Guinea

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Guinean tasavaltaa. Sanan muista merkityksistä, katso Guinea (täsmennyssivu).
Guinean tasavalta
République de Guinée
Guinean lippu Guinean vaakuna
lippu vaakuna

Guinean sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Alpha Condé
Mohamed Saïd Fofana

Pääkaupunki Conakry

Muita kaupunkeja Nzérékoré

Pinta-ala
– yhteensä 245 857[1] km² (sijalla 78)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2014) 11 474 383[1] (sijalla 75)
– väestötiheys 38,5 / km²
– väestönkasvu 2,63[1] % (2014)

Viralliset kielet ranskan kieli

Valuutta Guinean frangi (GNF)

BKT (2013) sijalla 150
– yhteensä 12,56 miljardia USD (PPP)[1]
– per asukas 1100 USD[1]

HDI (2012) 0.355[2] (sijalla 179)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 22,9[1] %
– teollisuus 46,5[1]2 %
– palvelut 30,5[1] %

Aikavyöhyke +0
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Ranskasta

2. lokakuuta 1958

Kansainvälinen
suuntanumero
+224

Motto Travail, Justice, Solidarité (Työ, oikeus, solidaarisuus)

Kansallislaulu Liberté

Guinean tasavalta eli Guinea on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Mali, Senegal ja Guinea-Bissau. Nimi "guinea" tulee Saharan berberien kielestä ja tarkoittaa "mustien miesten maata".[3]

Guineassa osa sademetsää, savannia, vuoristoa ja mangrovesoita. Sillä on hyvät mineraalivarat ja potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Epävakaisten olojen takia se on kuitenkin köyhä kehitysmaa. Entinen Ranskan siirtomaa itsenäistyi vuonna 1958. Sitä hallitsi yli 25 vuotta Ahmed Sékou Touré, ja pian hänen jälkeensä 24 vuoden ajan Lansana Conté. Hänen kuolemansa jälkeen maassa on ollut useita vallankaappauksia.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maastonmuodot ja kasvillisuusvyöhykkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guinean kartta.
Guinean yksityiskohtaisempi kartta

Guinea voidaan jakaa neljään maastovyöhykkeeseen. Rannikolla on mangrovesoita ja ruohikkoisia alluviaalitasankoja. Alue on susujen kotimaata, ja siellä asuu myös muita pienempiä heimoja. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Conakry ja bauksiitti-kaivoskaupungit Fria ja Kamsar.[4]

Lapsia Fouta Jallonissa.

Sisämaassa on Fouta Jallonin vuoristoalue. Alueella on niin viileää, että siellä voi kasvattaa perunaa. Monet Guinean joista saavat alkunsa tältä alueelta. Fulbet ovat suurin etninen ryhmä. Labé on alueen suurin kaupunki, Timbo oli alueen pääkaupunki ennen siirtomaa-aikaa[4]

Fula Jallonin itäpuolella on Ylä-Guinean seutu. Se on savannia jonka tasankoja halkovat jokilaaksot. Milo- ja Niger-jokia käytetään kasteluun ja kalastukseen sekä kulkuväylinä. Suurin etninen ryhmä on mandinkat. Siguiri ja Kankan ovat tämän alueen suurimmat kaupungit.[4]

Eteläisin osa on metsäaluetta. Sademäärä on suuri, ja metsässä kasvaa mahonkia, tiikkiä ja eebenpuuta. Näiden jalopuiden hyödyntäminen sekä maanviljelyn laajeneminen ovat johtaneet osittaiseen metsien hävitykseen. Alueella on myös muita luonnonvaroja kuten kultaa, timantteja ja rautamalmia. Suurimmat etniset ryhmät ovat guerzet, tomat ja kissit. 1990-luvulta alkaen alueelle on tulvinut pakolaisia Sierra Leonesta ja Liberiasta.[4]

Maan korkein kohta, Mont Nimba, on 1 752 metriä korkea.[1]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guineassa vallitsee trooppinen ilmasto, jossa on kaksi vuodenaikaa: kuiva kausi kestää marraskuusta maaliskuuhun ja sadekausi huhtikuusta lokakuuhun. Eniten sataa kesäkuussa, jolloin pasaatien kohtaamisvyöhyke (ITCZ) kulkee Guinean yli. Sen väistyessä etelään marraskuussa alkaa puhaltaa kuiva harmattan-tuuli Saharasta. [5]

Rannikolla Conakryssä sataa noin 4800 mm vuodessa, koillisen ylänköalueella vain 1500 mm.[5]

Keskimääräinen ylin lämpötila on Conakryssä ylimmillään huhtikuussa 31,6 astetta, alimmillaan elokuussa 27,7 astetta. Kuukausen keskimääräinen alin on ympäri vuoden 22-24 astetta.[6]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Simpanssi Mount Nimban luonnonsuojelualueella.

