Tanskan kirkon virsikirja

Tanskan kirkon vuoden 2003 virsikirja

Tanskan kirkon virsikirja Den Danske Salmebog on Tanskan kansankirkon (Den danske Folkekirken) virallinen virsikirja. Viimeisin virsikirja on hyväksytty 2002 ja se on 15. hyväksytty virsikirja reformaation jälkeen.

Historiaa

Ensimmäinen tanskankielinen virsikirja, ”Malmø Tidesangbogen” julkaistiin Malmössä 1528. Sen julkaisija oli pappi Claus Mortensen ja keskeisenä aineistona oli Martin Lutherin kirjoittamat virret. Ensimmäinen virallinen, kuninkaan hyväksymä virsikirja Tanskassa ilmestyi 1569 ja siinä oli 269 virttä sävelmineen. Sen julkaisija oli Riben latinankoulun rehtori ja myöhemmin Kööpenhaminan Vår Frue Kirke-kirkon pappi Hans Thomissøn.

1700-luku

Seuraava virallinen virsikirja oli vuonna 1699 hyväksytty Dend Forordnede Ny Kirke-Psalme-Bog. Fyn saaren piispa Thomas Kingo sai tehtäväkseen uudistaa olemassa olevat virsikirjalaitokset ja täydentää valikoimaa uusilla, lähinnä omilla virsillään. Kingoa pidetään oman aikansa merkittävimpänä tanskalaisena virsirunoilijana. Kingon valmistelema ehdotus ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi, ennen kuin kööpenhaminalaisten pappien muodostama komissio muokkasi ehdotuksen. Kirjassa oli määrätyt virret kullekin kirkkovuoden sunnuntaille ja juhlapäivälle. Kirjassa oli 86 Kingon virttä, ja kaikkiaan 297 virttä.

Kirja tunnetaan kuitenkin Kingon virsikirjana ja sitä käytettiin kaikkialla Tanskassa ja Norjassa. Kirjasta tulikin kaikkein pitkäikäisin virsikirja Tanskassa, vasta 1960-luvulla viimeiset yksittäiset seurakunnat luopuivat sen käytöstä lukuun ottamatta yhtä vapaata luterilaista seurakuntaa, joka on käyttänyt sitä vielä 2000-luvun alussa.

1730-luvulla pietismin värittämä hengellisyys leimasi etenkin Tanskan hovia ja kuningas Kristian VI antoi hovin papin Erik Pontoppidanin laatia uusi virsikirja. Kirja, Den Nye Psalme-Bog ilmestyi 1740. Pontoppidan oli tutustunut Hans Adoph Brosoniin ja 92 hänen kirjoittamaansa virttä tuli uudistettuun virsikirjaan. Virsikirjan aihevalikoima laajeni Kingon kirkkovuoden mukaisista virsistä käsittämään myös pietismin hengen mukaisia aihepiirejä. Uusia virsiä tuli Kingon virsikirjan virsien lisäksi 259 ja virsiä oli kaikkiaan 559. Kirjaa ei määrätty käytettäväksi koko valtakunnassa. Hovin ohella sitä käytettiin aateliston ja porvariston parissa sekä Bornholmin saarella, paikoittain Etelä-Jyllannissa ja osassa eteläistä Norjaa, jossa pietismin vaikutus oli suurempaa ja jossa Kingon virsikirjaa ei käytetty.

Vuonna 1778 ilmestyi seuraava virsikirja Psalme-Bog eller En Samling af gamle og nye Psalmer – Guldbergin virsikirja. Kuningas Fredrik V oli kiinnostunut valistuksen ajan ajatuksista ja antoi valtiosihteerinsä Ove Høegh Guldbergin tehtäväksi laatia uusia virsikirja, jonka tämä teki Sjellanin piispa Ludgvig Harnoen kanssa. Kirjassa oli 436 virttä, uusia virsiä oli kirjoittanut Guldbergin suosikki, Birgitte Herz 146 virttä. Kirjaa sävytti valistuksen ajalle ominainen tieteellinen maailmankuva ja virret olivat tällä kertaa numeroituja, eikä Kingon kirjan mukaan kirkkovuoden sunnuntaiden mukaan järjestettyjä.

