Siirry sisältöön

Koraani

Muokkaa linkkejä
Tämä on hyvä artikkeli.
Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 23. maaliskuuta 2026.

Oppi
Viisi pilaria
Koraani
Kirjoitukset
Suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta
Birminghamin käsikirjoitus on maailman vanhin Koraanin katkelma. Sen pergamenttipohja on ajoitettu 500-luvun loppuun tai 600-luvun alkupuolelle.

Koraani (arab. القرآن‎, al-Qurʼān, ”lukemisto”[1]) on islaminuskon pyhä kirja ja rituaalisen kunnioituksen kohde. Muslimit uskovat, että Koraani on ikuinen ja luomaton kirja, joka sisältää profeetta Muhammedin Jumalalta saamat ilmestykset. Niiden kerrotaan alkaneen Arabian niemimaalla sijaitsevassa Mekassa vuonna 610 ja jatkuneen profeetan kuolemaan asti Medinassa vuonna 632. Islamilainen Koraanin selitys (eksegetiikka) kertoo yksityiskohtaisesti, missä tilanteessa kukin suura "laskeutui alas". Länsimaisessa Koraanin tutkimuksessa näihin kertomuksiin ei luoteta,[2] vaikka muutoin islamilainen käsitys Koraanin alkuperästä on yleensä hyväksytty.

Koraanin asemasta ja sisällöstä vallitsee laaja yksimielisyys muslimien keskuudessa.[3][4] Islamilaisen käsityksen mukaan se on Jumalan omaa puhetta ja ollut aina olemassa.[5] Muslimit kohtelevat Koraania äärimmäisen kunnioittavasti. Sitä luetaan arabian kielellä ääneen, jolloin pääosassa ei ole tekstin ymmärtäminen vaan itse lukurituaali.

Muslimit uskovat, että Koraani koottiin kirjaksi kalifi Abu Bakrin määräyksestä heti Muhammedin kuoltua, mutta sisältöä koskevien erimielisyyksien johdosta se koottiin uudelleen 650-luvulla kalifi Uthmanin johdolla.[6] Osa länsimaisista tutkijoista kyseenalaistaa kirjoitusajankohdan, kirjan tekijän, kirjoituspaikan tai nämä kaikki.[7] Jotkut heistä uskovat, että Koraani on peräisin Arabian niemimaan ulkopuolelta, mahdollisesti Syyriasta tai Persiasta. Koraanin kokoamisajaksi on tarjottu myös 800-luvun vaihdetta, koska teokseen ei missään viitata sitä ennen.[8] Joitakin Koraanin otteita sisältäviä pergamentteja on radiohiiliajoitettu vuosien 569–645 välille.[9][10]

Koraani kirjoitettiin ilman vokaaleja konsonanttikirjoituksena, jossa myös monilla konsonanteilla oli sama merkki.[11] Tämä scripta defecta oli sen takia osittain lukukelvotonta ennen diakriittisten pisteiden lisäämistä. Myöhemmin on kiistelty siitä, onko pisteet ja vokaalit lisätty oikein.[12]

Koraani ei ole islamin ainoa pyhä teksti. Islamin arvovaltaisiin lähteisiin kuuluvat hadith-kokoelmat ja niiden joukosta etenkin Kutub al-Sittah (suom. Kuusi Kirjaa),[13] jotka kertovat Muhammedin esikuvallisesta elämäntavasta.[14] Vaikka Koraani on ylin auktoriteetti, sen asema on pikemminkin rituaalinen. Koraania luetaan hadith-perinteen läpi, joka ohjaa tulkintaa.[15] Joissakin tapauksissa perimätiedon ohjeita pidetään sitovampina kuin Koraanin suoria määräyksiä.[16] Eurooppalaisessa suhtautumisessa Koraaniin on näkynyt ajatus sen vieraudesta länsimaiselle kulttuurille.[17][18]

Koraanin asema islamissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islaminuskon mukaan Koraani on Jumalan sana, eikä kirjaa ole luotu, vaan se on aina ollut olemassa.[5][19][20] Koraanin teologinen asema on siten korkeampi kuin Raamatulla on kristinuskossa.[21] Koraania voi paremmin verrata Jeesukseen Jumalan sanana (Logos) kristinuskossa. Raamatun lähin vastine islamissa ovat hadith -kertomukset[22][23]

Suhtautuminen Koraaniin on islamissa äärimmäisen kunnioittavaa. Lukemiseen käytetään puhelaulua eli resitaatiota, ja Koraania luetaan ääneen arabiaksi kasvot kohti Mekkaa ja puhtaussääntöjä noudattaen.[24] Muslimi voi pestä kätensä ennen Koraaniin tarttumista ja suudella kirjan kantta seitsemän kertaa ennen kuin avaa sen.[25] Muslimit pitävät Koraania täydellisenä kirjana vailla yhtään kirjoitusvirhettä tai lainausta muista kirjoista.[26] Koraanin häpäisy voi johtaa väkivallan purkauksiin.[27]

Koraanin lukeminen on rituaali, jonka esikuva Ignaz Goldziherin mukaan löytyy zarathustralaisuudesta, missä luettiin Vendidad -tekstejä.[28] Vain harvat ymmärtävät lukemaansa, sillä arabiaa osaa vain joka viides muslimi,[29] ja vielä harvemmat muinaisarabiaa, jolla Koraani on kirjoitettu.[30] Theodor Nöldeke kirjoitti:

Jopa nykyajan arabimuslimi ymmärtää vain hyvin hämärästi ja epätäydellisesti Koraania, ellei hän ole erikseen opiskellut Koraanin eksegetiikkaa […] yleinen usko on, että Koraanin rituaalinen lukeminen vaatii oikeanlaista lausumista. Sen sijaan merkitystä ei ole sillä, ymmärtääkö henkilö lukemansa vai ei.[31]

Muslimi lausuu ensimmäisen eli Avauksen suuran joka päivä yhteensä 17 kertaa, jos hän suorittaa kaikki vaaditut viisi rukoushetkeä.[32]

Lapsille opetetaan arabiankielisen Koraanin ulkolukua koraanikouluissa eli kuttabeissa. Ne olivat nykyaikaan saakka ainoa lapsille tarkoitettu koulu muslimimaissa.[33][34] Lukemista varten Koraani on jaettu 30 yhtä suureen osaan (juz). Tämä auttaa koko Koraanin lukemista kertaalleen läpi ramadan-kuukautena.[35] Henkilö, joka osaa Koraanin ulkoa, on hafiz.[36]

Koranismi on 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Intiassa ja Egyptissä kehittynyt suuntaus, joka hyväksyy islamin auktoriteetiksi vain Koraanin. Oppi sai alkunsa, kun länsimainen tutkimus oli osoittanut hadith-kirjallisuuden puutteet. Nykyään koranismilla on yksittäisiä kannattajia.[37]

Koraanin yleisiä piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suura
Koraanin käsikirjoitus Andalusiasta, 1100-luku.

Koraanin rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraani jakautuu 114 suuraan, jotka ovat summittaisessa pituusjärjestyksessä. Sama järjestysperiaate löytyy myös Paavalin kirjeistä Uudessa testamentissa sekä juutalaisesta Mišnasta.[38] Koraanin pisin suura on 286 jakeesta koostuva Lehmän suura (2) ja lyhin Ihmisten suura (114), jossa on vain kuusi riviä. Jokaisella suuralla on nimi, joka on yleensä otettu jostakin suuran alussa olevasta sanasta.[39] Nämä nimet ja jakeiden numerointi ovat myöhäisiä täydennyksiä eivätkä kuulu Koraanin varsinaiseen sisältöön. Nimet ovat myös vaihdelleet. Alun perin suurat erotti toisistaan niiden alussa oleva basmala ("Jumalan, armeliaan armahtajan, nimeen").[40]

Suurat on jaettu eripituisiin jakeisiin (aya). Aikaisemmin länsimaissa käytetty Koraanin jakeiden numerointi pohjautui saksalaisen Gustav Flügelin vuonna 1834 Leipzigissa toimittamaan laitokseen. Nykyisin käytössä on egyptiläinen, Kairon 1924 laitokseen perustuva jaejako.[41]

Sisällöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanissa ei ole pitkiä kertomuksia, kuten Raamatussa eikä aiheen mukaista järjestystä, kuten Mišnassa. Teksti koostuu lyhyistä katkelmista, jotka ovat lopun aikojen sekä Helvetin ja Paratiisin kuvailua, Muhammedia edeltäneiden Vanhan Testamentin profeettojen vaiheiden kuvauksia, Jumalan suuruuden ja hänen luomistyönsä kuvailua, moraalisia ohjeita ja Jumalan lain sääntöjä. [42] Kirjallinen lajityyppi vaihtelee ja sisältää kertomuksia, hymnejä, kehotuksia ja moitteita, polemiikkia uskottomia vastaan, moraalisia normeja ja lakimääräyksiä.[43] Tavallista on, että katkelmat antavat jonkin opetuksen ja päättyvät Jumalan suuruuden kuvaukseen.[42] Usein aiheena ovat Jumalasta todistavat tunnusmerkit luonnossa, sitten kuvaus tuomiopäivästä ja ihmisten varoittaminen, kuten Luqmanin suuran (31) jakeessa 34:[44]

»Totisesti, Jumala tietää tuomion hetken, Hän lähettää sateen maan päälle ja Hän tietää, mitkä ihmiskohtalot äitien kohtuihin kätketyt ovat. Yksikään sielu ei aavista, mitä hänen on huomenna koettava, eikä sitä, missä maassa hän on kuoleva. Totisesti, Jumala on tietävä, tarkkanäköinen.»

Koraani sisältää Mooseksen kirjoihin eli juutalaiseen Tooraan viittaavia kertomuksia, jotka ovat yleensä lyhyitä ja katkelmallisia. Koraanin puhe on yleensä aiempien pyhien kirjoitusten kommentaaria ja osoitettu yleisölle, joka tunsi Tooran, juutalaisen Talmudin ja kristillisen evankeliumiharmonian.[45][46] Toistuvia teemoja ovat varoittaminen synnistä sekä uhkailu Helvetillä. Suurat muistuttavat saarnoja, joissa katumusta herätellään tuomiopäivää ja Helvettiä koskevilla varoituksilla ja uskoa vahvistetaan vetoamalla Jumalan tunnusmerkkeihin, joilla tarkoitetaan luontoa ja kulttuurin tuotteita.[47]

Aiheiden vapaan vaihtelun lisäksi suuran sisällä monissa suurissa toistuvat kerta toisensa jälkeen samat aiheet, joita muualla on jo käsitelty. Esimerkiksi Mooseksen ja faaraon kohtaamisesta kerrotaan ainakin kuudessa eri kohdassa, ja toistuvasti palataan moniin muihinkin aiheisiin, kuten Nooaan ja vedenpaisumukseen ja Abrahamin riitaan isänsä kanssa.[48]

Koraani kertoo, että maailma luotiin kuudessa päivässä. Jumala loi Aadamin ja hänen vaimonsa Eevan savesta ja yhdestä sielusta. Olevaiset jaetaan viiteen ryhmään: Jumala, enkelit, jinnit (pahat henget, joihin myös Iblis eli Paholainen kuuluu), ihmiset sekä muu luomakunta. On vain yksi Jumala, ja enkelit ovat hänen sanansaattajiaan. Paholainen viettelee ihmisiä pahaan.[49]

Koraanin toistuva aihe ovat profeetat. He ovat ilmestyneet varoittamaan ihmisiä Helvetistä (Jahannam), johon ihmiset päätyvät, elleivät noudata Jumalan tahtoa. Uskovat sen sijaan pääsevät Paratiisiin (Janna). Koraani kuvailee Helvetin kärsimyksiä ja toisaalta Paratiisin riemuja. Profeetoista 25 mainitaan Koraanissa nimeltä.[50] Yleisimmin mainitaan Mooses (136 kertaa), Abraham (79), Nooa (33), Aadam (25) ja Jeesus (23). Sana Muhammed, joka arabiaksi tarkoittaa "ylistetty", esiintyy neljä kertaa.[51]

Muhammed Koraanissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Muhammed Koraanissa

Useimmat länsimaiset Koraanin tutkijat jakavat islamilaisen käsityksen siitä, että Koraani on Muhammedin puhetta ja hän on kirjan keskeinen henkilö. Jotkut historialliskriittiset tutkijat katsovat, että Muhammed ja Koraani on yhdistetty toisiinsa vasta islamin kehityksen myöhäisessä vaiheessa. Sana "muhammad" esiintyy Koraanissa vain neljä kertaa, mutta niistäkin vain yksi Karl-Heinz Ohligin mukaan kiistattomasti tarkoittaa profeetta Muhammedia, kun taas muut voivat olla verbin "ylistää" gerundiivimuotoja.[52] Ohlig katsoo, että Koraanin profeettakuva kehittyy nimettömästä profeetasta nimettömäksi arabiprofeetaksi, ja tämä edelleen profeetaksi, joka esittää kristinuskosta poikkeavia käsityksiä. Viimeinen vaihe on hyvin suppea.[53] Suurassa 33 kuitenkin kerrotaan varmuudella profeetta Muhammediin liittyvä tarina, jossa tämä nai ottopoikansa vaimon sen jälkeen, kun parille oli myönnetty avioero. Muhammedille annetaan joitakin seksuaalisia erioikeuksia ja lopuksi käyttäytymisohjeita hänen vierailleen (jakeet 50–53).[54]

Ilmaisu ”Jumalan lähettiläs” esiintyy Koraanissa eri muunnelmina yli 300 kertaa. Muslimit katsovat, että tällöin aina tarkoitetaan Muhammedia, vaikka myös monet muut, kuten Mooses, Abraham ja Jeesus ovat islamilaisen käsityksen mukaan ”Jumalan lähettiläitä”.[55]

Kun muslimit perustelevat väitettä sanomalla "sen olevan Koraanissa”, tarkoitetaan yleensä, että asia kuuluu islamiin.[56] Todellisuudessa Koraani ei sisällä edes kaikkia islamin tärkeimpiä asioita. Koraanin katsotaan kertovan Muhammedin elämästä, mutta Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan päättely on kehämäistä: ”Koraani kertoo Muhammedin elämästä, mutta elämäkerta on ensin kirjoitettu näiden samojen jakeiden antamien vihjeiden avulla”.[57] Koraanista ei juuri löydy Muhammedin elämäkerrasta tuttuja nimiä tai tapahtumia. Mekka (Mekan laakso) mainitaan Voiton suurassa (48:24), mutta sanat Kaaba, Medina, Yathrib, Tai'if, Arabia, Egypti, Jemen, Persia ja Punainen meri puuttuvat, samoin Muhammedin elämän käännekohdat, kuten pako Mekasta, taistelut Badrissa, Uhudissa, vallihautasodassa tai Mekan valloitus. Kirjasta puuttuvat myös Muhammedin elämäkerran tärkeimmät henkilöt kuten vaimot Khadija ja Aisha, tytär Fatima, setä Abu Talib, serkku Ali ja kumppanit Abu Bakr, Umar ja Uthman.[58]

Lainsäädäntö Koraanissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin laki eli šaria ja sen tulkinta fiqh perustuvat Koraaniin, perimätietoon eli haditheihin ja näistä johdettuihin yleisiin periaatteisiin.[59] Koraanin suurat sisältävät vain vähän lainsäädännöllisiä ohjeita ja muodostavat ainoastaan pienen osan islamilaisesta laista.[60] Joseph Schacht osoitti, että islamin lainsäädäntö on pääosin peräisin muualta kuin Koraanista.[8][61][62] Islamilaiselle laille tärkeät hadith-kokoelmat kerättiin 800-luvulla, ja ne saivat kanonisen aseman 1000-luvun molemmin puolin.[63]

