita.[33] Liberian jalkapallomaajoukkue on ollut FIFA:n rankingissa korkeimmillaan sijalla 66 heinäkuussa 2001. Syyskuussa 2011 se oli sijalla 128.[34]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: Liberia CIA. (englanniksi)
  2. 2008 National and Housing Census: Final Results (pdf) 2008. Government of Liberia. Viitattu 5.4.2010. (englanniksi)
  3. a b Country Profile Liberia BBC News
  4. Country Profile BBC Weather
  5. a b c Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 323. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  6. Liberia - geography 2008. Liberia Media Center. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)
  7. a b c Liberia Countries and their cultures
  8. Liberia Lonely Planet
  9. Lonely Planet review for Sapo National Park Lonely Planet
  10. Liberian gold rush threatens forest preserve New York Times 2005
  11. a b The Grain Coast, Malaguetta Coast or Pepper Coast before 1822 Libearian Past and Present. Viitattu 21.2.2012. (englanniksi)
  12. Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3169, art. Pippurirannikko. Otava, 1973. ISBN-951-1-01070-0.
  13. a b c d e Background Note: Liberia US Department of State
  14. a b History Lonely Planet
  15. a b c Timeline: Liberia BBC News
  16. Where rape is a part of life 2009. Mail & Guardian Online. Viitattu 1.10.2011. (englanniksi)
  17. Lapsisotilaita kotiutetaan Liberian konfliktin jäljiltä Global Finland. 2006. Ulkoministeriön kehitysviestintä.
  18. Facts and figures UNMIL United Nations Mission in Liberia
  19. Timanttisi voi vuotaa verta Kaleva 2007
  20. Campbellin saamat veritimantit poliisin hallussa YLE 6.8.2010
  21. Country Comparison: Merchant Marine CIA Factbook
  22. Liberia – “Flag of Convenience” Tax Haven Offshore Manual
  23. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Liberia 2008 WHO. Viitattu 3.11.2010. (englanniksi)
  24. Liberia launches Girls’ Education National Policy with support from UNICEF Unicef 2006
  25. About LU Univeristy of Liberia
  26. Ethnologue report for language code: lir Ethnologue. Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)
  27. John Victor Singler: An Introduction to Liberian English Peace Corps. (englanniksi)
  28. Liberia Ethnologuessa Ethnologue. Viitattu 18.5.2011. (englanniksi)
  29. Eva Acqui: On Liberian Literature: “The Name of the Sound, and the Sound of the Name 24.7.2007. Pambazuka News. Viitattu 19.9.2007.
  30. HamillGallery
  31. http://web.archive.org/web/20071009011926/http://www.liberiabroadcastingsystem.net/about.php
  32. Liberia Broadcasting System (LBS) Goes Nation-Wide Wednesday, 19th November 2008. The Executive Mansion Republic of Liberia.
  33. Liberia in Olympics Sport reference
  34. Ranking FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liberia.