Koraanikoulu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koraanikoulu Somaliassa. Koraanin katkelmia on kirjoitettu laudanpaloille eli "läksytauluille".
Koraanikoulu vuonna 2007 intialaisessa perjantaimoskeijassa Srirangapatnassa.
Koraanikoulu tytöille Indonesiassa 2013. Tyttöjen koulunkäynti alkoi muslimimaissa 1900-luvulla, mutta on harvinaisempaa kuin poikien.[1][2]

Koraanikoulu eli kuttab (arab. كُتَّاب‎ kuttāb) tai maktab on islamilainen alkeiskoulu, jossa tärkein ja usein ainoa oppiaine on oppia ulkoa arabiankielistä Koraania. Koraanikoulut olivat islamilaisten maiden ainoa alkeisopetuksen muoto 1900-luvulle asti. Niiden rinnalle alkoi tällöin kehittyä länsimaisen mallin mukaista alkeisopetusta, missä tavoitteena on äidinkieleen perustuva luku- ja kirjoitustaito.

Koraanikoulun tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin resitointi eli ääneen lukeminen on uskonnollinen rituaali.[3] Ignaz Goldziherin mukaan se sai esikuvansa zarathustralaisuudesta, missä pyhiä tekstejä luettiin rituaalisesti ääneen.[4][5] Koraanin muinaisarabiaa ymmärtää vain harva muslimi.[6] Lukemisen päämerkitys onkin siinä itsessään. Suuresti arvostettua on Koraanin jakeiden lausuminen ulkoa, mikä teki kirjan omistamisen tarpeettomaksi.

Kun arabikalifaatti syntyi varhaisella keskiajalla osin Bysantilta vallatuille alueille, se hylkäsi roomalaisen koulujärjestelmän, jonka alin aste oli triviaalikoulu. Islamilaisessa maailmassa luku- ja kirjoitustaidon opettelu korvautui uskonnollisella kasvatuksella.[3] Koraanikoulussa lukemisen opettelu rajoittui Koraanin muinaisarabiaan. Tämän takia oppilaat eivät ymmärrä, mitä lausuvat. Alkeisopetuksen keskittyminen koraanikouluihin on ollut syy muslimimaiden laajaan luku- ja kirjoitustaidottomuuteen. Suurelle osalle lapsia se on ollut ainoa koulu, jota he koskaan ovat käyneet.[3]

Islamilainen koulujärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanikoulu on alkeisopetusta, johon oppilaat voivat tulla jo alle kouluikäisinä. Ne eivät kuitenkaan valmistaneet ylempään koulutukseen. Seuraava koulutustaso eli madrasat tulivat islamilaiseen maailmaan koraanikouluja myöhemmin 1000-luvulla. Niiden tarkoituksena oli kouluttaa virkamiehiä opettamalla islamilaista lakia ja sen aputieteitä. Madrasoissa vaadittiin luku- ja kirjoitustaitoa, joka oli sen takia opittava erikseen.

Koraanikoulu ja ylemmän asteen opetusta antava madrasa sekoittuvat usein, koska joissakin kielissä koraanikoulusta käytetään nimitystä "madrasa". Myös koraanikoulu, madrasa ja yliopisto sekoitetaan esimerkiksi niin, että koraanikouluista puhutaan yliopistona (esim. "Timbuktun yliopisto").

Ibn Khaldun koraanikouluista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen uskonoppinut ja varhainen sosiologian edeltäjä Ibn Khaldun (1332–1406) kuvasi kirjassaan Muqaddimah keskiajan koraanikouluja. Hän totesi, että Koraanin opettamisesta lapsille oli tullut islamin symboli, ja sitä harjoitettiin jokaisessa kaupungissa. Opetuksen tarkempi luonne vaihteli maantieteellisesti.[7]

Maghrebilainen tapa oli keskittyä pelkästään ulkolukuun ja sen vaatimaan ortografiseen tietoon eli arabialaisten glyfien hallintaan. Vasta aikuisille alettiin opettaa muutakin, kuten islamilaista lakia, runoutta tai kielitiedettä. Lopputulos oli Ibn Khaldunin mielestä se, että lapset eivät koraanikoulussa oppineet mitään. Samaa metodia käytettiin aikuisten kohdalla. Maghrebilaiset olivat Ibn Khaldunin mukaan tämän johdosta kaikkia muita taitavampia Koraanin merkkien ääneen lukemisessa.[7]

Al-Andalusissa metodina oli opettaa Koraanin, mutta myös muiden kirjoitusten avulla sekä lukemista että kirjoittamista aikuisikään asti. Lapset oppivat näin sekä arabian kieltä että runoutta. Ibn Khaldun kirjoittaa, että jos sama oppineisuuden ihanne vielä esiintyisi Espanjassa, lapset oppisivat muutakin, mutta näin ei asia ollut. Saatu oppi oli kuitenkin riittävä niille, joita Jumala ohjaa. Lisäopetuksen saaminen vaati yksityisopettajan hankkimista.[7]

Ifriqiyan asukkaat yhdistivät Koraanin ulkoa opettelun islamin opetukseen ja muuhunkin tietämykseen. Koraanin jälkeen tärkeintä oli kirjoituksen opettelu. Tapa oli peräisin espanjalaisilta sheikeiltä, jotka olivat paenneet Tunisiaan Andalusian muslimialueiden supistumisen myötä.[7]

Ibn Khaldun kertoo, että hän ei itse tunne itäisempien maiden koraanikoulujen tapoja. Hänelle on kuitenkin kerrottu, että ulkoa opettelu jatkuu aikuisuuteen, ja siihen yhdistyy islamin perussääntöjen opetus. Kirjoittamista opetetaan ylimääräisenä opetuksena, jolloin se on yksinkertaisten merkkien harjoittelua kivitauluille. Taidon hyvää oppimista varten tarvittiin kuitenkin yksityisopettajaa.[7]

Ibn Khaldun toteaa, että koraanikouluissa ei opittu nykyarabiaa. Ibn Khaldun oli tyytymätön koraanikoulujen opetussuunnitelmaan, mutta totesi, että vakiintuneita tapoja oli vaikea muuttaa.[7]

Lukutaito islamilaisissa maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanikoulu Jaavalla. Kuria pitää ohuen kepin avulla muita hieman vanhempi lapsi.

