Syyria

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syyrian arabitasavalta
الجمهورية العربية السورية
(al-Jumhūriyya al-ʿarabiyya al-sūriyya)
Syyrian lippu Syyrian vaakuna
lippu vaakuna

Syyrian sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Bašar al-Assad
Adel Safar

Pääkaupunki Damaskos (2,527 miljoona as.) [1]
33°30′47″N, 36°17′31″E

Muita kaupunkeja Aleppo[1] (2,985 miljoonaa as.)

Pinta-ala
– yhteensä 185 180[1] km² (sijalla 88)
– josta sisävesiä 0,06 %

Väkiluku (2010) 22 198 110[1] (sijalla 51)
– väestötiheys 93 / km²
– väestönkasvu 1,954[1] % (2010)

Viralliset kielet arabian kieli

Valuutta Syyrian punta (SYP)

BKT (2009) sijalla 65
– yhteensä 101 miljardia USD (PPP)[1]
– per asukas 4 600 USD

HDI (2012) 0.648[2] (sijalla 116)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 17,7[1] %
– teollisuus 26,5[1] %
– palvelut 55,9[1] %

Aikavyöhyke +2
– kesäaika UTC+3

Itsenäisyys
Vichyn Ranskasta:
Tunnustettu:

1. tammikuuta 1944
7. huhtikuuta 1946

Lyhenne SY

– ajoneuvot: SYR
– lentokoneet: YK

Kansainvälinen
suuntanumero
+963

Motto وحدة ، حرية ، اشتراكية ("Yhtenäisyys, vapaus, sosialismi") - Baath-puolue

Kansallislaulu Humat ad-Diyar

Syyrian arabitasavalta eli Syyria on Lähi-idän valtio. Syyria rajautuu etelässä Jordaniaan ja Israeliin, lännessä Libanoniin ja Välimereen, pohjoisessa Turkkiin ja idässä Irakiin. Se on osa Levantin aluetta. Maa sijaitsee Välimeren itäpäässä, ja siellä on noin 22 miljoonaa asukasta.

Syyrian nimi pohjautuu muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten siitä käyttämään nimeen, joka puolestaan saattaa pohjautua babylonian sanaan suri.[3] Eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista ovat sijanneet Syyriassa. Nykyisen Syyrian alue on ollut kristinuskon syntysijoja ja keskiajalla alueesta tuli yksi islamin keskuksista. Uudella ajalla Syyria joutui osmanien vallan alle ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen siitä tuli Ranskan siirtomaa.

Syyria itsenäistyi toisen maailmansodan yhteydessä, mutta arabisosialistinen baath-puolue on hallinnut sitä totalitaarisesti vuodesta 1963. Vuonna 2011 maassa puhkesi arabikevääseen liittyneitä mellakoita. Nämä johtivat kesään 2011 mennessä sisällissotaan, jossa kapinalliset pyrkivät kaatamaan presidentti Bašar al-Assadin hallinnon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista. Syyria oli osa heettiläisten, Assyrian, Babylonin, Israelin, Egyptin, Persian, Kreikan ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan Rooman alaisuuteen.[4]

Syyrian alue oli kristinuskon syntysijoja. Islam laajeni sinne 600-luvulla ja Syyriasta tuli yksi uuden uskonnon keskuksista. Muhammedin heimoa quraišeja edustanut Umaijadien dynastia hallitsi Damaskoksesta käsin arabien maailmanvaltaa vuosina 661–750. Suurimmillaan dynastia hallitsi Pakistanin ja islamilaisen Espanjan välistä aluetta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Valtansa alkuvaiheessa umaijadit kunnioittivat kristittyjen uskoa ja antoivat näille erivapauksia, mutta 89 vuotta jatkuneen vallan aikana enemmistö syyrialaisista kääntyi islamiin, ja arabian kieli syrjäytti vähitellen aramean. Islamin lakia, shariaa, sovellettiin vain islaminuskoisiin, muuten maassa noudatettiin hellenististä oikeusjärjestelmää.[5]

Seldžukkien valtakauden ja ristiretkien jälkeen Syyria oli arabien hallussa vuoteen 1516, kunnes osmanit valloittivat sen.[6]

