Kirkolliskokous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirkolliskokous Dortissa, Hollannissa 1618

Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, joka päättää kirkon opista. Kirkolliskokouksista käytetään myös sanaa synodi.[1] Klassisesti kirkolliskokous on muodostunut tietyn alueen piispoista. Kirkolliskokoukset ovat voineet olla alueellisia tai ekumeenisia.

Ekumeenisiksi kirkolliskokouksiksi kutsutaan seitsemää kirkon opista päättänyttä kirkolliskokousta, joiden päätökset on kirkossa yleisesti tunnustettu sitoviksi. Kyseiset kirkolliskokoukset ovat ohjeellisia erityisesti ortodoksiselle ja katoliselle kirkolle. Katolinen kirkko tunnustaa ekumeenisiksi myös näiden kirkolliskokouksen jälkeen pidettyjä kirkolliskokouksia, kaikkiaan 21 kirkolliskokousta. Protestanttisista kirkoista erityisesti luterilaiset ja anglikaaniset kirkot pitävät seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen päättämiä asioita tosiasiassa arvossa, vaikkakaan eivät muodollisesti ole tehneet päätöstä niiden auktoriteetista. Nämä kirkot hyväksyvät mm. kokouksissa päätetyt asiat kolminaisuudesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta. Niiden ei kuitenkaan katsota olevan opillisissa asioissa arvovaltaisia yli Raamatun.

Luterilainen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Kirkolliskokous perustettiin vuoden 1869 Schaumanin kirkkolaissa. Sen maallikoista, papeista ja piispoista muodostuva rakenne on peräisin tältä ajalta. Kirkolliskokous kokoontui ensimmäisen kerran 1876.

Aluksi piispainkokous kokoontui viiden vuoden välein. Vuodesta 1974 lähtien kirkolliskokous on kokoontunut vuosittain. Nykyään kirkolliskokous kokoontuu Turun kristillisellä opistolla touko- ja marraskuun ensimmäisellä täydellä viikolla.

Kirkolliskokouksen jäseniä ovat 64 valittua maallikkoa ja 32 valittua pappia, piispat, kenttäpiispa ja Saamelaiskäräjien sekä valtioneuvoston edustaja. Kaikkien kirkolliskokousedustajien on oltava evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, siis myös Saamelaiskäräjien ja valtioneuvoston edustajien. Kirkolliskokousedustajat valitaan välillisillä vaaleilla nelivuotiskaudeksi. Seurakuntien luottamushenkilöt (kirkkovaltuuston, seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet) valitsevat oman hiippakuntansa maallikkoedustajat. Hiippakunnan papit valitsevat hiippakunnan pappisedustajat.

Kirkkolain 20 luvun 7 §:n mukaan kirkolliskokouksen tehtävänä on

  • tehdä esitys kirkkolain muutokseksi
  • hyväksyä kirkkojärjestys
  • hyväksyä kirkon vaalijärjestys
  • hyväksyä ja määrätä käyttöön otettavaksi raamatunkäännös, kristinoppi, virsikirja, kirkkokäsikirja ja messusävelmistö
  • käsitellä kysymyksiä, jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja, sekä ryhtyä toimenpiteisiin niiden johdosta
  • antaa lausuntoja, tehdä esityksiä ja lausua toivomuksia valtioneuvostolle kysymyksistä, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin Suomessa oleviin uskontokuntiin, avioliittoa ja perhettä, ihmisoikeuksia, toimeentuloa ja sosiaaliturvaa, uskonnonopetusta ja koulukasvatusta, valaa ja muita sen kaltaisista asioista annettavia säädöksiä, sekä kirkollisverotuksen perusteita ja kirkon palveluksessa olevien palkkaa, eläkkeitä tai muita taloudellisia etuja
  • antaa tarkempia määräyksiä kirkkolain ja kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta
  • päättää hiippakunnan perustamisesta, sen rajojen muuttamisesta tai hiippakunnan lakkauttamisesta
  • päättää kirkon suhteista muihin kirkkoihin, uskontokuntiin ja kirkkojen välisiin järjestöihin sekä yhteistyöstä niiden kanssa;
  • perustaa ja lakkauttaa arkkipiispan, piispojen sekä kirkkoneuvosten virat ja valita ja vapauttaa kirkkoneuvokset sekä kirkkohallituksen jäsenet
  • vahvistaa kirkon keskusrahaston talousarvio ja päättää, kuinka paljon seurakuntien on vuosittain maksettava kirkon keskusrahastoon;
  • tarkastuttaa kirkon keskusrahaston ja muiden kirkkohallituksen sekä hiippakuntien viranomaisten hoidossa olevien rahastojen ja muiden varojen tilit ja hallinto, vahvistaa niiden tilinpäätökset ja päättää vastuuvapauden myöntämisestä
  • käsitellä kirkon keskusrahaston toiminta- ja taloussuunnitelma sekä kirkkohallituksen ja sopimusvaltuuskunnan kertomukset

Kirkolliskokous jakautuu valiokuntiin, joihin kirkolliskokoukselle tehdyt aloitteet lähetetään. Useimmiten valiokunnan puheenjohtajana toimii piispa ja sihteerinä yleensä valiokunnan alaa tunteva henkilö. Valiokuntia ovat:

  • lakivaliokunta
  • perustevaliokunta
  • käsikirjavaliokunta
  • hallintovaliokunta
  • talousvaliokunta
  • yleisvaliokunta
  • kansliavaliokunta sekä
  • toimitusvaliokunta

Kustakin aloitteesta käydään ensin täysistunnossa lähetekeskustelu, jonka perusteella aloite lähetetään johonkin valiokuntaan. Aloite voidaan myös jättää raukeamaan jo lähetekeskustelussa, jos se on työjärjestyksen vastainen. Valiokunnat työstävät aloitteesta lähetekeskustelun huomioiden perusteellisen mietinnön, jossa on ponsiesitys, joka toimii pohjaesityksenä, kun asia palaa täysistunnon käsiteltäväksi.

Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen nykyinen nelivuotiskausi on 1.5.2012-30.4.2016. Edelliset kirkolliskokousvaalit olivat helmikuussa 2016.

Kirkolliskokouksen istuntopaikaksi on vakiintunut 1990-luvun loppupuolelta saakka Turun kristillinen opisto.

Edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkolliskokous on Suomen ortodoksisen kirkkokunnan ylin päättävä elin lukuun ottamatta kanonisia asioita.

Edustajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanats.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.