Koraanissa mainitaan islaminuskon tärkeimmistä rituaaleista eli viidestä pilarista neljä, eli rukous, paasto, almuvero ja pyhiinvaellus. Ne jäävät silti vain mainintojen tasolle. Esimerkiksi pyhiinvaelluksen kohdetta ei kerrota, ja uskontunnustuksesta esiintyy ainoastaan sen alkuosa.[64] Koraanissa annetaan perinnönjakoa, avioliittoa, avioeroa ja saaliinjakoa koskevia määräyksiä, ja myös kaupankäynnistä on ohjeita, mutta hallinnollisia asioita ei käsitellä.[60] Koraanin rikoslaki on niukka, vaikka esimerkiksi varkaudesta ja haureudesta määrätään rangaistukset.[65]

Jaottelu mekkalaisiin ja medinalaisiin suuriin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurien arvioitu ikäjärjestys kulkee pääosin taaksepäin siten, että Koraanin lopussa olevat lyhyet suurat ovat vanhimpia ja alussa olevat suurat nuorimpia. Suurien keskinäisen iän vertailu on perustunut Muhammedin elämäkertaan ja Gustav Weilin 1840-luvulla aloittamaan kielitieteelliseen analyysiin, jota täydensi Theodor Nöldeke vuonna 1860 julkaistussa kirjassa Geschichte des Qorans. Weilin ja Nöldeken mukaan suurat jakautuvat väljästi neljään ajallisesti peräkkäiseen ryhmään. Kolme varhaisinta ovat ”Mekan kaudelta” ja neljäs ”Medinan kaudelta”.[66] Ensimmäiseen Mekan kauden ryhmään kuuluu 48 suuraa, toiseen 21, kolmanteen 21 ja Medinan kauteen jää 24 suuraa.[67] Nöldeke kuvaa ryhmittelyä siten, että "mekkalaisiin" suuriin kuuluu huomattava joukko lyhyitä suuria, joiden rakenne muistuttaa toisiaan. Toisessa ääripäässä on aivan erilaisia "medinalaisia" suuria, ja niiden väliin sijoittuvat Mekan myöhempien kausien suurat. Tämä jaottelu, jonka ensin esitti Weil, ei ole rajoiltaan jyrkkä.[68]

Nöldeke kuvaa ensimmäisen ryhmän "mekkalaisia" suuria kouristuksenomaisen kiihkeiksi purkauksiksi, jotka muistuttivat pakanallisten ennustajien loitsuja. Suurat koostuivat lyhyistä lauseista ja nopeasti vaihtuvista riimeistä. Niissä käytettiin vaikeaselkoisia valaformuloita, jotka toivat mieleen esi-islamilaiset ennustajat.[69] Suurat sisältävät ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion intensiivisiä kuvauksia sekä hehkuvia kuvauksia Paratiisin iloista ja Helvetin tuskista. Jälkimmäisissä on hirvittäviä uhkauksia niille, jotka torjuvat "varoittajan" sanat.[70] Lähes puolet kaikista Koraanin suurista kuuluu Mekan ensimmäiseen ryhmään.

Mekkalaisten suurien toisen kauden suurissa tyyli vaihtuu proosallisemmaksi. Mielikuvituksen palo laimentuu, tekstit pitenevät ja tyylin viehätys vähenee. Sanomaa vastustaville annetaan todisteiksi esimerkkejä Jumalan luomistöiden suuruudesta luonnossa ja historiassa. Aikaisempien profeettojen toimintaa esitellään entistä enemmän ja tarkemmin.[71]

Mekan kolmannen kauden suurat ovat melkein kaikki proosaa, monet niistä huomattavan pitkiä kuten myös monet jakeista. Runollinen teho pilkistää esille silloin tällöin pääasiassa saarnaavan tekstin lomasta. Nöldeken mukaan saarnojen kyky taivutella kuulijoitaan on heikko, ellei ole valmiiksi myötämielinen asialle.[72]

Viimeisen ryhmän eli Medinan kauden suurat on Nöldeken mukaan helpoin sijoittaa Muhammedin elämäkerran tapahtumiin, sillä niissä on asiaa koskevia vihjeitä. Tyyli muistuttaa Mekan proosallista kolmatta kautta, mutta myös ilmaisuvoimaisia ja vaikuttavia kohtia on mukana etenkin siellä, missä esitetään julistuksia uskovien armeijalle. Yhtäällä ne ovat taisteluun kutsuja, toisaalla pohdintoja voitosta tai tappiosta tai moitteita heikosta uskosta. Juutalaisiin kohdistuu katkeruudeltaan lisääntyvää pilkkaa, mutta kristittyjä käsitellään vähemmän. Osa suurista sisältää lakimääräyksiä siviili- ja rikosasioista sekä uskonnollisista rituaaleista. Naisten asemaa koskevia, mutta eurooppalaisittain vieraita säädöksiä on runsaasti. [73]

Koraanin kieli ja tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin tyylistä on kirjoitettu paljon.[74] Koraani on kirjoitettu riimiproosalla, joka ei ole runoutta. Sitä rytmittävät jakeen loppuun osuvat riimit eli loppusoinnut.[75] Suurat ovat saarnaavia ja mahtipontisia.[76] John Wansbrough näki Koraanin mekaanisen toistavassa retoriikassa ja riitaisassa polemiikissa piirteitä lahkolaisuudesta, jossa kuulijakunnalle tuttuja pyhiä tekstejä pyrittiin tulkitsemaan uudella ja poikkeavalla tavalla.[77] Carl W. Ernstin mukaan etenkin varhaiset Mekan suurat ovat täynnä polemiikkia ja uhkauksia niille, jotka torjuvat profeetan varoitukset.[78]

Muslimit pitävät Koraania Jumalan puheena.[79][80] Suurat 1 (Al-Fatiha), 113 (Al-Falaq) ja 114 (Al-Nas) ovat kuitenkin Jumalan puhuttelun sijaan muodoltaan rukouksia[81], ja ne puuttuvatkin eräästä Koraanin varhaisesta versiosta eli Ibn Mas’udin Koraanista.[82] Puheen vaikutelmaa muualla korostaa yli kolme sataa kertaa esiintyvä kehotus ”Sano!”, mitä seuraa sanottavaksi tarkoitettu teksti.[83] Koraanin kieli on silti useimmille muslimeille vierasta, sillä vain joka viidennen muslimin äidinkieli on arabia.[84] Koraani on lisäksi kirjoitettu vanhalla arabialla, jota nykyihmiset eivät ymmärrä.[84] Koraanin lukeminen onkin islamissa seremoniallista, ja varsinaiset tiedot islamista muslimi saa pyytämällä neuvoa uskonoppineilta tai moskeijan imaameilta.[85]

Muslimit pitävät Koraanin tyyliä ylittämättömän kauniina ja sen kerronnan tasoa sellaisena, jota kukaan ihminen ei pysty jäljittelemään.[79][80] Kirjallisuuden katoamista muslimivalloitusten jälkeen on selitetty Koraanin kauneudella, joka oli niin mykistävää, että kirjailijat hylkäsivät työvälineensä ja herkesivät pitkäksi aikaa kirjoittamasta.[86][87]

Eurooppalaiset arviot Koraanin tyylistä alkavat 1700-luvulta ja ovat hyvin kielteisiä. Voltaire (k. 1778) kuvasi Koraania ristiriitaiseksi ja karkeaksi ajatuskaaokseksi.[88] Thomas Carlylen (k. 1881) mukaan "mikään paitsi velvollisuudentunto ei saisi ketään eurooppalaista kahlaamaan Koraania läpi -- se on rasittava ja sekava sotku – karkea, huolimattomasti tehty, täynnä loputonta toistoa, jaarittelua ja sekavuutta – lyhyesti sanottuna sietämättömän typerä."[89][90]

Carl W. Ernstin mukaan kristilliset teologit pitivät Koraania nykyajan kynnykselle saakka Raamatun irvikuvana.[91] Mielipiteen Koraanin tyylin heikkouksista ovat kuitenkin jakaneet myös arabistit. Friedrich Schwally (k. 1919) käytti Koraanista nimitystä "kauhea autiomaa".[89] Theodor Nöldeke (k. 1930) kutsui kirjan luomaa vaikutelmaa kaoottiseksi sekasotkuksi.[92] Saksalaisen kääntäjän Rudi Paretin (k. 1983) mielestä kirja tuo yksitoikkoisesti näyttämölle aina vain saman esityksen.[93]

Suomalaisten tutkijoiden mielipiteet ovat 1900-luvulla siirtyneet Koraanin tyylin arvostelusta jopa sen kiittelyyn eli samalle kannalle muslimien kanssa. Osmo Tiililä (k. 1972) näki vielä kirjassa pitkäveteistä asiain toistelua ja ikävää tyhjänpäiväisyyttä. [94] Professori Jussi Aro (k. 1983) ilmaisi asian hieman lievemmin. Hänen mielestään Koraanin tyyli "kyllä on jäljittelemättömän omaperäinen, mutta ei sentään kirjallisesti eikä tyylillisesti läpikotaisin onnistunut. Siinä voi osoittaa paljon kömpelyyksiä ja kömmähdyksiä - - ja varsinkin eurooppalaisen lukijan mielestä sen tyyli on erittäin outo."[75] Sen sijaan Jaakko Hämeen-Anttilan (k. 2023) mukaan ”Koraanin tyyli on niin hienoa, että sen tekstin iskevyyttä on vaikea pitää yllä käännöksessä”.[95] Arabisti Gerd-Rüdiger Puinin mielestä viidesosa Koraanista on käsittämätöntä millä tahansa kielellä, ja käännösvaikeudet johtuvat tästä.[96]

Hämeen-Anttilan mielestä Koraanin tyyliin kohdistuva arvostelu on useimmiten yksinomaan hyökkäämistä islamia vastaan.[97] Carlyle ja Voltaire suhtautuivat silti islamiin myönteisesti, vaikka arvostelivatkin Koraania.[89][98]

Koraani islamilaisen käsityksen mukaisesti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin synnystä kertoo islamilainen perimätieto, josta varhaisin on Ibn Hishamin 800-luvun alussa kirjoittama Muhammedin elämäkerta Sirat rasul Allah.[99] Teos pohjautuu Ibn Ishaqin 700-luvulla tekemään, mutta nykyisin kadonneeseen teokseen.[100] Kirja sisältää varhaisimmat tiedot profeetta Muhammedin elämästä, ja kaikki myöhemmät elämäkerrat perustuvat siihen. Vaikka elämäkertaa ei lueta islamin pyhiin teksteihin, siinä kuvattu islamin syntyhistoria on osa uskontoa. Toistaiseksi ei ole löydetty keinoa erottaa siinä olevaa mahdollisesti keksittyä materiaalia siitä, mikä on aitoa.[101]

Muhammedin ilmestykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Muhammad
Muhammad Hira-vuorella. Istanbul, 1595.

Ibn Ishaq/Ibn Hisham kertoo, että profeetta syntyi Arabian niemimaalla sijainneessa Mekan kaupungissa sitä hallitsevaan quraiš-heimoon. Kaupungissa sijaitsi Kaaban temppeli. Vartuttuaan Muhammed toimi kauppiaana tulevan vaimonsa Khadijan palveluksessa.[102] Muhammedin syntymävuodeksi vakiintui vuosi 570.[103] Vuonna 610 Muhammad näki Hiran vuorella unessa enkelin ja sai ensimmäisen jumalallisen ilmestyksensä.[4] Muhammedin kerrotaan saaneen ilmestyksensä Hira-vuoren luolassa,[104][105] mutta luola lisättiin kertomukseen vasta myöhemmin.[106] Enkelin kohtaaminen vastasi Muhammedin jo lapsuudesta saakka kuulemia ennustuksia. Oltuaan pari vuotta hiljaa ilmestyksistä, Muhammed alkoi julistaa niiden sanomaa yhdestä Jumalasta myös perheensä ulkopuolella.[3]

Ibn Hishamin mukaan Muhammed sai sanomalleen heti kannattajia. Kun hän kuitenkin alkoi moittia Mekassa palvottuja jumalia, välit kaupunkilaisiin kiristyivät.[107] Vuonna 622 hän joutui yöllä hengenhädässä pakenemaan noin 300 kilometrin päässä sijaitsevaan Medinaan, joka antoi hänelle ja hänen kannattajilleen turvapaikan. Islamilaisen ajanlaskun katsotaan alkavan tästä tapahtumasta, joka tunnetaan nimellä hidžra. Muhammed nousi Medinassa johtajaksi ja perusti islamilaisen umman, uskovien yhteisön, josta perimätiedon mukaan pian kasvoi Lähi-idän suurvalta. Profeetta aloitti voitokkaat sota- ja ryöstöretket aluksi Mekkaan suuntautuvia kauppakaravaaneja vastaan. Sota päättyi Mekan valtaamiseen vuonna 630.[108] Kaksi vuotta myöhemmin profeetta kuoli nimitettyään työlleen kaksitoista jatkajaa.[109][110][111]

Perimätieto kertoo, että Muhammedin kuoleman jälkeen hänen seuraajaansa, ”neljä oikeaan johdettua kalifia” valloittivat koko Lähi-idän Libyasta Afganistanin rajoille. Muhammedin julistama usko levisi uuden suurvallan myötä koko valtavalle alueelle.[112]

Koraanin kokoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suura 47:9–15. Luultavasti pohjoisafrikkalainen teksti 800-luvulta.

Ibn Hisham on ensimmäinen kirjallinen lähde, joka sisältää lainauksia Koraanista. Muhammedin lukutaidottomuus vakiintui myöhemmin opinkappaleeksi. Ibn Hisham ei siitä puhu, vaan kertoo, että Muhammed ”luki” Koraania ääneen.[113] Perimätiedon mukaan ainakin jotain kirjoitettiin muistiin ja Muhammedin eläessä.[114] Väitteen perusteluina käytetään Koraanin sanoja (80:13–16) sekä al-Tirmidhin (nro 1531) ja eräiden muiden haditheja.[115][116]

Koraanin jakeet 28:88 ja 29:1 egyptiläisessä käsikirjoituksessa 1300-luvulta.

Islamin mukaan Koraania välitettiin ensimmäisten vuosikymmenien aikana pääasiassa suullisena muistitietona.[117] Hämeen-Anttilan mukaan Muhammedin ilmestyksien muistiin kirjoittaminen nousi esille vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä aikaisemmin asialla ei ollut merkitystä, koska muslimit saattoivat aina kysyä haluamaansa kohtaa suoraan Muhammedilta. Vasta hänen kuolemansa jälkeen alettiin tarvita kirjoitettua Jumalan sanaa.[118]

Perimätiedon mukaan Koraani kirjoitettiin muistiin Yamaman taistelun jälkeen vuonna 633. Taistelussa kuoli monia Koraanin taitajia (qurra), minkä takia hanke nähtiin tarpeelliseksi.[119] Umar ehdotti ensimmäiselle kalifille, Abu Bakrille Koraanin kokoamista. Tämä epäröi, mutta antoi tehtävän Muhammadin entiselle kirjurille Zaid ibn Thabitille, jonka myös kerrottiin epäröineen tehtävään ryhtymistä. Zaid kokosi ympäri Arabian niemimaata ilmestykset lehdiksi (suhuf) ja antoi ne Abu Bakrille.[120] Lehdet annettiin Abu Bakrin kuoltua hänen seuraajalleen kalifi Umarille. Hänen kuoltuaan lehdet päätyivät Umarin tyttärelle ja Muhammadin leskelle Hafsalle.[120]

Kufalaisella kirjoituksella tehty Koraanin foliolehti, jossa on osa suurasta Al-Fath (48: 27-28). Abbasidikaudelta 700 tai 800-luvulta.

