Virsi
Virsi on kirkollisessa kielenkäytössä ensisijaisesti yhteislauluksi tarkoitettu runomittainen hengellinen laulu. Virren laulamista on kutsuttu myös veisaamiseksi. Virsi koostuu usein säkeistöistä. Virrestä voidaan eri tilaisuuksissa valita laulettaviksi vain osa säkeistöistä.
Virren veisuuta voidaan säestää jollakin soittimella. Kirkoissa soittimena käytetään yleensä urkuja. Säestää voidaan myös esimerkiksi pianolla, urkuharmonilla, kitaralla tai huilulla. Veisuuta saattaa johtaa esilaulaja, Suomen luterilaisissa kirkoissa yleensä kanttori.
Tunnetuin virsien kokoelma on kirkolliskokouksen hyväksymä virsikirja, mutta myös monien herätysliikkeiden lauluja kutsutaan virsiksi. Monet virret ovat syntyneet rukouksena. Virsilaulu antaa jumalanpalveluksessa seurakunnalle välineitä rukoukseen, kiitokseen ja ylistykseen.
Suomen sana virsi on vanha balttilainen lainasana.[1] Se on alkujaan tarkoittanut yleensä laulua tai varsinkin pitkähköä kalevalamittaista kansanrunoa, esimerkiksi ”Matalaneenan virsi”.[2] Tämän merkitys on edelleen säilynyt esimerkiksi yhdyssanassa itkuvirsi.[1]
Jumalanpalveluksen virsiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alkuvirsi
- Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle
- Päivän virsi eli graduaali
- Uhrivirsi eli offertorio
- Ehtoollisen vietto, ateria
- Kiitosrukous ja ylistys
- Päätösmusiikki
Tunnettuja virsiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Enkeli taivaan [vk 21] (jouluvirsi)
- Hoosianna [vk 1] (adventtivirsi)
- Jo joutui armas aika [vk 571] (suvivirsi)
- Jumala ompi linnamme [vk 170] (Lutherin taisteluvirsi)
- Käyn kohti sinua, oi Herrani [vk 396]
- Vieraalla maalla kaukana [vk 78]
Tunnettuja virsirunoilijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1502. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ WSOY Iso tietosanakirja 10, s. 286. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20163-4.
