Hemminki Maskulainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hemmingin puumerkki.

Hemminki Maskulainen (Hemming Henrikinpoika Hollo, Hemmingius Henrici, myös Maskun Hemminki; noin 15501619) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja suomentaja. Hän laati varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ja vaikutti työllään vahvasti myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hemminki Maskulaisen laatiama virsikirja.

Hemminki Henrikinpoika syntyi noin 1550 Turussa porvarisperheeseen. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, jossa häntä opettivat mm. ulkomailla opiskelleet Eerik Härkäpää ja Jacobus Finno (Jaakko Suomalainen). Hemminki saattoi itsekin opiskella jonkin aikaa ulkomailla, kuten yleisenä tapana oli, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Hemminki Maskulaisen virsikirjan muistolaatta Hemmingin muistomerkissä.

Valmistuttuaan papiksi Hemminki sai Maskun kirkkoherran viran 1586. Työnsä ohessa hän laati aikaisempaa Jacobus Finnon virsikirjaa laajemman suomenkielisen virsikirjan. Hemminki Maskulaisen virsikirja ilmestyi luultavasti vuonna 1605 nimellä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja, joka tunnetaan vain virsikirjan toisesta painoksesta 1639.

Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja sisälsi kaikki Jacobus Finnon virsikirjan 101 virttä. Niiden lisäksi kirjaan sisältyi 141 uutta virttä. Suurin osa oli varsin vapaita ja suomen kielelle mukautettuja käännöksiä ruotsista, saksasta, latinasta ja tanskasta. Hemmingin mahdollisesti itse kirjoittamia virsiä oli 26. Lisäksi kirjaan sisältyi viisi tuomiorovasti Petrus Melartopaeuksen virsirunoa. Kaikkiaan virsiä oli 242.

Hemminki Maskulaisen virsikirja muodosti rungon myös vuoden 1701 ns. Vanhaan virsikirjaan, jota käytettiin yleisesti aina 1800-luvun lopulle asti ja Lounais-Suomen rukoilevaisten keskuudessa osittain edelleenkin. Vuoden 1986 virsikirjassa on 17 Hemmingin omiin virsiin ja 28 hänen käännöksiinsä pohjautuvaa virttä.

Hemminki Maskulainen laati myös latinankielisen Piae Cantiones -laulukokoelman suomennoksen, joka ilmestyi 1616 nimellä Vanhain Suomen maan pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Kokoelmassa on myös seitsemän laulua, jotka eivät sisälly vuosien 1582 ja 1625 latinankielisiin laitoksiin.

Henrik on haudattu Maskun kirkon alttarin alle. Kirkon luona on hänen muistomerkkinsä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carlsson, Sune. Hemminki Maskulainen. – Mikael Agricolasta E.W. Pakkalaan. Suomen kirkon paimenien elämäkerrasto. Porvoo 1947.
  • Haavio, Jaakko. Virsikinkerit. Joensuu 1970.
  • Laasonen, Pentti. Hemminki Maskulainen (n. 1550–1619) Virsirunoilija ja suomentaja. – Kansallisgalleria: Suuret suomalaiset. Sääty-yhteiskunnan Suomi (1150–1850). Porvoo 1995.
  • Tuppurainen, Erkki. Maskun Hemminki ja urut. - Soikaa urut, laulakaa klaveerit. Juhlakirja Pentti Pellon 60-vuotispäivänä 26.8.1998. Kuopio 1998. 45–48.
  • Tuppurainen, Erkki. Henkilökuva: Maskun Hemminki. – Kristinuskon historia 2000, Kristinusko Suomessa. Porvoo 2000.
  • Utrio, Kaari. A.D. 1616: kirjailija Suomessa. Maskun Hemminki ja virsikirja. – Suomalaisia kirjailijoita: Kirjailijat kirjailijoista. Helsinki 1982.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtanen, Emilia: Hemminki Maskulaisen jäljillä. Kulmakunta, 8.5.2013, nro 18, s. 8. Lehden verkkoversio Issuu.com -palvelussa Viitattu 16.7.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: