Al-Najm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähden suura vuonna 1874 painetussa Koraanissa

Sūrat an-Najm (Arabic: سورة النجم‎, "Tähden suura") on Koraanin 53. suura ja käsittää 62 jaetta (āyāt). Nimensä se on saanut ensimmäisestä jakeesta, joka kuuluu "Kautta tähden, kun se laskeutuu". Tähden suuraan liittyy tunnetuksi tullut kertomus Muhammedin lausumista "saatanallisista säkeistä".

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan suura jakautuu osiin seuraavasti:

  • jae1 on johdanto ja vannominen tähden kautta,
  • jakeet 2-18 sisältävät Muhammedin näkemiä ilmestyksiä,
  • jakeet 19-28 koskevat epäjumalia; osat 23 ja 26-28 eivät kuitenkaan kuulu alkuperäiseen tekstiin,
  • jakeet 29-32 kertovat Jumalan kaikkivaltiudesta. Nekin on lisätty suuraan myöhemmin,
  • jakeet 33-55 kertovat Jumalan kaikkivaltiudesta luonnossa,
  • jakeet 56-62 ovat varoituksia ja kehotuksia palvoa Jumalaa.[1]


Jakeet 1-18[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuran jakeet 1-18 muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Ilmestyksistään kertovan profeetan seuralaiset luulevat tätä hulluksi. Teksti yrittää perustella, ettei näin ole. Suuran toinen jae aloittaa: "ei toverinne ole harhaantunut eikä kulje eksyksissä". Tämän jälkeen jakeissa kuvataan, miten Jumalan ilmoitus on laskeutunut taivaasta. Jumalan palvelijasta käytetään käännöksissä nimitystä "toverinne" tai "kumppaninne". Tekstissä Jumala laskeutuu taivaasta kaksi kertaa antamaan ilmoituksen palvelijalleen. Toisen kerran laskeutuminen tapahtuu "äärimmäisen lootuspuun" luona, jonka peitti se, mikä sen peitti.[2]

Monista muista Koraanin kohdista löytyy vastaavanlaisia hulluussyytöksiä, jotka kohdistuvat nimettömään sananjulistajaan:

  • "Hän on mies, jota vaivaa hulluus. Antaa hänen olla vähän aikaa" (23:25)
  • "Ei heidän toverinsa ole hullu; hän on vain selkeä varoittaja" (7:184)
  • "Väittävätkö he, että hän on riivattu? Ei, hän toi heille totuuden" (23:70)
  • "Varoita siis: kiitos Herrasi, sinä et ole ennustaja etkä hullu" (52:29)
  • "Sinä et, kiitos Herrasi, ole hullu" (68:2)
  • "Ei toverinne ole hullu" (81:22)

Profeetat joutuivat puolustautumaan syytöksiltä, että heidän käytöksensä johtuisi hulluudesta tai riivaajista.[3] Uudessa Testamentissa myös Jeesukseen kohdistui samanlaisia syytöksiä: "He luulivat, että hän oli poissa tolaltaan". (Mark. 3:21), "hänessä on Belsebul" (Mark 3:22).

Yleensä katsotaan, että Tähden suurassa esiintyvä profeetta on Muhammed. Tämä ei silti ole ilmeistä, sillä nimeä Muhammed ei mainita tässä eikä juuri missään muuallakaan Koraanissa. Ainoassa kohdassa, jolloin hulluksi epäilty profeetta mainitaan nimeltä, hän on Nooa: "Nooan kansa kielsi lähettiläänsä ennen heitä. He kielsivät palvelijamme ja sanoivat: 'Hän on hullu' ja moittivat häntä." (54:9).[3]

Uusi lukutapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christoph Luxenberg katsoo, että Koraanin kieli on arabian ja syyro-aramean sekakieltä eikä puhdasta arabiaa, kuten kirja itse useissa kohdissa väittää. Esimerkiksi jo sanat Koraani, suura ja āya (jae) ovat väärin luettua arameaa, eivät arabiaa. Tämän takia tekstin tulkinta vaatii myös arameankielisten varianttien huomioon ottamista.[3] Luxenbergin metodi on poistaa konsonanteista siihen myöhemmin pannut tarkenteet ja vokaalimerkit ja etsiä merkeille myös arameankielisiä tulkintoja. Näin hän päätyy hieman erilaiseen käännökseen, joka on vapaa eräistä omituisista käänteistä, joita perinteisessä tekstissä esiintyy. Esimerkiksi jakeet 13-15 on käännetty Richard Bellin (ja Hämeen-Anttilan) mukaisesti seuraavasti:

»"Hän näki hänen laskeutuvan toisenkin kerran/äärimmäisen lootuspuun luona,/missä on levon puutarha."»

Luxenberg toteaa, että sana sidra on perinteisesti käännetty lootuspuuksi ja al-muntahā on tulkittu tarkoittavan loppua tai päätepistettä.[4] Kyse olisi maailman äärimmäisellä rajalla sijaitsevasta puusta, tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen rajasta. Keskiaikaiset tafsir -auktoriteetit Anas ibn Malik ja at-Tabari ovat antaneet yksityiskohtaisia kuvauksia tästä lootuspuusta ja sen kallisarvoisesta ja upeasta ulkonäöstä. Sen lehdet ovat muun muassa elefantin korvan kokoisia ja muuttuneet hyasinteiksi, smaragdeiksi ja muiksi jalokiviksi. Luxenbergin mukaan sidra tarkoittaa syyroarameaksi "verhon tai hunnan alla" ja lootuspuu on siten käännösvirhe. On myös loogisempaa tulkita tekstiä niin, että maailmoja erottaa toisistaan harso tai verho mieluummin kuin lootuspuu. Luxenbergin ehdotus näiden säkeiden käännökseksi syyroarameasta luettuna on:[3]

»Hän näki hänet uudelleen/ lähellä toisen maailman verhoa/ jonka lähellä (on) (taivaan) puutarha."»

