Siirry sisältöön

Islam Suomessa

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Rukoushetki Lahden moskeijassa vuonna 2016.

Islam on Suomessa kristinuskon jälkeen toiseksi suurin uskonto, kuten monessa muussakin Euroopan maassa. Muiden maiden tavoin muslimien lukumäärä alkoi 1990-luvulta alkaen kasvaa islamilaisista maista tulleiden pakolaisten etsiessä kansainvälistä turvapaikkaa.[1] Yleistä kehitystä vastasi sekin, että matalasti koulutetut tulijat asettuivat etupäässä suuriin kaupunkeihin, joissa heidän osuutensa väestöstä on paikoitellen noussut korkeaksi.

Vielä 1990-luvun alussa Suomessa asui alle tuhat muslimia,[2][3][4] mutta 2020-luvulla lukumäärä oli jo 150-kertainen. Muslimien lukumääräksi arvioitiin 140 000 ja 2,5 prosenttia väkiluvusta vuonna 2025.[5] Amerikkalaisen PEW-tutkimuskeskuksen mukaan muslimeja on jo 150 000 eli 2,7 prosenttia väestöstä.[6][7]

Islamista on tullut näkyvä osa suomalaista yhteiskuntaa.[1] Maahanmuuton ongelmat ovat ravistelleet poliittista järjestelmää ja vaikuttaneet siihen, että kulttuurien rinnakkaisuutta korostavasta monikulttuurisuuden ihanteesta on siirrytty maahanmuuton tiukennuksiin ja vaatimuksiin kotoutumisesta.

Lukumäärän kehitys ja lähtömaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuriruhtinaskunnan aika: tataarit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen tataarit

Suuriruhtinaskunnan venäläisissä varuskunnissa palveli 1830-luvulta alkaen islaminuskoisia kasakoita ja tataareja, joista osa jäi pysyvästi maahan.[8][9]Tutkimusmatkailija G. A. Wallin kertoo 1840-luvulla tuoneensa pullollisen Mekan pyhän Zamzam-kaivon vettä Suomenlinnan venäläisen varuskunnan imaamille.[10]

1870-luvulla Suomeen alkoi muuttaa Venäjältä islaminuskoisia tataareja, joista ensimmäisen kerrotaan saapuneen vuonna 1868. Muutaman vuosikymmenen kuluessa Suomeen siirtyi ketjumuuttona noin tuhat tataaria Moskovasta itään sijainneesta Nižni Novgorodin piirikunnasta (98 %) ja tarkemmin sen Aktuk-nimisestä kylästä (91 %). Muutto alkoi kauppamatkoina ja johti kokonaisten sukujen siirtymiseen.[11] Vasta Suomen itsenäistyminen katkaisi muuton, ja tataariyhteisön jäsenmäärä on sen jälkeen laskenut. Vuonna 2014 Suomen kahdessa tataariseurakunnassa oli 587 jäsentä.[12] Yhteisö on supistunut eräänlaiseksi sukuseuraksi, joka ei ota ulkopuolisia jäseniä.[13][8]

Itsenäinen Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muslimien lukumäärä Suomessa
Vuosi Arvio
19901 000[2]
200640 000[14]
201060 000[15]
2016yli 70 000[16]
2022120 000 – 130 000[17][18]
2025140 000

Muslimien maahanmuutto Suomeen alkoi uudelleen vuonna 1990, jolloin Moskovan kautta maahan saapui ensimmäisinä 44 Moskovassa opiskellutta somalia, jotka kuuluivat kaatumassa olleen Somalian kommunistihallinnon kannattajiin. Neuvostoliiton tukema Somalian sotilasdiktaattori Mohamed Siad Barre kukistui ja Somalia vajosi sisällissotaan. Vuoteen 1995 tulijoiden lukumäärä oli kasvanut perheenyhdistämisten ja suoran muuttoliikkeen takia jo yli 4 000:n.[19][20][21][22] Vuodesta 1993 lähtien muslimipakolaisia saapui myös entisen Jugoslavian alueelta sekä myöhemmin Afganistanista.[23] Arviolta kaksi kolmasosaa muslimeista saapui Suomeen humanitaarisista syistä.[24]

Sen jälkeen muslimit ovat yleensä tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina levottomuuksista ja väkivallasta kärsivistä muslimimaista, kuten Afganistanista, Albaniasta, Algeriasta, Bangladeshista, Bosniasta, Egyptistä, Eritreasta, Gambiasta, Indonesiasta, Irakista, Kosovosta, Libanonista, Marokosta, Nigeriasta, Pakistanista, Persiasta, Somaliasta, Sudanista, Syyriasta, Tunisiasta, Turkista ja Uzbekistanista. Tarkkaa tietoa ei ole, kuinka moni tulokas on ollut muslimi, mutta monet lähtömaat ovat olleet sataprosenttisesti islamilaisia. Vuosina 1990–2009 ulkomailla syntyneistä maahanmuuttajista noin 17 prosenttia oli muslimeja.[25]

Muslimien lukumäärä on kasvanut suoraviivaisesti 2000-luvulla siten, että vuonna 2022 Suomessa oli arviolta 120 000 – 130 000 muslimia tai muslimitaustaista henkilöä[26][18] ja vuonna 2025 noin 140 000, joka on 2,5 prosenttia Suomen väkiluvusta.[5] Tarkka arviointi on mahdotonta, sillä ihmisten tunnustamaa uskontoa ei Suomessa tilastoida kuten ei monessa muussakaan maassa.

Islam ei ole yleistynyt Suomessa pelkästään maahanmuuton vaan myös väestönkasvun johdosta. Musliminaiset ovat saaneet Suomessa keskimäärin 3,1 lasta,[15] kun koko maassa vastaava luku oli 1,35 vuonna 2019.[27] Islamiin on myös kääntynyt joitakin suomalaisia, vuoteen 2006 mennessä noin 800–1000.[14] Syynä on usein ollut avioliitto muslimimiehen kanssa.[28] Pew Research Center arvioi, että jos maahanmuutto jatkuu vastaavalla tasolla, Suomen muslimiväestö kasvaa vuoteen 2050 mennessä 720 000 henkeen eli 11,4 prosenttiin.[15]

Muslimit eivät ole jakautuneet tasaisesti koko maahan, vaan suurin osa heistä asuu suurissa kaupungeissa erityisesti pääkaupunkiseudulla.[14] Nuorissa ikäluokissa väestöosuudet ovat suurimmat. Peruskoulun islamin opetukseen osallistui vuonna 2016 Helsingissä 9 prosenttia, Espoossa 8 prosenttia ja Vantaalla lähes 10 prosenttia lapsista.[29] Vuonna 2024 islamin opetukseen osallistui 8,8 prosenttia kaikista 1.–6. luokan lapsista ja 7,4 prosenttia yläkoululaisista Uudellamaalla.[30][31] Vuonna 2025 islaminopetukseen osallistui Helsingissä jo 15 prosenttia oppilaista.[32]

Islamin monimuotoisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa islam on hyvin monimuotoista, sillä Suomessa näkyy pienoiskoossa se vaihtelu, joka vallitsee tänne saapuneiden muslimien lukuisissa lähtömaissa ympäri laajaa islamilaista maailmaa. Vaihteluun kuuluvat alueelliset islamin lakisuuntaukset, suufilaiset veljeskunnat ja erilaiset poliittiset liikkeet, kuten muslimiveljeskunta tai salafistit. Teologisesti islam on kuitenkin maailmanlaajuisesti hyvin yhtenäinen oppi.[33]

Islamin suuntauksia Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2012 arvion mukaan Suomen muslimeista oli sunneja noin 85–90 prosenttia ja šiioja 10–15 prosenttia,[34] mutta vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden jakautuma vaikutti siihen, että Suomessa heitä voi sen jälkeen olla jopa 20–25 prosenttia kaikista.[35] Šiiojen lähtömaita ovat olleet Irakin lisäksi Afganistan, Iran ja Pakistan.[36]

Muslimit jakautuvat myös islamilaisiin lakikoulukuntiin (madhhab), joista tärkeimmät ovat

Islamin sisäisiä uskonnollisia liikkeitä on Suomessa useita. Esimerkkejä niistä ovat Suomen islamilainen yhdyskunta, joka on lähellä Muslimiveljeskuntaa,[37] Helsingin Muslimit, joka tunnustaa fundamentalistista salafismia, Ahmadiyyaa Muslimi Jamaat Suomi, joka on osa ahmadiyya-liikettä.[38][39]

Suomessa toimii myös hengellisiä suufiveljeskuntia (tariqa), joista Suomen Islamilainen Suufi Yhdyskunta rekisteröityi vuonna 2023.[40] Se ei ole ilmoittanut omaa tariqaansa.