Seuraava virsikirja ilmestyi jo vuonna 1798, ns. Ballen virsikirja, Själlannin piispan Nicolai Edinger Ballen mukaan. Kun tulipalo 1795 tuhosi jo painetun Guldbergin virsikirjan painoksen, päätettiin laatia uusi virsikirja. Piispa Balle sai tehtävän ja hän johti kulttuuri- ja kirjallisuuspiireistä koottua komiteaa joka valmisteli uutta virsikirjaa. Sitä sävytti alkavan sekularisaation ajatukset. Vanhoja virsiä muokattiin rationalismin mukaisiksi ja uusia virsiä tilattiin aikakauden merkittäviltä runoilijoita. Virsiä lyhennettiin, että niissä oli enimmillään kahdeksan säkeistöä, jotta niiden laulaminen ei veisi liikaa aikaa. - Onhan Tanskassa edelleen tapana laulaa virret kokonaan. - Kirjassa Evangelisk-kristelig Psalmebog til Brug ved Kirke- og Huus-Andagt oli 560 virttä. Vanhojen, hyväksyttyjen kirjojen käyttö oli kuitenkin sallittua ja monet seurakunnat jatkoivat Kingon virsikirjan käyttöä. Ballen kirja, yhdessä Pontoppidanin virsikirjan kanssa loi vapaan virsivalinnan perinteen jumalanpalveluksiin.

1800-luku

Ballen virsikirjalle valmistui vastareaktiona jo vuonna 1845 hyväksyttiin virsikirjan lisäys Tillæg til den evangelisk-christelige Psalmebog, jonka laatijana oli Själlannin piispa ja kuninkaan konfessionarius (hallitsijan henkilökohtainen sielunhoitaja ja kuninkaallisen perheen pappi) Jakob Peter Mynster. Kirjassa oli pyrkimyksenä yhdistää vanhat, Kingon virsikirjan virret ja aikakauden runouden virret. Kirjassa oli 67 uutta ja vanhaa virttä, niiden joukossa Berhard S Ingemanin virsiä.

Vuonna 1855 ilmestyi kirja nimeltä Psalme-bog til Kirke- og Huus-Andagt - `joka on käytetään myös nimitystä "Roskilde konvents salmebog"- Roskilden virsikirja. Tarkoituksena oli löytää uudelleen alkuperäinen virsilaulu. Tärkein henkilö näiden ajatusten takana oli Nikolaus S. F. Grundtvig ja hänen ajatuksensa historiallis-runollisesta uskonkäsityksestä joka vaikuttaisi virsirunouteen ja virsien uudistamiseen. Virsikirjaehdotusta muokkasi virsirunoilija B.S.Ingeman, ja 1855 hyväksyttiin Psalmebog til Kirke- og Huus-Andagt. Kirjassa oli 570 virttä ja sen keskeisenä aineistona olivat Kingon, Brorsonin ja Grundtvigin virret. Kirja ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia ja siihen valmistui lisäyksiä 1872 ja 1890. Kirja oli ensimmäinen tanskalainen virsikirja, jossa pyrittiin kunnioittaman virsirunoilijoiden alkuperäisiä tekstejä.