Al-Bukharin mukaan Hudhaifa ibn al-Yamanin muslimisotilaiden välillä syntyi vuonna 651 kiistaa Koraanin oikeasta sanamuodosta, sillä liikkeellä oli erilaisia versioita. Hudhaifa kertoi asiasta kalifi Uthmanille, joka asetti komitean kokoamaan Koraanin uudelleen. Näin aikaan saatua, quraišin murteella kirjoitettua Koraania lähetettiin jokaiseen provinssiin yksi kappale ja kehotettiin polttamaan entiset.[121][122] Zaid ibn Thabitin johtama komitea vaati kullekin säkeelle kaksi takaajaa, ennen kuin se hyväksyttiin aidoksi. Kuuluisin hylätty jae oli vain Umarin muistama kivitysjae.[123]

Zaid ibn Thabitin kokoama Koraani oli kirjoitettu konsonanttitekstillä. Koraanin kirjoitusjärjestelmä ei tuntenut ensin vokaaleja eikä käyttänyt diakriittisiä pisteitä, jotka olisivat erottaneet konsonantit toisistaan. Tämä aiheutti sen, että ajoittain Koraanin kohdista tuli kiistaa, kun sama teksti luettiin eri tavoin.[124] Vokaalien ja diakriittisten merkkien käyttö Koraanin käsikirjoituksissa alkoi vasta 700-luvulla.[11] Kiistanalaisissa kohdissa käytettiin lisätarkenteita, joilla osoitettiin eri koulukuntien painotukset.[124] Uudistuksesta vastasivat lähteistä riippuen Abu al-Aswad al-Du’ali (k. 688) tai Irakin käskynhaltija Al-Hajjaj ibn Yusuf (k. 714). Lopullisesti tilanne vakiintui ibn Mujahidin vaikutuksesta vuonna 934. Tällöin virallistettiin seitsemän lukutapaa, joista kustakin oli kaksi muunnelmaa.[125]

Koraanin luomattomuus ja pyhyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koraanin jäljittelemättömyys

Oppi Koraanin luomattomuudesta ja ikuisesta muuttumattomuudesta syntyi 800-luvulla.[124] Sen taustalla oli islamilaisen papiston eli ulaman taistelu tulkintavallasta kalifeita vastaan. Ulama voitti kiistan, ja sen myötä islamiin vakiintui käsitys, että Jumala ei ole kirjoittanut Koraania, vaan se on yhtä alkuperäinen kuin Jumala itse. Ajatusta taivaallisella pöydällä lepäävästä Alkukirjasta (ummu l-kitab)[126] esiintyy Koraanissa eri kohdissa: ”Hänen luonaan on alkuperäinen Kirja” (13: 39), ”Sen sanat ovat luonamme olevassa Alkukirjassa ylhäisiä ja viisaita” (43:4) tai "Totisesti tämä on ylevä Koraani, joka tauluille kirjoitettuna on hyvin säilynyt" (85: 21-22).[127][128]

Koraanin luomattomuuden ja muuttumattomuuden mukaisen opin mukaan Koraania ei voi rinnastaa kristittyjen Raamattuun, vaan oikea vertailukohta on Kristus. Johanneksen evankeliumi lausuu (Joh. 1:1): ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Siinä, missä kristinuskossa Sana tuli Kristuksessa lihaksi, se tuli islamissa pyhäksi kirjaksi.[21]

Islamissa yleistyi keskiajalla käsitys, että kaikki ihmisen tarvitsema tieto on Koraanissa. 1970-luvulla syntyi niin sanottu ijaz (ihme) -kirjallisuus, jossa korostetaan, että Koraani on täynnä tieteellistä tietoa, jonka moderni tiede on löytänyt vasta myöhemmin.[129][130][131] Islamopas-sivusto kertoo, että ”Tiede tuo esille runsaasti uusia tosiasioita, jotka kuitenkin ovat jo olleet Koraanissa. Jokainen voi hakea Koraanista todisteita sille, että tiede on oikeassa. Tiede, joka ei sovi yhteen Koraanin kanssa, on vailla perusteita”.[132] Ijaz-kirjallisuudessa katsotaan, että Koraanissa on 114 tieteellistä totuutta, yhtä monta kuin on suuria.[133]

Koraanin eheys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin kirjalliset versiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen käsityksen mukaan Koraanin muoto vakiintui suunnilleen vuonna 650, jolloin kalifi Uthman antoi koota kirjan uudelleen ja polttaa kaikki siitä poikkeavat kopiot.[134] Todellisuudessa Koraanin teksti on vaihdellut nykypäiviin asti. Koraanin suurat kirjoitettiin aluksi konsonanttitekstillä ilman vokaaleja. Kun tekstejä myöhemmin täydennettiin, niitä ei enää osattu kunnolla lukea ja syntyi useita versioita. Vuonna 934 Koraanille vahvistettiin seitsemän erilaista lukutapaa[135] ja jokaiselle niistä kaksi muunnelmaa.[136] Koraanin käsikirjoituksissa myös konsonantit saattoivat poiketa nykyisestä, mikä käy ilmi Jemenistä löydetyistä Sanaan käsikirjoituksista, jotka kuuluvat vanhimpiin tunnettuihin Koraanin teksteihin.[134]

Koraanin vanhin tunnettu käsikirjoitus on kaksi pergamenttisivua käsittävä niin sanottu Birminghamin käsikirjoitus, jonka pergamenttipohja on radiohiilitutkimuksen nojalla peräisin ajalta 569–645.[9][137] Käsikirjoitus sisältää katkelmia Koraanin kolmesta suurasta (18:17–31, 19:91–98 ja 20: 1–40),[138] joissa on varhaiskristillisiä tarinoita kuten kertomus Marian ilmestyksestä ja luolaan nukkuneista unikeoista. Pergamenttien ajoitus on varhainen, kun sitä vertaa kertomuksiin Muhammedin saamista ilmestyksistä.[10] Muitakin Koraanin osia sisältäviä 600–700-luvuille ajoitettuja pergamentteja on löydetty, mutta ei täydellistä Koraania ennen vuotta 870.[139]

Nykyajan tärkein yritys yhdenmukaistaa Koraanin teksti tehtiin Egyptissä vuonna 1924, jolloin Koraanista julkaistiin "Kairon kuninkaallinen editio". Se levisi myös Egyptin ulkopuolelle sunnien ja šiiojen keskuuteen. Vuonna 1936 sitä korjattiin, jolloin tuloksena oli "kuningas Farukin Koraani".[125] Sekään ei taannut yksimielisyyttä, sillä editiosta poikkeavia tekstejä on julkaistu ainakin Saudi-Arabiassa.[140][141][124] Koraanista ei ole tehty kriittistä laitosta, johon varhaisten käsikirjoitusten eroavuuksia olisi koottu.[142] Muut kuin arabiankieliset Koraanit eivät nauti virallista asemaa, ja käännöksissä esiintyy runsaasti vaihtelua ja lisäyksiä.[143]

Jakeiden kumoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abrogaation periaate eli oppi Koraanin jakeiden kumoamisesta (naskh) on yritys ratkaista Koraanissa esiintyviä ristiriitoja.[144] Tunnetuin esimerkki on Koraanin suhtautuminen viiniin. Sekä kristinuskossa että juutalaisuudessa viinillä on tärkeä uskonnollinen merkitys. Näin oli aluksi myös islamissa, kuten käy ilmi useista Koraanin kohdista (16:67, 47:15, 83:25). Lehmän suurassa (2:219) viini kuitenkin kielletään.

Abrogaatio perustuu Koraanin sanoihin: ”Jos me pyyhimme pois jonkin jakeen tai annamme sen unohtua, annamme tilalle samanlaisen tai paremman” (Koraani 2:106). Abrogaatiota sovellettaessa myöhemmät ilmoitukset kumoavat aikaisemmat, jos niiden välillä on ristiriitaa. Koska Lehmän suura on muita myöhäisempi, viinikielto ohittaa viinin sallimista koskevat kohdat. Väkivaltaisia kehotuksia sisältävä suura 9 on viimeinen tai toiseksi viimeinen[145], joten sen on katsottu kumoavan Koraanin rauhallisemmat jakeet.[146]

Islamilaisen käsityksen mukaan Koraanin ristiriidat johtuvat siitä, että jotkut sen opit oli tarkoitettu ohjenuoriksi vain tiettyyn tilanteeseen, mutta ei yleisesti.[144] Historiakriittisen selityksen mukaan ristiriidat osoittavat uskonnossa tapahtuneita muutoksia ja johtuvat siitä, että tekstit ovat eri henkilöiltä ja ajoilta.[147]

Puuttuvat jakeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joitakin Muhammedin ilmestyksiä kerrotaan jääneen pois Koraanista. Tunnettu tapaus on kivitysjae, jonka muisti ainoastaan kalifi Umar, mutta muita tarvittuja todistajia ei löytynyt.[148] Myös Ibn Hisham kertoo, että Muhammed määräsi huorintekijät kivitettäviksi moskeijan portilla.[149] Kivitys kuului juutalaiseen perinteeseen, mutta ei kristilliseen; Jeesus esiintyy Raamatussa huorintekijöiden kivittämistä vastaan (Joh 8:7).

Koraanista jäi pois muitakin vain yhden muslimin muistamia yksittäisiä jakeita.[150] Sunan ibn Majah -hadith kertoo ”aikuisten rintaruokintaa” koskevan ilmoituksen puutteesta: ”Aishan kerrotaan sanoneen: kivittämistä ja aikuisen rintaruokintaa koskevista jakeista tuli kymmenen kertaa ilmoitus, ja niitä koskeva paperi oli tyynyni alla. Kun Jumalan lähettiläs kuoli, olimme kaikki mietteissämme hänen kuolemastaan, ja kesy lammas söi paperin.”[151] ”Aikuisten rintaruokinta” on vahvistettu keinoksi ei-sukulaisten työtoveruuteen etenkin kokoelmassa Sunan an-Nasa’i.[152]

Šiiojen suhtautuminen Koraaniin on ollut osittain varauksellista. Koraanin yhtenäisyyttä ja aitoutta on puolustettu, mutta koska kirja ei anna tukea imaamiopille eikä profeetan vävyn, Ali ibn Abi Talibin asemalle Muhammadin seuraajana, kalifi Uthmanin Koraania on epäilty vilpistä. Syytökset eivät silti ole johtaneet korjauksiin.[150]

Vieraat osat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisessa perimätiedossa on myös kertomuksia ihmisten vaikuttamisesta Koraanin tekstiin. Erään tarinan mukaan Muhammad saneli kirjurilleen suuraa kirjoitettavaksi ja piti tauon. Kirjuri Abdullah kiirehti silloin ehdottamaan jakeen 23:14 loppuosaksi: ”Siunattu olkoon Jumala, paras Luoja”. Muhammad hyväksyi sanat todeten ilmestyksen kuuluneen juuri niin. Tarina jatkui niin, että kirjuri kääntyi pois islaminuskosta.[153]

Kuuluisin hämmennyksen aihe on suuran Tähden suuran (53) ”Saatanalliset jakeet”. Suuran jakeiden 19–20 jälkeen Saatana houkutteli Muhammedin vahingossa sanomaan: ”Ne ovat ylhäisiä numidialaisia kurkia, joiden esirukoukset kuullaan.” Muhammed olisi siis hyväksynyt Mekassa palvotut kolme jumalatarta (Allat, al-Uzza, Manat). Ibn Hisham kertoo, että asia sai suurta huomiota, Muhammed sai moitteet Gabrielilta, ja tilanne korjaantui.[154] Koraanista löytyy mahdollisesti tähän tarinaan liittyvä tekstikatkelma:

»Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas.»
(Koraani 22:52, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Koraanin islamilainen tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolikko, joka kuvaa Aleksanteri Suuren Egyptin valloittajana, Amonin sarvilla. Aleksanteria pidettiin muinais-Egyptissä Amon-jumalan poikana.

Islamin piirissä Koraania tutkitaan pyhänä kirjana. Islamilainen tutkimusperinne jakautuu opillisiin alueisiin, joita ovat tafsir (Koraanin tulkinta), kalam (teologia) ja fiqh (lain tulkinta).[155] Koraanitutkimuksen alueista asbāb al-nuzūl pyrkii selvittämään ja tunnistamaan olosuhteet, joissa kukin ilmestys on vastaanotettu.[156]

Eksegetiikka on tiede, joka selittää ja tutkii pyhiä kirjoituksia. Koraanin osalta käytetään myös arabialaista sanaa tafsir. Sen tehtäviin kuului kertoa, mitä Koraanin tekstit tarkoittivat. 800-luvulla syntyi tarve yhdistää selkeästi pyhän kirjan sisältö Muhammedin elämäkertaan. Tällöin alettiin julkaista hadith-kertomuksia, joissa selitettiin, mitä kukin kohta Koraanissa merkitsi ja mihin vaiheeseen Muhammedin elämässä se liittyi. Vaikka Koraania pidetäänkin arvovaltaisempana tekstinä kuin haditheja, tilanne oikeastaan kääntyi ympäri sen takia, että vasta hadithit kertoivat, mitä Koraanin kukin jae tarkoitti.[157]

Islam kieltää tavallista muslimia itse tulkitsemasta Koraania, vaikka uskovia kehotetaankin mietiskelemään sen sanoja.[158] Saadakseen tietää, mitä Koraani jostain asiasta sanoo, muslimin on kysyttävä sitä islamilaiselta uskonoppineelta, kuten imaamilta, joka osaa tulkita pyhää kirjaa islamilaisen perinteen mukaisesti. Al-Tirmidhi esittää hadithin, jonka mukaan ibn Abbas oli kuullut Jumalan lähettilään sanovan: ”Se, joka selittää Koraania omin päin, on ansainnut tulisen istuimen.”[159]

Tafsir-kirjallisuuden merkkipylväs on Muhammad ibn Jarir al-Tabarin 800-luvun lopulla ja 900-luvun alussa kirjoitettu Tafsir al-Tabari, joka sisälsi 37 000 hadithia.[160] Se käy tarkasti läpi koko Koraanin ja antaa kielitieteelliset ja Muhammedin elämään liittyvät selitykset jokaiselle suuralle. Esimerkiksi lyhyestä Avauksen suurasta, jonka muslimit lukevat aina rukoillessaan, al-Tabari tarjoaa satasivuisen selityksen.[161] Al-Tabarin suosikkilähde tafsir-selityksissä on Muhammedin serkku Ibn Abbas. Orientalisti Herbert Berg on al-Tabarin todistajaketjuja (isnad) analysoimalla kuitenkin osoittanut, että ketjut eivät ole aitoja.[160]

800-luvun loppu ja 900-luvun alku olivat vilkasta tafsir-kirjallisuuden aikaa. Se päättyi, kun siirryttiin ”järjen porttien sulkemiseen”. Hämeen-Anttilan mukaan Koraanin tulkitseminen saavutti aallonpohjan 1600–1800-luvuilla, jolloin oppineet keskittyivät selittämään selitysteoksia. Uusi nousu alkoi, kun Koraania ruvettiin kääntämään ja selittämään myös tavallisille muslimeille.[162]

Koraanin islamilainen tulkinta edustaa esoteerista perinnettä, jossa Koraania tulkitaan uskonnollisten oppien pohjalta ja mahdollisesti myös mystiikan lävitse.[163] Koraanista voidaan etsiä myös käytännöllisiä ohjeita yhteiskunnallisiin ongelmiin.[162] Islamilaisissa maissa suosiota on saavuttanut ajatus Koraanista teoksena, josta löytyvät jo etukäteen monet myöhemmät luonnontieteelliset keksinnöt (Ijaz-kirjallisuus).[164]

Koraanin länsimainen tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koraanin länsimainen tutkimus

Koraanitutkimuksen tilaa ovat esitelleet Angelica Neuwirth ja Nicolai Sinai[165] sekä Gabriel Said Reynolds.[166] Tieteellinen Koraanin tutkimus alkoi länsimaissa 1800-luvun alkupuolella. Vuoteen 1970 mennessä se oli "ikävystyttänyt itsensä kuoliaaksi",[167] sillä alalla oli päädytty siihen, että juuri mitään uutta ei ollut enää löydettävissä. Vuonna 1961 Koraanin saksantaja Rudi Paret totesi, että "Muhammedista saatu kuva -- on hyvin perusteltu ja kaipaa korkeintaan pientä hiomista. Koraanin uusi tutkiminen tuskin johtaa mihinkään uusiin ja kiinnostaviin tuloksiin". Koraania pidettiin myös ikivanhana tekstinä, joka ei tarvinnut sen suurempaa huomiota.

