Norsunluurannikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Norsunluurannikon tasavalta
République de Côte d'Ivoire
Norsunluurannikon lippu Norsunluurannikon vaakuna
lippu vaakuna

LocationCotedIvoire.svg

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti
Pääministeri
Alassane Ouattara
Jeannot Ahoussou-Kouadio

Pääkaupunki Yamoussoukro¹ (242 744 as.) (2010 arvio)
6°51′N, 5°18′W

Muita kaupunkeja Abidjan (2 793 000 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 322 463[1] km² (sijalla 68)
– josta sisävesiä 1,4 %

Väkiluku (2010) 20 617 068[1] (sijalla 57)
– väestötiheys 54 / km²
– väestönkasvu 2,03 % (2006)

Viralliset kielet ranska

Valuutta CFA-frangi (XOF)

BKT (2009) sijalla 99
– yhteensä 35,86 miljardia USD (PPP)[1]
– per asukas 1 700 USD

HDI (2012) 0.432[2] (sijalla 168)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 28,2 %[1] %
– teollisuus 21,3 %[1] %
– palvelut 50,6 %[1] %

Aikavyöhyke ±0
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Ranskasta

7. elokuuta 1960

Lyhenne CI

– ajoneuvot: CI
– lentokoneet: TU

Kansainvälinen
suuntanumero
+225

Motto Unité, Discipline et Travail (Yhtenäisyys, Kuri ja työ)

Kansallislaulu L'Abidjanaise

¹ Virallinen, mutta Abidjania pidetään de facto -pääkaupunkina.

Norsunluurannikon tasavalta (ransk. République de Côte d’Ivoire) eli Norsunluurannikko tai Côte d'Ivoire (lausutaan [kot diˈvwaʁ]) on yli 20 miljoonan asukkaan valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat lännessä Liberia ja Guinea, pohjoisessa Mali ja Burkina Faso sekä idässä Ghana. Vuonna 1983 sisämaassa sijaitsevasta Yamoussoukrosta tehtiin virallinen pääkaupunki, mutta hallinto on käytännössä yhä keskittynyt suurimpaan kaupunkiin Abidjaniin.[1]

Maan hallituksen vuonna 1985 tekemän päätöksen mukaan maan nimi on kaikilla kielillä Côte d'Ivoire eikä muita kuin ranskankielistä nimeä saa käyttää. Ulkomailla tätä ei kuitenkaan usein noudateta.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella on ollut asutusta jo neoliittisella kaudella. Norsunluurannikolla on sijannut monia kuningaskuntia joista yhdistyi lopulta yksi iso Ashanti, tai Asante, ja monia pieniä. Ashanti, tai Asante kaatui 1900-luvun alussa brittien ja ranskalaisten hyökkäyksiin. Ensimmäiset ranskalaiset lähetyssaarnaajat saapuivat Norsunluurannikolle 1600-luvulla, mutta yhteydet eurooppalaisiin jäivät vähäisiksi merenkululle hankalan rannikon ja asukkaisiin kohdistuneiden epäluulojen takia.[4] Kuitenkin eurooppalaiset kauppiaat ja tutkimusmatkailijat antoivat jo noihin aikoihin alueelle nykyisen nimen tärkeimmän sieltä saadun tuotteen mukaan.[5]

Ranskalainen amiraali Bouet-Williaumez teki vuosina 1843–1844 rannikon kuningaskunnista Ranskan protektoraatteja. Vähitellen ranskalaiset laajensivat valtapiiriään sisämaahan, mutta alistivat maan kokonaan vasta 1915. Norsunluurannikosta tuli Ranskan siirtomaa 1893 ja sittemmin osa Ranskan Länsi-Afrikkaa. Toisen maailmansodan jälkeen Ranskan siirtomaiden asukkaille alettiin myöntää laajempia oikeuksia ja itsehallintoa ja 1958 Norsunluurannikosta tuli autonominen tasavalta. Täyden itsenäisyyden se saavutti 1960.[4]

Itsenäisyyden alusta Norsunluurannikon johtoon nousi heimopäällikön poika, lääkäri Félix Houphouët-Boigny, joka oli ollut Norsunluurannikon edustajana ja ministerinä Ranskan parlamentissa ja hallituksessa 1946–1959. Houphouët-Boigny hallitsi itsevaltaisin ottein säilyttäen hyvät suhteet länsimaihin aina kuolemaansa asti (1993). Hänen kaudellaan maassa vallitsi pitkään Norsunluurannikon demokraattisen puolueen (PDCI) hallitsema yksipuoluejärjestelmä, mutta 1990-luvun alussa sallittiin myös oppositiopuolueiden toiminta. Hänen seuraajansa Henri Konan Bédié varmisti paikkansa presidenttinä ja ehdottoman enemmistön parlamentissa valtapuolue PDCI:lle vuosien 1995–1996 vaaleissa, joita kuitenkin sävyttivät opposition boikotit ja syytökset vilpistä.[6]