Perinteisen käännöksen ilmaisu "Lootuspuun peitti se, mikä peitti/ ei hänen katseensa pettänyt eikä eksynyt" [2] saa Luxenbergin tulkinnassa muodon: "Vaikka verho peitti sen, minkä peitti,/ näky ei ollut kuvitelmaa eikä erhettä". [3] Perinteisessä tulkinnassa lootuspuu itse joutuu siis peittämisen kohteeksi eikä toinen maailma, mikä olisi loogisempaa. Luxenberg arvioi, että tuloksena on usein sekasotkua, kun kääntäminen tapahtuu olettaen, että teksti on puhdasta arabiaa.[3]

Saatanalliset säkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabialainen jumalatar Allat seisomassa leijonan edessä seurassaan kaksi naishahmoa (Manat ja al-Uzza?). Reliefi Irakin Hatrasta 100-luvulta.

Tähden suuran seuraava kokonaisuus 19-28 on tullut kuuluisaksi, koska sen yhteyteen on liitetty tarina ”saatanallisista säkeistä”. Kertomus Koraaniin upotetuista Saatanan juonista tuli tunnetuksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatolla Khomeini langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Myöhemmin sitä täydennettiin tapporahalla. Rushdie on sen jälkeen joutunut elämään piilossa. Säkeiden lempinimi on peräisin orientalisti William Muirilta 1800-luvulta.

Tarinan saatanallisista säkeistä kertoo ensimmäisen kerran Ibn Hisham 800-luvun alussa tekemässään Muhammedin elämäkerrassa.[5][6] Teos on kirjoitettu 200 vuotta Muhammedin oletetun kuoleman jälkeen. Hisham kertoo, että Muhammed kannattajineen oli joutunut Mekassa ankaran painostuksen kohteeksi, koska hän ei vain tyytynyt julistamaan omaa oppiaan vaan myös pilkkasi Mekan jumalia. Muhammed sai tällöin ilmestyksenä Tähden suuran. Hän oli päässyt kohtaan 19-20 ja lausui ääneen "Oletteko nähneet Allatin ja al-Uzzan ja Manatin, kolmannen? Tämän jälkeen Saatana houkutteli Muhammedin vahingossa mutisemaan: ”Ne ovat ylhäisiä numidialaisia kurkia, joiden esirukoukset kuullaan.” Muhammed olisi siis painostuksen alla hyväksynyt Mekassa palvotut kolme jumalatarta. Viittaus numidialisiin kurkiin ei ole saanut selitystä.

Ibn Hisham kertoo, että tapaus nostatti kohun. Muhammedin sanat tulkittiin merkiksi siitä, että hän oli valmis sovitteluun. Osa Muhammedin kannattajista oli paennut Etiopiaan turvaan mekkalaisten vainolta. Sinne levisi nyt huhu, että mekkalaiset olivat hyväksyneet islamin. Huhun vaikutuksesta osa paenneista lähti paluumatkalle.

Myös enkeli Gabriel sai tietää asiasta. Hän aloitti moitteensa Muhammedille seuraavin sanoin: "Mitä olet mennyt tekemään, Muhammed?".[5] Profeetta otti virheensä raskaasti, mutta Jumala lohdutti häntä, ja tilanne korjattiin.[5] Tapaus venyttää islamin tulkintaa profeetasta, joka ei koskaan tehnyt virheitä.

Koraanista löytyy myös tapahtumaan sopiva ajatelma:

»Aina ennenkin, kun olemme lähettäneet lähettilään tai profeetan, on Saatana saanut pujotetuksi omia toiveitaan hänen toiveidensa lomaan, mutta Jumala pyyhkii pois sen, mitä Saatana on saanut niihin sekoitetuksi, ja sitten Hän vahvistaa omat merkkinsä. Jumala on Tietävä, Viisas
(Koraani 22:52, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)

Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan länsimaiset arabian tutkijat katsovat, että kaikki todella tapahtui niinkuin Ibn Hisham oli kuullut kerrottavan. [7] Muutamat historiantutkijat ovat sitä mieltä, että tarina on arabialaista kaunokirjallisuutta ja tyypillinen veijaritarina, jossa piru petkuttaa jumalanmiestä.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 167. Basam Books, 1997.
  2. a b Koraani. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila, s. 399. Basam Books, 1995.
  3. a b c d e f Christoph Luxenberg: Al-Najm (Q 53), Chapter of the Star. A new Syro-Aramaic reading of Verses 1 to 18. Teoksessa: New Perspectives on the Qu'ran. The Qur'an in its historical context 2. (toimittanut G. S. Reynolds), s. 279-297. Routledge, 2011.
  4. Luxenberg, 2011, 293
  5. a b c Ibn Hisham: The Life of Muhammad. Translated by A. Guillaume, s. 165-166. Oxford University Press, 1955/2004.
  6. Ibn Hisham: The Life of Muhammad thereligionofpeace.com.
  7. Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 169. Basam Books, 1997.
  8. Ohlig, K-H. & Puin, G.R. (toim): The Hidden Origins of Islam. Prometheus Books (englanniksi), 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltävä suura:
al-Tur
Koraanin suurat Seuraava suura:
al-Qamar
Al-Najm

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114