Islamin ykseys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin monimuotoisuudesta[41] huolimatta islamiin kuuluu ajatus uskonnon ykseydestä. Muslimit korostavat, että ”islam on yksi. Ei ole eri islameita,”[42] tai "Ei ole maltillista tai ääri-islamia. Islam on islamia, siinä kaikki."[43][44]

Yhden islamin taustalla on keskiajalla omaksuttu yksimielisyyden periaate eli ijma. Länsimaissa puhutaan ääri-islamista, mutta muslimit eivät mainitusta syystä itse määrittele itseään näin. Suomalaiset muslimit yleensä kertovat edustavansa maltillista ”keskitien islamia”, joka poikkeaa ”tiukan linjan islamista”[42][45][46][47][48] jopa silloin, kun kyse on Muslimiveljeskunnasta[49] tai Iranin hallintoa tukevasta moskeijasta.[47] Ääriliikkeitä tutkineen Tommi Kotosen mukaan harva ryhmä itse määrittelee itsensä ääriliikkeeksi.[50]

Eri muslimisuuntaukset eivät aina hyväksy toisiaan. Suomessa sunnien ja šiiojen vastakkainasettelu kärjistyi Irakin sodan jälkeen, kun maan sunnivalta vaihtui šiiojen ylivaltaan.[51] Vihamielisyydet ovat heijastuneet myös Suomeen, missä ryhmien välisistä pahoinpitelyistä vain osa on tullut poliisin tietoon.[52]

Uskonnolliset yhdyskunnat ja moskeijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Suomen islamilaisista yhteisöistä

Suurin osa islamilaisista yhdyskunnista on pieniä, muutaman kymmenen tai sadan jäsenen järjestöjä. Yli tuhannen jäsenen yhdistyksiä on vain muutama. Enemmistö Suomen muslimeista ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan.[38]

Vuonna 2015 Suomessa oli noin 80 moskeijaa ja rukoushuonetta.[53][54] Helsingin Sanomien mukaan Järvenpään moskeija on Suomen ainoa moskeija,[55][56] mutta tämä on käsitesekaannus. Islaminuskossa on kolme moskeijan käsitettä. Yhtäältä "koko maailma on moskeija" eli rukouspaikka,[57][58] toisaalta moskeija on rukoiluun tarkoitettu tila, musalla, joka voi olla myös ulkona sijaitseva piha-alue.[59] Kolmanneksi moskeijalla voidaan tarkoittaa varta vasten moskeijaksi tehtyä rakennusta, jossa ei ole muita toimintoja, eikä yhteisiä seiniä muiden rakennusten kanssa.[59] Ainoastaan tässä mielessä Järvenpään moskeija on Suomen ainoa, mutta ei silti ainoa niin sanottu varsinainen moskeija.[56]

Moskeijayhteisöt ovat eriytyneet kielen, etnisen taustan ja uskonsuunnan mukaisesti, ja niissä kasvatetaan oman alkuperämaan identiteettiin.[53] Uskonnollisissa toimituksissa kielenä on aina arabia.[60] Suomessa ei ole suurta keskusmoskeijaa, ja yritys sellaiseksi eli Helsingin suurmoskeijahanke kaatui vuonna 2017, koska Helsinkiin ei haluttu ulkomaisella rahoituksella toimivaa moskeijaa.[34][61]

Laaja luettelo islamilaisista yhdyskunnista on uskonnot.fi-sivustolla, mistä ovat peräisin myös seuraavat tiedot jäsenmääristä.[62]

Joitakin islamilaisia yhteisöjä
NimiMerkitty yhdistysrekisteriinArvioitu jäsenmääräKieliUskonnollinen suuntausTärkein madhhabKotipaikka
Suomen Islam-seurakunta1925433tataarisunnalaisuushanafiHelsinki
Suomen Islamilainen Yhdyskunta19873 100arabiasunnalaisuusHelsinki
Turun Islamilainen Yhdyskunta19941 516monikielinensunnalaisuusTurku
Suomen Islam-Keskus1994330urdusunnalaisuusHelsinki
Helsinki Islam Keskus19952 700somalisunnalaisuusšafiʿiHelsinki
Tampereen islamin yhdyskunta19982 209monikielinensunnalaisuusTampere
The Islamic Rahma Center in Finland19982 000somalisunnalaisuusšafiʿiHelsinki
Pohjois-Suomen Islamilainen Yhdyskunta20001 279monikielinensunnalaisuusOulu
Resalat Islamilainen Yhdyskunta20011 340persiashiialaisuusJa’fariVantaa
Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta2016500turkkisunnalaisuushanafiVantaa


Vuonna 1915 perustettu Helsingin musulmaanien hyväntekeväisyysseura oli Suomen ensimmäinen islamilainen yhdistys.[63] Vielä 1980-luvun alussa Suomessa toimi vain yksi, tataarien perustama islamilainen yhdyskunta.[64] Vuonna 1986 arabit perustivat Helsinkiin Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan.[65][34]

Tammikuussa 2026 rekisteröityjä islamilaisia yhdyskuntia oli Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti-palvelussa 193 (hakusanoilla islam* tai muslim*).[66] Yhdistyksistä useimmat toimivat pääkaupunkiseudulla.[67] Monet niistä pitävät yllä moskeijoita ja koraanikouluja. Moskeijayhteisöt ovat jakautuneet kielitaustan (somali, arabia, persia, urdu, turkki), kansallisuuden (somalit, arabit, persialaiset, turkkilaiset) ja uskonsuunnan mukaisesti.[68] Vuonna 2024 noin 26 900 henkilöä oli rekisteröitynyt islamilaisiin yhdyskuntiin.[69][70]

Vuonna 2006 perustettiin silloisen vähemmistövaltuutetun toimiston ohjauksessa kattojärjestö Suomen islamilainen neuvosto, SINE. Viranomaisten tavoitteena oli luoda islamilaisten yhdyskuntien ja yhdistysten kattojärjestö, joka toimisi yhteistyöelimenä viranomaisten suuntaan.[12] Šiiamuslimeja edustava Resalat erosi kuitenkin SINE:stä vuonna 2009. Tataarien Suomen Islam-seurakunta jättäytyi alusta lähtien SINE:n ulkopuolelle. Vuoden 2015 jälkeen SINE:n toiminta on loppunut.[71][72] Kaikkia muslimeja yhdistävää järjestöä ei sen jälkeenkään ole saatu aikaan.[73] Samoin on käynyt muissakin Euroopan maissa.[74]

Osallistuminen politiikkaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuustoihin on valittu useita muslimeita eri puolueiden listoilta. Heitä on ollut myös eduskunnassa. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Zahra Abdulla (vihr.) pääsi toiselle varasijalle. Vuonna 2015 eduskuntaan valittiin afgaanitaustainen muslimi Nasima Razmyar (sd). Vuonna 2019–2023 eduskunnassa oli irakilaistaustainen šiiamuslimi Hussein Al-Taee (sd). Hän joutui mediahuomion kohteeksi juutalaisvastaisiksi väitetyistä kirjoituksistaan[75] sekä huostaanottoa koskevien väärien tietojen levittämisestä[76] eikä häntä valittu uudelleen. Vuosina 2021–2023 eduskunnassa vaikutti somalitaustainen muslimi Suldaan Said Ahmed (vas.).

Uskosta luopuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Uskosta luopuminen islamissa

Tiedot muslimien suhtautumisesta uskosta luopumiseen ovat ristiriitaisia. Somalitaustainen toimittaja ja muslimi Abdirahim ”Husu” Hussein kertoo asuneensa Suomessa 22 vuotta ilman, että olisi kuullut kenenkään muslimin sanovan, että uskonnosta irtautuviin suhtaudutaan huonosti. Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaami Anas Hajjarin mukaan uhkailu on islamissa kielletty eikä ketään pakoteta uskomaan.[77]

Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkilan mukaan islamista eroaminen voi olla ”rankka paikka”. [77] Se voi johtaa hyljeksintään, pelotteluun ja väkivallalla uhkailuun. Monelle perhe tai ystävät ovat suuttuneet, toiset teeskentelevät olevansa yhä uskossa. Uskosta luopunut Malik kertoi vuonna 2016, että osa ystävistä oli katkaissut välinsä häneen, mutta kaikki muslimit eivät ole ratkaisua tuominneet. Sen sijaan Lähi-idässä asuville vanhemmilleen ja sukulaisilleen Malik ei ole kertonut, sillä paljastumisella voisi olla tuhoisat seuraukset. Malik totesi: ”Kotimaassani kaikki tietävät, että jos luovut islamista, rangaistuksena siitä on sharia-lain mukaan kuolema. Jos käyn kotimaassani, esitän kunnon muslimia.”[77]