24. joulukuuta 1999 Robert Guéïn johtama sotilasjuntta kaappasi vallan PDCI:ltä ja järjesti uudet presidentinvaalit lokakuussa 2000. Guéï esti valtapuolueita osallistumasta. Kun Norsunluurannikon kansanrintaman -puolueen (FPI) johtaja Laurent Gbagbo nousi häntä suositummaksi, Guéï keskeytti vaalit ja julisti itsensä voittajaksi. Tämän jälkeen Abidjanissa syttyi levottomuuksia ja Guéï joutui pakenemaan ja Gbagbo julistettiin voittajaksi.[4]

FNCI:n kenraali Bakayoko tarkastaa joukkojaan.

Syyskuussa 2002 osa armeijasta nousi kapinaan Gbagboa vastaan ottaen haltuunsa maan pohjoisosan. Syttyi Norsunluurannikon sisällissota. Kapinalliset muodostivat liittouman nimeltä Forces nouvelles de Côte d'Ivoire, 'Norsunluurannikon uudet sotavoimat' FNCI tai FN. Maahan lähetettiin ranskalaisia joukkoja ja YK:n rauhanturvaajia. Vuonna 2007 hallitus julisti sodan olevan ohi, mutta avustustyöntekijät raportoivat edelleen väkivaltaisuuksista. Vuonna 2009 kapinalliset luovuttivat pohjoisen 10 aluetta siviilihallinnolle.[6]

Rauhanturvaajien mandaattia on jatkettu useita kertoja.[7] YK on asettanut maan aseidenvientikieltoon ja useita kaupparajoitteita sen timanttien viennille. Vuonna 2008 pakotteet luvattiin lopettaa kunhan maassa on järjestetty rehelliset vaalit.[6]

Vaalit pidettiin loka-marraskuussa 2010, toisella kierroksella olivat ehdokkaina Laurent Gbagbo ja Alassane Ouattara. Vaalilautakunnan mukaan Ouattara sai 54 % prosenttia äänistä, mutta perustuslakituomioistuin julisti Gbagbon voittaneen. Tuloksesta syntyi levottomuuksia, ja YK kieltäytyi hyväksymästä sitä.[8][9] 28. maaliskuuta Ouattaraa tukevat joukot Forces républicaines aloittivat hyökkäyksen ja valtasivat pari päivää myöhemmin maan pääkaupunki Yamoussoukron. 4. huhtikuuta Ranskan ja YK:n helikopterit liittyivät taisteluihin Gbagbon joukkoja vastaan Abidjanissa.[10] Gbagbon ajettiin tukijoineen presidentinpalatsin bunkkeriin Abidjanissa. Gbagbo pidätettiin 11. huhtikuuta 2011. Hänet pidättivät Ouattaran joukot, joita tukivat YK:n rauhanturvaajat sekä Ranskan joukot.[11]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Periaatteessa presidenttikausi kestää viisi vuotta. Norsunluurannikon presidenttinä toimi vuodesta 2000 Laurent Gbagbo. Hänen kauttaan jatkettiin ja vaaleja lykättiin monta kertaa.[1] Vuoden 2010 vaaleissa Alassane Ouattara sai keskusvaalilautakunnan mukaan 54 % prosenttia äänistä, mutta Gbagbo ei suostunut luopumaan presidenttiydestä. Vasta useiden kuukausien taistelujen jälkeen Gdabo pidätettiin ja toukokuussa 2011 Ouattara nimitettiin virkaan.

Norsunluurannikon parlamentti on yksikamarinen. Siihen valitaan 225 kansanedustajaa periaatteessa viiden vuoden kaudelle, mutta vaaleja on lykätty toistuvasti.[1]

Vuodesta 1983 lähtien maan virallinen pääkaupunki on ollut Yamoussoukro; Abidjan on kuitenkin pysynyt maan hallinnollisena keskuksena. Useimmat maat pitävät lähetystöään Abidjanissa,[1] joskin jotkut (esim. Iso-Britannia) ovat sulkeneet lähetystönsä jatkuvan eurooppalaisia vastaan kohdistuvien väkivallan ja hyökkäysten vuoksi.