1900-luku

Vuonna 1899 hyväksyttiin uusi virsikirja Psalmebog for Kirke og Hjem. Sen valmisteluun vaikutti olemassa olevien virsien ja kirjojen määrä, olihan Roskiden virsikirjassa 571 virttä ja sen lisäyksissä 419 virttä. Uuteen kirjaan tuli 675 virttä ja siinä oli vain yksi uusi virsi jota ei ollut aikaisemmissa virsikirjoissa. Kirjan valmistelussa otettiin huomioon Tanskan kirkossa vaikuttaneet kirkolliset liikkeet, grundtvigilaisen ja sisälähetysliikkeen (Kirkelig Forening for den Indre Mission i Danmark) ajatusten mukaiset virret. Virsikirja oli kompromissi näiden liikkeiden odotuksille niin kirjallisesti merkittävien runoilijoiden runojen ja aikaisemmista kirjoista tuttujen virsien mukaan saamisesta.

Vuonna 1953 hyväksyttiin uusi virsikirja, Den danske Salmebog, jonka taustalla oli myös Etelä-Jyllannin vuonna 1920 tapahtunut liittäminen Tanskaan. Olihan siihen saakka Saksaan kuuluneessa Etelä-Jyllannissa ollut käytössä oma virsikirja, joka oli ilmestynyt 1925 (Den Sønderjyske Salmebog). Sen seurauksena Tanskassa oli siten kaksi virallista virsikirjaa ja Etelä-Jyllannissa toivottiin yhtä, yhteistä virsikirjaa. Lisäksi Tanskan Radion välittämät radiojumalanpalvelukset lisäsivät yhden, yhteisen virsikirjan tarvetta. Vuonna 1953 hyväksytyn virsikirjan nimiösivua koristaa Tanskan tuomiokirkkoja esittävät piirrokset. Kirjan tarkoituksena ei ollut niinkään virsikirjan uudistaminen, vaan Tanskan valtakunnan ja siihen liitetyn Etelä-Jyllannin virsilaulun yhdistäminen.

Kirjassa oli 751 virttä, niiden joukossa runsaasti Etelä-Jyllannissa käytettyjä virsiä ja siinä oli siihenastisten virsikirjojen suurin määrä Grundtvigin virsiä. Hänen virsiensä lisäksi siinä oli runsaasti Kingon, Brorsonin ja Ingemannin virsiä. Kirjasta tuli pidetty, se korvasi aikaisemmin käytetyt vanhemmat virsikirjat ja eri puolilla Tanskaa käytetyt paikalliset virsikirjalisäykset. Kirjan virsivalikoima rakentui vanhojen virsikirjojen varaan, kirjassa oli vain muutama, puolisen tusinaa 1900-luvulla kirjoitettu virsi.

Vuoden 2002 virsikirja

Tanskan kansankirkon uusin virsikirja on vuodelta 2002, Den Danske Salmebog. 1970-luvulla alkoi uusi virsirunous ja virsi-innostus herätä, Sen tuloksena Tanskassakin syntyi useita virsikokoelmia ja virsikirjan lisävihkoja. Muissa maissa koettiin samantapaista, etenkin nuorten parissa virinnyttä kokeiluhalua ja intoa luoda uudenlaisia virsiä. Kirkkoministeriö antoi työryhmälle tehtävän koota käyttökelpoisimmat uudet virret lisävihkoksi, joka olisi uuden virsikirjan valmistelun alkuvaihe. Lisäys ilmestyi 1994, mutta sitä ei virallistettu sillä vuonna 1993 oli nimitetty virsikirjakomitea, jonka tehtävänä oli käydä läpi vanha virsiaineisto, arvioida uudempia virsiä ja valmistella virsikirjaan kuuluvat rukouskirjan ja Katekismuksen. Virsikomitea kävi läpi aikaisempien virsikirjojen virsimateriaalin ja keskittyi työssään tarkastelemaan miten virsikirjojen toimittajat olivat eri aikoina muokanneet virsiä. Lisäksi työryhmä tutustui uuteen virsiaineistoon, niin tanskalaisten runoilijoiden ja muualla kirjoitettuihin virsiin. Virsikirjan hyväksyi viralliseksi virsikirjaksi 29. heinäkuuta 2002 kuningatar Margareeta II. Kirjassa on 791 virttä ja se on virsimäärältään laajin virallinen virsikirja Tanskan virsihistoriassa. Lähes kaikki Tanskan kansankirkon seurakunnat ovat ottaneet virsikirjan käyttöön.