Salaa islamista luopunut naiskaksikko perusti vuonna 2015 Suomen ex-muslimit -blogin. Heidän mielestään somalien keskuudessa seurataan tarkasti islamilaisen lain noudattamista. Varsinkin naisten elämä on valvottua.[78][77]

Kotoutuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 kartoitettiin nuorten muslimien kotoutumista Suomeen.[79] Suomalaisuus ja islam koettiin keskenään ristiriitaisina, ja monelle kahdesta identiteetistä ensisijainen oli maailmanlaajuinen islam. Se määritti rajat, joiden puitteissa suomalaisuutta voitiin omaksua.[80]

Lähes kaikki Suomen somalit ja enin osa turkkilaisista pitää uskontoa tärkeänä, kun taas suomalaisista näin kokee vain joka neljäs. Muslimimaahanmuuttajien uskonnollisuus ei Suomessa ole laskenut, vaan se on pysynyt korkealla tasolla tai jopa voimistunut.[81]

Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA teki vuonna 2017 tutkimuksen Euroopan unionin jäsenmaissa asuvien muslimien syrjintäkokemuksista. Suomessa asuvat muslimit raportoivat kokeneensa keskimääräistä enemmän syrjintää ja häirintää. Silti he olivat voimakkaammin kiintyneitä asuinmaahansa kuin muslimit missään muussa Euroopan unionin jäsenmaassa .[82] FRA toisti tutkimuksensa vuonna 2021–2022. Tutkituista 13:sta Euroopan unionin jäsenmaasta muslimit kokivat eniten syrjintää Itävallassa, Saksassa ja Suomessa, missä 63 prosenttia muslimeista kertoi kokevansa syrjintää. Syrjinnän kokemuksiksi laskettiin uhkaavan käytöksen lisäksi myös esimerkiksi se, että ihmisten koettiin tuijottavan liian pitkään. Poliisiin muslimit luottivat kaikista tutkituista maista eniten Suomessa.[83]

Islamisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Islamisaatio Suomessa

Islamisaatio tarkoittaa islaminuskon ja sen tapojen leviämistä yhteiskunnassa. Professori Matti Wiberg ja Tommi Meskanen laskivat vuonna 2013, ettei Suomen islamisaatio tapahdu ainakaan nopeasti, sillä muslimien väestöosuus on pieni.[84]

Islamisaatiota edistää islaminuskoon kuuluva ajatus Jumalan lain eli šarian ohjaamasta yhteiskunnasta. Šaria sisältää rikosoikeuden lisäksi määräyksiä käytännössä kaikista elämään kuuluvista asioista.[85] Ajatollah Khomeinin mukaan ”ei ole yhtäkään seikkaa, josta islam ei olisi lausunut mielipidettään”.[86]

Suomalaiset ovat kokeneet islamin usein vieraaksi ja suomalaisuudelle vastakkaiseksi ilmiöksi. Asenteet sitä kohtaan ovat olleet kielteisiä. Suomalaisista 62 prosenttia uskoi vuonna 2018, että islam ei sovi yhteen suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten arvojen kanssa, ja luku oli tutkituista Euroopan maista suurin.[87][88] Varsinkin silloin, kun islamilaiset tavat ovat poikenneet tai olleet ristiriidassa suomalaisen kulttuurin kanssa, muslimien käytännöt ovat herättäneet arvostelua. Vuonna 2018 suomalaisista 39 prosenttia katsoi, että islamiin kuuluva kasvojen peittäminen tulisi kieltää.[88] Vastaajista 14 prosenttia uskoi, että islamin opetukset edistävät väkivaltaa.[88]

Anuleena Kimanen ja Inkeri Rissanen tutkivat vuonna 2020 muslimioppilaiden mielipiteitä koulun islaminopetuksessa, jolloin kävi ilmi, että islaminopettajien mielestä suomalaiset ja islamilaiset arvot olivat keskenään samoja.[89]

Kalevi Sorsa -säätiön Ilkka Vuorikuru kirjoitti vuonna 2012: ”Populaarikulttuurissa islamisaatiossa on kyse yhdestä monista länsimaisen kulttuurin sisällä syntyneistä uhkanarratiiveista. Tyypillistä näille kertomuksille on ulkopuolisen uhan kärjistäminen todelliseksi ja välittömästi länsimaalaisia ihmisiä ja arvoja uhkaavaksi ilmiöksi.” Vuorikurun mukaan Islamisaatiota ei Suomessa esiinny, mutta sitä koskevat väitteet yhdistelevät totta ja fiktiota suurentelemalla ja tulkitsemalla väärin.” Vuorikuru toteaa, että islamisaation suhteen ei ole mitään pelättävää, sillä muslimien voimavarat eivät riitä muuttamaan suomalaista yhteiskuntaa.[90]

Seuraavassa on esimerkkejä konfliktitilanteista ja yrityksistä ratkaista niitä muuttamalla suomalaisia käytäntöjä islamiin sopivaksi.

Lasten sukupuolielinten silpominen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamiin kuuluu sekä poikien että tyttöjen sukupuolielinten rituaalinen silpominen, vaikka tyttöjen osalta tapa on alueellisesti rajoitetumpi ja pakollinen ainoastaan shafi'i-koulukunnassa.[91] Shafi'i on vallitseva lakikoulukunta Somaliassa,[92] josta on tullut paljon muslimeja Suomeen. Tyttöjen sukupuolielinten rituaalinen silpominen on Suomessa kielletty vuonna 2025 säädetyn lain nojalla.[93] Poikien sukupuolielinten silpominen on korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä 2008:93 tulkittu lailliseksi, vaikka se puuttuu lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen ja siten periaatteessa täyttäisi pahoinpitelyn tunnusmerkistön.[94]

Imaami Anas Hajjar katsoi vuonna 2017, että Suomessa ei voi puhua islamisaatiosta, koska muslimeja oli vain yksi prosentti väestöstä, eivätkä he siksi pystyneet poliittiseen vaikuttamiseen.[95] Vuonna 1992 sosiaali- ja terveysministeriö ehdotti ympärileikkausten tekemistä julkisessa terveydenhuollossa.[96][97] Muslimien osuus väestöstä oli tuolloin noin 0,05 prosenttia eli 2 000–3 000.

Naisten uimavuorot ja peittävä vaatetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šaria vaatii peittävää pukeutumista naisilta silloin, kun he joutuvat tekemisiin vieraiden miesten kanssa.[98][99][100] Tämä on herättänyt arvostelua kasvot peittävän niqabin käytöstä[101][102] sekä hijab-huivin käytöstä etenkin lapsilla.[103][104] Suomen Palloliitto alkoi kuitenkin vuonna 2021 jakaa ilmaisia urheiluhijabeja muslimipelaajille.[105] Sisäministeriö selvittti vuonna 2021, voisiko hijab-huiveja käyttää osana poliisin ja mahdollisesti muidenkin virkapukua.[106]

Helsingin kaupunki otti käyttöön musliminaisten uimavuoron Jakomäen uimahallissa vuonna 2008.[107] Sitä seurasi joukko vastaavia päätöksiä myös muualla sekä tavallista uima-asua peittävämmän burkinin hyväksyminen.[108] Erillisiä naisten uimavuoroja oli vuonna 2022 ainakin pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa, Oulussa ja Jyväskylässä.[109]

Halal-teurastus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimit saavat syödä lihaa ainoastaan, jos eläin on teurastettu islamin vaatimusten mukaan. Liha on sallittua eli halal, jos eläin tapetaan leikkaamalla sen kurkku auki ilman tainnutusta. Pakollista on leikata eläimen henkitorvi ja ruokatorvi, mutta kaulavaltimoiden katkaisu on pelkästään suotavaa.[110] Suomessa toimii lukuisia halal-lihaa myyviä kauppoja.

Eläinsuojelulakiin vuonna 1996 tehty muutos sallii sellaisen halal-teurastuksen, jossa kurkun leikkaaminen aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa.[111] Arvostelijoiden mukaan samanaikaisuus on kuitenkin käytännössä mahdotonta.[112]

Suomen eläinsuojeluyhdistys on arvostellut samanaikaisuuspykälää, sillä eläin kokee hitaan ja tuskaisen kuoleman, jos se on tajuissaan ennen verenlaskua. Pykälä ei riittävästi suojele eläintä, sillä pienikin viive tainnutuksessa tuottaa eläimelle kipua ja tuskaa. [113] Euroopan unionin tuomioistuin on linjannut, että tainnuttamatta teurastamisen saa kieltää kansallisesti, eikä kielto riko uskonnonvapautta. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että eläinten suojelua ei voi alistaa uskonnonharjoittamisen vapaudelle.[112] Suomen Muslimifoorumi katsoi, että vuonna 2022 lakiehdotuksessa ollut vaatimus eläimen tainnuttamisesta ennen verenlaskua oli islamofobiaa ja ihmisoikeuksien rikkomista.[114] Vaatimusta ei tullut lakiin.

Peruskouluopetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnustuksellinen islamin opetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskoulun islamin opetus, jota on järjestetty 1990-luvulta alkaen,[12] on oppikirjojen perusteella ollut tunnustuksellista, vaikka vuoden 2003 lakimuutoksen jälkeen sellainen on kielletty; uskonnontunnilla tulee opiskella uskontoa, mutta ei harjoittaa sitä.[115] Opetushallitus tuotti neliosaisen islamin uskonnon oppikirjasarjan Salam - islamin polku perusopetukseen.[116] Sen tunnustuksellisuudesta kirjoitettiin jo vuonna 2011, jolloin ensimmäinen kirja ilmestyi, mutta asia ei johtanut mihinkään.[117] Vuonna 2014 kirjoista tehtiin pro gradu -tutkimus, joka listasi kirjasarjan tunnustukselliset yksityiskohdat.[118] Opetuksen tunnustuksellisuutta ei kuitenkaan tuotu esiin suomalaisten tutkijoiden islaminopetuksesta tekemissä tutkimuksissa vuonna 2022.[119]

Vuonna 2026 Salam-kirjoista nousi kohu, ja niistä tehtiin rikosilmoitus. Opetusministeri Anders Adlercreutz pyysi asiasta selvitystä, jolloin Opetushallituksen oppimateriaaliyksikön johtaja pyysi tapahtunutta anteeksi ja kertoi asian olleen jo pitkään tiedossa. OPH Oppimateriaalit -kustantamo päätti myös kokonaan uudistaa islamin oppimateriaalit,[120] ja kirjan verkkosivut suljettiin.[121][122]

Vuonna 2008 islamin opettajia alettiin kouluttaa Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.[123]

Ramadan-paasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2024 Helsingissä heräsi ramadanin alkaessa keskustelua, kun kaupunki viestitti oppilaiden vanhemmille, että oppilaiden ei tulisi paastota uskonnollisten juhlien aikana koulupäivinä, sillä paasto voi häiritä koulutyötä.[124][125] Osa opettajista kertoi tuolloin, että osa lapsista ryhtyy Ramadanin aikaan niin sanotusti uskontopoliiseiksi ja vahtivat paaston aikana muita oppilaita. Opettajat kertoivat lasten paaston näkyvän myös levottomuutena, päänsärkynä, ärtyisyytenä ja väsymyksenä: ”Yläkoulun oppilaista moni ei tule useina päivinä ollenkaan kouluun. Saman perheen alakoululaiset pikkusisaruksetkin saattavat paastota ja jäädä kotiin. Oppilaat ovat väsyneitä, päätä särkee, he eivät jaksa keskittyä tai opiskella”. Vantaalainen opettaja totesi: ”Periaatteessa minun pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus jokaisesta päivästä, jolloin lapset jäävät ilman ravintoa ja vettä. Muu luokka kärsii myös, työrauha on olematon.”[126]

Vantaan koulutoimi kehotti vuonna 2020 kouluja antamaan muslimioppilaille ramadanin päättyessä vapaapäivän. Opettajia suositeltiin keventämään vaatimuksia ramadanin aiheuttaman väsymyksen takia.[127] Helsingissä ramadan-paaston aikana kouluruokailussa saa tehdä joustoja.[128]

Muita sopeutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimilapset on joissakin kouluissa vapautettu piirtämisestä,[129] sillä šariaan kuuluu ehdoton kuvakielto.[130]

Helsingin kaupungin ohjeissa on tehty myönnytyksiä, joiden avulla šarian vaatimuksia on otettu huomioon. Tärkeimpiä ratkaisuja ovat olleet seuraavat: muslimioppilaat voivat mennä suihkuun ennen muita tai käyttää erillistä suihkukoppia liikuntatuntien jälkeen, uintiopetuksessa oppilas voi riisuutua ja vaihtaa vaatteet erillään muista oppilaista, muslimitytöille sallitaan uiminen pitkässä t-paidassa, jos uimahalli hyväksyy sen, liikuntatunneilla sallitaan peittävä islamilainen vaatetus ja huivi, kunhan turvallisuus huomioidaan, musiikkiliikunnasta voidaan vapauttaa osittain siten, että oppilas tekee samaan aikaan omia harjoituksia salin toisessa osassa, musiikin soittoa voidaan korvata teoriatyöllä, esitelmillä tai soitinhistorian opiskelulla, laulamisen sijasta oppilas voi resitoida Koraania tai kuunnella sitä kuulokkeilla musiikkitunnin aikana, kuvataiteessa elävien olentojen piirtämisen saa korvata muilla aiheilla, joulujuhlien uskonnollisista osista voi jäädä pois ja oppilaille järjestetään samanaikainen vaihtoehtoinen tilaisuus, suvivirren aikana poissaolo sovitaan etukäteen, oppilaille annetaan mahdollisuus rukoilla välitunneilla tai koulupäivän lopussa ja muslimioppilaille järjestetään erillisiä uintikursseja, jotka korvaavat koulun uintiopetuksen.[128]

Espoon kaupunki sai vuonna 2026 10 000 euron uhkasakon Suvivirren esittämisestä ilman ennakkovaroitusta. Päätös koski myös Varpunen jouluaamuna -kappaleen esittämistä. [131] Suvivirrelle on kirjoitettu uudet sanat, joissa mainitaan moskeija ja korostetaan monikulttuurisuutta.[132]

Islamilaiset rukoushetket ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä aikuisoppilaitoksissa.[133]

Työelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rukoushetket työpaikoilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pakolliset islamilaiset rukoushetket ovat aiheuttaneet ongelmia monilla työpaikoilla.[134][135]

Islaminuskoon kuuluu viisi päivittäistä rukoushetkeä, jotka määräytyvät auringon asennon mukaan. Esimerkiksi Suomessa 26. toukokuuta 2026 rukousten ajat olivat Suomen islamilaisen yhdyskunnan mukaan kello 4.12 (aamunkoiton rukous), kello 13.19 (keskipäivän rukous), kello 17.52 (iltapäivän rukous), kello 22.23 (auringonlaskun rukous) ja kello 23.47 (iltarukous).[136] Islamilaisten sivujen mukaan rukoushetki vaatii 5–10 minuuttia[137] tai 6–12 minuuttia[138] paitsi keskipäivän rukous, jonka kesto on melkein 20 minuuttia.[137] Rukousta edeltävä rituaalinen peseytyminen vaatii lisäksi muutaman minuutin, sillä siihen kuuluu käsien pesu, suun ja nenän huuhtelu, kasvojen pesu, käsivarsien pesu, pään pyyhkiminen, korvien pyyhkiminen ja jalkojen pesu.[139] Yleisradion haastatteleman Amin Hassanin mukaan ”rukoushetki vie sen pari kolme minuuttia”.[134]

Lukuisat taksinkuljettajat Suomessa ovat muslimeja. Helmikuussa 2026 valtionyhtiö Finavia muistutti taksinkuljettajia siitä, että Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalin edessä ei ole soveliasta rukoilla.[140]

Ramadan-paasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamilainen ramadan-kuukauden paasto tarkoittaa kieltoa syödä tai juoda päivän valoisana aikana koko ramadan-kuukauden kestävän ajan.[141] Tällä on on haittansa työelämässä.[142] Yleisimmin havaitut terveydelliset ongelmat ovat elimistön kuivuminen, päänsärky, rytmihäiriöt ja huonovointisuus.[143] Kuivuminen ja veritulppien riski kasvavat erityisen paljon kun paastotaan lämpimissä oloissa, mutta myös ruumiillinen työ tai liikunta lisäävät näiden riskiä.[144] Paastoajan ruokailun rajoitukset voivat johtaa runsaampaan syömiseen iltaisin. Myös kognitiiviset suoritukset heikkenevät. Paastokuun aikana ihmiset ovat väsyneitä ja ärtyneitä.[143] Joidenkin opettajien mukaan suomalaiset muslimiperheiden lapset voivat ramadan-kuussa olla väsyneitä eivätkä jaksa keskittyä tai opiskella. [145]Jordanialaisen ekonomistin mukaan paastoaikana työn tuottavuus laskee jopa 35–60 prosenttia. Usein työtä tehdään vain aamupäivisin, ja väsymys ja huonotuulisuus haittaavat työntekijöiden keskittymistä.[146]

