Venantius Fortunatus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fortunatus lukee runojaan kuningar Ragundalle (Lawrence Alma-Tademan maalaus)
Venantius Fortunatus

Venantius Honorianus Clementianus Fortunatus, (s. noin 540 noin Valdobbiadene, Treviso, Italia – k. noin 600 Poitiers, Ranska) oli Poitiersin piispa, latinankielinen runoilija ja hymnirunoilija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venenatinus Fortunatus kasvoi Italiassa, ja kääntyi kristityksi jo nuorena.[1] Hän opiskeli Ravennassa logiikkaa, retoriikkaa ja lakitiedettä. Hän tutustui klassisiin roomalaisiin kirjailijoihin kuten Vergilius ja Ovidius, sekä kristilliseen kirjallisuutten. Hän oli kansliakirjuri ja runoilija frankkien kuninkaan hovissa.[2] Vuonna 565 hän lähti pyhiinvaellusmatkalle Toursiin pyhän Martin haudalle, kiitollisena siitä, että hän oli parantunut silmäsairaudesta.[1] Venantius jäi Ranskaan, missä kierreltyään hän asettui asumaan Potiers'n alueelle, lähelle Pyhän Ristin nunnaluostaria. Siellä hän otti vastaan pappisvihkimyksen, ryhtyi luostarin rippi-isäksi ja jäi asumaan luostarin lähistölle. Pappistehtävien lisäksi Venantius toimi luostarin taloudenhoitajana, neuvonantajana ja sihteerinä ja monin eri tavoin auttoi sitä myös hädän hetkellä hyvien suhteittensa kautta.[3]

Hänen kuningatar Radegundaan välille syntyi lämmin ystävyys. Raegunda oli Thüringenin kuninkaan Berthariusin tytär ja frankkien kuninkaan Klotar I:n leski Radegunda, joka tuolloin asui Poitiersissa, oli perustanut sinne Pyhän Ristin luostarin. Lopulta Raegeundan kuoleman jälkeen vuonna 597, vihittiin Fortunatus Poitersin piispaksi vähän ennen kuolemaansa vuonna 609.[1]

Fortunatus tunnetaan ennen muuta hymnirunoilijana. Hän on myös tuonut runomitan latinankieliseen hymnirunouteen.[2] Hänet tunnetaan hymnien "Vexilla Regis prodeunt", "Crux fidelis, inter omnes" ja "Pange, lingua, gloriosi" kirjoittajana. Kaksi jälkimmäistä ovat saman hymnin eri säkeistöjen alkusanoja. Pitkää hymniä on jaettu osiin eri tavalla ja osia käytetty eri tilanteissa. Se on alkuaan kirjoitettu tilanteeseen, kun kuningatar Radegundalle tuotiin pala Jeesuksen ristiä vuonna 570, joka sijoitettiin hänen perustamaansa luostariin. Lahja innoitti Venantinusta kirjoittamaan kolme ristin salaisuutta käsittelevää hymniä. Niistä ”Crux Fidelis” hymni on liittynyt Pitkänperjantain jumalanpalveluksiin[4]. Hymniä on katolisessa kirkossa käytetty hiljaisen viikon hetkipalveluksissa ja ristin muistopäivinä.

Fortunatuksen hymnit suomenkielisissä virsikirjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ev. lut. kirkon virsikirja

  • 72 Nyt liehuu viiri Kuninkaan (Vexilla regis prodeunt) Suom. V. Arti 1963, Anna-Maija Raittila 1984
  • 93 Nouse mieli, käänny kieli (Pange lingua gloriosi proelium) Suom. virsikirjaan 1701. Uud. Bengt Jakob Ignatius 1824, komitea 1984
  • 757 Pyhä risti kärsimyksen (Crux fidelis, inter omnes) Suom. Niilo Rauhala 1997

Ruotsin kirkon virsikirja

  • 147 Kiitä, kieli, kiinny, mieli (Crux fidelis, inter omnes) Suom. v: n 1701 virsikirjaan, uud. suom. Pekka Kivekäs 1998
  • 456 Pyhä risti kärsimyksen (Pange, lingua, gloriosi) Suom. Niilo Rauhala 1994

Cantemus[5]

  • 97 Vexilla Regis prodeunt
  • 98 Kuninkaan liput liehuvat (Vexilla Regis prodeunt) Suom. Markku Koponen, Anna-Maija Raittilan suomennoksen pohjalta 1984)
  • 106 Crux fidelis, inter omnes
  • 107 Risti yksin uskollinen (Pange Lingua gloriosi) Suom. Markku Koponen 1990 Mons. Adolf Carlingin suomennoksen pohjalta 1990
  • 108 Pyhä risti kärsimyksen (Pange, lingua, gloriosi) Suom. Niilo Rauhala 1994

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


  1. a b c Venantius Honorius Clementianus Fortunatus hymnary.org. Viitattu 15.2.2020. (englanniksi)
  2. a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 119. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  3. Venantius Fortunatus ortodoksi.net. Viitattu 15.2.2020.
  4. Pitkäperjantain sanajumalanpalvelus (Pdf-tiedosto, sivu 137) kirkkokasikirja.fi. Viitattu 15.2.2020.
  5. Cantemus Helsingin katolisen hiippakunnan laulukirja. Helsingin hiippakunnan liturginen toimikunta, Katolinen tiedotuskeskus ISBN 978-952-9627-71-4, 2012.