Käänne Koraanin tutkimuksessa alkoi 1970-luvulla, jolloin joukko skeptisiä tutkijoita julkaisi uudenlaisia tulkintoja Koraanista.[167] Heihin kuului Günter Lüling,[168] John Wansbrough, Patricia Crone ja Michael Cook ja myöhemmin 2000-luvulla Christoph Luxenberg (salanimi), jonka teesit herättivät laajaa huomiota myös islamin tutkimuksen ulkopuolella, ja joka provosoi myös vastustajat tarkentamaan näkemyksiään.

Islamologian koulukunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin tutkimus jakautuu kahteen pääsuuntaukseen sen mukaan, miten se suhtautuu islamilaiseen perimätietoon. Valtavirtaa edustavat tutkijat luottavat perimätiedon aitouteen vähintään siinä, että Muhammedin saamia ilmestyksiä vuosina 610–632 pidetään Koraanin alkulähteenä[169] ja Uthmania Koraanin kokoajana 650-luvulla. Historialliskriittistä tai "revisionistista" koulukuntaa edustavat tutkijat ovat suhtautuneet skeptisemmin näihin väitteisiin.[170]

Behnam Sadeghi ja Mohsen Goudarzi katsovat, että länsimainen tutkimus jakautuu jopa neljään eri leiriin: "revisionistit" hylkäävät perimätiedon, "skeptikot" epäilevät sitä, "uuskonservatiivit" puolustavat sitä ja "konservatiivit" luottavat siihen.[171] Vaikka laidat ovat kaukana toisistaan, keskiryhmiin kuuluvat tutkijat voivat jakaa käsityksiä eri laitojen kanssa esimerkiksi siitä, syntyikö Koraani polyteistisessa vai monoteistisessa ympäristössä.[172] Äärilaidat eivät juuri kommunikoi keskenään, ja niiden kiistat ovat usein kiivaita ja epäakateemisia.[173] Sadeghin ja Goudarzin mukaan ryhmistä suurin ovat skeptikot:

Tämän ryhmän jäsenet eivät myöskään [revisionistien tapaan] hyväksy perinteistä selitystä, vaan pitävät sitä epäluotettavana – samoin kuin lähes kaikkia islamin alkuperää koskevia kertomuksia muslimien kirjallisissa lähteissä. He eivät kuitenkaan kannata liioin revisionistien teorioita, joita heidän mielestään todisteet eivät tue. Tämän ryhmän tutkijat ovat eräänlaisia agnostikkoja. He eivät ehkä väitä, että Koraanin vakiintunut teksti olisi syntynyt vasta Uthmanin jälkeen tai muuttunut merkittävästi sen jälkeen, mutta eivät myöskään kiellä, että näin olisi voinut tapahtua. He saattavat korostaa, etteivät ole revisionisteja, mutta tosiasiassa he ovat revisionisteja suhtautumisessaan kirjallisiin lähteisiin. Heitä voisi kutsua ‘skeptikoiksi’, koska he eivät ole vakuuttuneita sen enempää perinteisistä kuin revisionistisista kertomuksista.[171]

Konservatiivit ja uuskonservatiivit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin saksalainen kääntäjä Rudi Paret (k. 1983) kuuluu perinteiseen koulukuntaan. Hän katsoo, että ”ei ole mitään syytä epäillä sitä, ettei jokainen pienikin säe Koraanissa olisi Muhammedilta itseltään peräisin”.[174] Muhammedista saatu kuva on niin viimeistelty, että siinä korjattavaa korkeintaan yksityiskohdissa. [175]

Koraanin suomalainen kääntäjä Jaakko Hämeen-Anttila kuuluu "varovaisen konservatiivisiin" tutkijoihin.[176] Hän katsoo, että Koraani on ”suhteellisen lähellä sitä ilmoituskorpusta, jonka Muhammed sai”[177] ja sisältäessään suurin piirtein kaikki Muhammedille annetut ilmoitukset on 600-luvun alun tekstinä[178] "luotettava aikalaislähde".[179] Hämeen-Anttila muistuttaa kuitenkin muun islamilaisen lähdeaineiston ongelmallisuudesta.[180] Islamilainen historiankirjoitus alkaa 800-luvulla, ja vanhimmat tekstit ovat yleensä säilyneet vain myöhempinä kopioina[181], joten niiden varaan rakentuva historiankäsitys on kuin "talo, joka seisoo ilman perustaa".[182] Siinä on kuitenkin aihetta pysyä, koska tutkimus ei ole pystynyt tarjoamaan tilalle mitään sen parempaa.[183][184] Jos perimätieto hylätään, joudutaan uskomaan jättiläismäiseen väärennökseen, jossa kaikki sen vastaiset lähteet olisi tuhottu.[183][185] Humanististen tieteiden kenttä myös kaventuisi huomattavasti, jos kaikki pitäisi sitovasti todistaa.[183]

Merkittävä Koraanin tutkimuksen keskus on Saksassa Freie Universitet Berlin, missä Corpus Coranicum -hankkeessa tutkitaan varhaisia Koraanin käsikirjoituksia. Hankkeessa luotetaan islamilaiseen käsitykseen Koraanin alkuperästä.[186] Angelica Neuwirthin, Nicolai Sinain ja Michael Marxin johtama projekti julkaisi vuonna 2011 yhteensä 28 kirjoittajan artikkelikokoelman The Quran in Context. Tekijöiden mukaan Koraanin nykytutkimus on "sekaannustilassa." Koraanista ei ole saatu aikaan kriittistä editiota, kaikkiin käsikirjoituksiin ei ole vapaata pääsyä, Koraanin synty-ympäristön kulttuurinen ja lingvistinen profiili on tuntematon, tutkimusmetodeista ei ole yksimielisyyttä, tutkijoiden välillä vallitsee epäluottamus ja tutkijoita on vähän.[165] Hanketta on arvosteltu sitoutumisesta islamilaiseen perimätietoon ja normaalisti käytettyjen tutkimustapojen hylkäämisestä.[187]

Corpus Coranicum-hanketta skeptisempää islamin tutkimusta edustaa Gabriel Said Reynoldsin toimittama artikkelikokoelma The Qur'ān in Its Historical Context (2008). Myös se pyrkii kontekstualisoimaan Koraania myöhäisantiikin ympäristöön. Kirjan esipuheessa Daniel A. Madigan kuvaa teosta reaktioksi Christoph Luxenbergin teeseihin sekä pyrkimykseksi kohdentaa uudelleen "koraanintutkimuksen monimutkaista ja jopa kaoottista nykytilaa".[188]

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus
Koraanin historiallis-kriittinen tutkimus
Muhammedin historiallisuus
Leone Caetani
Patricia Crone
Ignaz Goldziher
Hans Jansen
Sven Kalisch
Günter Lüling
Christoph Luxenberg
Karl-Heinz Ohlig
Joseph Schacht
John Wansbrough
Gustav Weil

Historialliskriittinen koulukunta ja revisionismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koraanin historiallis-kriittinen tutkimus

Länsimaissa alkoi 1800-luvulla Koraanin historialliskriittinen tutkimus, joka on kokonaan tai osittain hylännyt islamilaisen perimätiedon tietolähteenä 600-luvusta. Suuntaus on usein kyseenalaistanut 650-luvulle sijoitetun "Uthmanin Koraanin" historiallisen aseman. Muutamat tutkijat ovat myös hylänneet käsityksen, että Koraanin alkulähde olisi Muhammed.[189] Koraanin kirjoittajaa on etsitty historiantutkimuksen ja kielitieteen menetelmin. Historialliskriittisen tutkimuksen kriittisintä laitaa edustaa Saarlandin yliopistosta alkanut Inārah-projekti, joka julkaisi vuosina 2007-2024 toistakymmentä teosta.[190] Tämä revisionistinen tutkimussuuntaus hyödyntää etenkin arkeologisia aikalaislähteitä.

Islaminuskosta selvästi poikkeavia näkemyksiä esittävät tutkijat voivat joutua vaikeuksiin läntisessä yliopistomaailmassa, kuten saksalainen arabisti Günter Lüling, jonka väitöskirja hylättiin ja akateeminen ura pysäytettiin.[168][191] Ne tutkijat, jotka ovat entisiä muslimeja, ovat turvautuneet varotoimiin, kuten saksalainen professori Sven Kalisch.[192][193] Sellaisiin voi kuulua salanimen käyttö, jota Ibn Warraq (pseudonyymi) on perustellut Salman Rushdien kohtalolla.[194][195] Arabimaissa tutkijoiden tilanne on vielä vaikeampi; väitetään, että Palestiinassa opiskelijat heittivät professori Suliman Bashearin ulos luentosalin ikkunasta.[196] Konservatiivista tutkimusta tekevä arabisti Hartmut Bobzin paheksuu kollegojen kätkeytymistä salanimen taakse: ”Tieteen nykyisiin standardeihin kuuluu, että jokainen esiintyy omilla kasvoillaan”.[197]

Fred Donner ja tutkimuksen koulukunnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fred M. Donner erottaa islamologian kehityksessä neljä lähestymistapaa, jotka kasvoivat peräkkäin toinen toisistaan, mutta jatkoivat elämäänsä myös rinnakkaisina metodeina. Ensimmäistä Donner kutsuu ”deskriptiiviseksi”,[198]  ja siinä varhaisiin muslimilähteisiin luotettiin sellaisenaan, esimerkkinä William Muir (1819–1905). Koraanin katsottiin olevan Muhammedista kertova aikalaislähde, ja uskottiin, että varhaiset historiateokset sisälsivät tiedot siitä, mitä todella oli tapahtunut. Sen sijaan islamilaista lakia koskeva massiivinen hadith-kirjallisuus sisälsi väärää tietoa, kuten myös muslimit itse katsovat. Donner toteaa deskriptiivisen lähestymistavan edelleen jatkuvan etenkin yleistajuisessa tieteellisessä kirjallisuudessa, joka toistaa islamilaista tarinaa lähes sellaisenaan.[199] Suomalaiset seemiläisten kielten professorit Jussi Aro, Heikki Palva ja Jaakko Hämeen-Anttila ovat kaikki pysytelleen hyvin lähellä islamilaista kuvausta.[200][201][202]

Seuraava vaihetta, jota esimerkiksi Julius Wellhausen (1844–1928) edusti, Donner kutsuu ”lähdekriittiseksi”. Siinä tiedostettiin, että islamilaisiin historialähteisiin eli akhbar-kirjallisuuteen sisältyi väärää tietoa, mitä osoittivat lähdetietojen ristiriitaisuus ja epäloogisuus sekä niiden uskonnollinen ja poliittinen tendenssimäisyys. Tavoitteeksi muodostui puhdistaa lähdekirjallisuus virheistä ja löytää sen luotettava ydin, jonka alkuperänä pidettiin kirjallisia alkuperäislähteitä. Lähdekriittinen koulukunta jakoi deskriptiivisen koulukunnan käsitykset siitä, että hadith-aineisto oli epäluotettavaa eikä Koraania voi pitää dokumentaarisena aineistona.[203]

Kolmas, ”traditiokriittinen” vaihe alkoi Donnerin mukaan, kun tultiin käsitykseen, että suuri osa perimätiedosta oli ollut suullista eikä kirjallista. Se oli altista muutoksille, ja sitä vääristivät myös uskonnolliset ja poliittiset tendenssit. Traditiokriittisyys alkoi Ignaz Goldziherin (1850–1921) tutkimuksesta Muhammedanische Studien I-II, jossa hän torjui koko hadith-kirjallisuuden arvon.[204]

Goldziherin tutkimusten pohjalta kehittyi 1900-luvulla neljäs, Donnerin sanoin ”skeptinen” asenne perimätietoon. Sen mukaan islamilaisessa perimätiedossa ei ollut mitään autenttista ydintä, joka kertoisi, mitä oli tapahtunut.[205] Otteen edeltäjä oli Henri Lammens (1852–1937), joka piti ainoastaan Koraania luotettavana aikalaislähteenä.[206] Neuvostoliitossa skeptisen lähtökohdan veivät vuonna 1930 päätökseen N. A. Morozov ja Lucian Klimovitš, jotka pitivät Muhammedia ainoastaan fiktiivisenä henkilönä.[207] Skeptistä asennetta haditheihin jatkoi Joseph Schacht (1902-1969) teoksessa The Origins of Muhammadan Jurisprudence (1950), missä hän tuli siihen tulokseen, että niiden kertojaketjut eivät ulottuneet 700-luvun alkua pidemmälle.[208]  

1970-luvulla skeptikot alkoivat esittää vaihtoehtoja islamilaiselle kertomukselle. Günter Lüling piti suurinta osaa Koraanista kristillisenä hymnikirjallisuutena,[209]  John Wansbrough katsoi, että Koraanin kirjoittaja, kirjoituspaikka ja ajankohta olivat tuntemattomia,[210] ja Patricia Crone ja Michael Cook esittivät kirjassa Hagarism epäortodoksisen teorian Muhammedista ei-kristillisiin lähteisiin nojautuen.[211] Skeptisen lähtökohdan tai revisionismin vei pisimmälle Inârah-instituutti, jonka julkaisemissa teoksissa on esitetty seuraavia ajatuksia: 1) Koraani kanonisoitiin vuoden 800 tienoilla ja sisältää myös esi-islamilaista kristillistä tekstiä; 2) varhainen islamilainen historiankirjoitus on fiktiota; 3) Muhammedin sira on pyhimyselämäkertaa vailla historiallista todistusarvoa; 4) islamin varhaisvaiheisiin päästään luotettavimmin käsiksi kristillisten aikalaislähteiden ja arkeologian avulla.[212]

Esimerkkejä länsimaisesta tutkimuksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset viittaukset Koraaniin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Revisionistiset tutkijat ovat perustelleen Koraanin myöhäistä kirjoitusaikaa siinä tapahtuneilla tekstimuutoksilla sekä sillä, että Koraania ei mainita missään kirjallisessa lähteessä ennen 800-lukua. Esimerkiksi Fiqh Akbar I -käsikirjoitus 700-luvulta on varhaisin islamilaista lakia koskeva teksti, mutta se ei mainitse Koraania.[8] Vuonna 750 kuolleen Johannes Damaskolaisen tekemäksi oletettu De Haeresibus puhuu Koraanin irrallisista osista, mutta ei kirjasta kokonaisuutena. Kuvausta on myös epäilty sen tyylin perusteella myöhemmäksi lisäykseksi käsikirjoitukseen. Kun tekstejä kopioitiin, oli tavallista, että niihin lisättiin uusia tietoja. Teksti kuuluu:[213] "Kuten on kerrottu, tämä Muhammed kirjoitti monia naurettavia teoksia, jotka hän jokaisen nimesi. On esimerkiksi Naisen kirja [= Naisten suura], sitten on kirja Jumalan kameli [= ?] – – edelleen Pöydän kirja [= Pöydän suura] ja edelleen Hiehon kirja [= Lehmän suura]".[214]

Koraanin syntyvaiheista löytyy merkintöjä Bysantin keisarin Leo III:n (717–741) ja kalifi Umar II:n (717–720) kirjeenvaihdosta. Sen alkuperäinen kreikkalainen versio on kateissa. Vanhimmat säilyneet käännökset, armenian ja latinankieliset, poikkeavat toisistaan ja ovat aikaisintaan 700-luvun lopulta. Säilynyt teksti ei mainitse Koraania oikealla nimellä eikä siteeraa sitä. Siinä kuitenkin esitetään väitteitä Koraanin kokoamisesta:[215]

“Umar [= toinen kalifi], Abu Turab [= Ali] ja Salman Persialainen kokosivat sen [= sinun Pourkanisi] vaikka keskuudessanne onkin levitetty tietoa, että Jumala olisi lähettänyt sen taivaasta – – Mitä kirjaanne tulee, olette jo antaneet näytteitä sellaisista väärennöksistä, ja muiden ohella tunnetaan muuan Hajjaj, nimittämänne Persian kuvernööri, joka lähetti miehiä kokoamaan muinaisen kirjanne, jonka hän korvasi toisilla, itse kirjoittamillaan ja mieleisillään, jotka hän levitti kaikkialle valtakunnassanne – – Tästä hävityksestä kuitenkin pelastui osa Abu Turabin teoksista, koska Hajjaj ei kyennyt hävittämään kaikkea".[216]