Ranskan valta ja maailmansodat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmanien valtakunnan hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyria joutui Ranskan hallintaan Kansanliiton mandaattialueena – Ranska oli julistanut itsensä alueen suojelijaksi jo 1700-luvulla. Syyria vapautettiin Vichyn Ranskalta ja julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944, mutta vieraat joukot pysyivät maassa vuoteen 1946. Syyria oli YK:n perustajajäsen.[7]

Kaappauksia ja valtioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1947 perustettiin arabisosialistinen baath-puolue. Maassa oli kolme sotilasvallankaappausta vuonna 1949, upseeri Adib al-Shishakhli nousi valtaan ja kielsi puolueet, mutta hänet syrjäytettiin uudella kaappauksella 1954. Siviilihallinto lähentyi Egyptin kanssa. Vuosina 1958–1961 maa oli valtioliitossa Egyptin kanssa nimellä Yhdistynyt arabitasavalta. Se irtautui 1961 sotilaskaappauksella, ja 1963 siirryttiin baath-puoluen siviilivaltaan Amin al-Hafez presidenttinä. Kaappaukset jatkuivat puolueen sisällä: 1966 Salah Jadid syrjäytti al-Hafezin ja 1970 Hafez al-Assad nousi valtaan ja laitatti Salad Jadidin vankilaan.[8]

Sotaa ja kapinoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1967 kuuden päivän sodan aikana Israel miehitti Golanin kukkulat. Vuoden 1973 Jom kippur -sodassa Syyria ja Egypti yrittivät palauttaa miehitettyjä alueita, mutta turhaan.[8]

Valtaa pitävä Baath on virallisesti sekulaarinen puolue, ja kun se muutti perustuslakia poistaen vaatimuksen presidentin muslimitaustasta 1973, muslimit nousivat kapinaan.[8] Jännitteitä on ollut myös enemmistönä olevien sunnien ja šiialaisten alawi-lahkoon kuuluvan eliitin välillä.[9] Sunnimuslimien veljeskunta aloitti aseellisen taistelun Syyrian hallitusta vastaan vuonna 1976. Vuonna 1980 Iranin islamilainen vallankumous rohkaisi myös syyrialaisia muslimeita mielenosoituksiin. Vuonna 1982 Syyrian armeija pommitti Haman kaupungin melkein maan tasalle. Lukuisia siviileitä sai surmansa.[8]

Libanonin miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Libanonin sisällissodassa 1976 Maroniittien asema uhkasi heiketä, ja Syyrian joukot miehittivät Libanonia vuodesta 1976 vuoteen 2005, virallisesti rauhanturvatehtävissä. Syyrialaisjoukot taistelivat Libanonissa israelilaisia vastaan, jotka hyökkäsivät Beirutiin 1982.[8] Bašar al-Assadin katsotaan murhauttaneen Libanonin pääministeri Rafik Haririn[10] vuonna 2005, mutta vaikka aluksi löytyi todisteita al-Assadin turvallisuusjoukkoja vastaan, sittemmin tämän liittolaisen Hizbollahin on epäilty suorittaneen teon. Tutkimukset ovat yhä kesken. Libanonin Hizbollah-taistelijat ovat nyttemmin tulleet al-Assadin tueksi kansannousua vastaan.

Hafez al-Assadin valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noustuaan kaappauksella valtaan 1970 Hafez al-Assad järjesti maahan nopeasti hallintoa ja valtarakenteita. Perustettiin 175 jäsenen parlamentti, johon baath sai enemmistön. Puoluejohtoon tuli 21-jäsenen neuvosto, jonka johtoon valittiin al-Assad. Hänet valittiin myös presidentiksi 7 vuoden kaudelle vuonna 1971. Vallan siirtoa Jadidilta Assadille pidettiin kaikkiaan maltillisena ja askeleena pois radikaalista kommunismista.[9]