Islamilainen terrorismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tapahtui ensimmäinen islamilainen terroriteko 18. elokuuta 2017, kun marokkolainen muslimi Abderrahman Bouanane, joka oli saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, puukotti Turussa kuoliaaksi kaksi naista ja haavoitti kahdeksaa muuta henkilöä.[147][148]

Merkit islamilaisesta radikalismista olivat Suomessa ennen vuotta 2017 olleet vähäisiä.[34][149] Vuosina 2012–2016 Suomesta kuitenkin matkusti yli 80 viranomaisten tunnistamaa vierastaistelijaa Syyriaan.[150] Suojelupoliisi huolestui vuonna 2021 Suomessa todetusta ylisukupolvisesta radikalisoitumisesta, jota oli havaittu jo kolmannessa polvessa. Se piti tärkeänä estää ääri-islamilaisia verkostoja vahvistumasta.[151]

Sisäministeriön mukaan vuonna 2019 tarkkailtiin 390 henkilöä, joista valtaosa kannatti tai tuki islamilaista terrorismia.[150] Uhkakuvana oli, että toimijat saavat vaikutteita internetistä ja ryhtyvät tekoihin.[152] Suomen vankiloissa on tapahtunut muslimitaustaisten vankien tekemiä pahoinpitelyjä, joiden motiiviksi on epäilty uskontoa. On myös havaittu, että islamilaisia terrori-iskuja on juhlittu vankiloissa.[153] Vuonna 2024 Suojelupoliisin seurannassa oli noin 350 kohdehenkilöä, joista huomattava enemmistö oli radikalisoituneita muslimeja.[154]

Suojelupoliisi arvioi vuonna 2026, että radikaali-islamistinen toiminta oli Suomessa terrorismin tukitoimintaa, kuten propagandan levittämistä ja rahoittamista. Suojelupoliisin huoli liittyi erilaiseen ääri-ideologiseen vaikuttamiseen, kuten radikaali-islamistiseen opetukseen ja ulkomaalaisiin toimijoihin.[155] Vuonna 2026 hyväksytyn väitöskirjan mukaan Suomesta rahoitetaan jihadismia rahansiirtojen avulla.[156]

Suomessa turvapaikan saanut Pohjois-Kaukasiasta saapunut Ruslan Meyriev tuomittiin Belgiassa pitkään vankeusrangaistukseen kesäkuussa 2026 toiminnasta terroristijärjestö Isisissä.[157][158]

Poliittiset vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muslimien määrän lisääntyminen Suomessa on vaikuttanut politiikkaan 1990-luvulta lähtien ja erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen. Vaikutukset eivät ole rajoittuneet vain muslimeja koskeviin näkemyksiin, vaan yleisemmin siihen, millaista maahanmuutto-, kotoutumis- ja identiteettipolitiikan tulisi olla. Suomessa on koettu sama muutos kuin monessa muussa Euroopan maassa, missä islamiin suhtauduttiin monikulttuurisuuspolitiikkaa seuraten suvaitsevaisesti, kunnes havaittiin, että maahan alkoi syntyä liberaaleille arvoille vieraita rinnakkaisyhteiskuntia.[159]

Maahanmuuttopolitiikan erojen taustalla voi nähdä erilaiset näkemykset itse islaminuskosta.[160] Yhtäältä islamia on pidetty länsimaiseen kulttuuriin sopivana uskontona,[161][162] joka muistuttaa kristinuskoa tai suomalaista sosiaalidemokratiaa.[163][164] Toisaalta on väitetty, islamin yhdistäminen moniarvoiseen liberaaliin demokratiaan on mahdotonta.[165]