Guinean rannikkoa reunustavat mangrovet, ja rannikkotasangolla kasvaa öljypalmuja. Sademetsässä kasvaa tiikkiä, mahonkia ja eebenpuuta. Savannialueiden ruoho kasvaa sadekaudella 1,5-3 m korkeaksi. Sen joukossa kasvaa lehtipuiden rykelmiä.[5]

Afrikkalaista suurriistaa on Guineassa vain vähän. Hyeenat ja paviaanit ovat yleisiä, ja joitaikin virtahepoja ja maneetteja elää joissa.[5]

Guineassa on kaksi kansallispuistoa, Badiarin kansallispuisto ja Ylä-Nigerin kansallispuisto, joista jälkimmäinen jakautuu kahteen alueeseen. Ne kuuluvat myös Unescon Ihminen ja biosfääri -ohjelmaan samoin kuin Mont Nimba ja Massif du Ziama. Ramsarin sopimus kattaa kaksitoista vesistö- ja kosteikkoaluetta.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen Guinean alue on kuulunut moniin suuriin valtakuntiin 900-luvulta alkaen: Ghanan, Sosson, Malin ja Songhain valtioihin, jotka vuorollaan hallitsivat Saharan poikki kulkevia kauppareittejä.

Eurooppalaiset tulivat alueelle orjakaupan takia 1500-luvun alussa. Ranska julisti Guinean siirtomaakseen vuonna 1891. Guinea itsenäistyi vuonna 1958.[8]

Maan johti itsenäisyyteen ja sitä johti aina vuoteen 1984 sosialisti Ahmed Sékou Touré. Sékou Tourén kuoleman jälkeen vallan kaappasi armeijan esikuntapäällikkö Lansana Conté Diarra Traorén kanssa. Armeijan "Kansallisen elvytyksen sotilaskomitea" vapautti poliittiset vangit ja houkutteli 200 000 Sékou Tourén aikana maasta paennutta palaamaan.[9][10]

Aluksi pääministerinä toiminut Traoré yritti vallankaappausta Contéa vastaan heinäkuussa 1985 jouduttuaan alennetuksi opetusministeriksi.[8] Kaappausyritys epäonnistui ja Traoré kumppaneineen teloitettiin.[10]

Conté käänsi talouspolitiikan oikeistolaisemmaksi ja länsimielisemmäksi mutta jatkoi autoritaarista hallintoa. Ylennettyään itsensä kenraaliksi hän kirjoitutti uuden perustuslain ja valitutti itsensä siviilipresidentiksi 1993. Hänet on valittu sittemmin uudelleen 1998 ja 2003.[10] Conté oli loppuaikoinaan huonossa kunnossa ja kärsi diabeteksesta ja leukemiasta. Hän kuoli 22. joulukuuta 2008.

Noin kuuden tunnin kuluessa presidentin kuolemasta vallan kaappasi tuntematon asevoimien ryhmä "Demokratian ja kehityksen kansallinen neuvosto" (Conseil National de la Démocratie et du Developement, CNDD), joka ilmoitti televisiolähetyksessä että maan perustuslaki on kumottu ja hallitus hajotettu.[11] Parlamentin puhemies Abubakar Sompare ja pääministeri Ahmed Tidiane Souaré kiistivät aluksi kaappauksen onnistumisen, mutta hallitus tunnusti 25. joulukuuta kapteeni Moussa Dadis Camaran johtaman neuvoston. Juntta lupasi vaaleja vuodelle 2010.[12]

Guinean turvallisuusjoukot ampuivat 28. syyskuuta 2009 Conakryssa 160 Moussa Dadis Camaran presidenttiehdokkaaksi asettumista vastustanutta.[13] Tapahtuneen johdosta Afrikan unioni asetti pakotteita maan johdolle.[14]