Kirjeenvaihdon sana ”Pourkan” viittaa arabian sanaan al-furqan (arabiassa ei ole äännettä p), joka tarkoittaa ”Ratkaisua”. Paitsi että se on suuran 25 nimi, ”Ratkaisulla” tarkoitetaan usein myös Koraania kokonaisuudessaan. Sana esiintyy myös Koraanissa.[217] Kirjeenvaihdossa väitetään että kuvernööri al-Hajjaj ibn Yusuf olisi kirjoittanut suuren osan ”Pourkanista” ja hävittänyt osia alkuperäisistä kirjoituksista. Tekstissä kirjan kirjoittajaksi annetaan ”Abu Turab”, joka oli Muhammedin ottopojan Alin lempinimi.[218]

Lähi-idästä löydetyissä piirtokirjoituksissa sana ”Koraani” esiintyy ensimmäisen kerran Mosulissa noin vuonna 810.[219] Kokonaisen Koraanin olemassaoloa on pidetty täysin varmana 800-luvulta alkaen, sillä vuonna 834 kuollut Ibn Hisham laati vanhimman säilyneen Muhammedin elämäkerran (Sirat Rasul Allah), joka viittaa Koraanin eri jakeisiin.[99] John Wansbrough arvelee, että Koraani olisi koottu ja kanonisoitu juuri tätä ennen 700- ja 800-lukujen vaihteessa.[8] Raymond Dequin väittää, että Zaydista kertova osuus Koraanissa (33:37) olisi peräisin vasta 800-luvun alusta, koska Ibn Ishaq ei kerro sitä, ja Ibn Hisham viittaa siihen vain lyhyesti.[220]

Teorioita Koraanin alkuperästä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
John Wansbrough
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wansbrough tuli kuuluisaksi väitteellään, että Koraani ei ollut peräisin Arabiasta eikä Uthmanin kokoamistyöstä 640- tai 650-luvulta, vaan teksti luotiin vähitellen, kahden tai kolmen vuosisadan aikana aikaisintaan 700-luvun puolivälissä tai 800-luvun alussa vanhoista arabisoiduista juutalais-kristillisistä tekstikatkelmista. Koraanin kielen perusteella tämä tapahtui mahdollisesti Syyriassa.[8][221] Kirja olisi syntynyt Mesopotamiassa useissa eri paikoissa tuntemattoman monoteismia edustavan lahkon liturgisina teksteinä 700-luvun loppuun mennessä. [222] Perusteluna oli, että kirjaan ei viitata missään tätä ennen.[223] Monet pitävät Wansbrough'n väitettä virheellisenä, sillä eräät käsikirjoituslöydöt viittaavat siihen, että Koraani olisi vanhempi.[224] Esimerkiksi Birminghamin käsikirjoituksen pergamentin on arvioitu olevan 500- ja 600-lukujen taitteesta.[225] Käsikirjoitus on toisaalta vajaai ja sisältää katkelmia vain suurista 18, 19 ja 20. Robinsonin mukaan 800-luvun tekstin puolesta puhuu joukko muitakin asioita. Koraanissa ei näy ilmeisiä anakronismeja, ja sen kielioppi ja sanasto sopivat huonosti kahdeksannelle ja yhdeksännelle vuosisadalle. Tämän takia käytännössä kaikki tutkijat ovat samaa mieltä siitä, että Koraani koottiin kokonaan tai suurelta osin 600-luvulla. Tämä ei tarkoita, että teksti olisi lopullisesti vakiintunut jo 600-luvun kuluessa.[221]

Karl-Heinz Ohlig
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkohistorioitsija Karl-Heinz Ohlig on arvellut, että pääosa Koraanista on Lähi-idässä vaikuttaneen esinikealaisen kristillisen liikkeen liturgisia tekstejä, jotka ovat peräisin eri vuosisadoilta.[226] Kirjoitustavan lukukelvottomuutta Ohlig perustelee sillä, että kyse oli uskonmiesten itselleen tekemistä muistiinpanoista. Kirjoittaja olisi osannut lukea tekstin, koska tiesi, mitä oli tarkoittanut, mutta ei kukaan muu. Koraanin matemaattisen tyylianalyysin perusteella ranskalainen tutkija J-J. Walter on arvioinut, että kirjoittajia on saattanut olla 30–100.[227] Ohligin mukaan Koraanin tausta saattoi olla arabikristillisessä lahkossa, joka ensimmäisillä sataluvuilla vaikutti Syyriassa ja Mesopotamiassa ja sai vaikutteita etenkin samarialaisuudesta. Osa tästä väestöstä pakkosiirrettiin 200-luvulla Khorasaniin ja sen pääkaupunkiin Merviin Iranin koillisosassa. Sieltä koraaniliike olisi poliittisten kumousten myötä (al-Malik, al-Mansur, al-Mamun) palannut valtakunnan ydinalueille ja noussut kalifien suojeluksessa valtionuskonnon asemaan. Profeetta Muhammedin hahmo olisi yhdistetty koraaniliikkeeseen ja sen teksteihin vasta 700-luvun jälkipuoliskolla, jolloin kirja olisi saanut profeetallisen tekijän.[228] Ohligin mukaan teoriaa tukevat Koraanin kieli,[229] kirjaimisto[230] ja sisältö sekä islamiin sisältyvät zarathustralaiset, parsilaiset ja buddhalaiset vaikutteet, jotka viittaavat Keski-Aasiaan eivätkä Arabian niemimaalle. Näin arabivaltakunnan uskonnolle olisi saatu pyhä kirja ja sen arabialainen kirjoittaja kristinuskon ja juutalaisuuden antaman esimerkin mukaisesti.[231]

G.R. Hawting ja Daniel Beck
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilaisen perimätiedon ja länsimaisen islamologian mukaan islam syntyi kiistasuhteessa Mekassa vallitsevaan monijumalaisuuteen ja epäjumalanpalvontaan.[232] G.R. Hawting katsoo kuitenkin osoittaneensa, että Koraani ei todellisuudessa arvostele monijumalaisuutta, vaan sellaista monoteismia, jota se ei hyväksy. Koraanin monijumalaisuus viittaa todellisuudessa siihen, että Jumalalla on kumppaneita, kuten enkeleitä.[233] Daniel Beck torjuu myös käsityksen monijumalaisessa ympäristössä toimineesta profeetasta ja katsoo, että "varoittajan" ilmestysten yleisö tunsi syyrialaista ja mesopotamialaista kristinuskoa, joka edusti anti-kalkhedonilaisia suuntauksia, kuten monofysitismiä. [234] Tutkijoiden keskuudessa onkin yleistynyt käsitys, että monoteismi ja Raamatun kertomukset olivat tuttuja Koraanin alkuperäiselle kuulijakunnalle.[235]

Koraanin historialliset asiayhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinnostuksen kohteeksi tutkimuksessa nousivat myös Koraanin yhteydet myöhäisantiikin maailmaan. Niiden tutkimisen aloitti jo Abraham Geiger vuonna 1833 kuvaamalla juutalaisuuden vaikutuksia Koraaniin.[236] Geiger laajensi näin Koraanin kontekstia pelkästä Arabian "tietämättömyyden ajasta". Häntä seuranneita varhaisia tutkijoita olivat Gustav Weil, Alois Sprenger ja Theodor Nöldeke. Samaa tutkimuslinjaa edustivat Hartwig Hirschfeld, Josef Horowitz ja Heinrich Speyer.[167] Sinai ja Neuwirth toteavat, että tutkimusta, joka etsi Koraanista lainauksia aiemmasta kirjallisuudesta, on usein syytetty poliittisesta pyrkimyksestä halventaa islamia ja korostaa länsimaisen kulttuurin ylemmyyttä sen nojalla, että Koraani olisi vain aikaisempien perinteiden kertausta. 1930-luvulla Johann Fück hyökkäsi tällaista "lähdekaupustelua" vastaan, ja 2010-luvulla Sinai ja Neuwirth katsoivat, että tutkimus, joka näkee Koraanin kokoelmana katkelmia kristillisestä ja juutalaisesta kirjallisuudesta aliarvioi Muhammedin itsenäisen aseman perinteiden uudistajana.[237] He lainaavat Manzoorin näkemystä, jonka mukaan tällaista orientalismia elähdytti katkeruus ja kostonhimo.[238] Sinai ja Neuwirth katsovat, että yhtäläisyydet aikaisempaan kirjallisuuteen eivät ole kopioimista, joka vie Koraanilta uskottavuutta, vaan ne voidaan ymmärtää kulttuurisena tapana tuoda Koraanin sanomaa lähemmäs aikansa ihmisiä.[239]

Toisen maailmansodan jälkeen monet arabistit alkoivat nähdä Koraanin myös peilinä, joka heijasteli Muhammedin persoonaa ja psykologista kehitystä. Koraanitutkimus muuttui tavallaan Muhammed-tutkimukseksi. Pian Koraanissa alettiin nähdä koko koraaniyhteisön tai "alkuseurakunnan" vaikutusta.[240]

Christian Julian Robin toteaa, että Koraanista pääosin puuttuu historiallinen ja maantieteellinen asiayhteys, ja siinä on vain vähän viittauksia paikkoihin, tapahtumiin ja henkilöihin. Neljä historiallista tapahtumaa on kuitenkin ollut ehdolla: Bysantin ennustettu tappio (suura 30), Maribin padon sortuminen (suura 34), uskovien vaino Najranissa (suura 85) sekä Abrahan sotaretki Mekkaa vastaan (suura 105).[241] Robinin mielestä Etelä-Arabiasta peräisin olevat esi-islamilaiset kirjoitukset tarjoavat historiallista kontekstia Koraanin suurille.[241] Robin torjuu silti väitteen, että suuran 30 maininta tuhotulvasta tarkoittaisi Maribin padon sortumista,[242] ja Najranin joukkomurhan liittäminen Koraanin jakeisiin perustuu vain perimätietoon.[243] jos myös suuran 105 tapahtumat on Bysantin tappion tavoin sijoittuvat Persiaan, yksikään neljästä ehdotetusta tapahtumasta ei osu Arabian niemimaalle.

Yhdysvaltalaisen Daniel Beckin teos Evolution of the Early Quran vuodelta 2018 tulkitsee epigrafisen tutkimuksen pohjalta Koraanin yhteyksiä myöhäisantiikin poliittisiin tapahtumiin ja sen sisältämiä kristillisiä, juutalaisia ja manikealaisia vaikutteita.[244] Beck väittää, että Koraani kehittyi ajan myötä, ja että sen varhaisimmat suurat liittyivät tiiviisti syyrialaiseen apokalyptiseen kirjallisuuteen Bysantin–Sassanidien sodan aikana. [245]

Norsun suura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Al-Fil

Robin katsoo, että Norsun suuran tulkinta Abrahan sotaretkeksi on mahdollinen arabialaisen epigrafiikan perusteella, ja on jopa mahdollista ajoittaa se vuoden 560 jälkeiseksi. Myös Najrānin alueelta Jemenin rajalta vuonna 2014 löydetyt norsun kuvat tukevat Robinin mukaan oletusta, että Abrahan sotaretki Mekkaa vastaan on historiallinen tapahtuma. Robin toteaa, että "Vaikka ei voidakaan täysin varmasti todeta, että kyseessä olisi juuri Abrahan norsu, on tällainen oletus varsin uskottava." Tällä perusteella hän pitää erittäin todennäköisenä, että suura 105 viittaa Abrahan sotaretkeen.[246]

Norsun matkaa autiomaan halki Sanaasta Mekkaan on pidetty logistisesti vaikeana norsun tarvitseman rehun ja veden takia. Orientalisti C.C. Rossinin mukaan jemeniläisten ei tiedetä käyttäneen sotanorsuja.[247] Ibn Ishaq sijoittaa Abrahan sotaretken Muhammedin syntymävuoteen eli noin vuoteen 570. Abraha on historiallinen henkilö, mutta hänen sotaretkensä katsotaan tapahtuneen jo 500-luvun alussa. Abraha kuoli 550-luvulla, joten hän ei voinut tehdä sotaretkeä vuonna 570.[248] Ibn Hishamin kertomassa tarinassa kiinnittää huomiota myös ristiriita, jossa Jumala olisi auttanut pakanallista Mekkaa kristittyä kuningas Abrahaa vastaan.

Mohammed Lamsiah pitää vuonna 2017 julkaistussa artikkelissa suuran 105 alkuperäisenä lähteenä 660-luvulla kirjoitettua Herakleioksen historiaa.[249] Suura on kristillinen mietelmäruno, joka kuvaa kristityn roomalaisarmeijan voittoa zarathustralaisista pakanoista ja sisältää monia norsun suurassa olevia yksityiskohtia. Runon tekijäksi voidaan kuvitella kristittyä munkkia, koska opetuksena on, että Jumala auttaa häneen turvautuvia. Tarinan kivisade tuo mieleen Vanhan Testamentin kertomuksen Sodoman ja Gomorran tuhosta. Runoa tulkinnut Ibn Ishaq/Ibn Hisham olisi siten yhdistänyt perimätiedon kuningas Abrahan sotaretkestä runoon ja sijoittanut tapahtumat Mekkaan ja Muhammedin syntymävuoteen.[249]

Niiniköyden suura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Al-Masad
Profeetta Elia tuomitsee Ahabin (1873)

Toinen esimerkki Koraanin suuran kirjallisesta alkuperästä on suura 111, jossa islamilaisen selityksen mukaan esiintyy Abu Lahab, profeetta Muhammedin setä ja hänen ankara vastustajansa.[250] Ercan Celik katsoo löytäneensä Raamatusta suuran rinnakkaistarinan.[251] Vanhan Testamentin 1. kuningasten kirjassa esiintyy kuningas Omri, jonka poika on nimeltään Ahab. Raamatun mukaan: "Omri teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä; hän teki enemmän pahaa kuin kukaan edeltäjänsä" (1. Kun. 16:25). Kun Abu-Lahab kirjoitetaan muodossa Abu L-Ahab, se tarkoittaa Ahabin isää, oikeastaan ”liekkien isää”, mistä päästään suurassa oleviin liekkeihin. Kuninkuudesta on runoon jäänyt tiedoksi Ahabin varallisuus. Vaimon mainitseminen näyttää viittaavan Ahabin vaimoon Isebeliin, josta Raamattu kertoo: "[Ahab] myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. Häpeällisesti hän ryhtyi palvelemaan epäjumalia" (1. Kun. 21:25-26). Isebel yllytti miestään nimenomaan Baalin palvontaan, joten polttopuiden kanto voisi liittyä polttouhriin Baalin kunniaksi. Mysteeriksi jää niiniköysi. Raamatussa koirat lopulta söivät Isebelin. Suurassa ei itsessään kirjaimellisesti luettuna ole mitään varsinaisesti islamiin liittyvää sisältöä. Islamilaisen sisällön sille antaa vasta Ibn Ishaqin kertoma tarina, joka yhdistää suuran Muhammediin.[251]

Koraanin kieli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alphonse Mingana (k. 1937) ja Christoph Luxenberg katsovat, että Koraani on ainakin osittain kirjoitettu syyrianarameaksi eli Jeesuksen äidinkielellä eikä arabiaksi. Aramean kieli näkyy Koraanin tärkeimmissä sanoissa, kuten erisnimissä ja uskonnollisissa käsitteissä ja myös lauserakenteissa. Myös sana "Koraani" on arameaa ja tarkoittaa "Lukemistoa", jollainen oli käytössä syyrialais-kristillisessä kirkossa.[1] Jan Retsön mukaan Koraani on kirjoitettu aramealaisella merkistöllä, joka ei pystynyt ottamaan huomioon arabian kielen kaikkia yksityiskohtia.[252] Ernst Axel Knauf toteaa, että Koraanin kieli ei perustunut puhekieleen, vaan oli kirjallisesti muokattua ja standardoitua kieltä, joka rakentui murteista ja aramean kielestä.[253]