Katso myös: Norsunluurannikon ympäristöpolitiikka

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikko jakautuu 19 alueeseen, jotka jakautuvat edelleen 90 departementtiin ja 196 kuntaan.[4]

Alueita ja departementteja johtaa keskushallinnon nimittämä prefekti. Vuonna 2002 pidettiin ensimmäiset paikallisvaalit, joissa valittujen departementtivaltuustojen tehtävänä on valvoa paikallisen infrastruktuurin kehittämistä ja ylläpitoa sekä taloudellisia ja sosiaalisia kehityshankkeita. Kuntia johtavat vaaleilla valitut pormestarit.[4]

Suurimmat kaupungit ovat kasvaneet nopeasti, ja vuonna 2010 maassa arvioitiin olevan viisi yli 200 000 asukkaan kaupunkia.[12]

Norsunluurannikon suurimat kaupungit[12]
Nimi Väkiluku 1998 (laskenta) Väkiluku 2010 (arvio)
Abidjan 2,88 milj. 4,12 milj.
Bouaké 462 000 659 000
Daloa 173 000 248 000
Yamoussoukro 299 000 243 000
Korhogo 142 000 213 000

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuinen Norsunluurannikko satelliittikuvassa
Côte d'Ivoire map.png

Norsunluurannikko sijaitsee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se rajoittuu Liberiaan ja Guineaan lännessä, Maliin ja Burkina Fasoon pohjoisessa, Ghanaan idässä ja Guineanlahteen etelässä. Maan pinta-ala on 322 460 km², josta 318 000 km² on maata ja 4 460 km² vettä. Maa on kooltaan hieman Yhdysvaltain New Mexicon osavaltiota isompi[1] ja suunnilleen Suomen kokoinen.

Maan korkein kohta on Mount Nimba (1 752 metriä).[1]

Rannikolla on kaksi sadekautta, toinen touko-kesäkuussa, toinen lokakuussa. Maan pohjoisosassa on vain yksi sadekausi joka alkaa touko- tai kesäkuussa. Rannikolla on sateisempaa kuin sisämaassa. Kuivalla kaudella lähes koko maata riivaa harmattan eli Saharasta puhaltava kuiva tuuli, joka tuo usein pölymyrskyjä. Rannikolla vallitsee lounainen tuuli, ja harmattan ulottuu sinne vain muutamana päivänä vuodessa.[13]

Norsunluurannikolla on kymmenen kansallispuistoa. Taïn kansallispuisto on yksi viimeisistä alueista, joilla kasvaa länsiafrikkalaista trooppista aarniometsää. Se on Unescon maailmanperintökohde sekä itse metsän että sen harvinaisten eläinten, kuten kääpiövirtahepojen ansiosta.[14] Comoén kansallispuisto pääsi puolestaan maailmanperintökohteeksi etenkin harvinaisten kasvilajiensa takia.[15]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikon edustalta löydettiin öljyä vuonna 1977, tuotanto alkoi 1980. Kullankaivu alkoi 1990-luvulla.[4]

Norsunluurannikon asukkaista 60-70 % toimii jollain tavalla maataloudessa, suuri osa heistä pienviljelmillä, jotka tuottavat myyntiin banaaneita, kahvia, puuvillaa, palmuöljyä, ananaksia, kumia ja trooppisia puutuotteita. Norsunluurannikko tuottaa 40 % maailman kaakaosta.[4]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysmaaksi Norsunluurannikon infrastruktuuri on poikkeuksellisen hyvä: maassa on 12 000 km päällystettyjä teitä ja kattava matkapuhelinverkko. Maassa on kaksi satamaa, Abidjan on Länsi-Afrikan modernein satama, San Pedro sitä pienempi.[4]

Maassa on 27 lentokenttää, josta seitsemän kiitotiet on päällystetty. Yhdellä on yli kolmekilometrinen kiitotie.[1] Norsunluurannikko on ollut vilkas läpikulkupaikka, josta on hyvät lentoyhteydet kaikkiin Länsi-Afrikan pääkaupunkeihin, moniin muihin kaupunkeihin Afrikassa ja Eurooppaan, esimerkiksi Pariisiin ja Brysseliin.[16]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etnisesti väestö jakaantuu viiteen pääryhmään: akanit (42,1 prosenttia), voltalaiset eli gurit (17,6 prosenttia), pohjoiset mandet (16,5 prosenttia), krout (11 prosenttia) ja eteläiset mandet (10 prosenttia). Muita väestöryhmiä on 2,8 prosenttia, mihin sisältyy 130 000 libanonilaista ja yli 1 400 ranskalaista.[1]