Dadis Camara joutui murhayrityksen kohteeksi 3. joulukuuta 2009, jonka jälkeen hänet lennätettiin hoitoon Marokkoon. Hänen poissa ollessaan johtoon nousi puolustusministerinä toiminut kenraali Sékouba Konaté, jolle Dadis Camara luovutti virallisesti vallan "toipumisensa ajaksi" 15. tammikuuta 2010 Burkina Fason presidentin välittämänä solmitulla sopimuksella. Samalla luvattiin vaalit järjestettävän kuuden kuukauden sisällä.[15]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisen Guinean ensimmäiset vapaat presidentinvaalit järjestettiin 27. kesäkuuta 2010.[16] Kukaan 24 ehdokkaasta ei kuitenkaan saanut enemmistöä äänistä, joten vaali siirtyi toiselle kierrokselle, joka alun perin oli määrä järjestää 18. heinäkuuta. Päivää jouduttiin kuitenkin siirtämään vaalivilppiepäilyjen vuoksi.[17] Toiselle kierroksella 7. marraskuuta olivat vastakkain Alpha Condé ja Cellou Dalein Diallo. Condé julistettiin voittajaksi, mutta hänen vastaehdokkaansa kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja vei asian oikeuteen. Korkein oikeus vahvisti vaalituloksen ja julisti presidentinvaalien voittajaksi Alpha Conden joulukuun alussa.[18] Eri ehdokkaiden kannattajien yhteenotoissa kuoli useita.[19][20]

Guineassa on yksikamarinen, 114-jäseninen parlamentti. Sotilasjuntta hajotti parlamentin vuosina 2008 ja 2010 ja asetti tilalle siirtymäkauden 155-jäsenisen kansanedustuslaitoksen.[1] Vuodeksi 2010 luvattuja vaaleja siirrettiin useita kertoja ja ne järjestettiin lopulta syyskuussa 2013.[21] Presidentti Conden puolue voitti. kansainväliset tarkkailijat raportoivat epäselvyyksistä ja oppositiopuolueet syyttivät hallitusta lopputuloksen väristelystä, mutta korkein oikeus vahvisti tuloksen.[8]

Hallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guinea on jaettu seitsemään hallintoalueeseen, jotka on kaikki nimetty pääkaupunkiensa mukaan. Suluissa on alueen asukasluku 1. heinäkuuta 2009.[22]

  • Boké (1,037 miljoonaa asukasta)
  • Conakry (1,548 milj.)
  • Faranah (777 700)
  • Kankan (1,467 milj.)
  • Kindia (1,433 milj.)
  • Labé (920 000)
  • Mamou (798 000)
  • Nzérékoré (2,237 milj.)

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultakaivoksella työskentelevä nainen.

Guinealla on hyvät mineraalivarat ja potentiaalia vesivoiman ja maatalouden kehittämiseen. Silti se on kehitysmaa.[1]

Guinean bauksiittivarat on arvioitu 25 miljardiksi tonniksi, mikä saattaa olla puolet koko maailman bauksiitista. Sillä on myös merkittävät rautamalmi-, timantti- ja kultavarat sekä vielä määrittelemätön määrä uraania. Korruptio ja kehittymätön infrastruktuuri ovat kuteinkin näiden potentiaalisten mineraalivarojen laajamittaisen hyödyntämisen esteenä.[23]

Vuonna 1972 Guinea perusti Neuvostoliiton kanssa Office des Bauxites de Kindian (ODK). Ennen vuotta 1985 Neuvostoliitto toi noin 30 % bauksiitistaan Guineasta. Pääosa vietiin Ukrainaan Nikolajevin tehtaalle.[24] Vuonna 2002 Guinea antoi Friguian jalostamon toiminnot RUSALille 22 vuodeksi. Huhtikuussa 2006 Guinea yksityisti yhtiön.[25] Contén kuoleman jälkeen sotilashallitus väitti RUSALin maksaneen tehtaasta alle kymmenesosan todellisesta hinnasta ja vaati sitä takaisin.[26]

Kansainvälinen valuuttarahasto ja maailmanpankki ovat keskeyttäneet Guinean avustamisen kaksi kertaa, vuosina 2002 ja 2009. Vuonna 2002 keskeytys johtui siitä, ettei valtion talousohjelma pysynyt kurissa ja varsinkin puolustusmenot kasvoivat liikaa. Tiukan kuriohjelman jälkeen maalle myönnettiin vuonna 2007 rahoitusta HIPC-ohjelmassa (Heavily Indebted Poor Countries, pahasti velkaantuneet köyhät maat). Toinen keskeytys liittyi loppuvuoden 2008 vallankaappaukseen.[23]

Guinea on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Gambian, Ghanan, Nigerian ja Sierra Leonen kanssa Guinea on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa.[27]

