Suvivirsi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gotlannissa Visbyn lähellä sijaitseva Hångerin lähde, jonka luona piispa Israel Kolmodin perimätiedon mukaan sai innoituksen Suvivirren kirjoittamiseen.

Suvivirsi on virsikirjan virsi numero 571, ja se alkaa sanoilla ”jo joutui armas aika” (ruots. Den blomstertid nu kommer). Virressä on kuusi säkeistöä.[1] Sen säveltäjää ei tunneta, joten virsikirjassa on merkintä ”Ruotsissa 1697”. Melodiaa pidetään ruotsalaisena kansansävelmänä[2] ja virren ruotsinkielinen versio löytyy nuotteineen jo vuoden 1695 ruotsalaisesta virsikirjasta[3], joskin tätä aiemmaksi alkuperäksi on myös arveltu saksalaislähdettä[4][5]. Ruotsinkielisen sanoitukseen pohjana on arveltu olleen keskiaikaisia maallisia runoja[6].

Virren kolme ensimmäistä säkeistöä lauletaan Suomessa ja Ruotsissa joka vuosi koulujen kevätjuhlissa.[7] Suvivirrellä on pitkät perinteet, se on ollut mukana jo vuoden 1701 virsikirjassa. Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937. Suvivirren asemasta on keskusteltu kiivaasti viime vuosina, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi keväällä 2014, että Suvivirren voi laulaa koulujen kevätjuhlissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virren taustalla otaksutaan olevan keskiaikainen eroottinen runo 1200-luvulta. Vuodelta 1582 olevan Piae Cantiones –kokoelman lopussa on kevätruno ”Tempus adest floridum”, jolla on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Suvivirren kanssa, ja samoilla sanoilla alkaa teksti 1200-luvun alusta olevassa Carmina Burana -kokoelmassa.[4]

On otaksuttu, että virren ruotsinkieliset sanat kirjoitti Gotlannin piispa Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1694. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbyä[8]. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, ja siksi virsikirjassa sanoittaja on ilmoitettu näin: ”Israel Kolmodin (?) 1694”.

Virsi on suomennettu uskollisesti ruotsinkielisen runon mukaan ja suomentaja on mahdollisesti virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus vuonna 1700[9], mutta varmuutta asiasta ei ole. Se otettiin mukaan vuoden 1701 virsikirjaan.[4]. Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937.

Virren viidennen säkeistön kielikuvat, joissa Jeesusta verrataan Saaronin liljaan ja laulajan sielua Libanoniin, viittaavat Raamatun Laulujen lauluun.[8][10][11]

Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkoissa suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksessa[8]. Virsi on yleinen myös kesän häätilaisuuksissa.

Vuonna 2004 virsikirjan jumalanpalvelusliitteeseen otettiin suvivirren melodiaan tehty toinen sanoitus, joka alkaa sanoin: ”Se tuntee onnen syvän”. Sanat on kirjoittanut Pirjo Vahtola vuonna 2002, ja tekstiä on muokannut Niilo Rauhala vuonna 2003. Laulu on numeroltaan 822 ja kuuluu avioliiton solmimisen osastoon.

Ruotsin nykyinen Suvivirsi poikkeaa muutaman nuotin verran suomalaisesta. Erilainen melodia on ensimmäisen säkeen loppunuoteilla.

Kirkko Helsingissä ja Kirkon Ulkomaanapu tuottivat Suvivirrestä toukokuussa 2014 uuden musiikkivideon, jossa laulaa Vuokko Hovatta. Vuonna 2015 oli vuorossa Matti Mikkolan sovitus Tommi Kaleniuksen esittämänä. Videon ohjasi Kambodžassa Johanna Vuoksenmaa. Vuonna 2016 Kirkon Ulkomaanapu pyysi Timo Lehtovaaralta kuoroversiota Suvivirrestä. Tämän version esittäjäksi valikoitui Turku Cathredral Youth Choir, ja he esiintyvät myös vuoden 2016 Suvivirsi-videolla.

Helsingin seurakunnissa syntyi ajatus, että kirkossa toukokuun viimeisenä sunnuntaina voitaisiin viettää Suvivirren sunnuntaita, jolloin Suvivirttä lauletaan seurakuntien messuissa ja kesäisissä yhteislaulutapahtumissa. Ensimmäinen Suvivirren sunnuntai vietettiin vuonna 2010. Helsingin seurakuntien Stadin Suvivirsi -tapahtumassa Suvivirttä on laulettu myös Stadin slangiksi keväästä 2011 alkaen.[12]

Suvivirsi-kampanja on Kirkon Ulkomaanavun kampanja. Kampanjan tarkoituksena on kerätä varoja kehitysmaiden lasten koulutuksen parantamiseksi. Ensimmäinen Suvivirsi-koulu rakentui Haitiin ja seuraava on nousemassamilloin? Kambodžaan. Vuonna 2016 varoja kerätään Etelä-Sudaniin.

Virren sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvivirren nuotit ja alkuperäiset sanat

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Vanhassa virsikirjassa (1701)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo joutu armas aica
Ja Suwi suloinen
Joll caunist caiken paican
Caunista cuckainen.
Nyt armas Auring meitä
Taas lähte lähemmäx
Hän kuolleet hauto heitä
Jäll teke eläwäx.

Ne nijtyn cuckat corjat
Ja Laiho laxosa
Nijn ylpiät Yrtti tarhat
Puut wehriät werasa
Ne meillen muistuttawat
Suurt hywytt' Jumalan
Jong caick ain nähdä saawat
Juur ymbär Wuoden ain.[13]

Suvivirren sanat Stadin slangilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvivirren sanat on Stadin slangilla laatineet Mikko Seppälä ja E. J. Kauhanen.[14]

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä Suvivirren veisaaminen ja sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista.[15] Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus kanteli asiasta oikeusasiamiehelle, joka kuitenkin antoi kantelun perusteella vuonna 2013, että ”suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia” ja että ”vallitsevassa kulttuuriympäristössämme suvivirren mainittu sisältö ei aiheuta sitä, että koulun päättäjäistilaisuudesta muodostuisi uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden kannalta kielletyllä tavalla luonteeltaan uskonnollinen tilaisuus”.[16] Eduskunnan perustuslakivaliokunta tekikin sitten Suvivirrestä linjauksen, jonka mukaan koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita. Yksi virsi ei tee tilaisuudesta vielä uskonnollista.[17]

Suvilaulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo joutui armas aika -laulusta on tehty myös sanoiltaan ei-uskonnollinen versio. Ehdotuksen Suvilaulun sanoiksi on tehnyt sanoittaja Miiroskari vuonna 2003.[18]

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.

3. Jo joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virsi 571: Jo joutui armas aika Evl.fi. Viitattu 29.9.2009.
  2. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, luettelo virsisävelmistä, joiden tekijöitä ei tunneta sivulla 800-801, Pieksämäki 1987, ISBN 951-600-716-3
  3. ]http://runeberg.org/psalmbok/ ]
  4. a b c Heikki Rönty: Suvivirren taustalla piilee nälkää, kannibalismia ja erotiikkaa Yle uutiset. 2.6.2017. Viitattu 2.6.2017.
  5. ”Jo joutui armas aika”, teoksessa Otavan iso musiikkitietosanakirja. 3, Herz–laudes. (Sohlmans musiklexikon.). Helsingissä: Otava, 1978. ISBN 951-1-04553-9.
  6. Palm Anders, Stenström Johan, red (1999). Barnens svenska sångbok. Stockholm: Bonnier. Libris 8345222. ISBN 91-0-057050-8
  7. Rytsä, Paavo: Suvivirsi Ylen Elävä arkisto. Viitattu 29.9.2009.
  8. a b c Tauno Väinölä,: Virsikirjamme virret. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-611-2.
  9. Juhana Unkuri: Lempeän valloituksen kohde (Lyhyet-palsta) Yliopisto. 19/2000. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.9.2009.
  10. Laul.l. 2:1
  11. Laul.l. 4:11–15
  12. Suvivirsi lauletaan stadissa slangilla - katso sanat! Iltasanomat.fi. Viitattu 23.5.2011.
  13. Laasonen, Pentti: Suomen kirkon historia 2, s. 223. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16492-5.
  14. Jo joutuu armaampi aika Kirkko ja kaupunki 23.5.2011. Viitattu 26.5.2011.
  15. Lausunto uskonnonvapauskomitean mietinnöstä: yksityiskohtaiset perustelut 6.4.2001. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 29.9.2009.
  16. Suvivirsi koulujen kevätjuhlissa (PDF) (Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu Dnro 2488/4/13) 5.8.2013. Suomen Eduskunta. Viitattu 21.4.2016.
  17. Perustuslakivaliokunta: Suvivirsi saa raikua koulun juhlissa HS.fi. Viitattu 30.5.2016.
  18. Jo joutui armas aika – tasa-arvoisesti kaikille kevätjuhlaan osallistujille! Prometheus-seremoniat Oy. Viitattu 29.9.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]