Tanskassa on kauan ollut tapana julkaista virsikirjoista vain tekstilaitos. Virsikirjassa on kunkin virren kohdalla mainittu virren sävelmän tekijä tai viittaus johonkin toiseen virteen tai virsiin, jolla sävelmällä virsi voidaan laulaa. Vuoden 2002 virsikirja on ensimmäinen tanskalainen virsikirja 1700-luvun jälkeen, josta on ilmestynyt myös yksiääninen nuottilaitos. Vaikka virsikirjaan on virallinen koraalikirja, ovat seurakunnat perinteisesti voineet käyttää myös muita sävelmiä ja sävelmien runsas määrä on vaikeuttanut nuotillisten virsikirjojen valmistamista.

Virsikirjan osastojako

Vuoden 2002 virsikirjan virret on jaoteltu seuraaviin osastoihin, joka seuraa osin Apostolisen uskontunnustuksen sisältöä.

• 1 – 14 Ylistysvirret
• 15 – 51 Usko Jumalaan, Isään
• 52 – 279 Usko Jumalan Poikaan
• 280 – 317 Usko Pyhään Henkeen
• 318 – 374 Pyhä yhteinen kirkko
• 375 – 486 Pyhien yhteys
• 487 – 523 Syntien anteeksiantaminen
• 524 – 575 Ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä
• 576 – 698 Kristillinen elämä
• 699 – 791 Ihmiselämä

Lisäksi virsikirjassa on Tanskan kansankirkon jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten järjestykset, rukouskirja, valikoima raamatunlauseita ”kehotukseksi ja lohduksi”, Lutherin Vähä katekismus, Evankeliumikirja sekä hakemistoja.

Keskeisimmät virsirunoilijat

Virsikirjassa kaikki virret ovat vain tanskan kielellä. Kirjan virsistä noin sata on viimeisen sadan vuoden aikana kirjoitettuja virsiä. Kirjan virsistä 163 on Nikolai Frederik Severin Grundtvigin kirjoittamia sekä 90 hänen muokkaamaansa virttä. Thomas Kingon kirjoittamia virsiä on 82, Hans Adolph Brorson kirjoittamia 56 sekä 60 hänen kääntämäänsä virttä. Bernhard Severin Ingemann kirjoittamia virsiä on 29, hänen kääntämiään on 10 ja Hans Christersen Stehnin kirjoittamia virsiä on 11. 2000-luvun merkittäviä virsirunoilijoita virsikirjassa ovat Helsingørin piispa Johannes Johansen (14 virttä), pappi Hans Anker Jørgensen (6 virttä), pappi Holger Lissner (6 virttä), Odensen tuomiorovasti Karl Laurids Aastrup (21 virttä), sekä norjalainen Svein Ellingsen (11 virttä). Martin Lutherin virsiä on 12. Kirjassa ei ole yhtään suomalaista virttä.

Lisävihkot

Vuonna 2016 on ilmestynyt lisävihko, jossa on 100 virttä, 100 salmer. Et salmebogstillæg. Lisävihkossa on yksi suomalainen virsi (Pia Perkiön virsi Kosketa minua Henki numerolla 836 Helligånd, tag mig ved hånden).

Vuonna 2017 ilmestyi virsikirjaan lisäosa Kirkesangboken Kirjassa on 229 virttä, vanhempia, uudempia virsiä Tanskasta ja eri puolilta maailmaa, sekä kirjaa varten kirjoitettuja virsiä, joita on 75. Kirjan virsien joukossa on paljon virsiä, jotka aikaisemmin on luokiteltu hengellisiksi lauluiksi. Kokoelmassa on yksi suomalainen virsi, Pia Perkiön virsi ”Kosketa minua, Henki”.