Assad oli Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden läheinen liittolainen, ja sai sotilasapua etenkin vuoden 1973 yhteydessä. Samaan aikaan hän pyrki lähestymään myös länttä ja palautti diplomaattisuhteet useisiin länsimaihin. Välit muihin arabimaihin olivat myös kohteliaat, ja vuonna 1971 Syyria solmi lyhytikäisen liiton Egyptin ja Libyan kanssa.[9]

Tiivis suhde Neuvostoliittoon on jatkunut Venäjän aikana. Syyria saa maalta lainoja, aseita ja koulutusta. [10]

Bašar al-Assadin valtaan nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bashar al-Assad
Assadin perhe 1990-luvun alussa: vasemmalla takarivissä Maher, Bashar, Basil, Majid ja Bushra. Presidentti Hafez al-Assad (oikealla istumassa), Anisa Makhlouf (vasemmalla istumassa)

Syyriaa 1971–2000 hallinneen presidentti Hafez al-Assadin poika Bašar al-Assad nousi valtaan vuonna 2000. Hän vapautti heti aluksi 600 poliittista vankia. Muslimiveljestö ilmoitti aloittavansa jälleen poliittisen toiminnan, ja muutenkin toivo vapaammasta ajasta autoritäärisen isän jälkeen heräsi. Kuitenkin syyskuussa 2001 pidätettiin muutosta ajaneita kansanedustajia.[8]

Yhdysvallat on pitänyt Syyriaa terrorismin tukijana ja lukenut sen "pahan akseliin" kuuluvaksi. Vuonna 2004 Yhdysvallat julisti Syyrian kauppasaartoon.[8]

Vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa Syyria vastaanotti yli miljoona pakolaista, jotka ovat paenneet Irakista Yhdysvaltain miehityksen ja sitä seuranneen sisällissodan jälkeen. Lokakuussa 2007 Syyria lopetti pakolaisten vastaanottamisen.[8]

Vuonna 2007 Operaatio Orchardissa Israel iski Deir ez-Zorin seudulle. Yhdysvallat ilmoitti iskun kohteena olleen ydinaselaitoksen rakennustyömaan.[8]

Vuoden 2008 isku Abu Kamaliin oli CIA:n isku, jonka tekijä väittää, että kohde oli ulkomaisten taistelijoiden verkostoa, kun taas Syyria piti sitä iskuna maan suvereniteettia vastaan.[11][12]

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Syyrian sisällissota

Syyriassa on meneillään sisällissota. Se alkoi arabikevääseen liittyvänä kansannousuna alkuvuonna 2011. Egyptin vuoden 2011 vallankumous ja Tunisian vallankumous innoittivat joitain ihmisryhmiä mielenosoituksiin, joissa vaadittiin korruption kitkemistä ja poliittisia vapauksia. Hallitus käytti salaista poliisia, puolisotilaallisia joukkioita ja armeijaa mellakoijia ja mielenosoittajia vastaan, jonka jälkeen armeijasta eronneet sotilaat aloittivat aseellisen vastarinnan hallitusta vastaan. Presidentti Bašar al-Assadia vastustavat kapinalliset pyrkivät kaatamaan tämän hallinnon, ja hallituksen joukot kukistamaan kapinan.

Armeija aloitti mielenosoitusten murskaamisen huhtikuussa 2011.[10] Vähitellen armeijaa alkoi loikata vastapuolelle ja maahan tuli myös islamistitaistelijoita. Vuodesta 2012 Syyria on ollut jo täysimittaisessa sisällissodassa.[10] Vuonna 2013 YK arvioi kuolleita olevan yli 100 000.[10] Pakolaisia oli yli 6 miljoonaa, joista 4 miljoonaa maan sisällä.[10] Sodan edetessä aseellisten islamilaisten fundamentalistijärjestöjen voima kasvoi kapinallisten joukossa.

Sotarikokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuun lopussa 2011 YK tuomitsi Syyrian hallituksen toimet rikoksina ihmisyyttä vastaan.[13][14] Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on kerännyt jatkuvasti kasvavaa todistusaineistoa al-Assadin syyllisyydestä kansanmurhaan.[10] Myös kemiallisten aseiden ilmeinen käyttö vahvistaa aineistoa.[10] Syyria lupasi kesken sodan luopua kemiallisista aseistaan. Al-Assadin arvioidaan viettävän lopun elämäänsä vankilassa, ellei hän kuole väkivaltaisesti. [10]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyria on virallisesti demokraattinen tasavalta, mutta sitä hallitsee totalitaarinen arabisosialistisen[10] Baath-puolueen hallinto vuoden 1963 kaappauksen jälkeen. Puolueella on 2/3 enemmistö 250 paikan parlamentissa, josta loppu on jaettu riippumattomien ehdokkaiden kesken. Maa oli poikkeustilalainsäädännön alainen vuodesta 1963 kevääseen 2011. Israel on miehittänyt Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita vuodesta 1967, ja maiden välit ovat muutenkin hyvin kireät. Libanon oli käytännössä pitkään Syyrian miehittämä ja maassa oli parikymmentä tuhatta Syyrian sotilasta. Keväällä 2005 Syyria vetäytyi Libanonista.[15][16]

Syyrian presidentti on Bašar al-Assad, edellisen presidentin Hafiz al-Assadin poika. Hafiz al-Assad johti maata vuodesta 1971 kuolemaansa vuonna 2000 saakka. Perhe kuuluu šiialaisten alaviittien lahkoon. Presidentti valitsee ministerit ja pääministerin, jotka muodostavat hallinnon toimeenpanovallan.[15]

Yhdysvaltalainen Freedom House -instituutti on luokitellut Syyrian ei-vapaaksi maaksi. Se arvioi vuonna 2009, että poliittisten oikeuksien taso Syyriassa sijoittuu seitsenportaisella asteikolla alimpaan luokkaan ja yksilönvapauksien taso puolestaan toiseksi alimpaan.[17] Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Syyriassa oli vuonna 2006 noin 4 000 poliittista vankia.[18]

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrian kartta

Syyriassa on neljätoista maakuntaa (muhafazat):[19] Kutakin maakuntaa johtaa presidentin nimittämä kuvernööri ja vaaleilla valittu maakuntavaltuusto.[15]

  1. Damaskos (Rif Dimašq)
  2. Rif Dimašq
  3. Al-Qunaytra (Israelin miehittämä)
  4. Dar'a
  5. Al-Suwaydan
  6. Homs
  7. Tartus
  8. Lattakia
  9. Hama
  10. Idlib
  11. Aleppo
  12. Al-Raqqa
  13. Dayr al-Zawr
  14. Al-Hasaka

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyria satelliittikuvassa toukokuussa

Välimeren rannikolla on kapea kaistale tasankoa, joka ulottuu Turkin rajalta Libanoniin. Sitä peittävät hiekkadyynit ja katkovat vuoristosta kohti rannikkoa kuroutuvat harjanteet. Rannikkokaistaleen sisämaan puolella kulkevat noin 1200 m korkeat Jabal an Nusayriyah -vuoret. Niiden länsirinteet saavat sateita, jotka aiheuttaa mereltä tuleva kostea ilma. Siksi ne ovat hedelmällisiä ja tiheämpään asuttuja kuin itärinteet, joille puhaltaa aavikon kuiva tuuli. Vuoriston eteläpäässä on Homsin sola, josta kulkee maantie sisämaasta Tripolin satamaan. Homsin sola on ollut vuosisatojen ajan merkittävä kulkureitti.[20]

Eufratjoki kulkee Syyrian itäosassa. Se saa alkunsa Turkin vuorilta ja virtaa maan poikki Irakiin.[20]

Vuonna 2010 maassa oli neljä yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkia: pääkaupunki Damaskos, Aleppo pohjoisessa, Homs ja Hama.[21]

Ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta talvet leudot. Maan ylängöillä sataa talvisin ajoittain lunta. Maan korkein kohta on vuori nimeltä Hermonvuori, joka kohoaa 2 814 metrin korkeuteen.[22]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultahamsteri on alkuperäinen syyrialainen laji. Virallisten tietojen mukaan maassa elää edelleen susia, hyeenoita, mäyriä, villisikoja, sakaaleita, kauriita, karhuja ja hillereitä, mutta niitä tavataan harvoin. Suurin osa vuorten rinteiden metsistä on tuhottu. Jäljellä olevissa pirstaleissa kasvaa marjakuusta, lehmusta ja kuusia. Uhanalaisiin nisäkkäisiin kuuluvat juovahyeena, kuusipeura ja metsäkauris. Myös muutama töyhtöiibis on tavattu Syyriassa.[23]

