Litania

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Litania on kristillisissä kirkoissa käytettävä vuororukous, jossa seurakunta laulaa tai lausuu oman responsorisen rukoushuudahduksen esilukijan,-laulajan, diakonin tai papin lukemien tai kantilloimien rukousjaksojen välissä. Se on yksi kirkon esirukouksen muoto.[1][2] Sana "litania" tulee kreikan kielestä λιτανεία tai λιτή, joka jo klassisessa kreikan kielessä viittasi syyllisen tai onnettoman ihmisen rukoukseen tai avunpyyntöön.[3]

Litania on kehittynyt kirkon alkuaikoina yhteisestä esirukouksesta, joka rukoiltiin saarnan jälkeen ennen ehtoollisliturgian alkua. Siitä se siirtyi kirkon itäisissä osissa eukaristisen rukouksen loppuun ja tästä rukouksesta kehittyi litania. Se tuli käyttöön Roomassa 400-luvulla, mutta se sijoitettiin messun alkuun. Siten messun ordinariumin, kiinteiden osien Kyrie (Herra, armahda) on tämän litanian jäänne ja kirkon yhteinen esirukous on siirtynyt messun loppupuolelle, sana-osan loppuun.[4]

Litania Katolisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhin käytössä oleva litania on rukous, joka nykyään tunnetaan Kaikkien pyhien litaniana (Litaniae Omnium Sanctorum)[5]. Se oli keskiajalla kauan ainoa litanian muoto. Kaikkien pyhien litaniaa käytetään katolisen kirkonroomalaisessa rituksessa tärkeissä vihkimystoimituksissa, kuten piispan- ja pappisvihkimyksessä.[3]

Litaniat olivat keskiajalla suosittuja etenkin joka käytettiin kulkueiden, ristisaattojen yhteydessä. Jopa niin, että litania tarkoitti kulkuetta, jonka aikana rukoiltiin. Erityisiä päiviä, jolloin litaniaa on käytetty, on 25. huhtikuuta, Pyhän Markuksen päivä, jolloin käytettyä litaninaa kutsuttiin nimellä litania maior (suurempi litania). Käyntipäivinä, rukoussunnuntain ja helatorstain välisinä päivin käytettiin litaniaa nimeltä Litaniae minores, pienemmät litaniat).[3]

Muuta katolisen kirkon käyttämät litaniat ovat nuorempia. Tunnetuin niistä on Loreton litania (lat. Litaniae Lauretanae) jossa pyydetään Neitsyt Marian esirukouksia. Sen ensimmäinen latinankielinen muoto on tunnettu 1200-luvulta, nykyisen muotonsa se on saanut 1500-luvulla. Muita yleisesti tunnettuja litanioita ovat mm. Litaniae Sancti Ioseph, (Pyhän Josefin litania), Litaniae Sanctissimi Nominis Iesu, (Jeesuksen pyhän nimen litania) sekä Litaniae de Sacratissimo Cordis Iesu, (Jeesuksen pyhän sydämen litania).On myös alueellisesti käytettyjä litanioita, esimerkiksi ruotsinkielinen Litania till Nordens helgon (Pohjolan pyhimysten litania). [6] Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirjassa Cantemus on muutama litania myös suomeksi (Loreton litania, numerolla 183 ja 184 ja Jeesuksen pyhän sydämen litania, numerolla 145 ja 146).

Litania luterilaisissa kirkoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litanian käyttö jatkui reformaation jälkeen. Martin Luther muokkasi Kaikkien pyhien litaniasta saksankielisen litanian ja se on edelleen käytössä mm. Saksan evankelisten kirkkojen virsikirja Evangelisches Gesangbuch virsi 192 [7]