Luxenberg on lukenut Koraanin scripta defectaa siten, että myöhemmin lisätyt diakriittiset merkit poistetaan ja näin riisutun tekstin tulkinnassa otetaan huomioon myös mahdolliset arameankieliset vaihtoehdot. Voiman suura (97) on tällöin mahdollista lukea jouluyötä ja Jeesuksen syntymää ylistävänä hymninä.[254] Luxenbergin tunnetuin esimerkki koskee huureja eli Paratiisin neitsyitä, joita hän pitää käännösvirheenä; kyse olisi todellisuudessa viinirypäleistä.[255]

Islaminuskon mukaan Koraani levisi aluksi pääosin vain suullisena perinteenä. Markus Gross on osoittanut, että Koraanin poikkeavat lukutavat eivät johtuneet murrevaihtelusta, kuten islamilainen selitys kuuluu,[256] sillä kaikki erilaiset tavat pohjautuivat samoihin rasmeihin eli konsonanttiyhdistelmiin. Lausuntaerot johtuivat siten eri tavoista tulkita merkkejä, joten Koraanin on täytynyt olla alusta alkaen kirjoitettua eikä puhuttua tietoa. Käsitys suullisesta välittymisestä on Grossin mukaan syntynyt siitä, että tekstien lukutapa oli pitkään epäselvä ennen kuin diakriittiset merkit ja muut tarkenteet lisättiin.[257] Gross osoitti myös, että joissakin kohdissa Koraanin kirjoittaja osaa hepreaa, toisissa ei, mikä tarkoittaa, että kirjoittajia on täytynyt olla vähintään kaksi.[258]

Syyrialainen kristillinen kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut tutkijat ovat katsoneet, että huomattava osa Koraanista on alun perin syyrialaisen kirkon liturgisia hymnejä (muun muassa Günter Lüling ja Christoph Luxenberg).[259] Esimerkki tällaisesta sisällöstä on Voiman suura (97).[260] Muita esimerkkejä ovat Norsun suura (105)[261], Niiniköyden suura (111)[251] ja Alkion suura (96).[7][262] Niiden tutkiminen on antanut vaihtoehtoisia selityksiä tekstien syntymiselle. Günter Lülingin mukaan noin kolmasosa Koraanista on liturgisia tekstejä, joiden alkuperä on kristillinen.[263]

Joseph Witztum on tutkinut suurassa 12 esiintyvän Joosefin tarinan sukulaisuutta syyrialaiseen kristilliseen kirjallisuuteen. Witztum toteaa, että Koraanissa on tarinoiden juoneen, kirjalliseen muotoon, sanastoon ja typologiseen funktioon liittyviä yhtäläisyyksiä syyrialaisiin kristillisiin runoihin, jotka sisältävät raamatullisia aiheita. Joosefin tarina suurassa 12 sisältää useita piirteitä, jotka yhdistävät sitä enemmän syyrialaisiin saarnoihin kuin Vanhan Testamentin tekstiin. Tässä kristillisessä perinteessä esimerkiksi Joosef rinnastuu Jeesukseen ja hänen veljensä juutalaisiin, ja Koraanissa Joosef esiintyy vastaavasti profeettojen roolimallina.[264]

Koraani ja muut uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islam ja muut uskonnot

Koraani sisältää jälkiä muista uskonnoista ja etenkin kristinuskosta ja juutalaisuudesta.[265] Monissa kohdissa Koraani ilmoittaa vahvistavansa sen, mitä on aikaisemmin Toorassa ja evankeliumissa on ilmoitettu (esimerkiksi Koraani 5:62; 10:37; 42:13) ja kertoo, että juutalaisille, kristityille ja saabilaisille on paikka Paratiisissa (Koraani 2:62).[266] Toisissa jakeissa Koraani erkaantuu muista uskonnoista ja rakentaa itsenäistä identiteettiä palaamalla niiden ohi Abrahamiin (Koraani 2:135); keino, jota myös apostoli Paavali käytti puolustaessaan kristinuskon itsenäisyyttä suhteessa juutalaisuuteen.[267][268]

Muslimit selittävät Koraanin yhtäläisyydet juutalaisuuteen ja kristinuskoon sillä, että islam on alkuperäisin uskonto, ja myös Toora ja evankeliumi sen takia vastasivat Koraania, mutta vääristyivät historian mittaan.[269] Jaakko Hämeen-Anttila selittää Koraanissa esiintyvää muutosta sillä, että Muhammed aluksi luotti juutalaisten ja kristittyjen kääntymiseen, mitä ei tapahtunut, jolloin seurauksena oli välirikko ja ilmestysten sävy muuttui.[270] Günter Lüling ja Christoph Luxenberg ovat selittäneet yhtäläisyyksiä sillä, että monet suurat ovat taustaltaan kristillisiä.[226]

Kristinuskon ja juutalaisuuden ohella Koraanista on katsottu löytyneen viitteitä Persiassa vallinneeseen manikealaisuuteen (Pöydän suura 5).[271] Uskottomien suuraa 109 on pidetty käännöksenä buddhalaisesta runosta.[272]

Koraanin käännökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Koraanin käännökset
Koraanin käsittelyssä on omat puhtaussääntönsä.

Osa muslimeista on sitä mieltä, että Koraania ei voi kääntää muille kielille. Teksti on pyhää vain arabiankielisenä ja toisaalta käännökset ovat ainoastaan tulkintoja.[273] Tätä näkökantaa on selitetty eri tavoin. On väitetty, että Koraanin kaltaista täydellistä tekstiä on mahdoton kääntää millekään muulle kielelle.[274] Syytä on haettu arabian kielen poikkeuksellisesta rikkaudesta.[275] Jaakko Hämeen-Anttila selittää käännösvaikeuksia kielen poikkeuksellisella iskevyydellä.[95] Muina syinä hän esittää tekstin ymmärtämisvaikeudet, jotka johtuvat sen ilmaisuvoimaisuudesta sekä siitä, ettei joidenkin sanojen ja kielioppirakenteiden merkitystä varmuudella tunneta.[276] Andrew Taylorin mukaan ”arabian sanoilla on useampi kuin yksi merkitys, ja ne voidaan tulkita eri tavoin asiayhteytensä mukaan, mikä tekee tiiviistä ja usein mystisestä tekstistä lähes mahdotonta toistaa toisella kielellä”.[277]

Scripta defecta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaisen tutkimuksen mukaan käännösvaikeuksia aiheuttaa se, että Koraanin tekstin ymmärtäminen on usein vaikeaa tai mahdotonta. Sanaan käsikirjoituksen tutkija Gerd R. Puin on arvioinut, että viidesosa Koraanista on käsittämätöntä millä kielellä tahansa.[12]

Christoph Luxenbergin mukaan Koraanin alkuperäinen teksti oli konsonanttikirjoitusta, jota täydensivät vokaalit ū ja ī, myöhemmin myös ā (alif). Konsonanttimerkeistä vain kuusi voitiin erottaa toisistaan, kun taas 22 muussa tapauksessa merkki oli yhteinen kahdelle tai useammalle konsonantille siten, että jopa viittä eri kirjainta voitiin merkitä samalla glyfillä.[278] Syynä oli se, että merkistönä käytettiin aramealalsta kirjoitusta, joka ei vastannut kaikkia arabian tarpeita.[252] Kirjoitus oli siten tarkoitettu muistin tueksi vain kirjoittajalle itselleen, joka tiesi, mitä se tarkoitti.[279] Koraanin puutteellista tekstiä (scripta defecta) korjattiin lisäämällä konsonanttimerkkeihin niitä yksilöivät diakriittiset pisteet ja vokaaleja osoittavat pisteet. Näin tuloksena oli scripta plena eli selkeä kirjoitus. Muutos tapahtui vasta Abd al-Malikin (685–705) kaudelta alkaen.[280]

Jaakko Hämeen-Anttila ei mainitse Koraanin merkintätavan moniselitteisyyttä selityksenä kirjan käännösvaikeuksiin, mutta kertoo, että Koraanille kehittyi seitsemän lukutapaa ja jokaiselle kaksi muunnosta lähinnä eri tavalla ratkaistun vokalisaation johdosta. Kaikki tavat olivat aluksi yhtä hyväksyttäviä. Nykyisin lukemista on vakioitu niin sanotun Kairon laitoksen (1923) pohjalta.[281]

Käännöksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen käännöksen eurooppalaiselle kielelle teki munkki Robert Kettonilainen latinan kieleen nimellä Lex Mahumet pseudoprophete (suom. Väärän profeetta Mahometin laki). Käännös valmistui vuonna 1143.[282] Kuningas Kaarle I:n pappi Alexander Ross julkaisi ensimmäisen käännöksen englanniksi vuonna 1649.[283][284]

Ensimmäinen Koraanin suomenkielinen käännös ilmestyi vuonna 1942. Sen kustansi suomalainen tataari Zinnetullah Ahsen Böre ja käännöksen teki anonyymisti vienankarjalainen Georg Pimenoff englannin kielestä Pickthallin käännöksen pohjalta. Menettely varmisti käännöksen suosion muslimien keskuudessa, sillä Ahsen Böre ja Pickthall olivat muslimeita.[285] Tämän jälkeen käännökset on tehty suoraan arabian kielestä. Vuonna 1957 suomennoksen tekivät seemiläisten kielten professorit Jussi Aro, Armas Salonen ja Knut Tallqvist. Seuraava käännös on vuodelta 1995 tekijänä Jaakko Hämeen-Anttila.[286] Nämä kääntäjät eivät olleet muslimeita. Vuonna 2015 ilmestyi Muhammad Tahir-ul-Qadrin versio käännettynä urdun kielestä.[287]

Sensurointivaatimuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamin kritiikki

Le Parisien julkaisi huhtikuussa 2018 yli 250 ranskalaisen vaikuttajan allekirjoittaman manifestin nimeltä Manifeste contre le nouvel antisémitisme (suom. Manifesti uutta antisemitismiä vastaan), jossa Koraanista vaadittiin poistettavaksi juutalaisten, kristittyjen ja islamista luopuneiden rankaisuun ja tappamiseen kehottavat kohdat. Manifestin oli laatinut Charlie Hebdo -lehden perustaja ja entinen johtaja Philippe Val. Allekirjoittajien joukossa oli entinen presidentti Nicolas Sarkozy.[288][289]