Syyrian pinta-alasta vain pieni osa on suojeltu verrattuna muihin Välimeren maihin. Sillä on merkittävä kosteikkojensuojelualue, Sabkhat al-Jabbulin suojelualue. Se on suolajärvi noin 30 km Alepposta, ja se on tärkeä monien vesilintujen kuten flamingojen turvapaikkana. Palmyran lähelle suunnitellaan Al-Talilan suojelualuetta turvaamaan alueen monimuotoisuutta.[23]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIA factbookin mukaan Syyrian vuoden 2009 talouskasvu oli 5 %.[22] Syyrian talous on pääosin valtion hallitsema. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Pitkän tähtäimen talouskasvun rajoite on väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula. Kuivuus on jo aiheuttanut vakavia ongelmia maataloudelle, ja vuonna 2009 YK ohjasi maahan ruoka-apua. Syyria oli aiemmin vehnän viejä, nyt se joutuu tuomaan vehnää.[15]

Syyrialla on maailman mittakaavassa melko vaatimattomat öljy- ja maakaasuvarat, mutta maan sijainti Välimeren itäpäässä on vahvistanut niiden merkitystä. Vuonna 2010 sen öljyvarat arvioitiin 2,5 miljardiksi barreliksi ja maakaasuvarat 8,5 biljoonaksi kuutiojalaksi. Maassa on hyvä, kotimainen öljyputkiverkosto, joka johtaa kolmeen öljysatamaan Välimerellä. Irakin kanssa käydään neuvotteluja putkien jatkamisesta sen öljyalueille. Kaasua on tuotu Egyptistä Arabian kaasuputkea pitkin vuodesta 2008. Myös Turkin kanssa on tehty sopimus kaasun tuonnista. Neuvottelut Irakin ja Iranin kanssa ovat käynnissä.[24]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tienviittoja.

Syyriassa on 104 lentokenttää, joista viidellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 2050 km. Satamakaupunkeja ovat Baniyas, Latakia ja Tartus.[22] Maan sisäisessä liikenteessä linja-autot ovat yleisiä ja halpoja, ja tieverkko on hyvä. Rautatiet sen sijaan ovat päässeet huonoon kuntoon, vaikka niitä on alettu kunnostaa 2000-luvulla.[25]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sayyidah Ruqayya Moskeija.
Apostoli Paavalin patsas Damaskoksessa.

Syyrian virallinen ja käytetyin kieli on arabia, jota puhuu äidinkielenään arviolta 85 % maan väestöstä, mukaan lukien noin 400 000 Syyriassa asuvaa palestiinalaista. Maan pohjoisosaan keskittynyt kurdiväestö muodostaa 9 % maan väestöstä ja puhuu valtaosin kurdia. Syyrian pienet armenialais- ja turkmeenivähemmistöt puhuvat myös omia kieliään. Lisäksi noin 200 000 henkilöä, etupäässä assyrialaiskristittyjä, puhuu yhä arameaa.[26]

Uskonnoltaan syyrialaisten enemmistö (90 %) on muslimeja. Sunnit muodostavat 74 % muslimiväestöstä, kun taas pienemmät suuntaukset (alaviitit, shiiat ja druusit) käsittävät 16 % väestöstä. Kristittyjen osuus Syyrian väestöstä on noin 10 %, ja he jakautuvat useisiin suuntauksiin ja lahkoihin. Aiemmin monituhatpäinen Syyrian juutalaisväestö on supistunut viime vuosikymmeninä nopeasti maastamuuton seurauksena, ja vuonna 2003 Syyriassa asui enää alle sata juutalaista, heistä valtaosa vanhuksia.[27]

