Paul Gerhardt

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Gerhardt.

Paul Gerhardt (12. maaliskuuta 1607, Gräfenhainichen, Wittenberg27. toukokuuta 1676, Lübben[1]) oli luterilaisen puhdasoppisuuden ajan pappi ja yksi saksankielisen maailman ja luterilaisen kirkon tunnetuimmista virsirunoilijoista. Hän on kirjoittanut noin 140 virttä..

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Gerhardt syntyi Gräfenhainichenin kaupungin pormestarin perheeseen. Hän sai luterilaisen kasvatuksen, kun hän opiskeli Wittenbergin yliopistossa. Siellä hän tutustui runoilija Martin Opitziin ja hänen kulttuurihistoriallisesti keskeiseen teokseen ”Prosodia Grmanica Oder Buch von der Deutschen Poeterey”, jonka pyrkimyksenä oli puhtaampi saksan kieli ja yksinkertainen runomitta.[2]

Opintojensa jälkeen Gerhardt palasi kotikaupunkiinsa, jossa hän toimi kotiopettajana, mutta joutui pakenemaan 30-vuotisen sodan tieltä Berliiniin.[3] Hän valmistui papiksi 1651 ja vuodesta 1657 hän toimi Berliinin Nikolain kirkon arkkidiakonina, ”toisena pappina”. Nikolain kirkko oli tuohon aikaan Berliinin merkittävin kirkko ja on Berliinin vanhin kirkkorakennus. Samalla hän toimi latinanlehtorina Grauen Kloster-lukiossa.

Samassa kirkossa oli urkurina Johann Crüger (1598-1662) ja he tekivät paljon yhteistyötä. Gerhardt kirjoitti useimmat virsimelodiansa Berliinin vuosien aikana ja hän onkin yksi protestanttisen virsirunouden merkittävimpiä virsirunoilijoita, ja merkittävin sitten Martin Lutherin. Hänen virtensä ovat yksinkertaisia, kansanomaisia ja syvällisiä. Gerhardt edustaa siirtymää objektiivisiesta oppivirrestä, konfessionalismista kohti subjektiivisempaa hengellisyyttä, ja hänen virsiään sävyttää ortodoksismin sijaan pietismi. Gerhardtin kirjoittamia virsiä on säilynyt 139.

Crügerin keräsi virsien melodioita ja julkaisi niitä kirjana nimeltä ”Praxis pietatis melica. ûbung der Gottseiligkeit in christlichen und trostreichen Gesängen” (Hurskauden musikaalinen harjoitus) josta on otettu useita painoksi, viimeinen vuonna 1737.[3] Kirjan 3. painoksessa vuodelta 1647 on 18 Gerhardtnin virttä ja 10. painoksessa 89.

Preussin ruhtinas Fredrik Wilhelm vaati vuonna 1664, että kaikki luterilaiset ja reformoidut papit lopettaisivat väittelyt opillisista eroavaisuuksista. Koska Gerhardt ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta, joutui hän jättämään virkansa Berliinissä ja siintymään arkkidiakoniksi Lübbeniin, missä hän kuoli 1676.[2]

Virret Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 8 Nyt tahdon käydä vastaan
  • 25 Nyt seimellesi seisahdan
  • 26 Oi armon lähde autuas
  • 58 Kas Karitsata Jumalan!
  • 63 Oi rakkain Jeesukseni
  • 64 Nyt pääsi verta vuotaa
  • 86 Maailman ääriin kaikukoon
  • 117 Pyhä Henki, lohduttaja
  • 118 Jumala, anna Henkesi
  • 269 Älä sure, sielu parka
  • 270 Enkö Herraa Jumalaani
  • 379 Herralle tiesi anna
  • 445 Oi Pyhä Henki, riennä
  • 559 Nyt kaikki päättää työnsä
  • 560 Maat, metsät hiljenneinä
  • 936 Tulvii riemu sydämeeni
  • 968 Nyt nouse, kiitä luojaa

Virret Ruotsin kirkon virsikirjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 24 Nyt ääneen laulaa sieluni
  • 144 Oi rakkain Jeesukseni
  • 186 Nyt kaikki päättää työnsä
  • 200 Taas saapui suvi pohjolaan
  • 241 Miksi pelkäät, sielu parka
  • 439 Kas, Karitsa niin hiljainen
  • 541 Murheen lapset, murheen alta
  • 553 Kun kanssani on Herra

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paul Gerhardt paul-gerhardt-gesellschaft.de. Viitattu 16.3.2019.
  2. a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 230. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964.
  3. a b Reijo Pajamo: Hymnologian peruskurssi, s. 46. Sibelius-Akatemia ISBN 952-9658-01-X, 1991.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä pappiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.