Loppusointu

Loppusointu eli riimi (ruots. rim) tarkoittaa runoudessa ja laululyriikassa säkeiden lopputavujen äänteellistä yhtäläisyyttä. Riimi sitoo säkeitä toisiinsa, luo tekstiin rytmiä ja auttaa kuulijaa ennakoimaan tulevaa.

Puhekielessä loppusointuisten sanojen sanotaan rimmaavan keskenään, ja tällaisten säkeiden luomista kutsutaan riimittelyksi. Kahdesta keskenään sointuvasta sanasta käytetään nimitystä riimipari.

Historia Suomessa

Suomen vanhassa kalevalamittaisessa runoudessa ei perinteisesti käytetty loppusointuja, vaan ne saapuivat suomalaisiin teksteihin ja runouteen virsisuomennosten mukana muista kielistä. Tämän vuoksi suomalaisessa kansanrunoudessa tyypillisempi tehokeino on ollut alkusointu eli allitteraatio.

Riimin rakenne

Suomen kielessä riimiparin äänteellinen yhtäläisyys lasketaan viimeisen nousutavun (eli viimeisen painollisen tavun) ensimmäisestä vokaalista alkaen.

Riimejä eivät siis ole sanaparit kuten ”koira” ja ”kissa” tai ”lakana” ja ”orpana”, sillä niissä loppusointua muistuttava samankaltainen osuus alkaa painottomasta tavusta.

Loppusointuja käytetään esimerkiksi seuraavassa Eino Leinon runossa:

”Tarhapöllö se oksallansa

laululintuja kuulee.

Makumestari olevansa

laulun maassa luulee.”

(Tarhapöllö.)

Riimien lajeja

Riimit voidaan jakaa niiden äänteellisen tarkkuuden ja tavumäärän perusteella.

Täydellinen ja epätäydellinen riimi

• Täydellinen riimi: Äänteet vastaavat toisiaan täydellisesti viimeisen painollisen tavun vokaalista lähtien (esim. kukka – nukka).
• Puoliriimi eli epätäydellinen riimi: Äänteet muistuttavat toisiaan, mutta eivät ole täysin identtisiä. Puoliriimejä käytetään runsaasti modernissa pop- ja rap-lyriikassa, koska ne vapauttavat sanastoa ja mahdollistavat luonnollisemman kielenkäytön (esim. katu – lato). Epätäydellisen riimin alalaji on assonanssi eli puolisointu, jossa vain vokaalit sointuvat (esim. saari – maali).

Tavumäärän mukainen jako

• Miespuolinen riimi: Yksitavuinen loppusointu (esim. suu – kuu).
• Naispuolinen riimi: Kaksitavuinen loppusointu (esim. kissa – vissa).
• Liukuva riimi (daktyylinen riimi): Kolmitavuinen loppusointu (esim. kaateli – taateli).

Riimikaavat

Säkeistön sisällä riimien järjestystä kuvataan riimikaavoilla, joissa toistuvat kirjaimet merkitsevät keskenään sointuvia säkeitä:

• Tasariimi (AABB): Peräkkäiset säkeet sointuvat.
• Ristiriimi (ABAB): Joka toinen säe sointuu.
• Syliriimi (ABBA): Ensimmäinen ja neljäs sekä toinen ja kolmas säe sointuvat.

Nykymusiikki ja rap

Modernissa laululyriikassa ja erityisesti hip hop -musiikissa loppusointujen käyttö on kehittynyt erittäin monimutkaiseksi ja rytmiikkaan nojaavaksi. Suomen kielessä riimittelyssä on vokaalien lisäksi huomioitava tarkasti myös tavujen kestot ja sanojen luonnolliset painotukset, jotta rytmi säilyy soljuvana.

Tyypillisiä modernin lyriikan tehokeinoja ovat multiriimit eli monitavuiset riimit, joissa useampi peräkkäinen tavu sointuu keskenään. Multiriimien eräs vaativa alalaji on mosaiikkiriimi, jossa yksi pidempi sana riimitetään kahden tai useamman lyhyemmän sanan muodostamalla yhdistelmällä siten, että painotukset ja kestot täsmäävät (esim. kivijalka – sini parka). Nykymusiikissa riimejä sijoitetaan usein myös säkeiden sisälle (sisäriimi), eikä pelkästään säkeiden loppuun.

Katso myös

• Alkusointu
• Assonanssi
• Lyriikka