Syyrian valtio on virallisesti maallinen, eikä ota kantaa uskonnollisiin asioihin. Virallisesti Baath-puolue ajaa yleisarabialaista identiteettiä, mutta käytännössä etniset, uskonnolliset ja alueelliset ryhmittymät ovat tärkeitä.[15]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyrian nykyiset rajat ovat siirtomaaisäntien vetämät. Syyrialaiset identifioituvat ensisijaisesti uskonnolliseen ryhmäänsä, myös arabien valtionrajat ylittävä yhtenäisyyden tunne on vahva.[3]

Syyrialaisten pääasiallinen hiilihydraattien lähde on vehnä. Vihanneksia, hedelmiä ja maitotuotteita syödään myös paljon. Lampaanliha on suosittua, mutta harvoilla on varaa syödä lihaa joka päivä.[3]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyria on osallistunut olympialaisiin säännöllisesti vuodesta 1968, ja sitä ennen kerran vuonna 1948. Maa on saavuttanut olympiamitaleja kolmessa eri urheilulajissa. Sen ensimmäinen mitalisti oli Los Angelesin 1984 olympialaisissa hopeaa saavuttanut vapaapainija Joseph Atiyeh. Maan ensimmäinen olympiavoittaja oli Atlantan 1996 olympialaisissa seitsenottelun voittanut yleisurheilija Ghada Šu’a’. Maan kolmas olympiamitalisti on Ateenan 2004 olympialaisissa pronssille yltänyt nyrkkeilijä Naser Al Shami.[28]

Syyrian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan selviytynyt maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Aasian mestaruuskisoihin Syyria on selviytynyt neljä kertaa (1980, 1984, 1988 ja 1996), mutta joka kerralla taival päättyi alkuotteluihin. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 105. Syyriassa on 170 jalkapalloseuraa, joissa pelaa yhteensä 24 600 rekisteröityä pelaajaa.[29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Terry Carter, Lara Dunston, Amelia Thomas: Syria and Lebanon. Lonely Planet, 2008. ISBN 9781741046090.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Syria: People and Sociaty CIA World Factbook. Viitattu 12.12.2012.
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. a b c Syria Countries and their cultures
  4. Ancient Syria Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  5. Umayyad Caliphate Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  6. Succeeding Caliphates and Kingdoms Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  7. World war II and independence Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  8. a b c d e f g h i BBC Timeline
  9. a b c The Asad Era Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  10. a b c d e f g h i j "Minä, Bashar", Suomen Kuvalehti 36/2013, toimittaja Katri Merikallio, 6.9.2013, sivut 12-13.
  11. Syria condemns 'US village raid' BBC 2008
  12. Iraq turns on US and condemns CIA raid into Syria Independent.ie 2008
  13. Arabiliiton tarkkailijat matkasivat kuohuvaan Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 22.12.2011
  14. Arabiliiton tarkkailijat saapuivat Syyriaan Yle uutiset ulkomaat 27.12.2011
  15. a b c d e Background Note: Syria US Department of State
  16. Syyrian poikkeustila nurin, protesteja rajoitetaan yhä Turun Sanomat 19.4.2011
  17. Freedom House: Country Reports, Worst of the Worst 2009.
  18. Human Rights Watch, World Report 2007
  19. Syria:Governorates Citypopulation
  20. a b Geography Syria: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  21. Syria: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  22. a b c The World Factbook: Syria CIA. (englanniksi)
  23. a b Lonely Planet (2008) s.77
  24. Syria Energy Data, Statistics and Analysis - Oil, Gas, Electricity, Coal EIA June 2010 (englanniksi)
  25. Transport in Syria Lonely Planet
  26. Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, seemiläisiä kieliä käsittelevä luku, Gaudeamus 1998, ISBN 951-662-734-X
  27. The Jews in Syria Jewish Virtual Library
  28. Syria Olympic Sports Sport Reference
  29. Association Syria FIFA

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hokayem, Emile: Syria’s Uprising and the Fracturing of the Levant. Adelphi Series, 438. The International Institute for Strategic Studies, 2013. ISSN 1944-5571. ISBN 978-0-415-71738-0.
  • Provence, Michael: The Great Syrian Revolt and the Rise of Arab Nationalism. Austin: University of Texas Press, 2005. ISBN 0-292-70635-9.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Syyria.