Ruotsissa asunut Salwan Momika poltti julkisesti Koraanin useita kertoja. Tapaukset herättivät protesteja sekä Ruotsissa että muslimimaissa. Momika perusteli tekojaan tavoitteella saada Koraani kielletyksi Ruotsissa. Momika murhattiin tammikuussa 2025.[290]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei-islamilaiset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahvenainen, Martti: Islam Raamatun valossa. Aikamedia, 2014. ISBN 978-952-252-045-6
  • Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena: Islamin porteilla. 2. painos. Helsinki: Tammi, 2002 (1. painos 1992). ISBN 951-31-2427-4
  • Beck, Daniel: Evolution of the Early Quran. Peter Lang, 2018. ISBN 978-1-4331-4690-9
  • Berg, Herbert: The Development of Exegesis in Early Islam. The Authenticity of Muslim Literature from the Formative Period. Routledge, 2000. ISBN 978-0-4155-5416-9 (englanniksi)
  • Brown, Jonathan A. C.: Misquoting Muhammad. The Challenge and Choices of Interpreting the Prophet’s Legacy, s. 8. Oneworld Publications, 2014. ISBN 978-1-78074-420-9 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge (First French Edition). Amazon, 1976. Teoksen verkkoversio.
  • Caetani, Leone: Uthman and the Recension of the Koran, s. 68–75. (Teoksessa Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book) Amherst, New York: Prometheus Books, 1915/1998. (englanniksi)
  • Crone, Patricia & Cook, Michael: Hagarism. The Making of the Islamic World. Cambridge University Press, 1977. ISBN 0-521-21133-6 Teoksen verkkoversio.
  • Dequin, Raymond: “Zayd, der Adoptivsohn des arabischen Propheten - der Koran als Werkzeug der Herrschaft des arabischen Reichs". Teoksessa Die Entstehung einer Weltreligion V. Der Koran als Werkzeug der Herrschaft, toim. Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig, s. 52–145. Schiler & Mucke, 2020. ISBN 978-3-89930-215-8
  • Donner, Fred M.: Narratives of Islamic Origins. The Beginnings of Islamic Historical Writing. The Darwin Press, 1998. ISBN 0-87850-127-4
  • Ernst, Carl. W.: How to Read the Quran. A New Guide, with Select Translations. Edinburgh University Press, 2011. ISBN 978-0-7486-5070-5 (englanniksi)
  • Esposito, John L.: Islam: The Straight Path. Oxford University Press, 1998. ISBN 978-0-19-511233-7
  • Geiger, Abraham: What did Muhammad Borrow from Judaism? Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classic Essays on Islam's Holy Book, s. 165–226. Prometheus Books, 1998 (alkuteos 1898. ISBN 978-1573921985
  • Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Goldziher, Ignaz: Muslim Studies II (Muhammedanische Studien). New York Sate University Press, 1890/1971. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Grodzki, Marcin: Christian-Muslim Symbolism on Coins of the Early Arab Empire (7 – 8th Century CE). An Attempt at a New Approach. Asian and African Studies, 2014, 23. vsk, nro 2, s. 255–273. Artikkelin verkkoversio.
  • Gross, Markus: “New ways of Quranic Research.” Teoksessa Early Islam. A Critical Reconstruction Based on Contemporary Sources, toim. Karl-Heinz Ohlig, s. 369–555. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6
  • Gross, Markus: Frühislam und Buddhismus.Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 347–396. Schiler Verlag, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1 (saksaksi)
  • Gross, Markus: ”Early Islam: an alternative scenario”, Routledge Handbook on Early Islam, s. 311–326. Routledge, 2018.
  • Gross, Markus, Karl-Heinz Ohlig, Volker Popp & Gerd-R. Puin.: „Anmerkungen zur Kritik an Inarah – Statt einer Einleitung.” Teoksessa Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Is-lamgeschichte und zum Koran, toim. Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig. Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1
  • Gross, Markus: Everyday Islamic Life and its Quranic Basis – Why the Traditional Narra-tive Cannot be Right. Teoksessa Die Entstehung einer Weltreligion VII. Abschied von der Heilgeschichte, toim. Markus Gross & Robert M. Kerr, s. 15–38. Schiler & Mücke, 2023. ISBN 978-3-89930-464-0
  • Hawting, G. R.: The Idea of Idolatry and the Emergence of Islam: From Polemic to History. Cambridge University Press, 1999. ISBN 0-521-65165-4
  • Hoyland, Robert. G: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam. Princeton, New Jersey: Darwin Pressx, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hoyland, Robert: The content and context of early arabic inscriptions. , 1997, 21. vsk, s. Jerusalem Studies in Arabic and Islam, 1997, 21. vsk, s. 77–102. Artikkelin verkkoversio.
  • Huff, Toby E.: The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West. Cambridge University Press, 2017. ISBN 978-1-107-57107-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008 (alkuteos1997). ISBN 952-9842-15-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. 2. korjattu painos. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-924-5
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Uskonnon kehittyminen historiallisena aikana Lähi-idässä. Tieteessä tapahtuu, 2009, 27. vsk, nro 4–5, s. 3–7.
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Alkusanat. Teoksessa: Koraani. Basam Books, 2024.
  • Ibn Warraq (toim.): Introduction. Teoksessa: Origins of the Koran. Classic Essays on Islam’s Holy Book (toim. Ibn Warraq), s. 9-35. Amherst, New York: Prometheus Books, 1998. ISBN 1-57392-198-X (englanniksi)
  • Ibn Warraq: ”Edward Said and the Saidists. Or, Third World Intellectual Terrorism”, The Myth of Islamic Tolerance. How Islamic Law Treats Non-Muslims. Toim. Robert Spencer. Prometheus Books, 2005. ISBN 978-1-59102-249-7
  • Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C. H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9 (saksaksi)
  • Kemper, Michael: The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933. Die Welt des Islams, 49, s. 1–48, 2009. doi:10.1163/157006008X364677 Artikkelin verkkoversio.
  • Kerr, Robert M.: Zur mohammedanischen Frage - Aus einem Leben: Dictung und Wahrheit. Teoksessa Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 17-98. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7
  • Kerr, Robert M.: Von der aramäischen Lesekultur zu arabischen Schreibkultur. Kann die semitische Epigraphik etwas übeer die Entstehung des Korans erzählen? Teoksessa: M. Gross & K.-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion I. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam. Hans Schiler,, 2010. ISBN 978-3-89930-318-6
  • Knauf, Ernst Axel: ”Arabo-aramaic and ʿarabiyya: from ancient arabic to early standard arabic, 200 ce–600 ce”, Teoksessa: Angelica Neuwirth, Nicolai. Sinai & Michael Marx (toim.) The Qur’ān in Context: Historical and Literary Investigations into the Qur’ānic Milieu, s. 197-254. Brill, 2011. ISBN 978-90-04-17688-1 Archive.org.
  • Lamsiah, Mohammad: The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? Toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 817–849. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7
  • Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic Reading of the Koran: A Contribution to the Decoding of the Language of the Koran. Berliini: Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Luxenberg, Christoph: Weichnachten im Koran, s. 62–68. (Teoksessa C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran. Die Luxenberg-Debatte: Standpunkte und Hintergründe) Verlag Hans Schiler, 2007 B. ISBN 978-3-89930-145-8 (saksaksi)
  • Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, s. 125–151. (Teoksessa Karl-Heinz Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history) Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Mingana, Alphonse: Syriac influence on the style of the Koran. Bulletin of the John Rylands Library, 11, 77-98. Painettu uudestaan teoksessa: Ibn Warraq (toim.)(2002). What the Koran really says, s. 171–192. Prometheus, 1927.
  • Nelissen, Klaus: Die Islamwissenschaftlerin Angelika Neuwirth nennt Zweifel an der Historizität Mohammeds Provokation. Islamische Zeitung, 20.1.2008. Artikkelin verkkoversio.
  • Nevo, Y. E. & Koren, J: Crossroads to Islam. The Origins of the Arab Religion and the Arab State. Amherst, New York: Prometheus Books, 2003. ISBN 1-59102-083-2 (englanniksi)
  • Nöldeke, Theodor: ”The Koran”, Teoksessa Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran. Classical Essays on Islam's Holy Book. Originally published in the Encyclopaedia Britannica, 9th ed, vol. 16, 1891, s. 579–). Prometheus Books, 1998. ISBN 978-1-57392-198-5
  • Nöldeke, Theodor: ”Zur Sprache des Korans”, Teoksessa: Neue Beiträge zur semitischen Spracjwissenschaft, s. 7. Verlag von Karl J. Trübner, 1910. Teoksen verkkoversio.
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10–34. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen, s. 29–106. (Teoksessa Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran) Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origins, s. 1–14. (Teoksessa The Hidden Origins of Islam (Toim. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. Puin)) Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Foreword. Islam's "Hidden" Origins. Teoksessa: The Hidden Origins of Islam (Toim. Karl-Heinz Ohlig & Gerd-R. Puin), s. 1–14. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs, s. 251–307. (Teoksessa Karl-Heinz Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources) Amherst, New York: Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Wer hat den Koran geschrieben? s. 421–442. (Teoksessa Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion) Hans Schiler Verlag, 2014. (saksaksi)
  • Ouissani, Gabriel: Koran The Catholic Encyclopedia. Vol. 8. New York: Robert Appleton Company, 1910. Robert Appleton Company. Viitattu 5.5.2021.
  • Powers, David S.: Muhammad Is Not the Father of Any of Your Men: The Making of the Last Prophet. University of Pennsylvania Press, 2009. ISBN 978-0-8122-4178-5
  • van Putten, Marijn: Quranic Arabic. From its Hijazi Origins to its Classical Reading Traditions. Brill, 2022. ISBN 978-90-04-50624-4 Teoksen verkkoversio.
  • Van Reeth, J.M.F.: Eucharistie im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0
  • Retsö, Jan: ”Arabs and Arabic in the Age of Prophet”, The Quran in Context. Historical and Literary Investigations into the Quranic Milieu. Toim. Angelica Neuwirth, Nicolai Sinai & Michael Marx, s. 149-196. Brill, 2011. ISBN 978-9004211018
  • Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context, s. 1–26. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3
  • Reynolds, Gabriel Said (toim.): The Quran in its Historical Context. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3 (englanniksi)
  • Reynolds, Gabriel Said: The Qur’an and its Biblical Subtext. New York: Routledge, 2012. ISBN 978-0-415-52424-7 (englanniksi)
  • Reynolds, Gabriel Said: The Emergence of Islam. Classical Traditions in Contemporary Perspective. Fortress Press, 2012. ISBN 978-0-8006-9859-1
  • Reynolds, Gabriel Said: Variant Readings. The Birmingham Qur’an in the context of debate on Islamic origins. Times Literary Supplement, 5.8.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.3.2025.
  • Rippin, Andrew: The Quran in Context (Book review). Journal of the American Oriental Society, 2011, 131. vsk, nro 3, s. 470–473.. Artikkelin verkkoversio.
  • Robin, Christian Julien: The Peoples Beyond the Arabian Frontier in Late Antiquity: Recent Epigraphic Discoveries and Latest Advances. Teoksessa: Inside and Out. Interactions between Rome and the Peoples on the Arabian and Egyptian Frontiers in Late Antiquity, toim. Jitse H.F. Dijkstra & Greg Fisher, s. 33-82. Peeters, 2014. ISBN 978-90-429-3124-4
  • Robin, Christian Julien: L'Arabie dans le Coran. Réexamen de quelques termes à la lumière des inscriptions préislamiques. Teoksessa François Déroche & Michel Zinc (toim.) Les origines du Coran, le Coran des origines (AIBL, Actes de colloque), s. 27-74. De Boccard, 2015. Teoksen verkkoversio.
  • Räisänen, Heikki: Rosoinen Raamattu. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30872-2
  • Sadeghi, Behnam & Mohsen Goudarzi: Ṣan‘ā’ 1 and the Origins of the Qur’ān. Der Islam, 2012, 87. vsk, nro 1–2, s. 1–129.
  • Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7 (englanniksi)
  • Sinai, Nicolai & Angelika Neuwirth: ”Introduction”, The Quran in Context. Historical and Literary Investigations into the Quranic Milieu. Brill, 2011. ISBN 978-90-04-21101-8
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7
  • Soramies, Risto: Islam ovellamme. Uusi Tie, 2002. ISBN 951-619-354-4
  • Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi – Zinetullah Ahsen Bören (1886–1945) eletty ja koettu elämä, pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio.
  • Taylor, Andrew: Kirjat jotka muuttivat maailmaa. (Suomentanut Simo Liikanen) Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-8144-8
  • Toral-Niehoff, Isabel: ”Imperial Contests and the Arabs: The World of Late Antiquity on the Eve of Islam”, The Wiley Blackwell History of Islam. Toim. Armando Salvatore. Wiley, 2018. ISBN 9780470657546
  • Wansbrough, John: Quranic Studies. Sources and methods of scriptural interpretation. Prometheus Books, 1977. ISBN 1-59102-201-0
  • Wild, Stefan: ”Die schauerliche Öde des heiligen Buches. Westliche Wertungen des koranischen Stils”, Gott ist schön und Er liebt die Schönheit. Festschrift Annemarie Schimmel. toim. Johann Christoph Bürgel & Alma Giese. Lang, 1994. ISBN 978-3906750903
  • Witztum, Joseph: ”Joseph among the Ishmaelites. Q 12 in light of Syriac sources”, Teoksessa: New Perspectives on the Qu'ran. The Qur'an in its historical context 2. (toimittanut G. S. Reynolds), s. 429-447. Routledge, 2011.

