Sanaan käsikirjoitukset

Sanaan käsikirjoitukset ovat jemeniläisestä Sanaan kaupungista vuonna 1972 löydettyjä Koraanin käsikirjoituksia, jotka ovat mahdollisesti vanhin versio Koraanista. Käsikirjoitusten teksti on ajoitettu 700-luvun kahdelle ensimmäiselle vuosikymmenelle. Käsikirjoituksen alla on kuitenkin pois pyyhitty vanhempi Koraanin käsikirjoitus. Radiohiiliajoituksen perusteella osa pergamenteista on non 97 % todennäköisyydellä vuosilta 570–670. Sadeghin ja Goudarzin artikkeli sisältää luettelon Koraanin jakeista, jotka ovat pergamentin alemmassa ja ylemmässä käsikirjoituksessa.

Löytö ja arviointi

Käsikirjoitukset löytyivät vuonna 1972 Sanaan suurmoskeijan kunnostustöiden yhteydessä. Löydön tehneet rakennusmiehet eivät ymmärtäneet käsikirjoituspergamenttien arvoa, vaan pakkasivat ne perunasäkkeihin ja jättivät ne moskeijan yhden minareetin portaille. Quadhi Ismael al-Akwa käsitti löydön mahdollisen merkityksen ja pyrki järjestämään kansainvälistä apua käsikirjoitusten tutkimiseen ja suojeluun. Osa pergamenteista silti varastettiin ja on liikkunut sen jälkeen kansainvälisissä huutokaupoissa.

Vuonna 1979 al-Akwa sai länsisaksalaisen tutkijan kiinnostumaan asiasta, ja Länsi-Saksan hallitus rahoitti käsikirjoitusten entisöintihankkeen. Radiohiiliajoituksen mukaan Sanaa 1 -pergamentti on 30 % todennäköisyydellä ajalta ennen vuotta 620, noin 50 % todennäköisyydellä vuosilta 620–650, ja noin 20 % todennäköisyydellä ajalta vuoden 650 jälkeen. Koska radiohiiliajoitus perustuu eläimen kuolinajankohtaan, itse kirjoitukset voivat olla pergamenttia paljon myöhemmin tehtyjä. Kalligrafisen ajoituksen perusteella käsikirjoitukset ovat peräisin vuosilta 710–715 jaa. Käsikirjoitusten entisöintihanketta johti saksalainen tutkija Gerd-R. Puin vuosina 1981–1985 ja Hans-Caspar Graf von Bothmer vuosina 1985–1989, minkä jälkeen projekti päättyi.

Aiheesta muualla

• Unescon kunnostushanke^{[vanhentunut linkki]}