Suvivirsi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gotlannissa Visbyn lähellä sijaitseva Hångerin lähde, jonka luona piispa Israel Kolmodin perimätiedon mukaan sai innoituksen Suvivirren kirjoittamiseen.

Suvivirsi on virsikirjan virsi numero 571, ja se alkaa sanoilla ”Jo joutui armas aika” (ruots. Den blomstertid nu kommer[1]). Virressä on kuusi säkeistöä.[2] Sen säveltäjää ei tunneta, joten virsikirjassa on merkintä ”Ruotsissa 1697”. Melodiaa pidetään ruotsalaisena kansansävelmänä[3] ja virren ruotsinkielinen versio löytyy nuotteineen jo vuoden 1695 ruotsalaisesta virsikirjasta[4], joskin tätä aiemmaksi alkuperäksi on myös arveltu saksalaislähdettä[5][6]. Ruotsinkielisen sanoituksen pohjana on arveltu olleen keskiaikaisia maallisia runoja.[7]

Koulujen päättäjäisjuhlissa lauletaan tavallisesti kolme ensimmäistä säkeistöä.[8] Suvivirsi on ollut mukana jo vuoden 1701 virsikirjassa. Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937. Suvivirren asemasta on keskusteltu viime vuosina. Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjasi keväällä 2014, että koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita ja että yksittäinen virsi ei tee tilaisuudesta uskonnonharjoittamista.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virren taustalla otaksutaan olevan keskiaikainen eroottinen runo 1200-luvulta. Runossa päähenkilö johdattelee naista keväiselle niitylle rakastelemaan kanssaan.[10] Vuodelta 1582 olevan Piae Cantiones -kokoelman lopussa on kevätruno ”Tempus adest floridum”, jolla on silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä Suvivirren kanssa, ja samoilla sanoilla alkaa teksti 1200-luvun alusta olevassa Carmina Burana -kokoelmassa.[5]

On otaksuttu, että virren ruotsinkieliset sanat kirjoitti Gotlannin superindentetti Israel Kolmodin kesäisellä saarnamatkallaan vuonna 1694. Perimätiedon mukaan hän sai niihin innoituksen Hångerin lähteellä lähellä Visbyä[11]. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta, ja siksi virsikirjassa sanoittaja on ilmoitettu näin: ”Israel Kolmodin (?) 1694”.

Virsi on suomennettu uskollisesti ruotsinkielisen runon mukaan ja suomentaja on mahdollisesti virsikirjatoimikunnan puheenjohtaja Erik Cajanus vuonna 1700[12], mutta varmuutta asiasta ei ole. Se otettiin mukaan vuoden 1701 virsikirjaan.[5] Suomennosta on uudistettu vuosina 1867 ja 1937.

Ruotsin kirkon virsikirjassa on virrestä Suomen kirkon virsikirjan tekstiin nähden hieman erilainen käännös, joka pohjautuu vuoden 1986 virsikirjan (Den svenska psalmboken) tekstiin. Virren numero on 199, siinä on viisi säkeistöä ja sen alkusanat ovat "Jo joutuu armas aika".[13] Suomenkielinen teksti on virsikirjan käännöstyöryhmän muokkaamaa 1998, sekä 5. säkeistö on Pekka Kivekkään uudelleen 1998 kääntämä.

Virren rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virsi alkaa luonnonkuvauksella, joka on harvinainen piirre 1600-luvulla syntyneissä virsissä. Toisessa säkeistössä tulee mukaan opettava sisältö, joka vahvistuu kolmannessa: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, ja lintujen laulu on seurattava esimerkki Jumalan ylistämiseksi. Virren hengellinen ydin on neljännen säkeistön rukouksessa: "Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme".[11]

Virren viidennen säkeistön kielikuvat, joissa Jeesusta verrataan Saaronin liljaan ja laulajan sielua Libanoniin, viittaavat Raamatun Laulujen lauluun.[11][14][15] Kuudennessa säkeistössä pyydetään siunausta maan sadolle, ja virsi päättyy rukoukseen hengellisestä ravinnosta.[11]

Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkoissa suvivirsi lauletaan yleensä juhannuspäivän jumalanpalveluksessa.[11] Virsi on yleinen myös kesän häätilaisuuksissa.

Vuonna 2004 virsikirjan jumalanpalvelusliitteeseen otettiin suvivirren melodiaan tehty toinen sanoitus, joka alkaa sanoin: ”Se tuntee onnen syvän”. Sanat on kirjoittanut Pirjo Vahtola vuonna 2002, ja tekstiä on muokannut Niilo Rauhala vuonna 2003. Laulu on numeroltaan 822 ja kuuluu avioliiton solmimisen osastoon.

Ruotsinkielisessä virsikirjassa sekä Ruotsin kirkon virsikirjassa virren sävelmää poikkeaa muutaman nuotin verran Suomessa suomenkielellä käyteystä sävelmästä. Ero on virren kunkin säkeistön 1 ja 3 säkeen lopussa, jossa alkuaan on ollut saman sävelen toisto. Suomessa sitä lauletaan suomeksi kuitenkin K. J. Moringin 1800-luvulla tekemän sekakuorosovituksen mukaisesti, jossa ensimmäisen säkeen lopussa esiintyi ylöspäinen asteikkokulku, ja se vakiintui myöhemmin suomenkieliseen virsisävelmään.

Virren sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvivirren nuotit ja alkuperäiset sanat

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

4. Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo,
ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki
sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi
se vuosi vuodelta.