Mikael Agricolan toimittaman Messun (1549) loppuun on liitettynä perinteellisen "Kuule meitä, laupias Herra Jumala" -rukouslauseella varustetun litanian suomennos. Agricola oli liittänyt litanian suomennoksen jo oman Rukouskirjansa (1544) loppuun. Seuraava säilynyt litanian suomennos sisältyy käsin kirjoitetun Westhin koodeksin (n. 1546) käsikirjaan. Rukouskirjan litania pohjautuu alun perin Lutherin muotoilemiin saksan- ja latinankielisiin litanioihin vuodelta 1529.[8]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalanpalvelusten kirjassa litania on yksi esirukousvaihtoehto, ja sen käytöstä annetaan ohje ”Paastonaikana tuhkakeskiviikosta lähtien voidaan käyttää litaniaa (kirkon yhteisenä esirukouksena) tai Trishagion-rukousta. (kr. ’kolmipyhä’, vanhakirkollinen litaniarukous, joka alkaa sanoilla ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon”). Ne on painettu myös Virsikirjan jumalanpalvelusliitteessä numeroilla 718 (Trishagion-rukous) ja 719 (Litania).[9]. Ne sopivat mihin tahansa kirkkovuoden ajankohtaan.[10]

Ruotsin kirkon käsikirjassa on myös litania, ja sitä suositellaan käytettäväksi paastonakana. Sen rinnalla on 1980-luvulla muodosteltu litania ”Jumala, Isämme” jonka on säveltänyt Harad Göransson 1975. 1976. (Ruotsin kirkon virsikirja 700:1 ja 700:2.) Niiden lisäksi virsikirjassa on numerolla 700:3 Trishagion rukous, mutta se ei ole enää Kirkkokäsikirjassa.[11]

Litanian rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litanian vanhimpiin muotoihin kuului esirukousjaksot, joihin yhdyttiin sanoin: ”Me rukoilemme sinua, kuule meitä”. 600-luvulta alkaen litanian alkuun liitettiin rukouslause ”Kyrie, eleison, Christe, eleison, Kyrie, eleison”(Herra, armahda, Kristus, armahda.) Litanian alussa rukous kohdistuu Kristukselle, ja seurakunnan rukouslause on muodossa ”Armahda meitä , laupias Herra Jumala”. Varsinaisten rukouspyyntöjen välissä rukouslause voi olla on muodossa ”Varjele meitä, laupias Herra Jumala” tai Herra, armahda[9] Perinteiseti litania on päättynyt ”Jumalan Karitsa”-hymniin ja loppurukoukseen, loppukollehtaan.

Myös protestanttisissa kirkoissa on laadittu uusia litanioita tai litaniatyyppisiä rukouksia (esim. "Rukous ja palestiinalainen litania"[12] tai "Nöyryyden litania" [13]). Useiden kirkkojen jumalanpalvelusuudistus on tuonut käyttöön uudelleen ns. Kyrie-litanian. Se on ollut kauan unohduksissa, mutta se on löydetty uudelleen viime vuosisadan jälkipuolen jumalanpalvelusuudistuksessa. Kyrie-litania on messun ordinarium osan Herra, armahda -laulun alkuperäinen muoto,[1] Tämä toteutus ilmaisee vahvemmin sen, että Kyrie on pikemminkin esirukousta, ei niinkään yhteistä rippiä[10].

Litania ortodoksisessa kirkossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksisessa kirkossa läntisten kirkkojen litaniaa vastaa ektenia. Litania on ortodoksiessa kirkossa harras rukous, joka toimitetaan juhlien ja sunnuntaiden aattoina ehtoopalveluksen lopussa, hautaustoimituksen tai panihidan lopussa vainajan puolesta, ristisaatossa kirkkorakennuksen ulkopuolella. Ehtoopalveluksessa toimitettava litania on perinteisesti aikaisemmin toimitettu kirkon eteishuoneessa tai joskus jopa pihamaalla.