Varsinaisista norsunluurannikkolaisista noin 39 prosenttia on muslimeja, 33 prosenttia kristittyjä, 17 prosenttia mihinkään uskontokuntaan kuulumattomia ja loput perinteisen animismin harjoittajia. Myös osa kristityiksi ja muslimeiksi tunnustautuvista harjoittaa yhä animistisia perinteitä. Siirtotyöläisten joukossa muslimien osuus on suuri.[1]

Norsunluurannikolla puhutaan kieliä, jotka kuuluvat neljään nigeriläis-kongolaisten kielten alaryhmään: kwanilaiset kielet, voltalaiset kielet, atlanttiset kielet ja mandekielet. Virallinen kieli on ranska, jota käytetään kouluissa ja liike-elämässä. Arabiaa opetetaan koraanikouluissa, joita on varsinkin maan pohjoisosassa.[5]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 4,5 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 480 000 henkeä. Antiretroviraalilääkitystä olisi tarvinnut noin 190 000 henkeä, mutta sitä sai alle 30 % heistä, noin 52 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut huomattavasti, vuonna 2004 lääkettä sai pari prosenttia tarvitsijoista.[17]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naamio.

Kansallinen identiteetti on kehittynyt maan itsenäistymisestä alkaen, ja useimmat asukkaat kokevat olevansa ensisijaisesti norsunluurannikkolaisia, ja vasta toissijaisesti oman etnisen ryhmänsä jäseniä.[5]

Vaikka ranskalaisten vaikutus Norsunluurannikon kulttuuriin on ollut suuri, myös paikalliset perinteet ovat säilyneet. Baoulé-, Dan- ja Senoufo-puuveistokset kuten naamiot ovat erityisen tunnettuja. Baoule-naamiot ovat realistisia ja niistä voi tunnistaa henkilön jota ne esittävät. Niitä käytetään vainajien muisteluseremonioissa. Dan-naamiot ovat vahvemmin tyyliteltyjä.[18]

Tyypillinen arkiruoka koostuu viljoista kuten hirssi, maissi tai riisi ja juureksista kuten jamssi tai kassava. Näitä täydennetään palkokasveilla ja pienellä määrällä proteiinia (lihaa tai kalaa). Kansallisruoka foutou on muhennettua ruokabanaania tai jamssia, jota syödään mausteisen lihakastikkeen kera. Ruokaa valmistetaan ulkosalla kivisellä liedellä metalli- tai savipadassa ja syödään sormin.[5]

Norsunluurannikon kansallinen yliopisto toimi Abidjanissa vuoteen 1996 asti. Silloin se pilkottiin kolmeksi korkeakouluksi, joista yksi toimii Bouakessa maan keskiosassa. Niiden lisäksi Yamoussoukron teknillinen oppilaitos antaa korkeakouluopetusta.[19]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norsunluurannikon jalkapallomaajoukkue pääsi karsinnoista jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin vuosina 2006 ja 2010. Norsunluurannikon koripallomaajoukkue pelasi vuoden 2010 MM-kilpailuissa, ja voitti 2009 Afrikan kisoissa hopeaa.

Olympialaisiin maa on osallistunut vuodesta 1964 alkaen. Ainoa mitali on Gabriel Tiacohin hopeamitali miesten 400 metrin juoksussa 1984.[20]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Norsunluurannikko.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: Côte d’Ivoire CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Regions of Côte d'Ivoire (Ivory Coast) Statoids
  4. a b c d e f g h Background Note: Cote d'Ivoire US Department of State
  5. a b c d Côte d'Ivoire Countries and Their Cultures
  6. a b c BBC Timeline BBC. Viitattu 24.11.2009.
  7. Mandat l'ONUCI (ranskaksi)
  8. Norsunluurannikon armeija sulki maan rajat Helsingin sanomat 3.12.2010
  9. YK puuttui Norsunluurannikon presidenttipeliin Helsingin sanomat 3.12.2010
  10. http://www.trust.org/alertnet/news/battle-rages-in-ivory-coast-un-fires-on-gbagbo-bases
  11. Gbagbo otettu kiinni Mtv3.fi Viitattu 11.4. 2011
  12. a b Ivory Coast: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer
  13. Country Guide Ivory Coast BBC Weather
  14. http://www.unep-wcmc.org/sites/wh/pdf/Tai%20Forest.pdf
  15. Comoé National Park Unesco
  16. Côte d’Ivoire Lonely Planet
  17. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Côte d'Ivoire 2008 WHO. Viitattu 31.10.2010. (englanniksi)
  18. Country Information on Côte d'Ivoire SOS Choldern Village
  19. Côte d'Ivoire CIES
  20. Cote d'Ivoire Olympic Sports Sports reference