Länsi-Afrikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Länsi-Afrikkaan kuuluvat valtiot YK:n jaon mukaan

Länsi-Afrikka on Afrikan läntiset osat käsittävä maantieteellinen alue.

Valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Afrikkaan kuuluvat Yhdistyneiden kansakuntien määritelmän mukaan seuraavat valtiot: Benin, Burkina Faso, Gambia, Ghana, Guinea, Guinea-Bissau, Kap Verde, Liberia, Mali, Mauritania, Niger, Nigeria, Norsunluurannikko, Senegal, Sierra Leone ja Togo.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Afrikka rajautuu lännessä ja etelässä Atlantin valtamereen, pohjoisessa Saharan aavikkoon ja kaakossa Kamerunin ylänköihin.[2]

Länsi-Afrikka on melko tasaista aluetta. Se koostuu pääasiassa kolmesta ylängöstä, jotka ovat 180–1200 metrin korkeudella merenpinnasta. Korkeimmat vuoret ovat tulivuoria, joista korkein on Kamerunvuori (4 100 m). Rannikko on alankoa. Etelärannikkoviiva on melko suora, mutta länsirannikolla on poukamia. Pisin joki on Niger ja suurin järvi Tšadjärvi.[2]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Afrikan ilmasto on kuuma. Vuodessa on sadekausi ja kuiva kausi. Alueen pohjoisosissa sataa hyvin vähän, mutta etelässä on aina kosteaa. Talvella vallitsevat tuulet ovat koillisesta, kesällä lounaasta.[3]

Kasvillisuus ja eliöstö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuusvyöhykkeitä on neljä: aavikko (Sahara), puoliaavikko (Sahel), trooppinen savanni ja trooppinen metsä. Jokaisella vyöhykkeellä on omanlaisensa eliöstö.[4]

Ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Länsi-Afrikan väestöstä asuu Nigeriassa.[2] Suurimpia kansoja ovat muun muassa maurit, bambarat, mandinkat, mendet, dogonit, fulbet, mosit, ašantit, ewet, fonit, jorubat, igbot ja hausat.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Afrikan varhaisin tunnettu kulttuuri oli Nigerian Nok-kulttuuri (n. 500 eaa. – 200 jaa.). Ensimmäisen vuosituhannen loppuun mennessä alueella oli jo useita valtioita, joista suurimmaksi ruohostovyöhykkeellä kasvoivat Ghana, Mali, Songhai ja Kanem-Bornu. Niiden vauraus perustui lähinnä kullan ja suolan kauppaan, jota käytiin karavaaneilla Saharan poikki. Metsävyöhykkeellä suurimpia valtakuntia olivat jorubojen kuningaskunta ja Beninin kuningaskunta.[6]

1500-luvulta alkaen lisääntyi Atlantin orjakauppa. Koko Länsi-Afrikka Liberiaa lukuun ottamatta joutui vuoteen 1914 mennessä eurooppalaisten siirtomaiksi. Eurooppalaiset vetivät alueelle valtionrajat, jotka eivät mukailleet kansojen asuinalueiden rajoja. Siirtomaat vapautuivat 1970-lukuun mennessä.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Giles, Bridget (toim.): Peoples of West Africa. Facts on File, 1997. ISBN 0-8160-3485-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://unstats.un.org/unsd/methodology/m49/ United Nations Statistics Division. Viitattu 25.4.2020.
  2. a b c Peoples of West Africa 1997, s. 8–9.
  3. Peoples of West Africa 1997, s. 10–11.
  4. Peoples of West Africa 1997, s. 12–15.
  5. Peoples of West Africa 1997, s. 24–25.
  6. a b Peoples of West Africa 1997, s. 26.
Tämä Afrikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.