Litaniassa rukoillaan koko maailman puolesta. kaikkien Jumalan apua tarvitsevien puolesta ja kutsutaan pyhiä rukoilemaan Jumalaan puolestamme. Anomusten jälkeen lauletaan useaan kertaan Herra armahda ja pappi lukee rukouksen, jonka kirkkokansa kuuntelee kumartunein päin. Vainajien litania sisältää vainajien ektenian, veisuja ja rukouksen edesmenneen puolesta. Ristisaatossa toimitettava litania on samankaltainen kuin tavanomainen ehtoopalveluksen lopussa toimitettava juhlalitania. [14]

Litania musiikissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntisten kirkkojen litania, etenkin katolisen kirkon käyttämiä tekstejä ovat monet säveltäjät säveltäneet laajoiksin teoksiksi.Etenkin Loreton litania on monien säveltäjien käyttämä teksti

Esimerkkejä litania-sävellyksistäː

  • Marc-Antoine Charpentier, Loreton litania, 9 versiota , H.82 (1680), H.83 (1683-85), H.84 (1690), H.85 (1688-90), H.86 (1690), H.87 (1690), H.88 (1690), H.89 (1690), H.90 (1690).
  • Karol Szymanowski, Neitsyt Marian litania Loreton litania Op.59 (1933)
  • Wolfgang Amadeus Mozart Litaniae Lauretanae KV109 ja KV 195.
  • Joseph Haydn,12 Litaniaa ; (7 en do, Hob. XXIIIc2, 3, 4, 16, 17, 18, and 20 ; 2 en ré. Hob. XXIIId 6 & 7 ; 2 en fa. Hob. XXIIIf3 & 4 ; 1 en sol. Hob.XIIIg2).
  • Luigi Cherubini, Litanies de la Vierge, kuorolle ja orkesterille (1820)

Litania-sana puhekielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanaa litania käytetään toisinaan puhekielessä synonyyminä mm. termeille pitkä yksinpuheluna esitetty lista, pitkä yksitoikkoinen vuodatus, pitkäpiimäinen juttu, valitus. Tämä käyttö saattaa juontaa alkunsa litania-rukouksesta, joka oli pitkä, samantapaisten avunpyyntöä ja valitusta sisältävien.rukouslauseiden harras lukemista tai laulamista, joka tuntui kuulijalsta yksitoikkoiselta. [15][16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kyrie-litania evl.fi. Viitattu 14.3.2021.
  2. Veijo Koivula: Kirkonmenot, s. 114. Väylä, 2009. ISBN 978-952-5823-9.
  3. a b c Josef Andreas Jungman, Maxim Mauritsson: Kyrkans liturgi Kortfattad förklaring mot dess historiska bakgrund, s. 65,66. Katolska teologförening, 1981. ISBN 91-85822-04-3. (ruotsiksi)
  4. Heikki Kotila: Liturgian lähteillä Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan., s. 182. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19103-5.
  5. Cantemus Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirja. Numero 215 latinaksi, 216 suomeksi. Helsingin hiippakunnan liturginen toimikunta, Katolinen tiedotuskeskus, 2012. ISBN 978-952-9627-71-4.
  6. Oremus. Svensk katols bönbok, s. 406. Stockholms katolska stift. Katolska liturgiska nåmnd, 1981. ISBN 91-970183-25. (ruotsiksi)
  7. Evangelisches Gesangbuch. Ausgabe für die Evangelisch-Lutherische Landeskirche Sachsens .. Evangelische Verlagsanstalt GmbH, Leipzig. (saksaksi)
  8. Litania Agricolan messussa 1549 martinkirja.fi. Viitattu 14.3.2021.
  9. a b Messu ja sanajumalanpalvelus (PDF-tiedostolla sivut 218-225) kirkkokasikirja.fi. Viitattu 14.3.2021.
  10. a b Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 29. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta. ISBN 978-951-789-300-8.
  11. Ruotsin kirkon Käsikirja suomenkielisiä jumalanpalveluksia varten Osa Käännetty Ruotsin kirkon kirkolliskokouksen vuonna 2017 hyväksymästä kirkkokäsikirjasta. Verbum förlag AB, 1994. ISBN 91-526-5657-8.
  12. Rukous ja palestiinalainen litania ekumenia.fi. Viitattu 14.3.2021.
  13. Heponiemen nöydyyden litania hiljaisuudenystavat.fi. Viitattu 14.3.2021.
  14. Litania ortodoksi.net. Viitattu 14.3.2021.
  15. Litania kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 14.3.2021.
  16. Lekaluku kotus.fi. Viitattu 14.3.2021.