Bauksiitin osuus Guinean viennistä on 80 %[23]. Kolme neljännestä työvoimasta toimii kuitenkin maataloudessa.[1] Perusruoka-aineita kuten riisiä joudutaan silti tuomaan ulkomailta. Fouta Djallonin ylängöt ovat ajoittain laitumina, rintiellä kasvatetaan maapähkinää ja foniota ja jokilaaksoissa kasvaa riisi, banaanit, tomaatit, mansikat ja sitrushedelmät. Vihanneksia ja hedelmiä kasvatetaan myös myyntiin. Ala-Guineassa on suuria ananas- ja banaanitiloja, ja riisi sekä kookos- ja öljypalmut antavat tuloja. Ylä-Guineassa kasvatetaan viljaa ja kassavaa ruoaksi ja vihanneksia, tupakkaa ja karitea myyntiin. Metsäalueen perusruokaa ovat sekä riisi että kassava, maapähkinät ja maissi. Myyntiin kasvatetaan kahvia, kolapähkinöitä ja öljypalmua.[5]

Guinean liikenne perustuu maanteihin ja kotimaan lentoihin. Rautatieverkko on rapistunut eikä henkilöliikennettä enää ole. Bauksiitin louhinta-alueilta kulkee teollisuusratoja rannikolle.[5] Maassa on 16 lentokenttää, mutta niistä vain neljän kiitotie on päällystetty ja yhden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä. Satamakaupunkeja ovat Conakry ja Kasmar.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guinealaiset jakaantuvat etnisesti useaan ryhmään, joista tärkeimmät ovat fulbet (40 % väestöstä), mandinkat (30 %) ja susut (20 %).[1] Fulbet asuvat pääasiassa vuoristoisella Fouta Djallonin alueella, mandinkat maan savanni- ja metsäalueella, susut taas pääosin rannikkoseudulla.[4]

Guinealaisista on uskonnoltaan 85 prosenttia muslimeja, 8 prosenttia kristittyjä ja 7 prosenttia animisteja.[1]

Ranska on virallinen kieli. Paikallisia kieliä ovat pohjoinen kissi, kpelle, maninka, fulani, susu ja toma.[28]

Aikuisväestöstä 41prosenttia on lukutaitoisia (2010)[1], mikä on alle läntisen Afrikan keskiarvojen. Koulujärjestelmä koostuu kuusivuotisesta pakollisesta alakoulusta ja kuusivuotisesta yläkoulusta. Opetusta annetaan sekä ranskaksi että paikallisilla kielillä. Valtion hallinnassa on kaksi yliopistoa: Conakryn yliopisto ja Kankanin yliopisto.[5]

Itsenäistymisestä asti hallitus on panostanut kansanterveyteen, ja vuosituhannen vaihtuessa lapsikuolleisuus oli pienentynyt puoleen itsenäisyyden alkuajoista. Laitteiden ja koulutetun henkilöstön puute haittaavat kuitenkin terveydenhuoltoa.[5] Vuonna 2014 lapsikuolleisuus oli 55,24 tuhatta elävänä syntynyttä kohti eli maailman 30. huonoin.[1]

HIV-positiivisia oli 1,7% aikuisväestöstä vuonna 2012. Luku on maailman 28. suurin.[1]

Vuonna 2014 ebolatapauksia havaittiin Conakryssä ja epäiltiin useissa muissakin kaupungeissa.[29]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tourén hallintokaudella maan talous kurjistui alimmilleen, mutta monet pitävät häntä kansan yhdistäjänä. Tourén periaate suosia afrikkalaisia kieliä kasvatti niiden määrää, jotka osaavat lukea omaa kieltään. Koulutetun väestön venäjän- ja kiinantaito kertovat silloisista suhteista itäblokkiin.[4] Talousvaikeuksien takia etniset ristiriidat ovat kasvaneet jälleen. Presidentti Contéa on syytetty oman etnisen ryhmänsä susujen suosimisesta. Myös pakolaisvirrat ovat herättäneet närää. Conté toivotti aluksi sierraleonelaiset pakolaiset tervetulleiksi, mutta asenteet muuttuivat kun Guinean omiin rajakaupunkeihiin kohdistui hyökkäyksiä.[4]

Kylä Dabolan alueella.

Guinean kaupunkiarkkitehtuurissa näkyy ranskalaisten siirtomaaisäntien ja itäblokin kauppakumppanien vaikutus. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa eletään perinteisemmin. Kankanissa monet asuvat olkikattoisissa savimajoissa. Perheenjäsenten omat nukkumamajat aukeavat yhteiselle keskusalueelle, jossa syödään, laitetaan ruokaa ja seurustellaan. Tällainen rakenne sopii hyvin moniavioiseen kulttuuriin, joka on ominaista etenkin mandinkoille.[4]

Päivän pääateria syödään yleensä keskellä päivää ja se muodostuu hiilihydraattipitoisesta perusaineesta kuten riisistä ja sen kanssa tarjottavasta kastikkeesta. Kastikkeessa on maapähkinöitä, okraa ja tomaattia ja toisinaan myös lihaa tai kalaa. Riisin sijasta voidaan tarjota hirssiä, durraa tai kassavaa. Ateria tarjotaan usein isosta yhteisestä kulhosta, johon kaikki ruokailijat pistävät lusikkansa. Suurissa perheissä voi olla yksi kulho miehille ja toinen naisille. Ruoassa on suhteessa vähän valkuaisaineita, ja monet lapset ja aikuiset kärsivät aliravitsemuksesta.[4]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guinean jalkapallomaajoukkue ei ole selviytynyt kertaakaan MM-kilpailujen lopputurnaukseen. Afrikan-mestaruuskilpailujen puolivälieriin Guinea on selviytynyt Tunisiassa 2004[30], Egyptissä 2006[31] ja Ghanassa 2008[32]. Etiopian kisoissa 1976 Guinea saavutti hopeaa.

Olympialaisiin Guinea on osallistuntut vuonna 1968 ja sitten säännöllisesti vuodesta 1984 alkaen. Maa ei ole saanut mitaleita.[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r The World Factbook: Guinea CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Guinea Bissau Countries and Their Cultures
  4. a b c d e f g h i Guinea Countries and Their Cultures
  5. a b c d e f g h Guinea Encyclopedia Britannica. Viitattu 5.4.2014.
  6. Conakry Climatological Infeormation World Meteorological Organization. Viitattu 5.4.2014.
  7. Parks, Reserves, and Other Protected Areas in Guinea Parks.it. Viitattu 5.4.2014.
  8. a b c Guinea Timeline BBC. Viitattu 5.4.2014.
  9. Sekou Toure (Wayback machine web archive) MSN Encarta. Viitattu 5.4.2014.
  10. a b c Lansana Conte MSN Encarta
  11. Army steps in after Guinea president Lansana Conté dies Guardian 23.12.2008
  12. Guinean hallitus tunnusti vallan kaapanneen sotilasjuntan YLE. Viitattu 18.9.2010. [vanhentunut linkki]
  13. Tiananmen en Guinea-Conakry 29.9.2009. El Mundo. Viitattu 18.9.2010. (espanjaksi)
  14. Afrikan unioni mätkäisi pakotteita Guinealle 29.10.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.9.2010.
  15. Le médiateur pour la Guinée trouve un compromis 15.1.2010. Viitattu 18.9.2010. (ranskaksi) [vanhentunut linkki]
  16. BBC: Guinea holds first democratic poll since independence
  17. BBC: Guinea's presidential run-off delayed over fraud claims (viitattu 13.7.2010)
  18. Korkein oikeus julisti Alpha Conden vaalivoittajaksi
  19. Guinea poikkeustilaan vaalimellakoinnin vuoksi HS 17.11.2010
  20. Alpha Conde declared winner in Guinea president polls BBC 15.11.2010
  21. Guinealaiset äänestävät vuosia lykätyissä vaaleissa 28.9.2013. Yle Uutiset. Viitattu 28.9.2013.
  22. Guinea Regions Citypopulations
  23. a b c Background Note Guinea (arkistoitu) US Department of State. Viitattu 5.4.2014.
  24. http://www.rusal.ru/en/gvinea2.aspx [vanhentunut linkki]
  25. http://www.rusal.ru/en/fria_factory.aspx [vanhentunut linkki]
  26. Guinea Asks Rusal to Return Friguia Alumina Complex (Update3), Bloomberg, 10.10.2009
  27. Eco: What's in it for investors in West africa? Trade Invest Africa 29.4.2010
  28. Languages of Guinea Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.2009.
  29. Ebola in Guinea Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 5.4.2014.
  30. African Nations Cup 2004 www.rsssf.com/tables/04a.html#fin (englanniksi)
  31. African Nations Cup 2006 www.rsssf.com/tables/06a.html (englanniksi)
  32. African Nations Cup 2008 www.rsssf.com/tables/08a.html (englanniksi)
  33. Guinea Sport reference

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Guinea.