Maailmanpankin raportin mukaan joissakin sen tutkimissa islamilaisissa maissa (Nigeria, Bangladesh, Pakistan) yli puolet perusopetusvaiheen päättäneistä oli lukutaidottomia. [8] Vuonna 2002 arabimaiden lukutaidottomuus oli suurempaa kuin monissa köyhemmissä maissa. Tyttöjen vähäisempää koulunkäyntiä osoitti se, että kaksi kolmasosaa lukutaidottomista oli naisia.[8]

Syynä heikkoon lukutaitoon olivat koraanikoulut, jossa äidinkielen sijaan rajoituttiin klassiseen arabiaan. Muita syitä olivat suuret luokkakoot, heikot oppimateriaalit ja epäpätevät opettajat.[9]

Koraanikoulu eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egypti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptissä, kuten muissakin islamilaisissa maissa koraanikoulujen rinnalle on kehittynyt länsimainen alkeisopetuksen järjestelmä, mutta kehitys on ollut hidasta. 1700-luvulla Osmanien valtakuntaan kuuluvassa Egyptissä koraanikoulut olivat ainoa alkeisopetuksen muoto. Kaksi tai kolme vuotta kestänyt koulunkäynti sisälsi Koraanin ulkoa opettelua ja uskonnollisten rituaalien harjoittelua. Koraanin arabia oli egyptiläisille lapsille vierasta, joten opetus ei johtanut oman äidinkielen kirjoitus- ja lukutaitoon. [10]

Muutokset koulujärjestelmässä alkoivat Napoleonin ranskalaismiehityksen aikana vuoden 1798 jälkeen sekä Muhammad Alin (1805-1849) aloittamien reformien tuloksena. Reformit eivät kuitenkaan ulottuneet alkeisopetukseen. Brittihallinnon aikana 1882-1922 alkeisopetusta tarjosivat edelleen vain koraanikoulut. Seurauksena oli, että vielä 1900-luvun alussa lukutaidottomia oli enemmän kuin 90 %. Tavallista kouluopetusta saavien lasten osuus alkoi kasvaa vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla siten, että vuonna 1967 jo noin 65 % kaikista lapsista ja puolet tytöistä sai normaalia alkeisopetusta.[10]

Sudan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BBC:n dokumentti sudanilaisista koraanikouluista kertoi, että lapsia pahoinpideltiin ja kidutettiin. Ohjelmassa haastateltu koraanikoulun johtaja šeikki al-Husain väitti, että suurimmassa osassa Sudanin koraanikouluja lapsia pidetään jalkaraudoissa karkaamisen estämiseksi. Dokumentin mukaan koraanikoulujen menettelytavat kiinnostivat vain vähän valtion viranomaisia. [11]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arviot muslimien määrästä Suomessa 2020-luvulla liikkuvat sadan tuhannen ja kahdensadan tuhannen välillä.[12] Yhä useampi suomalainen muslimi opiskelee islamilaisten pyhää kirjaa Koraania niin sanotussa koraanikoulussa. Myös Suomessa opetus on arabiankielisen Koraanin ulkoa opettelua. [13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gender and EFA 2000-2015: achievements and challenges;EFA global monitoring report 2015;gender summary, s. 10–11. Unesco, 2015. Teoksen verkkoversio.
  2. Maktab Encyclopaedia Britannica.
  3. a b c Huff, 2017, s. 140–142
  4. Goldziher, Ignaz: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus, 1900/2013.
  5. Rituaalista kts. https://ramiyarkaranjia.com/vendidad-ritual/
  6. Hämeen-Anttila, 2004, s. 89
  7. a b c d e f Ibn Khaldun, 2015, s. 421–424
  8. a b The World Development Report 2018 (WDR 2018)—LEARNING to Realize Education’s Promise, s. 45. The World Bank, 2018. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.12.2020).
  9. Haeri, Niloofar: The Elephant in the Room. Language and Literacy in the Arab World. Teoksessa: The Cambridge Handbook of Literacy (toim. David R. Olson & Nancy Torrance), s. 428–429. Cambridge University Press, 2009. Teoksen verkkoversio.
  10. a b Faksh, M. A.: An Historical Survey of the Education System in Egypt. International Review of Education, 1976, 22. vsk, nro 2, s. 234-244. Artikkelin verkkoversio.
  11. BBC Arabic: Kirottu koraanikoulu (The Schools From Hell) Yle Areena. Viitattu 14.5.2021.
  12. Europe’s Growing Muslim Population Full report. 29.11.2017. Pew Research Center.
  13. Kirsi, Katri: Koraanin opiskelu yleistyy Suomessa Yle uutiset. 9.7.2012. Viitattu 19.5.2021.