5. Ei vertaistasi sulle,
sä lilja Saaronin.
Suo armos lahjat mulle
ja kaste Siionin.
Kun Henkes virvoituksen
vain sielu saanut on,
keväisen kaunistuksen
se saa kuin Libanon.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

6. Maan, meren anna kantaa
runsaasti lahjojas,
tarpeemme meille antaa
sun siunauksestas.
Suo suloisuutta maistaa
myös sielun sanassas,
ain armos sille paistaa,
niin on se autuas.

Vanhassa virsikirjassa (1701)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo joutu armas aica
Ja Suwi suloinen
Joll caunist caiken paican
Caunista cuckainen.
Nyt armas Auring meitä
Taas lähte lähemmäx
Hän kuolleet hauto heitä
Jäll teke eläwäx.

Ne nijtyn cuckat corjat
Ja Laiho laxosa
Nijn ylpiät Yrtti tarhat
Puut wehriät werasa
Ne meillen muistuttawat
Suurt hywytt' Jumalan
Jong caick ain nähdä saawat
Juur ymbär Wuoden ain.[16]

Suvivirren sanat stadin slangilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvivirren sanat ovat stadin slangilla laatineet Mikko Seppälä ja E. J. Kauhanen.[17]

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelijain liiton mielestä Suvivirren veisaaminen ja sen kuunteleminen on uskonnon harjoittamista.[18] Helsingin yliopiston vapaa-ajattelijayhdistys Prometheus kanteli asiasta oikeusasiamiehelle, joka kuitenkin lausui kantelun perusteella vuonna 2013, että ”suvivirsi on vahvasti suomalaiseen traditioon vakiintunut ja perinteinen osa koulujen kevätjuhlia” ja että ”vallitsevassa kulttuuriympäristössämme suvivirren mainittu sisältö ei aiheuta sitä, että koulun päättäjäistilaisuudesta muodostuisi uskonnonvapauden negatiivisen ulottuvuuden kannalta kielletyllä tavalla luonteeltaan uskonnollinen tilaisuus”.[19] Eduskunnan perustuslakivaliokunta tekikin sitten Suvivirrestä linjauksen, jonka mukaan koulujen perinteisiin juhliin voi sisältyä uskonnollista alkuperää olevia traditioita. Yksi virsi ei tee tilaisuudesta vielä uskonnollista.[9]

Suvilaulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo joutui armas aika -laulusta on tehty myös sanoiltaan ei-uskonnollinen versio. Ehdotuksen Suvilaulun sanoiksi on tehnyt sanoittaja Miiroskari vuonna 2003.[20]

1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen,
kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt lämpöänsä suopi
taas säteet auringon,
ne luonnon uudeks luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.

3. Jo joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Den blomstertid nu kommer sv.wikisource.org. Viitattu 17.4 2019.
  2. Virsi 571: Jo joutui armas aika Evl.fi. Viitattu 29.9.2009.
  3. Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja, luettelo virsisävelmistä, joiden tekijöitä ei tunneta sivulla 800-801, Pieksämäki 1987, ISBN 951-600-716-3
  4. ]http://runeberg.org/psalmbok/ ]
  5. a b c Heikki Rönty: Suvivirren taustalla piilee nälkää, kannibalismia ja erotiikkaa Yle uutiset. 2.6.2017. Viitattu 2.6.2017.
  6. ”Jo joutui armas aika”, teoksessa Otavan iso musiikkitietosanakirja. 3, Herz–laudes. (Sohlmans musiklexikon.). Helsingissä: Otava, 1978. ISBN 951-1-04553-9.
  7. Palm Anders, Stenström Johan, red (1999). Barnens svenska sångbok. Stockholm: Bonnier. Libris 8345222. ISBN 91-0-057050-8
  8. Rytsä, Paavo: Suvivirsi yle.fi. Ylen Elävä arkisto. Viitattu 29.9.2009.
  9. a b Pohjanpalo, Olli: Perustuslakivaliokunta: Suvivirsi saa raikua koulun juhlissa HS.fi. Viitattu 30.5.2016.
  10. Rönty, Heikki: Suvivirren taustalla piilee nälkää, kannibalismia ja erotiikkaa – "Joissain pitäjissä kuoli yli puolet väestöstä" Yle Uutiset. Viitattu 7.4.2019.
  11. a b c d e Tauno Väinölä,: Virsikirjamme virret. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-611-2.
  12. Juhana Unkuri: Lempeän valloituksen kohde (Lyhyet-palsta) Yliopisto. 19/2000. Helsingin yliopisto. Viitattu 29.9.2009.
  13. Ruotsin kirkon virsikirja, s. 334. Verbum förlag AB, 2003.
  14. Laul.l. 2:1
  15. Laul.l. 4:11–15
  16. Laasonen, Pentti: Suomen kirkon historia 2, s. 223. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16492-5.
  17. Jo joutuu armaampi aika Kirkko ja kaupunki 23.5.2011. Viitattu 26.5.2011.
  18. Lausunto uskonnonvapauskomitean mietinnöstä: yksityiskohtaiset perustelut 6.4.2001. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry. Viitattu 29.9.2009.
  19. Suvivirsi koulujen kevätjuhlissa (PDF) (Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu Dnro 2488/4/13) 5.8.2013. Suomen Eduskunta. Viitattu 21.4.2016.
  20. Jo joutui armas aika – tasa-arvoisesti kaikille kevätjuhlaan osallistujille! Prometheus-seremoniat Oy. Viitattu 29.9.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]