Maahanmuutto on ollut poliittisen keskustelun kärkipaikoilla 2000-luvulla varsinkin perussuomalaisten johdosta, jotka ovat vastustaneet etenkin humanitaarista maahanmuuttoa.[166] Perussuomalaiset nousi suureksi puolueeksi osittain maahanmuuttokritiikin johdosta vuoden 2011 vaaleissa, ja maahanmuuttokysymykset ovat sen jälkeen olleet sen näkyvimpiä teemoja.[167] Polarisoituneen keskustelun vastapuolella ovat olleet muut puolueet, vaikka kokoomuksessa ja keskustassa on esiintynyt myös ymmärrystä maahanmuuttopolitiikan tiukennuksille.[166]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Berger, Maurits S.: ”The Netherlands”, The Oxford Handbook of European Islam (toim. Jocelyne Cesari), s. 158-221. Oxford University Press, 2014. Teoksen verkkoversio.
  • Juntunen, Marko & Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Islam Suomessa. Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Helsinki: Suomen kirjallisuuden seura, 2008. ISBN 978-952-222-027-1
  • Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sacred Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Ketola, Kimmo: Uskonnot Suomessa 2008. Käsikirja uskontoihin ja uskonnollistaustaisiin liikkeisiin. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2008. ISBN 978-951-693-287-6
  • Kimanen, Anuleena & Rissanen, Inkeri: ”Islamin opetus suomalaiseksi muslimiksi kasvamisen tilana?”, Suomalaiset muslimit. Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.), s. 177–190. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-162-9
  • Koning, M.J.M. de: ”Netherlands”, Yearbook of Muslims in Europe (toim. Akgönul ym.), s. 243-257). Brill, 2011. Teoksen verkkoversio.
  • Konttori, Johanna: Suomalainen islam eurooppalaisessa kontekstissa. Teoksessa Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.): Suomalaiset muslimit, s. 21–31. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-162-9
  • Latvio, Riitta: ”Muslimit liikkujina ja liikuttajina”, Suomalaiset muslimit. Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.), s. 130–145. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-162-9
  • Maristo, Joonas & Sergejeff, Andrei (toim.): Aikamme monta islamia. Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-371-9
  • Martikainen, Tuomas: ”Finland”, Teoksessa: Yearbook of Muslims in Europe. Vol 5. Toim. Jørgen Nielsen, Samim Akgönül, Ahmet Alibašić & Egdunas Racius, s. 237-246, s. 487-500. Brill, 2013. ISBN 978-90-04-25456-5
  • Nykyri, Ilona; Jokisalo, Jouko (toim.): Tuhat ja yksi askelta : arabimaat muuttuvassa maailmassa. Helsinki: Tammi, 2006. ISBN 951-31-3609-4
  • Onniselkä, Suaad: ”Islamin opetus koulussa”, Mitä muslimit tarkoittavat? (Toim. Tuomas Martikainen ja Tuula Sakaranaho), s. 122-138. Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-98-1
  • Onniselkä, Suaad, Hajjar, Anas & Hammoud-Rouhe, Mariam: Salam – Islamin polku 7–9. Opetushallitus, 2020. ISBN 978-952-13-6026-8
  • Pauha, Teemu & Bahmanpour, Abbas: Shiialaisuus Suomessa. Teoksessa Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.): Suomalaiset muslimit, s. 32–46. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-162-9
  • Pauha, Teemu & Onniselkä, Suaad & Bahmanpour, Abbas: Kaksi vuosisataa suomalaista islamia. Teoksessa Illman, Ruth ym. (toim.): Monien uskontojen ja katsomusten Suomi, s. 104–115. Helsinki: Kirkon tutkimuskeskus, 2017. ISBN 978-951-693-359-0 Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 7
  2. 1 2 Pauha ym. 2017, s. 105.
  3. ↑ ”– – jo 1920-lukuun mennessä tataarien määrä lähestyi tuhatta henkeä, mutta ei koskaan noussut sen ylitse.” Martikainen, Tuomas: Täällä Pohjatähden alla – muslimeista Suomessa. Teoksessa Martikainen, Tuomas & Sakaranaho, Tuula (toim.): Mitä muslimit tarkoittavat? Keskustelua islamilaisista virtauksista Suomessa ja Euroopassa, s. 101. Turku: Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-98-1
  4. ↑ Väestö 31.12.1990 Tilastokeskus. ”Islamilaisiin yhdyskuntiin kuului 31.12.1990 kaikkiaan 810 henkeä” Viitattu 6.4.2022.[vanhentunut linkki]
  5. 1 2 Teemu Pauha: Millainen on suomalaisten musliminuorten maailmankuva? Mene ja tiedä. Viitattu 27.9.2025.
  6. ↑ Kansainvälinen uskonnonvapausraportti 2023: Suomi U.S. Embassy in Finland. Viitattu 8.7.2026. (suomeksi)
  7. ↑ 2023 Report on International Religious Freedom: Finland 2023. U.S. Department of State.
  8. 1 2 Allahwerdi, Helena & Hallenberg, Helena (toim.): Islamin porteilla, s. 225–229. (2. painos (1. painos 1992)) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2427-4
  9. ↑ Martikainen 2013, s. 237
  10. ↑ Wallin 2007, s. 443-444; Wallin 2000, s. 181
  11. ↑ Leitziger, Antero: Suomen tataarien islam. Teoksessa Maristo, Joonas & Sergejeff, Andrei (toim.): Aikamme monta islamia, s. 267–285. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-371-9
  12. 1 2 3 Pauha ym. 2017.
  13. ↑ Leitzinger 2015, s. 283
  14. 1 2 3 Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 71–73.
  15. 1 2 3 Europe’s Growing Muslim Population 29.11.2017. PEW Research Center. Viitattu 6.4.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Pantsu, Pekka: Islamista tullut nopeasti Suomen toiseksi yleisin uskontokunta Yle uutiset. 11.11.2015. Viitattu 6.4.2022.
  17. ↑ Ventelä, Anne: Ristiäiset vai nimiäiset? (tilaajille) Helsingin Sanomat. 31.11.2022. Viitattu 6.4.2022. Lähteet muslimien määrästä: Tilastokeskus, Uskonnot Suomessa -hanke ja Veli-Matti Salminen.
  18. 1 2 Konttori 2022, s. 23.
  19. ↑ Foreigners in Finland (Wayback machine) virtual.finland.fi. 2005. Arkistoitu 20.4.2008. Viitattu 24.5.2026.
  20. ↑ Somali culture in Finland Finnish Somali League. Viitattu 24.5.2026.
  21. ↑ Perttu Jukka: Pakolaisvirta täytti vastaanottokeskukset Somaleja tulee taas Suomeen Neuvostoliitosta Helsingin Sanomat. 15.10.1990.
  22. ↑ Hakala Pekka: Salim odottaa turhaan paluuta Somaliaan Helsingin Sanomat. 27.12.1991.
  23. ↑ Ketola 2008, s. 186.
  24. ↑ Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 102.
  25. ↑ Martikainen & Sakaranaho 2011, s. 103.
  26. ↑ Antila, Hanna: Islamilaisen teologian opiskelijat laativat oppaan muslimipotilaiden kohtaamiseen Kirkko ja kaupunki. 8.11.2021. Viitattu 6.4.2022.
  27. ↑ Syntyvyys hiipui alimmilleen sitten 1800-luvun nälkävuoden Yle uutiset. 23.1.2020. Viitattu 6.4.2022.
  28. ↑ Tuovinen, Meri: Islamiin kääntyminen kasvussa Suomessa (Internet Archive) Antroblogi. 8.6.2016. Arkistoitu 1.2.2017. Viitattu 6.4.2022.
  29. ↑ Pauli Juusela & Maija Saari: Islamin ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden määrät kasvavat pk-seudun peruskouluissa – uskontokirjossa mukana myös buddhalaisuus ja krishnalaisuus Kirkko & Kaupunki. 11.2.2020. Viitattu 24.6.2026.
  30. ↑ Katsomusaineiden oppilasmäärät perusopetuksessa Opetushallinnon tilastopalvelu. Viitattu 24.6.2026.
  31. ↑ Kirkon jäsenmäärä laskee kaikkialla, Uudellamaalla määrä pudonnut jo alle puoleen – ainoastaan yksi alue on poikkeus Yle Uutiset. 14.1.2026. Viitattu 9.2.2026.
  32. ↑ Hanna Antila: Helsinki haluaa lisätä kaikille yhteisiä katsomusaineen oppitunteja – yhteistunteja järjestetään jo 22 suomenkielisessä koulussa Kirkko ja kaupunki. 24.03.2026.
  33. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin moninaisuus. Teoksessa Maristo & Sergejeff 2015, s. 21.
  34. 1 2 3 4 Sakaranaho, Tuula: Sata vuotta suomalaista islamia Teologia.fi. 2.10.2012. Viitattu 7.4.2022.
  35. ↑ Teemu Pauha & Abbas Bahmanpour: ”Shiialaisuus Suomessa”, Teoksessa: Suomalaiset muslimit. Toim. T. Pauha & J. Konttori, s. 32-46. Gaudeamus, 2022. HDL:10138/354815 Teoksen verkkoversio.
  36. ↑ Pauha & Bahmanpour 2022.
  37. ↑ Haikala, Topias & Jämsä, Esko: Suomalaisen islamkoulun perustaja: "Tärkeää ei ole, millä nimellä kutsut itseäsi, vaan mitä teet" Kirkko ja kaupunki. 16.10.2017.
  38. 1 2 Pauha, Teemu: Mikä on tyypillistä suomalaiselle islamille? katsomukset.fi. 9.11.2022.