Islamilaiset lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aboulfaouz, S., Hammoud-Rouhe, M., Onniselkä, S. & Sorsa, H.: Salam – islamin polku 5–6. Opetushallitus, 2015.
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Bucaille Maurice: The Bible, the Quran and the Science. The Holy Scriptures Examined in the Light of Modern Knowledge (First French Edition). Amazon, 1976. Teoksen verkkoversio.
  • Haeri, Fadhlalla: Islam. Suomentanut Salme Saukko. Helsinki: Tammi, 1996. ISBN 951-31-0671-3
  • Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1 Teoksen verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  • Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9
  • Ibn Khaldun: The Muqaddimah. An Introduction to History. Princeton University Press, 2015. ISBN 978-0-691-16628-5 Teoksen verkkoversio.
  • Koraani. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1995. ISBN 952-9842-05-8
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme. Opetushallitus, 2011. ISBN 978-952-13-1813-9
  • Parvez Manzoor: Method Against Truth: Orientalism and Qur’anic Studies The American Muslim. 26.10.2005. Viitattu 7.5.2025.
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam. Islamin polku 7–9. Helsinki: Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8
  • Siddiqui, Mona: Kuinka Koraania luetaan. (How to Read the Qur’an, 2007) Suomentanut Petri Stenman. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-984-1
  • Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet’s Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Mingana 1927, s. 77–98
  2. ↑ Hämeen-Anttila 2008, s. 184
  3. 1 2 Hämeen-Anttila 2006, s. 51–53.
  4. 1 2 Ibn Hisham, 1999, s. 70–71.
  5. 1 2 Hämeen-Anttila 2001, s. 19.
  6. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 83–84.
  7. 1 2 Reynolds 2008, s. 10
  8. 1 2 3 4 5 Wansbrough 1977, s. 44
  9. 1 2 Birmingham Qur’an manuscript dated among the oldest in the world 2015. University of Birmingham. (englanniksi)
  10. 1 2 Reynolds, Gabriel Said: Variant Readings. The Birmingham Qur’an in the context of debate on Islamic origins (Maksumuuri) Times Literary Supplement. 5.8.2015. Viitattu 13.3.2025.
  11. 1 2 Ohlig 2014, s. 429.
  12. 1 2 Lester, Toby: What is the Koran? January 1999. The Atlantic. (englanniksi)
  13. ↑ The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips Sunnah.com. Viitattu 14.3.2025.
  14. ↑ Goldziher 1971, s. 240–241.
  15. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 96.
  16. ↑ Schacht 1982, s. 202
  17. ↑ Nicolai & Neuwirth 2011, s. 12
  18. ↑ "on aina muistettava, että profeetta ei puhunut koulutetuille eurooppalaisille." Nöldeke 1910, s. 7
  19. ↑ Esposito 1998, s. 17
  20. ↑ On what basis do Sunni Muslims believe that the Quran is uncreated? Islam Stack Exchange. Viitattu 27.1.2025. (englanniksi)
  21. 1 2 Räisänen 2006, s. 14
  22. ↑ Holcomb, Justin: Comparative Revelation: The Qur'an And The Christ thirdmill.org. 12.3.2000. Viitattu 11.1.2025.
  23. ↑ Heikki Räisänen: Rosoinen Raamattu, s. 14. WSOY, 2006.
  24. ↑ Aboulfaouz 2015, 119
  25. ↑ Soramies 2002, s. 54
  26. ↑ Ahvenainen 2014, s. 103
  27. ↑ Koraanin polttamisesta puhkesi mellakoita Malmössä Yle Uutiset. 29.8.2020.
  28. ↑ Goldziher, 1900/2013, s. 345
  29. ↑ Ernst, 2001, s. 3; Hämeen-Anttila 2004, s. 89.
  30. ↑ Huff 2017, s. 140–142; Hämeen-Anttila 2004, s. 89
  31. ↑ Nöldeke 1998, s. 62
  32. ↑ Pirjo: Rukoukset islamissa Islamopas. 2000-2020.
  33. ↑ Ibn Khaldun 2015, s. 421–424
  34. ↑ Huff, 2017, s. 140–142
  35. ↑ Nevad Kahteran: Hafiz. Teoksessa: The Quran. An Encyclopaedia (Toim. Oliver Leaman), s. 231–234. Routledge, 2006. Teoksen verkkoversio.
  36. ↑ Al-Misri 2017, s. 955 (w48.2)
  37. ↑ Hämeen-Anttila 1999, s. 242–245.
  38. ↑ Ernst 2011, s. 38.
  39. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 66–67.
  40. ↑ Nöldeke 1891/1998, s. 58
  41. ↑ Ernst 2011, s. 240.
  42. 1 2 Jaakko Hämeen-Anttila, 2006, 193–194; Sinai 2017, s. 11–12
  43. ↑ Sinai 2017, s. 11–12
  44. ↑ Koraani. Suomentanut Ahsen Böre Islamopas.com.
  45. ↑ Deus, A.J.: The Umayyad Dynasty’s Conversion to Islam. Putting Muslim Traditions into the Historical Context from the Low Point until ca. 692 AD papers.ssrn.com. June 1, 2013. (englanniksi)
  46. ↑ Powers 2009, s. 36
  47. ↑ Reynolds 2012, s. 102
  48. ↑ Sinai 2017, s. 12
  49. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 130–137.
  50. ↑ Sookhdeo 2013, s. 189
  51. ↑ Ohlig 2013, s. 272–273
  52. ↑ Ohlig 2013, s. 273
  53. ↑ Ohlig 2013, s. 277
  54. ↑ Koraani – Liittoutuneiden suura (Al-Ahzaab) 16.8.2020. Islamopas.com.
  55. ↑ Ohlig 2013, s. 272–273.
  56. ↑ Onniselkä ym. 2020, s. 119.
  57. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 41.
  58. ↑ Kerr 2017, s. 26–27
  59. ↑ Esposito 1998, 31
  60. 1 2 Hämeen-Anttila 2006, s. 119.
  61. ↑ Schacht 1982, s. 11–14
  62. ↑ Schacht, 1950, s. 224; Schacht 1982, s. 202
  63. ↑ Goldziher 1890/1971, s. 240–242
  64. ↑ Gross, 2023, s. 15–38
  65. ↑ Allahwerdi & Hallenberg, s. 96–98.
  66. ↑ Ernst 2011, s. 37–51; Nöldeke, 1860/1891/1998, s. 36–63.
  67. ↑ Ernst 2011, s. 44–45
  68. ↑ Nöldeke, 1860/1891/1998, s. 50
  69. ↑ Nöldeke, 1860/1891/1998, s. 51; Hämeen-Anttila 2008, s. 142–143
  70. ↑ Nöldeke, 1860/1891/1998, s. 51–52
  71. ↑ Nöldeke 1891/1998, s. 52
  72. ↑ Nöldeke 1891/1998, s. 53
  73. ↑ Nöldeke 1891/1998, s. 53–54
  74. ↑ Rhetorik und Stil des Korans (Bibliographie) Islam Akademie. Viitattu 5.5.2025.
  75. 1 2 Aro, Jussi: Arabialainen kulttuuri, s. 54-55. Otava, 1967.
  76. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 88–96.
  77. ↑ Wansbrough 2004, s. 20
  78. ↑ Ernst 2011, s. 178
  79. 1 2 Pirjo: Koraani Islamopas. 2000-2019.
  80. 1 2 Hämeen-Anttila, 2004, s. 91; Wild 1994, s. 437; Nöldeke 1998, s.46
  81. ↑ Ohlig 2014, 425–426
  82. ↑ Ernst 2011, s. 28; Hämeen-Anttila 1997, s. 13 
  83. ↑ Ernst 2011, s. 34.
  84. 1 2 Hämeen-Anttila 2004, s. 89.
  85. ↑ The Imams Who Make the Book Speak Fondazione Internazionale Oasis. 29.7.2016. Viitattu 27.1.2025. (englanniksi)
  86. ↑ Markus Gross: New ways of Quranic research. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 369–555), s. 427. Prometheus, 2013.
  87. ↑ Zarinkoob, A.: Two Centuries of Silence, s. 86–89. Authorhouse, 2016.
  88. ↑ Brown 2014, s. 8; Said 2011, s. 149; Wild 1994, 439–447
  89. 1 2 3 Wild 1994, s. 434
  90. ↑ Ernst 2011, s. 22
  91. ↑ Ernst 2011, s. 6
  92. ↑ Nöldeke 1998 (1891), s. 36
  93. ↑ Wild 1994, 435
  94. ↑ Osmo Tiililä: Anteeksiantamukseen perustuva uskonnollinen turvallisuustila : vertaileva tutkimus. Väitöskirja, s. 179. Helsingin yliopisto, 1934. Teoksen verkkoversio.
  95. 1 2 Kokoi, Kirsi: Koraani - viehättävä ja runollinen käännöksenäkin (PDF) Salam 3. 2010, s. 18–19. Resalat Islamilainen Yhdyskunta. Arkistoitu 25.9.2020.
  96. ↑ Lester, B.: What is the Koran The Atlantic. January, 1999.
  97. ↑ Hämeen-Anttila 2006, 215
  98. ↑ Ibn Warraq 2005, 493
  99. 1 2 Ibn Hisham 1999
  100. ↑ Ibn Ishaq 1955
  101. ↑ Jansen 2008, s. 13
  102. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 35–53.
  103. ↑ Jqnsen 2008, s. 28
  104. ↑ Lehtinen, Abdellahi, & Telaranta 2011, s. 36
  105. ↑ 10. Muhammedin tehtävä profeettana Salam – islamin polku. Opettajan opas. Opetushallitus.
  106. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Revelation, vol. 1, book 1, hadith 3. sunnah.com. (englanniksi)
  107. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 81.
  108. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 388–394.
  109. ↑ Muhammad’s Successors | World Civilization courses.lumenlearning.com. Viitattu 27.1.2025.
  110. ↑ The Book on Government. Hadith 1821b Sahih Muslim. Sunnah.com.
  111. ↑ Sunan Abi Dawud 4280 Sunan Abi Dawud. Sunnah.com.
  112. ↑ Haeri 1995, s. 93–99
  113. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 99.
  114. ↑ Sookhdeo, 2013, s. 165–166.
  115. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari, vol. 6, Book 60, No. 50 sunnah.com. (englanniksi)
  116. ↑ Sookhdeo 2013, s. 164
  117. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Book 66, Hadith 20. sunnah.com. (englanniksi)
  118. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 81; Caetani 1915, 71
  119. ↑ al-Bukari: Sahih al-Bukhari Vol. 6, Book 61, Hadith 509. (englanniksi)
  120. 1 2 Hämeen-Anttila 2006, s. 82.
  121. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 84.
  122. ↑ al-Bukhari: Sahih al-Bukhari Book 66, Hadith 8. (englanniksi)
  123. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 78–85.
  124. 1 2 3 4 Hämeen-Anttila 2006, s. 86–88.
  125. 1 2 Reynolds, 2008, s. 2; Reynolds 2015
  126. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, 89
  127. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 21; Sookhdeo 2013, s. 146
  128. ↑ Helmer Ringrren & Nicolai Sinai ym.: Qurʾān Encyclopaedia Britannica. 31.1.2025.
  129. ↑ Naik, Zakir: The Quran & Moder Science. Compatible or Incompatible? Darussalaam, 2007. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  130. ↑ Highlights of human embryology in the Koran and the hadith. The Review of Religions, 1988, 83. vsk, nro 9. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  131. ↑ Bucaille 1976
  132. ↑ Koraani Islamopas.com. 2000–2020.
  133. ↑ Tiesitkö että Koraanissa on yli 114 tieteellistä totuutta? Tampereen Islamin Yhdyskunta. Viitattu 11.9.2020.
  134. 1 2 Reynolds 2015
  135. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 86–88
  136. ↑ Reynolds 2008, s. 2
  137. ↑ Nurminen, Jussi: Maailman vanhimpiin lukeutuvat Koraanin tekstit unohtuivat vuosisadaksi brittikirjastoon 27.7.2015. Yle uutiset.
  138. ↑ The Birmingham Qur’an Manuscript University of Birmingham. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  139. ↑ Ohlig 2008, 30
  140. ↑ Ibn Warraq: ”Introduction”, Which Koran? Variants, Manuscripts, and the Influence of Pre-Islamic Poetry, s. 45. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 1-59102-429-3 (englanniksi)
  141. ↑ Peltonen, Timo: Vähemmistön wahhabismi vääristää Koraanin. Helsingin Sanomat, 2010, nro 4.5., s. D7. Artikkelin verkkoversio.
  142. ↑ Reynolds, 2008, s. 7.
  143. ↑ Quran Quran.com.
  144. 1 2 Hämeen-Anttila, 2004, s. 68.
  145. ↑ Koran (Chronological order and distinctive features of the suras) newadvent.org. 29.10.2008. Viitattu 30.12.2008. (englanniksi)
  146. ↑ Ernst, 2011, s. 191: Ouissani, 1910
  147. ↑ Gross 2018, 317–318.
  148. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 84
  149. ↑ Ibn Hisham, 1999, s. 187.
  150. 1 2 Hämeen-Anttila 2006, s. 93–97.
  151. ↑ In Maja: Sunan Ibn Majah Vol. 3, Book 9, Hadith 1944. (englanniksi)
  152. ↑ Breast feeding sunnah.com. (englanniksi)
  153. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 97–99.
  154. ↑ Ibn Ishaq 1955, s.165–166
  155. ↑ Siddiqui 2007, s. 142–150.
  156. ↑ Robin 2015, s. 30
  157. ↑ Schacht 1982, 45–48.
  158. ↑ Imam Asim Khan: Who has the right to interpret the Qur’an? Islam21C.com. 22.12.2015. (englanniksi)
  159. ↑ al-Tirmidhi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips (Engl. reference) Vol. 5, Book 44, Hadith 2951. (englanniksi)
  160. 1 2 Berg, 2000, s. 66.
  161. ↑ al-Tabari: Tafsir at-Tabari. Erälauterung der Sura al-Fatiha. Amazon, 2018. (englanniksi)
  162. 1 2 Hämeen-Anttila 2006, s. 176–182.
  163. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 173–175.
  164. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 182–185.
  165. 1 2 Sinai & Neuwirth 2011, 1–26
  166. ↑ Reynolds 2011, 1–22; Reynols 2008, s. 8–19
  167. 1 2 3 Sinai & Neuwirth 2011, s. 2
  168. 1 2 Widmung an Günter Lüling. Teoksessa: Markus Gross & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III, s. 5. Verlag Hans Schiler, 2014. (saksaksi)
  169. ↑ Ernst 2011, s. 2
  170. ↑ Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 9; van Putten 2022, s. 320–331
  171. 1 2 Sadeghi & Goudarzi 2012, 3–4
  172. ↑ Robin 2014, s. 78; Hawting 1999, s. 3
  173. ↑ Nelissen 2008; Rippin 2011 s. 470–473; Sadeghi & Goudarzi 2012, s. 5; Gross, Ohlig, Popp & Puin 2009, s. 7–28
  174. ↑ Ohlig, 2008, 13
  175. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, 2
  176. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 5
  177. ↑ Hämeen-Anttila, 2004,  s. 96
  178. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 95–96
  179. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 39
  180. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, 192
  181. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, 13
  182. ↑ Hämeen-Anttila, 2006, s. 193
  183. 1 2 3 Hämeen-Anttila, 2006, s. 208
  184. ↑ myös: Reynolds, 2008, s. 9
  185. ↑ Sama perustelu: Did Muhammad Ever Really Live? Interview conducted by Yassin Musharbash Spiegel Online. 18.9. 2008.
  186. ↑ About the project Corpus Coranicum. Viitattu 15.3.2025.
  187. ↑ Beck 2018, s. xiv
  188. ↑ Madigan 2008, s. xi
  189. ↑ Reynolds 2008, s. 8, 16
  190. ↑ Publications INÂRAH ​Institute for Early Islamic History and the Koran. Viitattu 5.5.2025.
  191. ↑ Reynolds 2008, 11
  192. ↑ Spiewak, Martin & Schenk, Arnfrid: "Religionen sind wie Krücken" Zeit Online. 1.10.2008. Viitattu 12.12.2021.
  193. ↑ Melanie Longerich: Muhammad ist nicht mehr Deutschlandfunk. 6.5.2010. Viitattu 2.9.2022.
  194. ↑ Bendle, Mervyn F.: The Revisionist Case That Muhammad Did Not Exist Quadrant. 2012. Viitattu 30.5.2018. (englanniksi)
  195. ↑ Henryk M. Broder: "Dieser Kalte Krieg kann 100 Jahre dauern" Spiegel. 12.08.2007.
  196. ↑ Alexander Stille: Scholars Are Quietly Offering New Theories of the Koran The New York Times. 2.3.2003. (englanniksi)
  197. ↑ Rolf Cantzen: “Dies ist ein Buch an dem kein Zweifel ist” Deutschlandfuk Kultur. 9.8.2006.
  198. ↑ Donner 1998, s. 5
  199. ↑ Donner 1998, s. 6–7.
  200. ↑ Aro, Jussi: Arabialainen kulttuuri, s. 33-50. Otava, 1967.
  201. ↑ Islamin lähteillä ja valtavirroilla. Jakso 1: Muhammadin ilmestykset, Koraanin synty ja pyhyys YLE Areena. 9.10.2014. Viitattu 26.5.2025.
  202. ↑ Hämeen-Anttila, 2004,  s. 96.
  203. ↑ Donner 1998, s. 9–12.
  204. ↑ Donner 1998, s. 13–15.
  205. ↑ Donner 1998, s. 20.
  206. ↑ Ibn Warraq 2010, s. 229–230.
  207. ↑ Kemper 2009, s. 30–34
  208. ↑ Schacht 1950, s. 5
  209. ↑ Ohlig 2013, s. 277; Ohlig 2014, s. 441
  210. ↑ Rippin 2004, s. xviii
  211. ↑ Crone & Cook 1977
  212. ↑ Grodzki 2014, s. 259
  213. ↑ Nevo & Koren 2003, s. 238
  214. ↑ St. John of Damascus’s Critique of Islam orthodoxinfo.com. Viitattu 4.9.2022. (englanniksi)
  215. ↑ Hoyland 1997, s. 500
  216. ↑ Hoyland 1997, s. 500
  217. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, s. 20.
  218. ↑ al-Tabari 1998, s. 224
  219. ↑ Hoyland 1997
  220. ↑ Dequin 2020, s. 52–145
  221. 1 2 Robinson 2009, 212
  222. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 7; Wansbrough 2004, 50
  223. ↑ Wansbrough 2004 (alkuteos 1977), s. 44
  224. ↑ Reynold 2008, s. 11–13
  225. ↑ University of Birmingham: Birmingham Qur'an manuscript dated among the oldest in the world. birmingham.ac.uk. 2015.
  226. 1 2 Ohlig 2014, s. 441
  227. ↑ Walter, J. J.: Analysis of the Koran using mathematical code theory, s. 859. (Teoksessa M. Gross ja Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos?) Hans Schiler, 2007. (englanniksi)
  228. ↑ Ohlig 2010, s. 10.
  229. ↑ Kerr, 2010, 370–371
  230. ↑ Popp 2013, 16–17.
  231. ↑ Kemper, 2009; Nevo & Koren 2003 , 344.
  232. ↑ Hämeen-Anttila 2009, s. 3–7; Hawting 1999, s. x
  233. ↑ Hawting 1999, s. 3
  234. ↑ Beck 2018, s. xx
  235. ↑ Toral-Niehof 2018, s. 74–75
  236. ↑ Geiger 1998
  237. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 4–5, 13
  238. ↑ Manzoor 2005: "Koraanintutkimuksen orientalistinen hanke, kaikista mahdollisista ansioistaan ja hyödyistään huolimatta, oli katkeruudesta syntynyt, turhautumisessa kasvatettu ja kostolla ravittu projekti: vallanpitäjien katkeruutta vallattomia kohtaan, rationaalisten turhautumista "taikauskoisiin" ja ortodoksien kostoa "epäsovinnaisia" vastaan. Maallisen valtansa huipulla länsimainen ihminen, valtion, kirkon ja akateemisen maailman voimat yhdistäen, käynnisti päättäväisimmän hyökkäyksensä islaminuskon linnaketta vastaan."
  239. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 14–15
  240. ↑ Sinai & Neuwirth 2011, s. 6
  241. 1 2 Robin 2015, s. 27–74
  242. ↑ Robin 2015, s. 31
  243. ↑ Robin 2015, s. 56
  244. ↑ Beck 2018
  245. ↑ Abdulla Galadari: Book review. Islam and Christian–Muslim Relations, 2019, 30. vsk, nro 4, s. 523–536. Artikkelin verkkoversio.
  246. ↑ Robin 2015, s. 36–48
  247. ↑ Lamsiah, 2017, s. 817–849
  248. ↑ Lamsiah, 2017, s. 817–849
  249. 1 2 Lamsiah 2017
  250. ↑ Ibn Hisham 1999, s. 143; Ibn Ishaq 1955, s. 195
  251. 1 2 3 Ercan Celik: Who were Abu Lahab and His Wife? A View from the Hebrew Bible International Qur'anic Studies Association. 26.5.2015.
  252. 1 2 Retsö 201, s. 283–284
  253. ↑ Knauf 2011, s. 197-254
  254. ↑ Luxenberg 2007, s. 327
  255. ↑ Luxenberg, 2007, 260
  256. ↑ Haeri 1995, s. 64
  257. ↑ Gross 2013, s. 373–379, 523-524
  258. ↑ Gross 2018, s. 317–318
  259. ↑ Luxenberg, 2007
  260. ↑ Luxenberg 2007, s. 327; Luxenberg, 2007b s. 62–68; Reynolds, 2008, s. 10
  261. ↑ Lamsiah, 2017 s. 817–849
  262. ↑ Luxenberg, 2007, s. 320–323
  263. ↑ Ohlig, 2014, s. 441
  264. ↑ Witztum 2011, s. 426, 446
  265. ↑ Ohlig, 2010, s. 9
  266. ↑ Koraani Islamopas.org.
  267. ↑ Reynolds 2010, s. 81 ”By claiming Abraham, Christian authorities are thereby asserting that Christianity, far from being a perverse innovation of Judaism, is an ancient and primary religion.”
  268. ↑ Ohlig 2013, s. 276. ”Choosing Abraham as a reference point allowed young Christianity to fall back on an authority which is older than Judaism – – The use of this fallback by the new movement is not only obvious from the parallels to Paul, but also from the perspective of Arabic tradition”.
  269. ↑ Hämeen-Antila 2004, s. 140; Reynolds 2012, s. 122
  270. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 123–126.
  271. ↑ Van Reeth 2008, s. 459
  272. ↑ Gross, 2009, s. 347–396
  273. ↑ Koraani - Sisällys Islamopas.com. Viitattu 14.2.2025.
  274. ↑ Koraani Islamopas.org.
  275. ↑ J. S.: Joitakin ajatuksia Koraanista Islamopas.org. 2000-2019.
  276. ↑ Hämeen-Anttila 2024, 12–13
  277. ↑ Taylor 2010
  278. ↑ Luxenberg 2007, s. 30–31; Ibn Warraq 1998, s. 15; Ohlig 2014. s. 429–430
  279. ↑ Luxenberg 2007, s. 32–33; Hämeen-Anttila 2006, 86
  280. ↑ Luxenberg 2007, s. 30–31
  281. ↑ Hämeen-Anttila, 2004, s. 94.
  282. ↑ Jeremy Norman: Robert of Ketton Prepares the First Translation of the Qur'an from Arabic into Latin Jeremy Norman’s HistoryofInformation.com.
  283. ↑ Zwemer 1915, s. 250
  284. ↑ Zwemer, Samuel M.: Translations of the Koran. The Moslem World, July 1915, s. 244-261. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.1.2025.
  285. ↑ Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi - Zinetullah Ahsen Bören (1886–1945) eletty ja koettu elämä, s. 108–109, 149. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2012. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive)
  286. ↑ Hämeen-Anttila 2006, s. 211–212.
  287. ↑ Pyhä Koraani 2018. Minhaj ul Quran International. Viitattu 19.1.2025.
  288. ↑ Manifest contre le nouvel antisemitisme. Le Parisien. (ranskaksi)
  289. ↑ Turkey Slams Proposed French Changes to Quran. Gatestone Institute. (englanniksi)
  290. ↑ Niemi, Liisa: Ruotsin koraanin­polttaja ammuttu, viisi ihmistä pidätetty Helsingin Sanomat. 30.1.2025.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koraanin suurat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltävä suura:
–		 Koraanin suurat Seuraava suura:
al-Baqara
al-Fatiha

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Koraani&oldid=23950558”