  39. ↑ Ahmadiyya Muslim Community in Finland Ahmadiyya Muslimi Jamaat. Viitattu 24.8.2026.
  40. ↑ Suomen Islamilainen Suufi Yhdyskunta 30.6.2025. Uskonnot Suomessa.
  41. ↑ esim. Hämeen-Anttila, 1999 "Islamin monimuotoisuus". Gaudeamus
  42. 1 2 Topias Haikala: Suomalaisen islamkoulun perustaja: "Tärkeää ei ole, millä nimellä kutsut itseäsi, vaan mitä teet" Kirkko ja kaupunki. 16.10.2017.
  43. ↑ PM Erdogan: The Term “Moderate Islam” Is Ugly And Offensive; There Is No Moderate Islam; Islam Is Islam Memri Turkish Media Blog. 21.8. 2007. Arkistoitu 26.8.2007. Viitattu 14.6.2026.
  44. ↑ Burak Bekdil: Erdogan: No Moderate Islam 4.12.2017. Middle East Forum.
  45. ↑ Suomen Islamilainen Yhdyskunta rabita.fi. Viitattu 26.2.2121.
  46. ↑ Eero Mäntymaa: Keskitien islamia entisissä baareissa – 5 faktaa Suomen moskeijoista YLE Uutiset. 6.5.2017.
  47. 1 2 Satu Vasantola: Mitä tapahtuu Mellunmäessä Helsingin Sanomat. 11.6.2023.
  48. ↑ Suomen islamilaiselle yhdyskunnalle uusi imaami Yle Uutiset. 9.11.2010. Viitattu 9.11.2010.
  49. ↑ Designation Of Certain Muslim Brotherhood Chapters As Foreign Terrorist Organizations And Specially Designated Global Terrorists 24.11.2025. The White House.
  50. ↑ Kotonen, Tommi: Äärioikeisto ja sen määritelmät Politiikasta. 5.5.2023. Viitattu 27.8.2023.
  51. ↑ Kankkonen, Tom: Sunni- ja shiiamuslimien kiista tuntuu Suomessakin Yle uutiset. 25.7.2015. Viitattu 10.6.2022.
  52. ↑ Pauha & Bahmanpour 2022, s. 43.
  53. 1 2 Kielimoskeija: Kallion moskeijassa lapsista kasvatetaan pakistanilaisia Yle Uutiset. Viitattu 18.8.2019.
  54. ↑ The Difference between a Masjid and a Musalla The Abu Aaliyah Gazette. 15.3.2016. Viitattu 12.9.2020. (englanniksi)
  55. ↑ Tiina Rajamäki: Suomen ainoa oikea moskeija Järvenpäässä Helsingin Sanomat. 1.12.2009.
  56. 1 2 Teppo Moisio: Ainoa oikea moskeija on Järvenpäässä Helsingin Sanomat. 10.7.2013.
  57. ↑ Mitä on islam Suomen Islamilainen Diyanet Yhdyskunta. Viitattu 20.5.2022.
  58. ↑ Alrisalah Skandinaviska Stiftelse: Moskeija (Masjid) docplayer.fi. 2015.
  59. 1 2 Abu Aaliyah Abdullah ibn Dwight Battle: The Difference between a Masjid and a Musalla The Abu Aaliyah Gazette. 15.3.2016. Viitattu 12.9.2020.
  60. ↑ Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 74–76.
  61. ↑ Salminen, Reeta: Vaikuttajaimaami: ”Pääkaupunkiseudulle tarvitaan jopa viisi suurmoskeijaa” Yle uutiset. 28.10.2015. Viitattu 28.10.2015.
  62. ↑ Sohlberg, Jussi: Yhteisöt Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.6.2023.
  63. ↑ Leitzinger 1996, s. 159–162.
  64. ↑ Juntunen & Martikainen & Sakaranaho 2008, s. 24–28.
  65. ↑ Ketola 2008, s. 185.
  66. ↑ Laaja yhdistyshaku (hakusanat islam* tai muslim*) Yhdistysrekisterin tietopalvelu. 3.3.2025. Patentti ja rekisterihallitus. Viitattu 4.3.2025.
  67. ↑ Laaja yhdistyshaku (hakusanat islam* tai muslim*). 23.6.2022. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 23.6.2022.
  68. ↑ Pajala, Mikko: Suomi julistautui ateistiseksi ja islam rantautui maahan – näin Suomen uskonnollisuus muuttui 2000-luvulla Helsingin Sanomat. 2.6.2019. Viitattu 7.4.2022. ”Martikainen arvioi Suomessa olevan todellisuudessa noin 100 000 muslimitaustaista henkilöä.”
  69. ↑ 11rx -- Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluminen iän ja sukupuolen mukaan, 1990-2024 Tilastokeskus. Viitattu 27.9.2025.
  70. ↑ Number of individuals identifying as Muslim in Finland from 2014 to 2024 28.11.2025. Statista.
  71. ↑ Haikala, Topias: Suomen islamilainen neuvosto vaikeuksissa: kymmenien tuhansien valtiontuet poikki taloudellisten epäselvyyksien vuoksi Kirkko ja kaupunki. 6.3.2017. Viitattu 6.4.2022.
  72. ↑ Konttori 2022, s. 27.
  73. ↑ Suomen Islamilainen Neuvosto ry Uskonnot Suomessa. 15.09.2023. Kirkon tutkimuskeskus. Viitattu 28.1.2025.
  74. ↑ Koning 2011, s. 246
  75. ↑ SDP:n uusi kansanedustaja kovien syytösten alaisena Iltalehti. 18.4.2019.
  76. ↑ Lakka, Päivi: Kansanedustaja Hussein al-Taee vihjasi arabiankielisellä videolla lasten huostaanottopäätöksiä mielivaltaisiksi – näin hän kommentoi väitteitään 28.3.2023. Yle Uutiset.
  77. 1 2 3 4 Vatanen, Panu: Fatima luopui islamista, mutta ei voi riisua huivia Yle uutiset. 28.5.2016. Viitattu 6.4.2022.
  78. ↑ Tänav, Alexia: Aktivisti Nadiifo Omer menetti suurimman osan läheisistään ja sai raiskausuhkauksia jättäessään islamin – nykyisin hän puhuu uskonnottomuuden puolesta purkaakseen ex-muslimiuden tabumaisuutta MTV uutiset. 2.7.2022. Viitattu 24.7.2022.
  79. ↑ Pauha, Teemu: Religious and national identities among young muslims in Finland. A view from the social constructionist social psychology of religion. (Väitöskirja) Helsinki: Unigrafia, 2018. ISBN 978-951-51-4450-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  80. ↑ Haikala, Topias: Moni nuori suomalaismuslimi ei koe olevansa täysin hyväksytty missään – joskus suomalaiset ovat ”heitä”, toisinaan taas ”meitä” Kirkko ja kaupunki. 20.9.2018. Viitattu 20.11.2020.
  81. ↑ Pauha, Teemu: Maahanmuuttajien uskonnosta puhutaan enemmän kuin tiedetään Maailma.net. 22.1.2018. Viitattu 10.8.2023.
  82. ↑ Pauha, Teemu: Islam-vastaisuus rajoittaa muslimien suomalaisuutta Ilmiö. 10.2.2022. Westermarck-seura. Viitattu 7.4.2022.
  83. ↑ FRA: Being Muslim in the EU fra.europa.eu. 2024. Viitattu 24.10.2024.
  84. ↑ Matti Wiberg & Tommi Meskanen: Islamisoituuko Suomi nopeasti? Yhteiskuntapolitiikka. 2013, s. 692–894.
  85. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 163–167. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  86. ↑ Ajatollah Khomeini: Ajatollahin ajatuksia, s. 17. Suomentanut Armas J. Pulla. Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2
  87. ↑ Selvitys: Suomalaisten asenteet eurooppalaisittain jyrkät – 62 prosenttia uskoo, että islam ei sovi yhteen suomalaisen kulttuurin kanssa YLE Uutiset. 16.8.2018.
  88. 1 2 3 Being Christian in Western Europe, s. 66-67, 70. PEW Research Center, 29.5.2018. Teoksen verkkoversio.
  89. ↑ Kimanen & Rissanen 2020, s. 183
  90. ↑ Ilkka Vuorikuru: Islamisaatio ei ole totta 5.10.2012. Kalevi Sorsa Säätiö.
  91. ↑ Keller 2017, s. 59, e4.3
  92. ↑ Keller 2017, s. 59, e4.3
  93. ↑ Laki rikoslain muuttamisesta Finlex 923/2024. 30.12.2024.
  94. ↑ KKO:2008:93 Finlex.
  95. ↑ Natsikortti ja inkvisitiovertaus – imaamit kiemurtelivat islamin uhkakuvia koskevien kysymysten edessä Suomen Uutiset. 14.09.2017.
  96. ↑ Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kannanotot ympärileikkauksiin. Lääkärilehti, 1.2.2000. Artikkelin verkkoversio.
  97. ↑ Kristina Stenman: Poikien ympärileikkaus. Selvitys kansainvälisistä ja kotimaisista käytännöistä, s. 6. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2004:3, 12.2.2004. ISBN 952-00-1466-7 Teoksen verkkoversio.
  98. ↑ Sarah Sheriff: Naisten oikeudet islamissa Islamopas.com. 2000–2019.
  99. ↑ Keller, 2017 , s. 512 (m2.3)
  100. ↑ What to Do With A Muslim Woman Who Denies Hijaab islamweb.net. 27.8.2020 - Muharram 9, 1442.
  101. ↑ Purra, Riikka: Maa, joka taantui Riikka Purra blogi. 5.3.2019. Viitattu 8.4.2026.
  102. ↑ Islamilaiset hunnut ja huivit TLE Uutiset. Viitattu 24.5.2026.
  103. ↑ Miten tyttöjen pukeminen hijabiin sopii suomalaiseen, sukupuoliroolittomaan varhaiskasvatukseen – asiantuntijat vastaavat Suomen Uutiset. 22.07.2017. Suomen Uutiset. Viitattu 24.5.2026.
  104. ↑ Krista Sevinç: Musliminaisten huivit herättävät vahvoja tunteita – mutta miksi? Tutka. 20.11.2025. Viitattu 24.5.2026.
  105. ↑ Vilen, Jan: Palloliitto ilmoitti jakavansa urheiluhijabeja, sosiaalisessa mediassa syttyi epäusko ja kiukku Helsingin Sanomat. 11.5.2021.
  106. ↑ Karppi, Tiina: Pitäisikö poliisin saada käyttää uskonnollista päähinettä? Tätä sisäministeriö nyt selvittää – Kansliapäällikkö: "Virkapukukin elää ajassa" Yle uutiset. Hijab. 26.5.2021.
  107. ↑ Karvinen, Jyrki: Jakomäen hallissa kummastellaan muslimikohua Uusi Suomi. 9.9.2008.
  108. ↑ Laura Savolainen: "Uimahallit ovat jämähtäneet 1970-luvulle" – Video: tällainen on kiistelty muslimien uikkari YLE Uuiset. 18.1.2016. Viitattu 24.5.2026.
  109. ↑ Latvio 2022, s. 141
  110. ↑ Keller 2017, 364, j17.4
  111. ↑ Eläinsuojelulaki Finlex. 4.4.1996.
  112. 1 2 Emma Nikander: Yrittäjä Miran Karim myy Kuokkalassa halal-​lihaa – eläimen kärsimyksen näkökulmasta alkuperämaalla on väliä 11.5.2026. Keskisuomalainen.
  113. ↑ Tainnuttamatta teurastuksesta Suomessa SEY. 27.11.2015.
  114. ↑ Terhi Torikka: Uusi eläinten hyvinvointilaki estäisi halal- ja shechita-teurastukset Suomessa – uskonnolliset yhteisöt: islamofobiaa ja ihmisoikeuksien rikkomista Maaseudun Tulevaisuus. 21.1.2022.
  115. ↑ Onniselkä 2011, s. 132–133
  116. ↑ Onniselkä ym.
  117. ↑ Uusi islamin oppikirja ala-asteelle: Allah loi Suomen järvi-idyllin Talouselämä. 22.10.2011.
  118. ↑ Maria Heikkinen: Teologinen tunnustuksellisuus islamin uskonnon oppikirjoissa. Helsingin yliopisto. Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, 2014. Teoksen verkkoversio.
  119. ↑ Pauha & Konttori 2022
  120. ↑ Teija Sutinen: Islamin oppikirjassa tunnustuksellisia kohtia jo vuonna 2011 Helsingin Sanomat. 18.5.2026.
  121. ↑ Opetushallitus oph.fi. Arkistoitu 24.9.2022. Viitattu 25.5.2026.
  122. ↑ Opetushallitus: 4.6 Suvaitsevaisuus Opetushallitus. Viitattu 22.4.2026.
  123. ↑ Onniselkä 2011, s. 134
  124. ↑ Ramadan | Helsinki vetoaa muslimiperheisiin: lasten tulisi jättää paasto väliin koulupäivinä Helsingin Sanomat. 13.3.2024. Viitattu 20.3.2024.
  125. ↑ Paasto (saum) Islamopas. 2021. www.islamopas.com.
  126. ↑ Ramadan | Helsingin opettajat kertovat: Osa lapsista ryhtyy ”uskontopoliiseiksi” ja vahtii paaston aikana muita Helsingin Sanomat. 15.3.2024. Viitattu 20.3.2024.
  127. ↑ Muslimioppilailla oma vapaapäivä ja omat säännöt ramadanin takia – Purra: Ei erivapauksia islaminuskoisille. Suomen Uutiset, 20.5.2020. Artikkelin verkkoversio.
  128. 1 2 Muslimioppilaiden eriyttämistä koskevia linjauksia Helsingin kaupunki. Opetusvirasto.
  129. ↑ Saako islaminuskoinen lapsi piirtää ihmisiä koulussa? – Opetushallituskin otti kantaa some-keskusteluun Turun Sanomat. 8.6.2018. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 26.5.2021.
  130. ↑ Reliance of the Traveller, 2017 , s. 893, 958.
  131. ↑ Katri Tarkkala: Espoolle mojova lasku Suvivirrestä – nyt puhuu korvauksia vaatinut perheenisä is.fi. 26.5. 2026.
  132. ↑ Jussi Lehmusvesi: Kaikille käyvä keväthitti Helsingin Sanomat. 24.5.2025.
  133. ↑ Rukoilun kieltäminen kouluaikana harmittaa muslimeja YLE Uutiset. 27.1.2012.
  134. 1 2 Vesa Marttinen: Muslimien rukoushetket järjestyvät työpaikoilla vaihtelevasti: ”Osaa häiritsee jo se, että olemme olemassa”, sanoo 24-vuotias musliminainen YLE Uutiset. 11.10.2023.
  135. ↑ Clarissa Jäärni: Ruokalähetit rukoilivat helsinkiläisessä McDonald'sissa, kunnes se yhtäkkiä kiellettiin YLE Uutiset. 3.10.2023.
  136. ↑ Rukousajat Suomen islamilainen yhdyskunta. Viitattu 26.5.2026.
  137. 1 2 Fajrul: How long do islamic prayers last? Islamic Creed. 20.8.2021. Arkistoitu 28.7.2022. Viitattu 28.7.2022.
  138. ↑ How Long Is a Muslim Prayer? A Real Answer for Curious Minds 24.05.25. Abeer Academy. Viitattu 26.5.2026.
  139. ↑ Pirjo: Rukoukset islamissa Islamopas. 2000–2020.
  140. ↑ Nyt tuli tiukka viesti ramadania viettäville taksikuskeille www.iltalehti.fi. Viitattu 23.7.2026.
  141. ↑ Paasto (saum) Islamopas. 2021. www.islamopas.com. Viitattu 26.4.2024.
  142. ↑ Muslimien ramadan näkyy työpaikkojen taukotiloissa YLE Uutiset. 11.8.2010.
  143. 1 2 Leiper, J. B., Molla, A. M. & Molla, A. M.: Effects on health of fluid restriction during fasting in Ramadan. European Journal of Clinical Nutrition, 2003, 57. vsk, s. 30–38.
  144. ↑ Ramadan ja diabetes Diabetesliitto. Viitattu 23.4.2020.
  145. ↑ Riiali, Marianne: Helsingin opettajat kertovat: Osa lapsista ryhtyy ”uskontopoliiseiksi” ja vahtii paaston aikana muita Helsingin Sanomat. 15.3.2024. Viitattu 15.3.2024.
  146. ↑ Melik, James: How does Ramadan affect businesses? BBC News. 17.8.2012. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  147. ↑ Reinboth, Susanna: Turun puukottaja sai elinkautisen murhista ja murhan yrityksistä (tilaajille) Helsingin Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 15.6.2018.
  148. ↑ Uhari, Markku: Turun puukkoisku oli terrorismia Turun sanomat. 15.6.2018. Arkistoitu 6.12.2019. Viitattu 16.10.2020.
  149. ↑ Nieminen, Tommi: Moskeijan nuori polvi (tilaajille) Helsingin Sanomat. 11.4.2010. Viitattu 6.4.2022.
  150. 1 2 Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020. Arvio väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta Suomessa vuonna 2019 ja kehityksen suunta, s. 24. Helsinki: Sisäministeriö, 2020. ISBN 978-952-324-621-8 Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 7.4.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)
  151. ↑ Äärioikeiston uhka Suomessa on voimistunut Ilta-sanomat. 23.3.2021. Viitattu 6.4.2022.
  152. ↑ Halonen, Antti: Väkivaltainen äärioikeisto ja radikaali islamismi uhkaavat myös Suomea – ja näin ne muistuttavat toisiaan Iltalehti. 14.1.2022. Viitattu 6.4.2022.
  153. ↑ Suomen vankiloissa on tehty 84 henkilöhavaintoa väkivaltaiseen ekstremismiin ja radikalisoitumiseen liittyen 8.9.2017. Rikosseuraamuslaitos. Viitattu 7.4.2022.
  154. ↑ Jesse Mäntysalo: Supo: Suomessa on yhä enemmän potentiaalisia äärioikeistolaisia terroristeja – osalla on kyky väkivaltaisiin iskuihin YLE Uutiset. 17.6.2024.
  155. ↑ Asuinalueiden eriytyminen luo uusia kansallisen turvallisuuden uhkia Kansallisen turvallisuuden katsaus 2026. 2026. SUPO.
  156. ↑ Katja Kuokkanen: Suomesta rahoitetaan jihadisteja Helsingin Sanomat. 9.9.2026.
  157. ↑ Sami Sillanpää: Suomessa asuva mies tuomittiin 12 vuodeksi vankilaan Isisin terrorismijuonesta Helsingin Sanomat. 9.6.2026.
  158. ↑ STT-Yle: HS: Suomessa asuva mies vankeuteen Belgiassa Isis-toiminnasta YLE Uutiset. 14.6.2026.
  159. ↑ Berger 2014, s. 191–196
  160. ↑ Heidi Mäenpää: ”Islam on kriisissä kaikkialla maailmassa.” Miten islam ja muslimit ovat turvallistettu Ranskan poliittisissa diskursseissa ja instituutioissa sekä miten laïcité näkyy tässä turvallistamisprosessissa? s. 6–7. Turun yliopisto. Valtio-oppi pro gradu -tutkielma, 2023.
  161. ↑ Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja, s. 18, 232–233. Otava, 2012.
  162. ↑ Janne Sivonen: Armeliaan islamin äänitorvi Maailman Kuvalehti. 20.3.2002.
  163. ↑ Elina Grundström: Islam on hieno uskonto Vihreä lanka, pääkirjoitus. 9.10.2009.
  164. ↑ Tuomioja 2006, s. 15 (Teoksessa Nykyri & Jokisalo)
  165. ↑ Poliittinen islam muistutus Euroopan historiasta Turun Sanomat. 21.1.2016.
  166. 1 2 Rauli Mickelsson: ”Maahanmuutto puolueidenkuntavaaliohjelmissa”, Näkökulmia maahanmuuttaneiden poliittiseenosallistumiseen Suomessa (toim. Pekka Kettunen), s. 106. Siirtolaisuusinstituutti, 2022. ISBN 978-952-7399-23-1 Teoksen verkkoversio.
  167. ↑ Marja Avonius & Elina Kestilä-Kekkonen: Suomalaisten maltilliset ja kirjavat maahanmuuttoasenteet. Yhteiskuntapolitiikka, 2018, 83. vsk, nro 1, s. 84-99. Artikkelin verkkoversio.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juntunen, Marko: Matkalla islamilaisessa Suomessa. Tampere: Vastapaino, 2020. ISBN 978-951-768-812-3
  • Maiche, Abdel-Ghani: Muslimi potilaana ja asiakkaana Suomessa. (2. painos (1. painos nimellä Muslimi potilaana: Duodecim, 2010)) Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-221-9
  • Pauha, Teemu & Konttori, Johanna (toim.): Suomalaiset muslimit. Helsinki: Gaudeamus, 2022. ISBN 978-952-345-162-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Islam Suomessa Wikimedia Commonsissa
  • Islam-opas. Suomalaisten muslimien kokoama sivusto.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islam_Suomessa&oldid=24234665”